Kuluttajakasvatuksen verkkosivut uudistuvat kesän aikana

Taitava kuluttajuus lähtee liikkeelle voimaantumisesta. Opetuksessa tähdätään siihen, että nuoret hallitsevat kulutustaan, saavat käsityksen omasta tavastaan toimia, tuntevat ostamisen eri vaiheet ja voivat kokonaiskäsityksen avulla hallita omaa kulutustaan.

On tärkeää, että nuori uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun. Käsitykset omasta tehokkuudesta ja osaamisen kokemus ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta. Ymmärrys siitä, kuinka toimia kuluttajana, alkaa muotoutua.

Kesän aikana KKV:n opettajille tarjoama aineisto jäsennetään uudella tavalla. Teemojen ja sisältöaluiden sijaan aineisto jaetaan kuluttajan arjen toiminnan mukaisesti.

Tavoitteina ovat hyvä kuluttajaosaaminen ja opetuksen eheytyminen

Sen sijaan, että opetetaan sirpalemaisesti taloudenlukutaitoa, mainonnanlukutaitoa tai kuluttajan oikeuksia ja vastuita, uusi kuluttajaosaamisen opetusmalli tähtää kohti jäsenneltyä ja eheytettyä opetuskokonaisuutta. Sen lähtökohtana on kuluttajana toimimisen kokonaisvaltainen hallinta.

Kuluttaminen eli tuotteen tai palvelun hankinta rakentuu aina erilaisten vaiheiden sarjasta tai joukosta osatoimintoja, jotka yhdessä muodostavat kuluttajan ostopolun. Kuluttamisen aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat ja kietoutuvat toinen toisiinsa.

Kulutustottumuksista riippumatta etenemme hankintaprosesseissa – oli hankkimamme kohde tavaraa tai palvelua. Näiden prosessien onnistumiseksi tarvitsemme taitoja, jotka liittyvät mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan. Tarvitsemme myös tietoa kuluttajien oikeuksista ja vastuista sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. On kyse arjen hallinnasta, jossa kuluttajataitoja käytetään osaavasti, oppimisympäristönä ovat koti lähiympäristöineen ja sen toiminnot. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Verkkosivuille jäsennettyjen tehtäväkokonaisuuksien kautta tutustutaan ostotapahtumaan, sen etenemiseen, kriittisiin askelmerkkeihin ja valinnan paikkoihin.

Verkkosivujen tutut tehtävät ja videot jäsennetään uudella tavalla, ostopolun mukaisesti. Vanhentuneita tehtäviä poistetaan ja uudistetaan. Opettajien kuluttajatietoa sisältävät taustamateriaalit sijoitetaan oman otsikon alle. Lisäksi kuluttajakasvatuksen tavoitteita ja pedagogiikkaa käsittelevät aineistot saavat oman erillisen paikkansa.

Oppimistehtävät pysyvät edelleen aihioina, joita opettajan on tarkoitus soveltaa oman oppiaineensa, oppilaidensa ikäkauden, heidän erityispiirteiden tai ajankohtaisten ilmiöiden mukaan.

Ostopolkua voi käyttää havainnollistamaan:

Mitä kuluttaminen on (MITÄ)

Havainnoidaan ja nimetään ajankohtaisia kuluttajailmiöitä

Tekeminen ja harjoittelu (MITEN)

Harjoitellaan toimimaan ilmiöistä nousevien asioiden parissa

Ymmärtäminen ja käsitteellistäminen (MIKSI)

Ymmärretään ilmiöitä ja reflektoidaan omaa toimintaa sekä ratkaistaan mahdollisia ongelmia

Kesäharjoittelijan lukusuositukset blogin arkistosta

Aloittaessani viime viikolla kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelijan tehtävissäni Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, tutkin alkajaisiksi blogin julkaisuarkistoa. Valitsin mielestäni kiinnostavimmat artikkelit lukulistalle, joita suosittelen myös sinulle. Nämä artikkelit antoivat ajankohtaisia ideoita kuluttajakasvatukseen ja johdattelevat pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä.

Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Kuluttajaekonomian väitöskirjatutkijan Jani Varpan blogikirjoitus käsittelee ylikulutusta ja yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia maapallon pelastamiseksi. Artikkeli on julkaistu viime vuonna, mutta aihe on ajankohtainen yhä. Tänä vuonna suomalaiset kuluttivat osansa maailman luonnonvaroista neljä kuukautta maailman keskiarvoa aikaisemmin.

Ylikulutus on ollut puheenaiheena viime aikoina kasvatuksenkin kentällä: myös Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella tarkastelee aihetta kasvattajien näkökulmasta. Lyhyesti, teos antaa näkökulmia siihen, miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön. Postauksen aihe on ajatuksia herättävä kaikille kuluttajakasvattajille ja puhutteli siten myös minua.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Tämä blogipostaus kokosi yhteen päivitettyjä materiaaleja ja konkreettisia pedagogisia työkaluja talouskasvatuksen tueksi, jotka koin hyödyllisiksi. Artikkelin kirjoitti Ella Niini, joka toimii kehittämiskoordinaattorina Mun talous -toiminnassa.

Vuoden alusta julkaistiin Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimusraportti, jossa havaittiin, että vastaajista 71 % tuntee hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta, jotta pystyy sitä opettamaan, mutta vain 14 % opettajista kertoo oman talousosaamisen perustuvan opettajankoulutukseen. Tästä syystä, on ilahduttavaa, että materiaaleja opetuksen tueksi tuotetaan lisää ja uudistetaan ajankohtaisiksi, jotta opettajan on mahdollista täydentää ja kehittää osaamistaan.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Tämä blogipostaus herättelee tarkastelemaan kriittisesti omia kulutusvalintoja – voisinko itse tehdä valintojani toisin? Mitkä valinnat kukin kokee yksinkertaisempina, entä haastavampina? Mistä olisin itse valmis tinkimään kulutusvalinnoissani ja kuinka paljon? Omien kuluttajakokemusten ja arkielämän esimerkkien kautta opettaja voi tuoda kuluttajakasvatuksen aiheet konkreettisemmiksi ja helpommin lähestyttäviksi oppilaille. Oppilaita voi herätellä ja kannustaa pohtimaan esimerkkejä myös omasta arjesta. Kuluttajuutta käsittelevien aiheiden tarkastelu oppilaiden omasta kokemusmaailmasta käsin voi edesauttaa opittujen sisältöjen ymmärtämistä omakohtaisemmin ja siten vahvistaa oppilaan käsitystä vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Näiden aiheiden saattelemana muistutan, että tulevassa kesäkoulutuspäivässä on myös tarjolla ajankohtaista tietoa, asiantuntijoiden puheenvuoroja ja uusia ideoita opetuksen suunnitteluun.

Antoisia lukuhetkiä ja lämpimästi tervetuloa kesäkoulutuspäivään!


profiilikuvaEmilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajaviraston harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa kesällä 2019. Taustaltaan Emilia on maisterivaiheen kotitaloustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Sivuaineekseen hän on opiskellut terveystiedon oppiaineen opinnot ja suorittaa  parhaillaan lisäksi yhteiskuntaopin opintoja.

Kehity ilmastokasvattajana – tule mukaan koulutuspäiville 3. kesäkuuta

Tule mukaan kuluttajakasvatuksen kesäkoulutuspäivään 3.6. hakemaan eväitä ilmastoystävällisen asumisen ja kuluttamisen taitojen opettamiseen!

Asuminen on teknologisoitunut ja sillä on paljon vaikutusta hiilijalanjälkeemme. Asuminen on yksi keskeisimmistä yksityistalouteen vaikuttavista menoeristä. Näihin asioihin törmätään jatkuvasti neuvonnan ja opetuksen kentillä. Näitä taitoja ei välttämättä opita enää elämällä ja asumalla, koska ilmastonmuutos ei anna aikaa oppia kantapään kautta.

Asumisessa ilmastokasvatus ja talouskasvatus kulkevat käsi kädessä.

Kun kuluttajan talous on hallinnassa, hän pystyy aidosti valitsemaan ja tekemään harkittuja, pitkällä aikavälillä sekä ympäristölle että kukkarolle edullisia päätöksiä.

Asuminen on taitolaji, joka vaikuttaa suoraan talouteen ja hiilijalanjälkeen
On selvää, että pelkkä asunnon sisustussuunnitelmien ja laskelmien teettäminen oppilailla ei enää tuota riittävää osaamista asumiseen liittyvän kokonaisuuden haltuunottoon. Oppijoille tulee antaa käytännön ohjeita sekä konkreettisia työkaluja hallita omaa asumiseen liittyvää talouttaan siten, että ilmastoahdistukseen liittyvä taakka ei kasva kohtuuttomaksi.

Asumiseen liittyvien taitojen harjoittelu vaatii uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja opetukseen.

Tuleva koulutuspäivä syntyi, kun lähdimme isommalla joukolla pohtimaan, millaista kuluttajakasvatusta asumisesta tarvitaan. Pidimme Marttaliiton vetämänä työpajan, jossa suunnittelimme koulutuspäivää. Pohdimme, mitä eri tahoilla on tarjota opettajan tai neuvojan työhön. Syntyi uusi tapa järjestää KKV:n ja Kotitalousopettajien liiton vuosittainen kesäkoulutuspäivä.

Asumisen taidoilla kohti ilmastomyönteistä arkitajua
Nyt meillä on tarjota asiantuntijoille Marttaliiton, Nuorisoasuntoliiton, Setlementtiliiton, Motivan sekä Kotitalousopettajien liiton yhteistyössä rakentama koulutuspäivä, jonka nimi on ”Asumisen taidoilla kohti ilmastomyönteistä arkitajua ”. Koulutuspäivät järjestetään 3.6.2019 Paasitornissa Helsingissä. Ilmoittautuminen tapahtuu Kotitalousopettajien liiton kautta.

Tarjolla on neljä asiantuntijaluentoa, joissa tuodaan esiin näkemyksiä kuluttajan valinnoista ja niiden vaikuttimista, sekä perehdytään nuorten asumisen taitojen nykytilaan. Asiantuntijat esittelevät uusinta tietoa ilmastoystävällistä asumista ja energian käyttöä koskien. Lisäksi saadaan asumiseen liittyvän talouskasvatuksen tueksi ajankohtaista tietoa asumiseen liittyvistä kuluttajasopimuksista. Näitä asiantuntijapuheenvuoroja kommentoi ilmastokasvattaja. Puheenvuorojen jälkeen asiantuntijat kokoontuvat vielä keskustelemaan yhdessä ja yleisön kanssa asumisen arkitajusta.

Iltapäivä on varattu yhteiseen tekemiseen. Osallistujat pääsevät työskentelemään neljässä työpajassa, jossa saadaan käytännön ideoita kuluttajakasvatuksen toteuttamiseen. Teemoina työpajoissa ovat kuluttajan ostopolku, talouskasvatus, ilmastoystävällisyys ja kuluttajanvaikutusmahdollisuudet.

Koulutuspäivä on mainio tilaisuus saada ajankohtaista ilmastonäkökulman huomioivaa tietoa asumiseen, energiansäästöön sekä taloudenhallintaan liittyen. Koulutuksessa otetaan kantaa ja päästään keskustelemaan erityisesti siitä, kuinka erilaiset kohderyhmät, kuten nuoret motivoidaan kuluttajakasvatuksen avulla ilmastomyönteisen asumisen taitajiksi.

Nähdään kesäkoulutuspäivillä!

Ongelmallisen rahapelaamisen ennaltaehkäisy tarpeen

Suomessa pelataan kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon rahapelejä, neljänneksi eniten maailmassa. Suosituimpia rahapelejä Suomessa ovat lotto, rahapeliautomaatit ja erilaiset raaputusarvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän väestökyselyn mukaan vuonna 2015 80 % kyselyyn vastanneista suomalaisista oli pelannut jotain rahapeliä, miehet naisia enemmän. Noin kolmannes pelasi rahapelejä viikoittain.

Viime aikoina on julkisuudessa käyty vilkasta keskustelua rahapelaamisen haitoista. Rahapelaaminen on kulutusta, johon liittyy erilaisia motiiveja, mutta useimmilla tavoitteena on voittaa rahaa.

THL:n väestökyselyn mukaan vuonna 2015 suomalaisista rahapelaajista 3,3 % kyselyyn vastanneista kärsi jonkinasteisista rahapeliongelmista. Henkilöinä tämä osuus on 124 000. Lisäksi joka viidennellä vastanneista eli noin 727 000 henkilöllä oli ollut joku ongelmallisesti pelaava läheinen.

Rahapeliongelma on miehillä naisia yleisempää, samoin kuin nuorilla aikuisilla yleisempää kuin vanhemmilla kansalaisilla. Rahapeliongelmat kohdentuvat useimmiten henkilöille, jotka ovat lomautettuja, työttömiä, pitkäaikaisesti sairaita tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Pienituloiset voivat nähdä tämän hyvänä keinona vaurastua ja pienituloiset kuluttavatkin suhteessa tuloihinsa suurituloisia enemmän rahaa pelaamiseen. Ongelmapelaajat pelaavat usein ja monia eri pelejä. Rahapelien haitallisuus vaihtelee: peliongelmaisia auttavan Peliklinikan asiakkaille vuonna 2018 eniten ongelmia aiheuttivat rahapeliautomaatit.

Suomen rahapelijärjestelmä perustuu lailla säänneltyyn yksinoikeusjärjestelmään, jota on perusteltu mahdollisuudella rajoittaa pelien kokonaistarjontaa, mikä puolestaan ehkäisee rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Suomessa yksinoikeus rahapelien järjestämisessä on Veikkaus Oy:llä, jonka tulee toiminnassaan ehkäistä rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Veikkaus Oy:n peleissä pelaajat voivat asettaa itselleen rahapelirajoja, pelinestoja ja pääsykieltoja. He voivat myös seurata ajankäyttöään ja rahapelaamistaan pelitilinsä yhteenvedon avulla.

Tänä päivänä rahapelit ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet internetiin ja muihin sähköisiin kanaviin, jolloin kuluttajat pääsevät pelaamaan rahapelejä myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Suomalaiset voivat pelata myös suomenkielisillä pelisivustoilla, joita ulkomaiset toimijat tarjoavat.

Rahapelaaminen on niin pitkään harmitonta, kun siihen käytetään rahaa ja aikaa niin, ettei se häiritse muuta elämää. Rahapelaamisesta voi tulla kuitenkin addiktio, jolloin pelaaminen ei ole enää hallinnassa.

Rahapeliongelma heijastuu monelle elämänalueelle, muuhunkin kuin talouteen. Tutkimusten mukaan rahapeliongelma vaikuttaa usein myös henkilön terveyteen ja ihmissuhteisiin. Yksilölliset haitat voivat aiheuttaa myös laajempia haittoja yhteiskunnassa. Siksi rahapeliongelma olisi hyvä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mieluiten ennalta ehkäistä kokonaan. Rahapeliongelman on todettu kehittyvän pitkän ajan kuluessa ja myös siitä selviäminen kestää kauan.

Parasta olisi, jos voitaisiin ehkäistä jo ennalta rahapeliongelman syntyminen kokonaan. Rahapelaamista voitaisiin käsitellä kuluttajakasvatuksessa ja talousasioiden opetuksessa yhtenä kulutuksen osa-alueena. Samalla voitaisiin tuoda esille, että rahapelaaminen äärimmäisen harvoin johtaa rikastumiseen.



Kirjoittaja:

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö. Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Olin viime viikon lomalla. Ajattelin elää niin kuin opetan. Loma suunniteltiin tehtäväksi pienellä budjetilla ja pyrkimyksellä tehdä ilmastomyönteisiä valintoja. Kohteeksi valittiin kotimaan kohde, päätimme suunnata Lappiin ja tuntureille. Halusimme majoittua yksinkertaisesti, jopa autiotupia harkittiin. Emme kuluttaisi hiihtohisseihin ja tukisimme pienyrittäjyyttä. Meille kelpaa vaatimaton majoitus.

Ensimmäisenä haasteena oli matkalippujen hankinta Lappiin. Ensi hauista ja vertailuista lähtien oli selvää, että lentäminen olisi tullut edullisemmaksi kuin junalla matkustaminen. Emme antaneet periksi, vaan teimme hakuja erilaisin vaihtoehdoin. Löysimme lopulta edulliset liput junaan, vaikka algoritmi aina välillä nostikin hintaa, vaihtamalla toiselle laitteelle edulliset hinnat ilmaantuivat uudelleen näkyviin. Ostimme liput viisaasti luottokortilla, muistaen maksaa ne luottoyhtiölle pikimmiten.

Olimme onnistuneet tekemään kohtalaisen edullisen, ympäristön kannalta parhaan valinnan.

Junalla ei tietenkään pääse tunturiin asti. Ajattelimme matkustaa sinne bussilla. Edulliset junaliput sijoittuivat kuitenkin viikonloppuun, jolloin ei ollutkaan tarjolla julkista liikennettä kohteeseemme. Pääsisimme viidenkymmenen kilometrin päähän, no, loppumatkan voisi sitten mennä taksilla. Vai voisiko? Teimme hintavertailua. Loppumatka olisi tullut maksamaan lopulta saman verran kuin junaliput etelästä pohjoiseen. Päädyimme vuokraamaan auton.

Sinne meni se hyvä yritys olla ekologinen. Talous ratkaisi.

Kun oli matkalle lähdön aika, huomasimme, että halvin junalippu tarkoittaa myös sitä, että kyseinen junakyyti ei lähdekään päärautatieasemalta, vaan autojen lastauspaikan asemalaiturilta. Sinne pääseminen tarkoittaa pitkää kävelyä, ja tavaroitakin on kannettavana. Tällä kertaa helppous voitti, pyysimme lähipiiriltämme autokyydin, kotiovelta asemalle -periaatteella. Ajatuksena oli lyhyt kävelymatka laiturille suksien, rinkkojen ja reppujen kera.

Tällä kertaa käytännöllisyys ja helppous voittivat.

Matkalle lähdettiin hyvillä mielin, pohjoisessa odotti pieni, vähäkulutuksinen auto, ja viikon ruokatarpeet ostettiin etukäteen. Paljon kasviksia, puurohiutaleita, leipää, marjoja – edullista eikä niin ympäristöä kuormittavaa. Pärjäsimme hyvin ostoksillamme, vaikka olisi ollut tietysti reilua ostaa ruoka paikan päältä pienestä kaupasta. Huomasimme, miten rajoitetut valikoimat pienessä kaupassa ovat – suurin osa pakattua eikä kovin terveellistäkään, makkaraa ja valmistuotteita. Meille oli helppoa toimia taloudellisesti ja terveellisesti, kieltäytyä hiihtokotien munkeista ja letuista. Oma kasviskeitto termospullosta maistui ruisleivällä ryyditettynä.

Puuro aamuin illoin marjojen kera piti hyvin ladulla.

Ruokavalinnoissa oli helpointa toimia kestävästi ja taloudellisesti, se oikeastaan vaatii lähinnä kieltäytymistä. Kuitenkin sain kokea sen miltä tuntuisi asua syrjäseudulla, missä pienissä kaupoissa on vain vähän valinnanvaraa verrattuna kaupunkien tavallisiin marketteihin, tuotteet ovat kalliimpia ja valikoimaa on vähemmän. Rajoitetun valikoiman ymmärtää hyvin, sillä kun asiakkaita on vähän, ei kauppiaskaan voi pitää suuria valikoimia pilaantuvia elintarvikkeita. Kauppiaan pahin kilpailija taitaa olla tuotteiden vanheneminen tai se, että asiakkaat tuovat tavaransa autoillaan suurista keskuksista asioilla käydessään.

Matkan teossa oli vaikeaa toimia kestävästi, syrjäseudulle ei kulje julkista liikennettä joustavasti, ja matkat ovat niin pitkiä, että taksimatkat eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Jos valitsee matkakohteekseen ison laskettelukeskuksen, sinne pääsee helpommin eri kyydeillä. Vaihtoehdossamme asumisen kuormittavuus oli pienempi, koska emme tarvinneet mökkiä kaikilla mukavuuksilla. Myös isojen matkatavaroiden kanssa autokyyti houkuttaa. Samalla tulee mieleen, että syrjäseudulla asuvan taitaa olla lähes mahdotonta elää julkisten kulkuneuvojen varassa.

Myös jätteiden lajittelu on syrjäseudulla vaikeaa. Jätepiste sijaitsi kylän kaupalla, eikä kaikille eri jätelajeille löytynyt keräysasioita. Majapaikassa ei lajittelua ollut järjestetty. Jos meillä ei olisi ollut vuokra-autoamme käytössä, jätteet olisivat jääneet majapaikan sekajätteeseen.

Olisimme toki voineet aina hiihtolenkillä viedä kartongit repussa kaupan keräyspisteelle – mikä ettei?

Matkalla miettii asioita usein uudella tavalla. Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta opettamiseen vaikuttaa, miten kulutusympäristö ja valinnan mahdollisuudet vaihtelevat yllättävänkin paljon eri puolella Suomea. Voisikin kysyä onko se puute vai rikkaus?

Oman kokemukseni mukaan taloutta koskevissa asioissa on helpoin elää niin kuin opettaa. Se vaatii taitoa kieltäytyä houkutuksista ja taitoa laskea ja vertailla. Monet taloudellista valinnoista olivat myös kestäviä. Matkustamisen osalta ympäristön kannalta parhaat valinnat olivat usein mahdottomia tai liian kalliita. Lisäksi loppupelissä – ympäristöystävällisyyden arvioiminen oli vaikeaa.

Miten tuleva yrittäjä oppii ja kehittää kuluttajaosaamistaan?

Viime vuonna KKV:n tekemässä selvityksessä havaittiin puutteita niin kuluttajien kuin yrittäjienkin tietämyksessä kuluttajansuojasta. Tammikuussa pidetyiltä Educa-messuilta mukaani tarttui mielenkiintoinen tiivistelmä yrittäjyyden oppimisesta ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa. KARVI on selvittänyt yrittäjyyden oppimista. Siinä todetaan, että yrittämään oppii yrittämällä.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelleet katsoivat oppineensa yrittäjyyttä heikosti. Parhaana oppimisympäristönä he pitivät työelämää. Myös korkeakouluissa opiskelleet kaipasivat käytännön oppimistilanteita. Parhaiksi tavoiksi oppia yrittäjyyttä opiskelijat kuvailivat opintoja, jotka sisältävät käytännönläheisiä ja autenttisia yrittäjyyskokemuksia. Opiskelijat pitivät yritysvierailuista ja yrittäjien vierailuista eri opintojaksoilla.

Tulokset eivät yllätä: kun teoria sidotaan käytäntöön ja aitoihin tilanteisiin on oppiminen mielekästä. Huoli kuitenkin herää siinä vaiheessa, kun arvioidaan KKV:n selvityksen tuloksia suhteessa ajatukseen, että työelämä opettaa parhaiten tavan toimia asiakassuhteessa.

Kuluttajansuojan oppiminen kantapään kautta voi tulla kalliiksi niin yrittäjälle kuin asiakkaille.

Kuluttajalähtöinen yrittäjyyden toteuttaminen voi jäädä oppimatta, jos asia jää siihen, että annetaan luennolla tai verkosta luettuna teoriapläjäys säännöistä, ja sitten sitä lähdetään käytännön tasolla ideoimaan ja toteuttamaan ympäristössä, jossa soveltamiskäytäntöjä ei tunneta.

Opintovaihe on myös tärkeä vaihe, jossa tietojen lisäksi opitaan asenteita. Jos toimintaa ohjaavat säännöt ovat kouluttajien ja työpaikkaohjaajien kokemuksen mukaan yrittäjyyttä hankaloittavia ylimääräisiä hoidettavia taakkoja, ei saavuteta hyviä oppimistuloksiakaan.

Kuluttajansuojan kohdalla olisi hyvä oivaltaa, että säännöt toimivat myös yrittäjän tukena asiakassuhteissa.

Kuluttajansuojan pitää solahtaa jo opetussuunnitelmiin siten, että se on luonnollinen osa myyntipolkua. Niin, että asiakassuhde aina markkinoinnista, myynnistä, laskutuksesta ja maksamisesta mahdolliseen reklamointiin ja sopimuksen jatkumiseen on ajateltu kuluttajan näkökulmasta. Sääntöjen tunteminen auttaa yrittäjää rakentamaan omaa toimintaansa niin, että kuluttaja luottavat yritykseen ja hahmottavat sen tuottaman palvelun kokonaisuuden.

Kun selvityksen mukaan työelämässä ei tunneta kuluttajansuojaa, niin miten hyvin ammatillisen koulutuksen opettajat ja kouluttajat itse tuntevat kuluttajansuojan, miten siitä haetaan tietoa opetuksen perustaksi. Ohjaavatko opintosuunnitelmat kuluttajaosaamiseen yhtenä laatukriteereistään. Millaista tukea ammatilliset opettajat ja työpaikkakouluttajat tarvitsevat oman työnsä kehittämiseen. Ja kuinka he ylläpitävät ammattitaitoaan juuri nyt digitalisaation aikana, kuluttajansuojakin muuttuu nopeasti.

Huijareita vai virhetilanteita?

Arkikielessä puhutaan usein siitä, että kuluttaja kokee tulleensa huijatuksi, kun kauppa ei suju sovitulla tavalla. Oppitunnilla kuluttaja-asioiden käsittely aloitetaan usein kysymällä kokemuksista. Silloin saattaa joku oppilas kertoa, että myyjä huijasi, vaikka kyseessä olisikin ihan tavallinen virhetilanne. Suosittelen, että opetuksessa autetaan oppijaa huomaamaan näiden kahden ongelmatyypin taustan erilaisuus.

Huijauksille on yhteistä se, että sinua houkutellaan antamaan rahasi, henkilötietosi tai tili- ja luottokorttitietosi, etkä yleensä saa mitään vastineeksi tai tuote ei vastaa luvattua. Tilausansassa joudut tietämättäsi sidotuksi tuotteen tai palvelun pitkäkestoiseen sopimukseen.

Huijaritoiminta on lainvastaista toimintaa, jota voi tehdä esimerkiksi toinen kuluttaja verkkoalustalla yksityisten välisissä kaupoissa tai verkossa toisen yrityksen nimissä tietoja kalasteleva rikollistaho.

Ihan tavallisessa kaupankäynnissä, niin verkossa kuin kivijalkaliikkeissäkin, voi kuluttaja törmätä tuotteiden tai palveluiden virheisiin. Ne voivat johtua inhimillisistä erehdyksistä, heikosta ammattitaidosta, puutteellisesta asiakaspalvelusta jne. Niitä ei lähtökohtaisesti pidetä asiakkaan huijaamisena vaan nimenomaan kaupankäynnin virhetilanteina. Kuluttajansuojan periaatteet perustuvat ajatukseen, että kuluttaja on yritystä heikommassa asemassa virheen hyvityksestä neuvoteltaessa. Ajatus on myös se, että yritykset toimivat lain mukaan ja kuluttajat voivat luottaa siihen.

Tavarassa on virhe, jos sen laji, määrä, ominaisuudet tai pakkaus ei vastaa sovittua. Alennuksella myytäviä tuotteita koskevat samat säännöt kuin normaalihintaisia tuotteita.

Mikä tahansa vika tavarassa ei ole myyjän vastuulle kuuluva virhe. Jos muuta ei ole sovittu, tavarassa on virhe esimerkiksi silloin, kun
• tavara ei sovi käyttöön, johon se on tarkoitettu.
• tavara ei vastaa tietoja, joita siitä on etukäteen annettu.
• tavara kestää lyhyemmän aikaa kuin perustellusti voi odottaa.
• tavara ei ole pakattu asianmukaisella tavalla sen säilyttämiseksi tai suojaamiseksi.
• tavaralle ei ole annettu riittäviä asennus- ja käyttöohjeita suomen- ja ruotsinkielellä.
• tavara ei täytä turvallisuusvaatimuksia.

Palvelussa on virhe silloin, kun
• työtä ei ole tehty ammattitaitoisesti ja huolellisesti.
• kuluttajan etua ei ole otettu tarpeeksi huomioon. Kuluttajan edun huomioon ottaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrittäjän on vältettävä aiheuttamasta kuluttajalle tarpeettomia kustannuksia.
• työ tai materiaalit eivät ole kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavanomaista hyvää laatua.
• työ ei vastaa lain, asetuksen tai viranomaisten asettamia vaatimuksia
• työ ei vastaa tietoja, joita siitä on etukäteen annettu. Etukäteen annetuilla tiedoilla tarkoitetaan kaikkia kuluttajan päätöksentekoon vaikuttaneita tietoja, joita palvelusta on annettu markkinoinnissa ja sopimusta tehtäessä tai palvelua suoritettaessa.
• palvelun tarjoaja ei ole kertonut riittävästi työn järkevästä teettämistavasta tai muusta tärkeästä asiasta.
• korjauksen onnistuminen on epävarmaa tai laite tulee kuntoon vain hetkeksi.
• työ tulee suuntaa-antavaa hintatietoa merkittävästi kalliimmaksi.

Oppilaille on tärkeää opettaa myös, että laki ei määrää antamaan takuuta, vaan sen antaminen on vapaaehtoista ja se on myyjän tarjoama lisäetu. Ilman takuutakin myyjä vastaa virheestä lain virhevastuusäännösten perusteella.

Jos opetat kuluttaja-asioita ostopolku-mallin mukaan sijoittuvat näiden asioiden teemat tietoihin, joita kuluttaja saa ennen kauppaa, velvollisuuteen tuotteen tai palvelun käyttöön ohjeiden mukaan sekä taitoon reklamoida.

Opetuksessa huijauksen ja kaupan virheen erottamiseksi voit käyttää näitä valistusaineistoja:

http://kuluttajansuoja-apuri.fi/

https://www.kuluttajaliitto.fi/kampanjat/huijausinfo/