Koulupäivän voi aloittaa keskustelemalla kuluttajuudesta

Päivänavauksen perinteet ulottuvat koko koululaitoksen syntyjuuriin, ja niiden sisällöt ovat luonnollisesti eläneet ajassa. Nykyisen muotoista aamunavausta edelsivät kansa- ja oppikoulujen aamu- ja iltarukoushetket. 1960-luvulla keskusradion yleistymisen myötä päivänavauskäytännöt saivat uutta ilmettä ja ne monipuolistuivat. Nimeksi vakiintui päivänavaus.

Nykyään käytännöt päivänavausten pitämisessä vaihtelevat suuresti eri oppilaitoksissa. Joissakin kouluissa aamu aloitetaan keskusradioiden kautta yhä päivittäin yhteisellä aamunavauksella, kun taas joissakin oppilaitoksissa keräännytään perjantaisin koko koulun yhteiseen aamu- tai iltapäivähetkeen, jolla vahvistetaan myös yhteisöllisyyttä. Niin perusopetus- kuin lukioasetuskin säätävät päivänavauksen pitämisen, vaikka sen sisältö jätetään asetuksissa määrittelemättä.

Hyvä päivänavaus puhuttaa ja jää nuoren mieleen. Parhaassa tapauksessa se aktivoi toimintaan. Nuorilta kysyttäessä aiheen ajankohtaisuus on hyvän aamunavauksen yksi edellytys.

Siinä missä seurakunnat ovat tarjonneet uskonnollissävytteisiä aamunavauksia, yhä useampi toimija on tarttunut aiheeseen nykypäivänä omista lähtökohdistaan käsin. Ja miksipäs ei! Aamunavaukset ovat paikkoja, joissa voi herätellä nuoria ajattelemaan ja oivaltamaan jostain aivan muusta kuin päivän perinteisistä oppiaineista. Lisäksi niissä tavoittaa paljon nuoria. Nykyään netistä löytyykin aamunavausmateriaalia niin ystävänpäivän juhlimiseen, liikkumiseen kuin lasten oikeuksiinkin liittyen.

Kuluttajuus on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Talousasiat kiinnostavat nuoria ja heillä on paljon aiheesta jaettavaa. TATin tutkimuksen mukaan niin nuoret kuin opettajatkin kokevat aiheen tärkeäksi. Nuoret haluaisivat parantaa omaa talousosaamistaan ja toisaalta opettajat kokevat, ettei koulu anna riittäviä valmiuksia nuorille talousasioiden oppimiseen. Aiheen monipuolinen käsitteleminen onkin tärkeää.

Keskustele kuluttajuudesta 15.3. – aloita aamunavauksella, tee teemapäivä

Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä eli maaliskuun 15. on erinomainen paikka keskustella kuluttajuudesta nuorten kanssa. Päivä tarjoaa luonnolliset puitteet aiheen käsittelyyn ja esille nostamiseen koko koulussa. Päivän voi aloittaa aamunavauksella aiheesta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin teemaan voi sukeltaa syvemmälle vaikkapa rakentamalla kuluttajan oikeuksista koko koulun yhteisen teemapäivän!

Nuorten Akatemian sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhdessä tekemä aamunavaus löytyy täältä ja muuta oppimateriaalia talous- ja kuluttajakasvatukseen liittyen tarjoamme täältä. Kannustamme kaikkia oppilaitoksia keskustelemaan kuluttajuudesta ja nostamaan aihe esille erityisesti kansainvälisenä kuluttajan oikeuksien päivänä.

Hyvää kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää!

Linkit:

Aamunavaus, kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3. (pdf) 

Nuorten talousosaaminen 2018 -tutkimus (pdf), Talous ja Nuoret TAT


Kirjoittaja Ulla Saalasti on projektikoordinaattori Nuorten Akatemiassa ja vastaa järjestön kuluttajakasvatushankkeista.

Kuluttajana selviytyminen vaatii uudenlaista sinnikkyyttä

Kuluttaminen on aina ollut haastavaa, kuluttajilla on ollut puutetta niin materiasta kuin rahastakin. Tarvittavat selviytymiskeinot ovat kuitenkin ehkä muuttuneet. Aiemmin selviytyminen liittyi puutteen selättämiseen ja siinä tarvittavaan sisukkuuteen. Kulutettavia tuotteita ei ollut tarjolla, valinta tehtiin suppeammasta tuotevalikoimasta ja maksuvälineenä oli selkeästi konkreettinen raha. Oli myös selviydyttävä ilman.

Ylikulutus, eli ihmisen vaikeus tehdä hyvinvointinsa kannalta ”viisaita” valintoja huomattiin ruoan kulutuksessa jo kauan sitten. Ylipaino on ollut ongelmana siitä lähtien kun energiapitoisesta ruoasta ei ole ollut puutetta ja ihmisten on pitänyt tottumuksineen selviytyä notkuvien pöytien ja myyntitiskien tarjonnassa. On selviydyttävä houkutuksista.

Kuluttajan tärkeäksi voimavaraksi on tunnistettu kieltäytymiseen perustuva valinta. Tiedon sijaan on tarjottu erilaisia valintamalleja kuten ruokaympyrät ja muut nyrkkisäännöt. Valistustyöstä huolimatta kuluttajien kyky selviytyä ruokavalinnoistaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa ja kansalaisten paino nousee.

Sumentaako mahdollisuus ostaa luotolla käsitystä rahan puutteesta?

Vaikuttaa siltä, että ylikulutuksen ongelma on laajenemassa laajemmin koko arjenhallintaan, kun myös muuhun kuin ruokaan liittyvissä tuotteissa ja palveluissa eletään tarjonnan ähkyssä. Tätä kehitystä tukee pikavipit ja muu luotolla ostaminen. Kyky kieltäytyä mieliteoistaan alkaa olla kulmakivi kaikessa kulutuksessa. Samalla kuluttajan toimintaympäristö monimutkaistuu koko ajan. Kulutuksen kohteet ovat muuttuneet, tuotteiden ja palveluiden oheen on tullut erilaisia tuotteiden ja palveluiden kombinaatioita.

Aiemman puutteesta selviytymiseen käytetyn sisun sijaan, tarvitaankin nyt uudenlaista sitkeyttä. Kutsun tässä blogissa sitä resilienssiksi.

Voidaan ajatella, että osaavan kuluttajan arjen toiminta rakentuu selviämistaitojen ja tahdon varaan. Sitkeys perustuu omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta, silloin kun ei itse selviydy. Kyse on siis resilienssistä.

Kuluttajalta vaaditaan resilienssiä koko ostopolun ajan esimerkiksi kyvyssä tunnistaa kaupallinen vaikuttaminen, oman maksuvalmiuden arvioinnissa, taidossa tehdä reklamaatio, ratkaisujen löytämisessä talousongelmissa tai tilanteissa, joissa on joutunut huijauksen kohteeksi.

Resilienssiä tarvitaan toimintaympäristön ja ilmaston muutoksessa

Ilmastonmuutoksen uhka on suurimpia kuluttajien ja koko yhteiskunnan resilienssiä vaativia tilanteita. Siitä selviytymiseen tarvitaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Turvallisuuden hallinta onnistuu vain, jos kuluttajien toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Kuluttajan on sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen ja kuluttajien elämään.

Uudenalaista toimintakykyä

Kuluttajien on opittava materiaalien optimaalista käyttöä, hukan välttämistä ja vähentämistä, ympäristövahinkojen välttämistä ja luonnonvarojen loppumisen ehkäisemistä. Uutta arvoa pyritään luomaan pienemmistä materiaalisista panoksista.

Tarvitaan resurssiviisautta, joka on kykyä kuluttaa resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Toimintavalmiuksiin tähtäävää opetusta

Tulevaisuus vaatii resilienssiä. Opetuksessa ja kasvatuksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme tehdä asioille jotain, kun emme jää uhrin asemaan.

Autetaan kasvatuksessa oppilaita kehittämään sisäistä haluaan ja motivaatiota selvitä eri tilanteista. Kun oppilaita kannustaa tunnistamaan oman tilanteensa ja voimavaransa realistisesti, he kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa.

Voimaantuneita kuluttajia ja kansalaisia

Resilienssi voi syntyä parhaiten edellisessä postauksessani pohtimani kuluttajan voimaantumisen kautta.

Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin. Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja voi kokonaiskäsityksen avulla hallita ja kontrolloida omaa kulutustaan.

Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.

Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärtäminen on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.

Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetuksessa tämä tarkoittaa taitavaa pedagogiikkaa tiedon kaatamisen sijaan. Se voi olla tutkimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä.

Voimaannuttavaa talouskasvatusta

Keskustelu taloustaidoista käy vilkkaana. TATin tutkimus Talous ja Nuoret osoittaa, että nuorten taloustaidot ovat puutteelliset ja opettajille taloustaitojen opettaminen on vaikeaa.

Veronmaksajien viestintäjohtaja ja päätoimittaja Antti Oksanen kirjoittaa Taloustaitolehdessä viisaasti:

”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen. Tiukka kapselointi erilleen muusta maailmasta tappoi aikoinaan monen koulukaverin ilon perinteisestä atk:sta tai kaupallisista aineista.”

Uskon, että maailmanlaajuisesti ollaan matkalla poispäin tiukasta oppiainejaosta. OECD:n raportin Education 2030 mukaan koulutuksen pitäisi tuottaa kykyä ratkaista ongelmia, jotka liittyvät ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Elämäntaidot sekä kyky kriittiseen ja systeemiseen ajatteluun korostuvat.

Kuluttaminen ja talous on kokonaisuus

Kuluttajan osaaminen on kimppu tavoiteltavia taitoja ja opittavia sisältöjä, jotka tukevat toinen toisiaan.

Opetuksessa on tärkeää auttaa oppilaita hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään asioiden yhteyksiä. Opetussuunnitelmassa puhutaan ekososiaalisesta sivistyksestä. Ympäristö, talous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus liittyvät kaikki ihmisenä toimimisen laajaan kokonaisuuteen. Arjenhallinnan valmiuksia ei synny opettelemalla teoriaa tai taitoja yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Tarvitaan opetusta, joka kehittää systeemistä ja kriittistä ajattelua.

Mielestäni opetussuunnitelman tasolla on opetuksen tavoitteita ja mahdollisuuksia talouskasvatuksen toteuttamiseksi asetettu jo nyt paljon. Miksi sitten emme opi taloustaitoja? Miksi opettajat uupuvat aiheen edessä?

Yksittäisiin tietoihin ja taitoihin keskittymisen sijaan kokonaisuuden hallinnan opetusta

Kuluttajuus on viime vuosina tullut digitalisaation ja palvelullistumisen vuoksi yhä monimutkaisemmaksi. Ovatko opetusmenetelmät ja oppimateriaalit seuranneet mukana?

Kuluttajuus opetuksen sisältönä on helpoin toteuttaa abstraktina arvoja pohtivana ”millainen kuluttaja olen?” -keskusteluna, jota voi käydä niin monilukutaidon, taloustaidon, ilmastonmuutoksen ja kestävyyden osaamiskokonaisuuden yhteydessä. Kulutuksen arvopohdinnat näkyvät jo selvästi esim. nuorten ympäristötietoisuuden lisääntymisenä.

Oppilailla on tietoa, että pitää säästää ja olla fiksu kuluttaja, ruutuaikaa pitää rajoittaa ja ilmastomuutos pysäyttää. Kuitenkin on tarpeellista päästä syvemmälle, luoda usko ja valmiudet siihen, että oppilas osaa toimia itse.

Miten arjen taitojen opetusta pitää kehittää?
Opetammeko siis kouluissa liian mekaanisesti rahankäyttöä, säästämistä ja pankkituotteita laajemman taloudenhallinnan ja resurssiviisauden sijaan? Onko taloudellisen lukutaidon määritelmä liian kapea? Onko määritelmässä otettu riittävästi huomioon kuluttajan erilaiset mahdollisuudet toimia, jos hän on vähävarainen?

Tätä minut saa pohtimaan Talentia-lehden artikkeli Taloussosiaalityö tutkii suhdetta rahaan. Siinä pohditaan, että taloudellinen toimintakykyisyys tarkoittaa muun muassa sitä, kuinka ihminen kykenee tulemaan rahan kanssa toimeen, eli millaisia tietoja ja taitoja sekä niin sanottua taloudellista lukutaitoa hänellä on, jotta hän saisi rahat riittämään. Pelkkä tietojen ja taitojen lisääminen ei kuitenkaan toimeentulo-ongelmia ratkaise.

Kun tapaan koulutuksissa opettajia, he usein toteavat, etteivät hallitse digitaalisen kuluttamisen ja monimutkaistuvien markkinoiden kokonaisuutta, joten heillä ei ole aikaa ja voimia ottaa selvää ja opettaa kaikkea kuluttajuuteen liittyvää.

Varsinkin kuluttajan oikeudet ja sopimusjuridiikka koetaan vaikeana opettaa eikä se tunnu perusopetuksen oppilaille kovin ajankohtaiselta.

Kuitenkin ostaminen on aina sopimus ja taloudenhallinta perustuu sopimuksiin – myös nuorten ostoksissa ja rahankäytössä.

Voiko ostopolkumallia käyttämällä opettaja voimaannuttaa oppijaa hallitsemaan talouttaan?
Kuluttajapolitiikassa on puhuttu jo jonkin aikaa kuluttajien voimaannuttamisesta. Voimaannuttamisen käsite taitaa olla alun alkaen sosiaalityön käsitteitä. Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin.

Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja niihin liityvät oikeudet ja vastuut ja sen kautta voi hallita ja kontrolloida omaa toimintaansa.

Kuluttaminen voidaan kuvata sarjana kokemuksia ja tilanteita, joita nimeämällä ja selittämällä yksilöt oppivat näkemään toimintansa ja päämääriensä samankaltaisuuden eri asioita hankittaessa. Kuluttajakasvatuksessa on viime vuosina kehitetty mallia, jossa kuluttajuutta lähestytään tietosisältöjen sijaan toiminnan eli ostamisen prosessin kautta.  Kun ymmärtää omaa toimintaansa näkee myös helpommin mahdollisuutensa saavuttaa omia itselle tärkeitä päämääriä ja toimia omien arvojensa mukaan. Olipa kyse sitten säästeliäisyydestä tai ympäristöystävällisyydestä.

Kun auttaa oppilasta hahmottamaan ostopolkua, päästään käsiksi omiin resursseihin ja mahdollisuuksiin kuluttajana ja jopa hallitsemaan niitä. Näin oppijalle syntyy motivaatio hallita kuluttamistaan sekä positiivinen elämänusko.

Taloustaitojen opetus on siis monimuotoinen kokonaisuus. On tärkeää, että opettajat saavat täydennyskoulutusta, jossa he itse voimaantuvat kuluttajana ja saavat kokonaiskuvan ostopolusta – eli kuluttamisen prosessista ja taloudenpidosta systeeminä.

Seuraavat kolme voimaantumisteorian periaatetta kannattaa muistaa, kun taloustaidosta puhutaan. Ne ovat samat opettajille kuin oppijoillekin

  1. Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.
  2. Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärrys on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.
  3. Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetusmenetelminä ja koulun arjessa tämä tarkoittaa tutkivaa oppimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä, kun opetetaan arjenhallintaa.

 

Mediataitoviikolla voi oppia kuluttajan mediataitoja

Z-sukupolvi kierrättää ja ostaa vain arvotavaraa todetaan Kauppalehdessä julkaistussa artikkelissa.

Väite perustuu Vähittäiskaupan Tutkimussäätiön kyselytutkimuksiin. Alustojen tuoma jakamistalous on nuorten suosiossa. Samaan aikaan Z-sukupolvi kuitenkin ihailee kalliiden tavaroiden omistamista eikä ole valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ympäristösyistä.

Opetussuunnitelmissa ympäristökasvatus onkin ollut mukana jo pitkään. Nykynuoret ovat yhä tietoisempia ympäristöongelmista ja vaativat kaupalta vastuullisuutta ja avoimuutta tuotantoketjujen suhteen. Vastuullisuus näkyy eläinten hyvinvoinnin merkityksen arvostamisena, ja muovin käyttö arveluttaa.

Ihmiset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Ympäristötekoja odotetaan etenkin poliitikoilta, mutta omista nautinnoista ei olla valmiita tinkimään. On siis tilausta kuluttaja- ja kansalaiskasvatukselle ja toisaalta myös tunnetaitojen opetukselle, sillä onhan tiedossa, ettei kuluttaja ole rationaalinen, vaan meitä johdattavat tietoa useammin käyttäytymisen vinoumat, joita erityisesti on nostettu esiin käyttäytymisen taloustieteessä.

Käyttäytymisen vinoumista löytynee selityksiä sille, että kuluttajat hakevat omaa nautintoaan ja ”nopeita voittoja”. Näistä esimerkkejä ovat pikavippien ja kalliiden kulutusluottojen suosio. Kun tämä yhdistetään artikkelissakin mainittuun brändituotteiden suosioon nuorten kulutuksessa, siinä lienee yksi selittävä tekijä myös talousongelmien lisääntymiselle.

Mitä kasvatuksessa voidaan tehdä?

Kauppalehden artikkelin esittelemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että Z-sukupolvi ostaa verkosta enemmän kuin vanhemmat ikäluokat, toki nuoret käyvät edelleen myös kivijalkakaupassa. Tietoa tuotteista haetaan mobiililla. Parhaillaan vietettävällä mediataitoviikolla voi kyselytutkimuksen tuloksiakin arvioitaessa todeta, että kuluttajan mediataidot ovat entistäkin tärkeämpiä.

Tietoa etsitään googlaamalla tai suoraan kaupan verkkosivuilta. Someen ja keskustelupalstoihin ei luoteta yhtä paljon. On siis tärkeää erottaa mainos, pystyä arvioimaan mistä omat haaveet tulevat. Mikä on markkinointitarkoituksiin tuotettua vertailutietoa ja mikä on tutkittua tai luotettava tietoa. On pystyttävä arvioimaan omaa toimintaa verkossa.

KKV on mukana mediataitoviikolla aineistolla ”Haaveilen ja harkitsen”. Hyvää mediataitoviikkoa kaikille!

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Suomen Setlementtiliiton koordinoima Mun talous -toiminta tavoittaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Tavoitteita ovat nuorten talousosaamisen edistyminen ja talousongelmien väheneminen. Toiminnan taustalla on Mun talous -hanke (2013–2017). Sen aikana kehitetyt Puhu rahasta -materiaalit on tarkoitettu nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset viestivät kaipaavansa ohjeita ja materiaaleja nuorten taloudellisen lukutaidon edistymisen tukemiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Puhu rahasta – pieni opas talouden käsittelyyn on vastaus ammattilaisten esittämiin toiveisiin käsikirjasta, joka rohkaisee ottamaan raha-asiat puheeksi, kertoo hyvistä toimintamalleista ja vinkkaa parhaista käytännöistä, palveluista ja materiaaleista. Opas on tarkoitettu ammattilaisille nuorten talous- ja velka-asioiden käsittelyn tueksi. Oppaassa kannustetaan ammattilaisia ja kasvattajia ottamaan raha-asiat puheeksi. Siinä käydään läpi arjen talouden hallintaan kuuluvia asioita, kerrotaan, miten ohjeistaa nuorta velkojen itsenäisessä selvittämisessä, esitellään velkojen järjestelykeinot ja vinkataan hyvistä toimintamalleista. Opas pitää sisällään myös keskeisen talousaiheisen sanaston ja siihen on koottu hyödyllisiä verkkosivustoja, oppaita, taloudenhallinnan välineitä, laskureita, maksuttomia neuvontapalveluita, pelejä ja muita työkaluja, jotka sopivat niin nuorille kuin nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille talous- ja velka-asioiden ensiavun apuvälineiksi. Opas julkaistiin syyskuussa 2017 ja nyt vuoden alusta siitä saatiin kolmas, uudistettu painos.

Puhu rahasta -tehtäväkirja on suunnattu itsenäistyville nuorille raha-asioiden ja taloudenhallinnan tarkasteluun. Siinä paneudutaan arjen raha-asioihin tehtävien muodossa. Tehtäväkirja on toiminnallinen apuväline, kun omilleen aikova tai jo itsenäisesti asuva nuori haluaa kehittää omaa taloudenhallintaansa. Tehtäväkirjassa on käytännön työkaluja rahankäyttöön, ja harjoitusten avulla opetellaan muun muassa, kuinka tärkeää suunnittelu ja ennakointi ovat oman talouden haltuunotossa.

Puhu rahasta -juliste rohkaisee nuoria ja ammattilaisia ottamaan raha-asiat puheeksi. Juliste on tarkoitettu kiinnitettäväksi näkyville tiloihin, joissa nuorten kanssa toimitaan. Sen sanoma on: ”Täällä voit puhua rahasta.”

Puhu rahasta ja asumisesta -huoneentaulu on nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattu työväline, joka helpottaa arjesta, asumisesta ja rahankäytöstä puhumista myönteiseen ja ratkaisukeskeiseen sävyyn. Huoneentaulu sisältää keinoja ja apukysymyksiä, kuinka ottaa asumisen asiat ja taloudenhallinta esiin asiakastapaamisen yhteydessä.

Kaikkia Puhu rahasta -materiaaleja voi tilata maksutta. Ne löytyvät myös sähköisessä muodossa Mun talouden verkkosivuilta: muntalous.fi/materiaalit.

Mun talouden verkkosivuilta löydät muitakin hyödyllisiä materiaaleja ja paljon ajankohtaista tietoa, esim. aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä. Sivuilta löydät myös Omat rahat -palvelun, joka tarjoaa apua henkilökohtaiseen taloudenhallintaan erilaisissa elämäntilanteissa. Palvelusta saa tietoa, mitä voi itse tehdä asioiden eteen ja mistä voi hakea apua. Lisäksi verkkosivuille tullaan kevään aikana kokoamaan sähköinen materiaalipankki eri toimijoiden tuottamista taloudenhallinnan materiaaleista. Materiaalipankkia täydennetään uusien tuotosten myötä.

Mun taloutta voit seurata myös Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Youtubessa. Pysy kuulolla – puhutaan rahasta!


Artikkelin on kirjoittanut Ella Niini, kehittämiskoordinaattori Mun talous -toiminta

Älykoti oppimisympäristönä

Sain mahdollisuuden ensi lauantaina pitää esityksen Educa-messuilla älykodista oppimisympäristönä eri oppiaineissa.

Minua on jo pitkään pohdituttanut koti oppimisympäristönä. Älykodissa asuessamme emme kokkaa, vaan syömme fillarilähettien tuomia aterioita. Emme lörpöttele kavereiden kanssa puhelimessa vaan viestittelemme älylaitteilla. Emme etsi kumppania baarista, harrastuksista tai ostarilla hengailemalla, vaan Tinderistä. Emme katso tv-lähetyksiä, vaan striimaamme viihteen tv-palveluista. Emme hae paperilehteä postilaatikosta, vaan seuraamme uutisia verkossa. Emme osta joululahjoja ostoskeskuksesta vaan verkkokaupasta. Emme enää sijoita mahdollisia säästöjämme itse, vaan annamme tekoälyjen huolehtia sijoituksistamme.

Kotona opittavat elämänhallinnan taidot ja kotityöt ovat muuttuneet 90-luvulta rutkasti.  Ennen kotona laitettiin ruokaa, hoidettiin puhtautta ja siisteyttä, tuotettiin palkattomana kotityönä hoivaa ja huolenpitoa. Nykyisin kotityöt ja kodin toiminnot ovat monimuotoistuneet.

Nykyisin palkattomana kotityönä hoidetaan kodin palveluiden sopimussalkkua.

Kotona käydään kauppaa, kohdataan virtuaalisesti ystäviä ja verkostoidutaan, julkaistaan ja toimitaan vaikkapa kansalaisvaikuttajana. Kodeissa tuotetaan yhteiskunnassa muutakin arvoa kuin klassista palkatonta kotityötä.

Kun vielä kymmenen vuotta sitten oli tapana sanoa, että lapset luulevat, että raha tulee seinästä, on tänä päivänä raha vieläkin näkymättömämpää. Se on kännykässä. Lapset osaavat käyttää teknologiaa ja sillä toteutettuja palveluita, mutta eivät hahmota sen taustalla olevia rahavirtoja, sopimus- tai omistussuhteita. Pahimmillaan heille vain syntyy tapoja ja tottumuksia vailla perusteita ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä.

Opetus linkittyy monin tavoin kotiin oppimisympäristönä

Mitä kotona opitaan tai mitä asioita siellä pitäisi oppia? Tähän liittyy myös keskustelut siitä, mikä on kodin kasvatusvastuulle kuuluvaa, ja mikä on koulun kasvatusvastuulle jäävää.

Esitykseni aiheeseen syventyessäni tutkin oppimisympäristön käsitettä. Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) määrittelee oppimisympäristön fyysiseksi tai digitaaliseksi ympäristöksi, psyykkisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja pedagogisten ratkaisujen kokonaisuudeksi, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ja hyvin monessa oppiaineessa, opetusta voidaan ja pyritään toteuttamaan oppilaan oman arjen toimintaympäristön esimerkein. Käytännössä oppilaan arki sijoittuu kodin ympäristöön ja sen käyttämään teknologiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Lapset ja nuoret käsittelevät koulussa sitä arkea ja todellisuutta, jota he kohtaavat kodin ja harrastusten kautta. Kouluopetusta täydennetään lisäksi kotitehtävien avulla

Kotien tarjoaman oppimisympäristön voidaan ajatella olevan teknologisoitunut ja digitalisoitunut. Kodin voidaan ajatella olevan älykoti siinä vaiheessa, kun sen arjessa hyödynnetään verkkoon kytkettyjä laitteita tai palveluita.

Toisaalta kodit oppimisympäristöinä ovat keskenään vertaillen kovin erilaisia. Aina on vanhempien tulo- ja koulutustausta ollut heterogeeninen. Nykyisin monikulttuurisuus on lisääntynyt ja kulutustottumukset sekä niitä ohjaavat arvot ovat moninaiset.

Kotitaloudet valitsevat arjen helpottamiseen monenmoisia palveluita. Jo esimerkiksi pelkästään älypuhelimen kautta voi ajatella, että meillä on joko Android- tai iOS- koteja riippuen siitä, millaisia ekosysteemejä kotiin on tekniikkavalintojen kautta muodostunut. Voimme jopa ajatella, että vanhempien ohessa teknologiat luovat ja ohjaavat tottumuksiamme. Opimme käyttämään laitteita ja palveluita tietyllä tavalla, sillä teknologialla, sen yrityksen ohjaamana, jota meillä on käytössä kotona.

Oman haasteensa kodin oppimisympäristön hyödyntämiseen kouluopetuksessa aiheuttaa myös syrjäytyminen. Esimerkiksi jos oppija tulee kodista, jossa ei ole mahdollista saada kokemusta digitaalisten laitteiden tai palveluiden käytöstä. Tai toisinpäin, jos lapsi tulee arkensa palveluin järjestämästä kodista, jossa ei esimerkiksi laiteta ruokaa itse ja puhtaanapitokin hoidetaan palveluita käyttämällä.

Kodin oppimistilanteet käyttöön kotitehtävien avulla

Kotitehtävissä hyödynnetään myös kodin oppimisympäristöä. Opettajalta edellytetään hyvää oppilasryhmän tuntemusta ja kykyä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Parhaimmillaan kotitehtävät soveltavat ja laajentavat koulussa opittua.

Kotia kannattaa haasteista huolimatta käyttää oppimisympäristönä varsinkin kuluttajuuteen liittyviä asioita käsitellessä. On selvää, että lapset tulevat kodeista, jotka voidaan luokitella vaikkapa Sitran kulutusmotivaatioprofiilien mukaan mukavuudenhaluisiksi nautiskelijoiksi, seuraileviksi suunnanetsijöiksi, arjen selviytyjiksi, impulsiivisiksi heräteostajiksi, perinteisiksi tolkun ääniksi tai fiilisvihreiksi suunnannäyttäjiksi tai jopa neuvokkaiksi arkivihreiksi. Arjenhallinnan taitojen kehittymisen kannalta päätavoite ei ole se, että oppilas pystyy luokittelemaan itseään tai perhettään, varsinkaan silloin kun kuluttajatyypittelyyn liittyvät kotitehtävät nostavat esiin perheiden yksityisasioita.

Ostopolku koskettaa kaikkia kuluttajia arvoista, asenteista tai varallisuudesta riippumatta

Kulutustottumuksista huolimatta, tai siitä hankimmeko tavaraa vai palvelua, käymme läpi ostos- tai hankintaprosessin. Kotona tehtävien asioiden kautta opimme mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan liittyviä taitoja, kuluttajien oikeuksia ja vastuita sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. Nämä on syytä jäsentää arjenhallinnaksi ja kuluttajataidoiksi käyttämällä kotia ja sen toimintoja oppimisympäristönä. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Linkki kuluttajakasvatuksen kotitehtäväpankkiin

Miten kasvattaa lapsista ja nuorista vahvoja kuluttajia

Kuluttajan valta ei ole vain sen varassa, että äänestämme jaloillamme. Jos niin olisi, yrityksen ja kuluttajan välinen tasapaino olisi kyllä kallistunut myyjän eduksi. Vanha periaate ”jokainen katsokoon itse eteensä” ei nykytilanteessa voi toimia vaan meillä on lakisääteiset perusedellytykset tarjonnalle: tuotteiden on oltava turvallisia, informaation riittävää, sopimusten kohtuullisia. Jos ja kun häiriöitä sopimuksen täyttämisessä tapahtuu, kuluttajan on päästävä oikeuksiinsa.

Kuluttajapolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuluttajan asemaa säätämällä kuluttajan perusoikeuksista.

EU on usean vuoden ajan panostanut kuluttajasäännösten käytännön toimeenpanoon. Komission aloite eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi ”New Deal For Consumers”, jatkaa ehdottamalla, että kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus hyvityksiin yrityksen rikkoessa kuluttajasäännöksiä.

Kun voimme luottaa siihen, että perussäännösten toimeenpano on tehokasta, riittää paremmin aikaa ja halua etsiä parasta vaihtoehtoa markkinoilta.

Kuluttajalla on todellista valtaa – kannattaa kilpailuttaa yrityksiä, vaikuttaa tarjontaan ja pitää kiinni oikeuksistaan.

Kyse ei ole yleisestä asiakastyytyväisyydestä vaan siitä onko meillä aito mahdollisuus valita, voimmeko oikeasti hyödyntää markkinoiden toimintaa ja saammeko rahoillamme mitä ajattelimme saavamme.

Meillä on nykyään paremmat syyt luottaa markkinoiden toimivuuteen. Lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon ohella saamme netistä enemmän ja nopeammin tietoja tarjonnasta samalla kun pystymme jakamaan kokemuksiamme. Kun teknologia sujuvoittaa toimintoja ja tietosuoja-asetus antoi oikeuden omiin tietoihinsa, kykenemme paremmin olemaan todellisena päättäjänä ja saamaan itsellemme soveltuvampia tuotteita.

Tietosuoja-asetuksen avaama mahdollisuus omien tietojen (MyData) käyttöön kilpailuttamisessa, merkitsee sitä, että yrityksen on syytä kunnioittaa kuluttajaa ja tarjota kuluttajan käyttäjäprofiiliin sopivia tuotteita.

Kun markkinoille syntyy digitaalisia vertailutyökaluja, joihin voimme syöttää omat mieltymyksemme ja käyttäjäprofiilimme on aiempaa paljon helpompi paitsi löytää itselle paras tuote, myös liikkua markkinoilla enemmän. Esimerkiksi emme enää niin helposti jää kanta-asiakkaiksi, jos hintaedut tarjotaan vain uusille asiakkaille. Lisäksi tulossa on lohkoketjuteknologia, joka antaa meille paremmat mahdollisuudet selvittää tuotteen ympäristövaikutuksia, alkuperää ja valmistusolosuhteita.

Tunnekasvatusta osana kuluttajakasvatusta
Onko kuluttaja sitten kuningas? Tuoko teknologia automaattisesti selkeyttä ja helppoutta, vertailtavuutta ja itsenäisyyttä päätöksentekoon? No ei.

Meidän aivomme pysyvät ennallaan ja teknologia avaa myös uusia mahdollisuuksia meidän ohjailuumme. Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman varhain opitaan Kahnemannin kuvaaman systeemi 1:n ja systeemi 2:n ero. Kun koira näkee jotain herkkua, se ei aprikoi toimiako vai ei. Se syöksyy syömään. Me eroamme koirasta siinä, että systeemi 1:n automaattiohjauksen rinnalla on päätöstä punnitseva systeemi 2. Emme heti ota sitä mikä houkuttaa. Meitä sitovat paitsi sosiaaliset säännöt myös sen pohtiminen, onko päätös meille hyväksi, onko meillä varaa siihen, tarvitsemmeko kohdetta ihan oikeasti. Ja joskus mielihalu vaan johdattaa ratkaisuun empimisestä huolimatta.

Mutta kun opimme, että joskus tunteet ja järki kertovat eri viestiä eikä nopea päätöksenteko välttämättä ole fiksua, voimme olla parempia päätöksentekijöitä.

Vastassa on kuitenkin erittäin taitavasti psykologian avulla rakennettuja markkinointitapoja, joiden pääsisältö ei ole niinkään se mitä tarjotaan vaan meille tärkeiden mielikuvien luominen elämän laadun paranemisesta sekä koukuttavien ja mielihyvää luovien hetkien lisääminen teknologian parissa.

Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät? Aiemmin on ollut yksimielisyys siitä, että lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa ei saa käyttää sellaisia kuvia ja ääniä, joita kuluttaja ei tiedä näkevänsä tai kuulevansa, mutta jotka voivat vaikuttaa kuluttajan valintoihin.

Nyt kognitiivinen psykologia ja tutkimustieto ihmisen käyttäytymisestä on valjastettu pysyttämään kuluttaja jo lapsesta lähtien mahdollisimman pitkään digitaalisen pelin tai sosiaalisen median äärellä.

Suostutteleva suunnittelu (persuasive design) ei sellaisenaan ole moitittavaa – sitä käyttämällä meille myös tarjotaan käyttäjäystävällisiä nettisivuja, joilla on helppo suunnistaa ja edetä ostopolulla. On kuitenkin eri asia vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen niin, että käytetään erityisesti lapsiin vetoavia keinoja tavoitteena saada lapsi viettämään aina pidempiä aikoja pelien tai sosiaalisen median ääressä.

Onko tämä ongelma, jota voidaan hoitaa media- tai kuluttajakasvatuksella vai tarvitaanko sääntelyn rajoja? Ovatko vanhemmat liian vaikeassa tilanteessa, kun neurotieteiden tutkimustuloksia käytetään vasiten kiinnittämään ja koukuttamaan lapsia. Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät?

“It’s not about the strength of one’s willpower; it’s about behavioral change. And behavioral change is a skill that can be learned.” Jim Marous

Linkit:

Disrupted childhood. The cost of Persuasive Design. Baroness Kidron, Alexandra Evans, Jenny Afia (2018)

Kahneman fast and slow thinking explained. Astrid Groenewegen (2018)


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kuluttajapolitiikasta vastaavana johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.