Toivotamme rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta

Blogi perustettiin helmikuussa 2015 ja te, hyvät lukijamme, olette vierailleet lukemassa 10600 kertaa. Kiitos teille. Kiitos myös kaikille vieraskynille mielenkiintoisista artikkeleista. Kuka kasva@ttaa ketä jää nyt joulutauolle ja palaa uusin kirjoituksin taas tammikuussa.

Joululukemistoksi muutama poiminta 2015 postauksista:

Jouluostosten yhteydessä kannattaa miettiä omaa ostopolkuaan Tunnistatko ostopolulle jättämäsi jäljet?

Jouluna jaetaan ja annetaan, mutta mikä ihmeen jakamistalous Sopiminen pätee myös jakamis- ja kiertotalouteen.

Talousasioita ei kannata ohittaa joulun aikanakaan Talousosaamista tulee korostaa kouluissa.

Kun pukki tuo uuden laitteen kannattaa myös tarkistaa tuliko lapselle hankittua virtuaalilompakko? Alaikäiset kuluttajat virtuaalilompakon käyttäjinä.

Tervetuloa tykkäämään myös kukakasv@ttaa ketä fb sivusta.

Lasten digijäljet haastaa koulun ja vanhemmat

Mikä on koulun merkitys kasvattajana, kun lapset tulevat maailmasta, jossa he jo ovat digitaalisen markkinoinnin kohteita, välineitä ja suosittelijoita? Lapset etsivät ja käyttävät aineistoja, jakavat ja tekevät niitä. Digitaalisessa maailmassa mainosta ei aina tunnista mainokseksi, tieto ei ole luotettavaa eikä voi tietää, mihin tietoja käytetään.

Digitaalisessa maailmassa on suostuttava joidenkin tietojen tallentamiseen, jotta voisi ylipäätään toimia netissä. Mutta kuinka paljon kannattaa luovuttaa tietoa omasta ja muiden elämästä. Sopimusehdot tietojen käyttämisestä voivat olla epäselviä eikä mikään järjestelmä ole täysin turvallinen. Alle 13-vuotiaan tietojen tallentamiseen ja käyttöön on sopimusehdoissa usein erityisiä rajoituksia. Milloin käyttäjän ikä selvitetään luotettavasti? Vaikka vanhemmat olisivat tarkkoja ja estäisivät laiteasetuksilla ostot peleissä, jää jäljelle kysymys, mitä tapahtuu tiedoille ja käyttäjäprofiilille? Kun luottokorttitiedot viedään, vahingot on mahdollista minimoida ja väärinkäyttö katkaista. Entä kun nettiin lisätyt tiedot elämästä, kavereista, toiveista ja salaisuuksista joutuvat vääriin käsiin? Kun keskustelee lelunsa kanssa ja kertoo sille huolistaan, se vastailee, mutta mitä jää muiden tahojen tietoon? Onko oikeastaan merkitystä sillä, että vanhemman lupaa tarvitaan ostosten tekemiseen rahalla tai luottokortilla, kun lapsilla voi olla omassa käytössä erilaisia tietoja kerääviä sovelluksia. Jos jotain tarjotaan ilmaiseksi, kannattaa kysyä itseltään, mitä oikeastaan myyn.

Opetuksessa olisi kehitettävä valmiuksia terveeseen epäluuloon ihan samalla tavalla kuin opetetaan olemaan uskomatta tarjouksia, jotka ovat liian hyviä ollakseen totta. Kuitenkin myös realismia tarvitaan eikä kauhutarinoita.

Tulevaisuudessa toivottavasti ihmisten on mahdollista hallita omia tietojaan nykyistä paremmin ja käyttää niitä esimerkiksi oman käyttäjäprofiilin mukaisen edullisimman palvelun ostamiseen. Vastapainona on se, että yritykset voivat myös muotoilla palvelunsa ja hinnoitella ne käyttäjäprofiilimme mukaan. Nyt jo on tarjolla autovakuutus, joka hinnoitellaan ajotyylin mukaan.

Digitaalisista jäljistämme tulee jatkuvasti arvokkaampia ja meidän ominaisuuksiamme kuvaavia tunnusmerkkejä. Miten tähän valmistaudutaan kouluissa. Muodostuuko ihminen digitaalisten jälkiensä mukaiseksi tuotteeksi vai antaako itsensä brändääminen uusia mahdollisuuksia parempaan? Mitä tapahtuu eriarvoistumiskehitykselle?

Ei ole mahdollista tarkkaan ennakoida, mitä ja milloin tapahtuu digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisuus ei ole muuttanut eikä voi muuttaa kuitenkaan ihmisen toimintamalleja. Sen sijaan digitaalisuus antaa ensi kertaa mahdollisuuden ottaa huomioon ihmisten erilaisuus ja tehdä ymmärrettäväksi vaikeita säännöksiä tai sopimusehtoja. Jos digitaalinen maailma lähtee ihmisen todellisesta käyttäytymisestä eikä rationaalisen kuluttajan ihannemallista, se avaa myös kuluttajakansalaisille paremmat eväät vaikuttamiseen ja valtaan. Kuluttaja voisi oikeasti vaikuttaa markkinoihin. Opetuksessa ovat edelleen tärkeitä ihmiselle keskeiset taidot kuten päätöksenteko, myötätunto, itsenäisyys ja rohkeus.

Artikkelin kirjoittaja Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Voiko kotitalouksien taloudellista hyvinvointia mitata?

Olen joskus vuosia sitten pohtinut paljonkin kotitalouksien taloudellisen hyvinvoinnin mittaamista. En päässyt pohtimisessa suunnitelmaa pidemmälle, mutta esimerkiksi professorit Panu Kalmi (Vaasan yliopisto) ja Olli-Pekka Ruuskanen (Tampereen yliopisto) ovat ansiokkaasti OECD-mittariston pohjalta keränneet aineistoa suomalaisten taloudellisesta lukutaidosta. Onneksi olen päässyt läheltä seuraamaan tämän tutkimuksen etenemistä.

Taloudellinen hyvinvointi liittyy monentasoisten tarpeiden tyydyttämiseen, turvallisuudesta aina itsensä toteuttamiseen. Siksi sillä on laaja-alaisia vaikutuksia hyvinvoinnin muihin ulottuvuuksiin. Kotitalouksien taloudelliset resurssit luovat perustan taloudelliselle hyvinvoinnille. Alhainen elintaso voi johtaa yksilön toimintamahdollisuuksien kapenemiseen ja sitä kautta sosiaalisten suhteiden vähenemiseen, terveysongelmiin, syrjäytymiseen yhteisössä ja jopa elämänmielekkyyden alenemiseen.

Vaikka kotitalouksien objektiivisesti mitattavissa olevat taloudelliset resurssit toimivat perustana taloudelliselle hyvinvoinnille, eivät ne yksinään luonnollisesti riitä kuvaamaan sitä. Kotitalouden taloudellisia resursseja määrittelevät monet eri tekijät, kuten kotitalouden rakenne ja elinvaihe, jäsenten työssäkäynti, käytettävissä olevat tulot, kulutuksen menorakenne, asumismuoto ja sen kustannukset, kulutuksesta kuukaudessa yli jäävä rahamäärä, säästöjen ja sijoitusten määrä ja laatu, varallisuus ja lainat. Keskeistä tässä on käytössä olevien taloudellisten resurssien tiedostaminen ja niiden hyödyntäminen hyvinvointia tuottavalla tavalla – ajatus, jossa voidaan tukeutua nobelisti Amartaya Seniin.

Taloudellisen hyvinvoinnin keskeinen osa-alue on taloudellinen käyttäytyminen eli kaikki omaan talouteen liittyvät toiminnot ja käytännöt sekä omat näkemykset ja kokemukset niistä. Käyttäytymisen perustana ovat erilaiset tiedot ja taidot. Tietämystä voidaan mitata kysymällä kuluttajilta tiettyjä keskeisiä finanssitalouden käsitteitä kuin myös omaa käsitystä taloudellisesta tietämyksestä ja osaamisesta. Tähän liittyy mm. taloudellinen suunnittelu ja päätöksenteko, riskeihin varautuminen ja yksilöiden roolit kotitalouden taloudellisessa toiminnassa. Kotitalouksien taloudellisessa toiminnassa tarvitaan myös finanssimarkkinoiden sekä yhteiskunnan muidenkin toimijoiden palveluita. Näiden palveluiden laadulla on merkittävä rooli taloudellisen hyvinvoinnin muodostumisessa. Taloudellisen toimintaympäristön seuraaminen mahdollistaa myös tarkoituksenmukaisen reagoinnin taloudellisen toimintaympäristön muutoksissa.

Kolmas osa-alue taloudellisessa hyvinvoinnissa liittyy oman talouden vertaamiseen ja arviointiin suhteessa muihin vastaavanlaisiin talouksiin ja ajassa. Olennainen seikka on se, miten kokee taloudellisesti pärjäävänsä muihin verrattuna. Niin oman talouden menneisyyden kokemukset kuin tulevaisuuden odotukset oman talouden kehityksestä vaikuttavat taloudellisen hyvinvoinnin muodostumiseen. Tutkimus on osoittanut, että erityisesti omaan talouteen ja sen suotuisaan kehittymiseen luottavaisesti suhtautuvat uskaltavat tehdä taloudellisia sitoumuksia. Olennaista tässä on näkemys omasta taloudellisen riskin sietokyvystä.

Käytännössä taloudellisen hyvinvoinnin voidaan ajatella olevan kuluttajien tyytyväisyyttä käytettävissä olevien taloudellisten resurssien riittävyyteen eri menoeriin ja säästämiseen sekä omaan taloudenpitoon. Kokonaisnäkemys suomalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista ja sen kehityksestä olisi tarpeellista yhteiskunnan eri toimijoille: kotitalouksille itselleen, viranomaisille, talous- ja velkaneuvontaan, koulutukseen, finanssialan yrityksille, medialle jne. Mittarissa olennaista on se, että sillä mitataan oikeita asioita ja että mittaustuloksia tulkitaan oikein.

Kirjoittaja Anu Raijas on kuluttajaekonomian dosentti, jonka tutkimusintressit ovat keskittyneet laaja-alaisesti kotitalouksien taloudelliseen käyttäytymiseen.

Kirjallisuutta
Kalmi, Panu & Ruuskanen, Olli- Pekka (2014) Taloudellinen lukutaito Suomessa: alustavia tuloksia edustavasta otoksesta suomalaisia
http://docplayer.fi/824113-Panu-kalmi-vaasan-yliopisto-olli-pekka-ruuskanen-tampereen-yliopisto.html
Raijas, Anu & Uusitalo, Outi (toim.) (2012) Nuoret ja talousosaaminen. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152329/Nuoret_ja_talousosaaminen.pdf?sequence=1
Raijas, Anu (2008) Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskuksen työselosteita ja esitelmiä 110/2008.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152397/Arjen_hyvinvointi_ja_mahdollisuudet_sen_mittaamiseen.pdf?sequence=1

”Vähän lisää tätä, kiitos!”

Tuotanto ja kuluttaminen kytkeytyvät toisiinsa. Sellaista ei kannata valmistaa, mitä ei tarvita. Hyllyihin jäävät tuotteet ovat tappio kaikille. Jokainen kulutusvalinta on pyyntö: ”Vähän lisää tätä, kiitos!” Ja jokainen hyllyyn jäävä tuote viestii siitä, että vähän vähemmän näitä, kiitos.

Tutkimme kulutuskäyttäytymisen muutosta koko Suomen väestöön yleistettävissä olevalla aineistolla. Laadullinen tutkimusaineistomme koostui 45 haastattelusta ja määrällinen 1023 kyselylomakevastauksesta.

Kuluttaminen polarisoituu. Kuluttaja on tyytyväinen joko edullisiin löytöihin tai vastuullisiin valintoihin. Keskihintaiselle tuotteelle, jolta puuttuu vastuullisuuden lupaus, on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä vähemmän kysyntää.

Tuotteilla ei ole oikeita hintoja. Esimerkiksi roskaruoan kustannuksia maksetaan terveyssektorilla. Epätaloudellisen talouden torjuminen lisää painetta poliittiselle ohjaukselle. Tuotteiden tuottamisesta ja kuluttamisesta johtuvat ulkoisvaikutukset sisällytetään tulevaisuudessa tuotteiden hintoihin nykyistä kattavammin esimerkiksi vero-ohjauksen avulla.

Halvan hinnan merkitys kulutusvalinnassa kyseenalaistuu yhä useammin. ”Olen viime aikoina alkanut huolestua kuluttamisen eettisyydestä” toteaa yksi haastattelemistamme suomalaisista. Arvojen mukaisuutta osoittaa se, että suurituloiset voivat olla joko itsekeskeisiä tai vastuullisia kuluttajia.

Menestyvimmät tuotteet ja palvelut vetoavat useaan arvonäkökulmaan yhtä aikaa. Oman edun ja yhteisen hyvän yhdistämispyrkimykset jo tuotesuunnittelussa lisäävät tuotteen tai palvelun vetovoimaisuutta.

Parhaimmillaan vastuullisuus on sitä, että kaikki voittavat. Tuotteessa tai palvelussa yhdistyvät hyödyt käyttäjälle, yrityksen omistajille ja sen työntekijöille, yhteiskunnalle sekä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle maapallolla, jonka luonnonvarat ja päästöjen sitomiskyky ovat rajalliset. Muodostuu vahvaa ja jaettua arvoa, joka on vastaansanomattoman vakuuttavaa.

Tutustu tutkimukseemme tarkemmin: Salonen, A., Danielsson, J. Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P., Soininen, H. & Toivola, T. (2015). Seuraamustietoinen kuluttaminen arvoteoreettisessa tarkastelussa. Kulutustutkimus.Nyt 9(1), 3-29.


Kirjoittaja

Dosentti Arto O. Salonen on kestävän hyvinvoinnin ja oppimisen asiantuntija. Hänen tutkimusalueenaan on ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten intressien yhteensovittaminen erilaisissa alueellisissa ja ajallisissa konteksteissa. Salosen oma blogi löytyy osoitteesta www.artosalonen.com

Tekemällä oppiminen kehittää päätöksentekotaitoja

Kulttuurissamme on vahvasti vallalla käsitys tiedon lisäämisen sivistävästä vaikutuksesta, ja tiedon on uskottu muuttavan käyttäytymistämme.

Kuluttajina emme kuitenkaan ole kovin rationaalisia, joten tästä näkökulmasta käsityksemme kuluttajatiedon oppimisesta vaatii kehittämistä. Käyttäytymisemme on ennustettavaa, ja meillä kaikilla on yhteisiä ”lajityypillisiä” menettelytapoja kuluttajina:

  • Valitsemme helpon ratkaisun
  • Tunteisiin vetoaminen vaikuttaa
  • Muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä

Tiedon kautta oivaltamisen sijaan ihminen omaksuu toimintatapoja parhaiten tekemällä, rutiineista ja malleista. Uusi OPS 2016 korostaa oppilaan aktiivisuutta ja tekemällä oppimista. Onnistuneella pedagogiikalla voi hieman murtaa haitallisia syvälle juurtuneita toimintamalleja. Esimerkkinä pedagogiikasta on tiedon syvenemistä kuvaava MITÄ, MITEN, MIKSI -lähestymistapa.

Ehdotankin, että käsitteiden opettamisen ohella tarjoaisimme oppilaille kokemuksia meistä ihmisistä ja erityisesti siitä, miten käyttäydymme. Kuluttajaosaamiseen sisältyy sen tosiasian tunnustaminen ja tiedostaminen, että ihmisillä on tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka ovat kaikille yhteisiä ja joita käytetään hyödyksi kaupallisessa vaikuttamisessa.

Kuluttajataitojen oppiminen alkaa siitä, että orientoidumme kulutuksen toimintaympäristöön. MITÄ ja keitä me olemme, mitä kuluttaminen on ja mikä sitä ohjaa?

Jo varsin nuorten oppijoiden kanssa voi tunnustella, miksi on välillä niin vaikeaa vastustaa kiusausta. Samalla opitaan tunnetaitoja. Ylemmillä luokilla tutkitaan niitä tunteita ja tilanteita, kun oppilas huomaa tehneensä tyhmän päätöksen, vaikka tietotasolla olisikin epäillyt päätöksen kannattavuutta pidemmällä tähtäimellä.

Kun kuluttaja- ja taloustaitoja opettaa, kannattaa pitää mielessä, että ihminen ei valintoja tehdessään käytä aikaansa ja kykyjään ”tietokonemaisiin” päätöksiin. Opetuksessa ihmisen epätäydellisyyttä voidaan korjata harjoittelemalla ja tekemällä, tutkimalla ja eläytymällä. Laajan ja käsitteellisen MIKSI-tiedon ohella kannattaa siis opettaa käytännöllisiä nyrkkisääntöjä arjenhallintaan. On tärkeää hahmottaa, MITEN arjen asiat tehdään.

Lapsi ei ole vielä kuluttaja, vaan toimii kotitalouden ja kouluyhteisön yhteisten resurssien käyttäjänä – kuluttaen niitä. Harjoittelemalla tekemistä ja päätöstentekomalleja lapsi oppii itsestään itsestään, tunteistaan ja vaikuttimistaan.

Lisää kirjoituksia käyttäytymisen taloustieteestä tulossa:
”Osta tänään, maksa myöhemmin” tai ”tilaa nyt, 0 euroa, jatkuu maksullisena, jos et erikseen peruuta” esim. näistä mainonnan keinoista ja niiden hyödyntämisen taustalla olevista käyttäytymismalleista voit lukea tulevista blogeista. Lue myös huhtikuussa tässä blogissa julkaistu Anja Peltosen kirjoitus ”Pelkkä tieto ei auta kuluttajaa”
Lue myös kotitalouden oppiaineen MITÄ, MITEN, MIKSI – pedagogiikasta

Oletko kuluttajakasvatuksen myytin murtaja?

OPS 2016 on paikallisesti työn alla. Se mahdollistaa monipuolisen kuluttajakasvatuksen. Kuluttajuus on monessa oppiaineessa ja laaja-alaisessa osaamisessa mukana.

Kun vuonna 2002 aloittelin kuluttajakasvatuksen asiantuntijana, mietittiin voiko lasta edes pitää kuluttajana. Törmäsinpä usein myös kriittiseen tokaisuun, että mikä ihmeen kuluttajakasvatus – kuluttamaan ei pidä opettaa, ainakaan koulussa. Nyt enää harva kyseenalaistaa esimerkiksi taloustaitojen tärkeyttä.

Vieläkin soraääniä kuuluu siinä, kenen vastuulla on opettaa lapselle kuluttajataitoja – kodin vai koulun. Oletko sinä valmis ottamaan kopin ja opettamaan taitoja, joille ei ole kasvatusperinteitä kodeissa eikä kouluissa.

Myytit pitävät meitä kiinni menneessä tavassa oppia ja opettaa. Tällaisia mielipiteiteitä ja myyttejä olen omassa työssäni kuullut:

  • Lapset eivät ole kiinnostuneita rahasta tai ostosten teosta – kuluttaja-asioita ei kannata opettaa.
  • Koulussa ei pidä puhua kodin raha-asioista, koska on olemassa köyhiä perheitä.
  • Kuluttaja-asiat ovat niin monimutkaisia, joita ei voi opettaa ennen kuin yhdeksännellä luokalla.
  • Kuluttajataitoja ei voi opettaa kotitalouden tunnilla, koska se vie aikaa ja lapset haluavat syötävää jokaisella oppitunnilla.
  • Talouskasvatus on eri asia kuin kuluttajakasvatus.
  • Vastuullinen kuluttaminen = ympäristötietoinen kuluttaminen.

Onko sinulla omia kokemuksia kuluttajakasvatuksen myyteistä? Entä toimivia tapoja murtaa niitä? Jaa kokemuksesi blogin vastauskentässä kaikille lukijoille.

Lisäapuja myytin murtajalle

Hyödynnä kuluttajakasvatuksen tukimateriaalia kotitalousopetuksen suunnittelussa

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on yhteistyössä Opetushallituksen kanssa laatinut Edu.fi-sivustolle aineiston, josta saa ideoita kuluttajaosaamisen syventämiseen kotitalousopetuksessa. Lisäksi tukiaineisto tarjoaa käytännön ehdotuksia ja esimerkkejä kotitalouden kolmen sisältöalueen integroimiseksi ja osaamisen syventämiseksi.

Aineiston tarkoitus on tukea kotitalouden paikallista opetussuunnitelmatyötä ja opettajien oman opetuksen suunnittelua erityisesti kuluttajataitoihin liittyvien tavoitteiden ja ”kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa” -sisältöalueen osalta.

Tukimateriaalin kantava ajatus on, että kuluttajuus on mukana kotitalousopetuksen jokaisella oppitunnilla. Kotitalouden kuluttajakasvatuksen kokonaisuus muodostuu eheäksi, kun sitä toteutetaan yhdistettynä kahteen muuhun kotitalouden sisältöalueeseen.

Aineiston yhtenä näkökulmana on kotitalouden kuluttajaosaamisen kehittyminen ikäkausittain. Aineistossa esiteltyä kehystä voi käyttää kuluttajakasvatuksen oppimisjatkumon suunnitteluun eri vuosiluokille.

OPS 2016 tarjoaa mahdollisuuksia kuluttajakasvatukseen monessa yhteydessä. Suunnittelu lähtee tavoitteita tukevasta sisältöjen valinnasta sekä oppilaiden mielekkäiksi kokemista aihepiireistä. Arkielämään liittyviä sisältöjä käytetään oppimisen työkaluina. Uudessa tukiaineistossa esitellään kuluttajakasvatuksen yhtymäkohdat eri oppiaineisiin ja laaja-alaiseen osaamiseen – taulukkoon on koottuna esimerkkejä, teemoja ja vinkkejä monialaisten oppimistehtävien ja kokonaisuuksien suunnitteluun.

Tutustu aineistoon


Kirjoittaja

Taina Mäntylä toimii KKV:ssa kuluttajakasvatuksen asiantuntijana. Taustaltaan Taina on kuluttaja, kotitalousopettaja ja lastentarhaopettaja, joka on opettanut ja kasvattanut työhistoriansa aikana melkein kaiken ikäisiä.