Joulun aikana pelataan ja leikitään

Moni lapsi ilahtuu tänäkin vuonna saatuaan joululahjaksi erilaisia laitteita ja verkossa pelattavia pelejä. Samaan pakettiin aikuisen kannattaisi ”paketoida” myös omaa aikaansa ja mielenkiintoaan. Olisi hyvä valmistautua ohjaamaan lasta pelaamalla ja leikkimällä itsekin.

Voit säilyttää joulumielen parhaiten, kun suunnittelet etukäteen miten neuvot ja opastat lasta uuden laitteen käyttämisessä. Itse pelaaminen sujuu usein kuin leikki, mutta peliin liittyy monesti käyttöehtoja, tietoturvaa ja kenties maksullisia ominaisuuksia, jotka voivat olla haasteellisia niin lapselle kuin aikuisellekin.

Tutki siis jo etukäteen mitä laitteella voi tehdä ja millaisia riskejä pelaamiseen liittyy. Selvitä esimerkiksi voiko lasten leikeistä ja pelaamisesta syntyä yllättäviä kuluja. Kannattaa myös etukäteen pohtia, miten laite vaikuttaa lapsen ajankäyttöön ja arkirytmeihin. Kun suunnittelet asioita etukäteen, takaat varmemmin hyvän joulumielen kaikille.

Ohjatessasi lasta voit ottaa hänet syliin tutustumaan laitteen käyttöohjeisiin, tekniikkaan ja valikoihin. Voitte keskustella ja tutkia, mitä lahjalla voi tehdä ja mitä perheen sisäisiä sääntöjä ja ohjeita pelaamiseen ja laitteen käyttöön liittyy. Vastuu käytöstä, estoista ja asetuksista on aina aikuisella, ja lapsi tarvitsee ohjausta laitteen ja pelin käyttöperiaatteista. Hyvä tapa on ohjata lasta kysymään aina aikuiselta lupa, jos hän haluaa ottaa käyttöön jonkin uuden ominaisuuden laitteessa tai tarjolle tulee pelissä jotakin ostettavaa.

Tässä video vanhemmille, miten yllättävät pelilaskut voi välttää.

Jutun juurta joulun ajan oppitunnille

Joulu on antamisen ja vastaanottamisen juhlaa, lämmintä joulumieltä ja myös kassakoneen piipitystä. Jouluna ihmiset puhuvat haaveistaan ja suunnittelevat jouluostoksiaan, niin myös lapset ja oppilaat koulussa ja päivähoidossa. Toisille joulu voi olla myös pettymysten aikaa, pukki tuo jotain muuta kuin toivoi tai ei tuo samaa kuin muillekin.

Miten kasvattaja voi koulussa tai päivähoidossa lähestyä joulun kuluttamiseen liittyviä asioita? Hyvä perinteinen tapa on nostaa esiin aineettomat lahjat ja itse tekeminen sekä yhdessä olemisen tärkeys. Varhaiskasvatuksessa ja alaluokilla ne ovat hyvä tapa puhua joulusta. Kulutustottumukset opitaan jo ennen kymmentä ikävuotta, joten maaperä kestävien joulunviettotapojen korostamiseen on mitä parhain.

Toisaalta, alle kouluikäiset ovat massiivisen lelu- ja tavaramainonnan ympäröiminä. Siihen liittyy vahva usko joulupukkiin, joten lahjojen hinta ei tuo rajoitteita haaveille. Aikuisen tärkein tehtävä on vähentää lapsen lahja-ahdistusta ja aattoillan pettymyksiä. Lasta voi vahvistaa juttelemalla lapsen kanssa siitä, miksi juuri jokin tietty lahja on hänelle tärkeä, mitä hän tekisi sillä ja kenen kanssa. Keskusteluissa lasta kannattaa johdatella pohtimaan lahjoilla tehtäviä asioita ja niiden tuottamaan riemua lahjojen määrän sijaan.

Päiväkodin lelupäivän keskusteluissa aikuisen kannattaa pitää matalaa profiilia, jotta ei huomaamattaan jatka tai toista markkinoijan viestiä. Esimerkiksi kyselemällä, onko toivelistoilla jo joulun hittilelut.

istock_000049812510_mediumJoululahjojen ostaminen on lapsista hauskaa ja kenties ensimmäisiä omia ostokokemuksia. Lasten kanssa kannattaa viimeistään 4.–6. luokilla puhua ostamisesta ja rahankäytöstä. Siihen sisältyy rahan turvallinen säilyttäminen ja myös kuluttajakaupan perussääntöjä, esimerkiksi:

  • kauppa on sopimus, jota ei voi noin vain purkaa
  • että alaikäisenä ei voi tehdä taskurahoja suuremmalla määrällä ostoksia ilman vanhempien lupaa – edes joululahjaksi

Yläkoulu-ikäisille voi jo opettaa kuluttajakaupan pelisäännöt. Lahjan vaihtaminen ja palauttaminen ovat yksi keskeisimmistä asioista, joista kannattaa puhua.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua rahankäytöstä ja siitä miten meille usein markkinoidaan osta jouluksi ja maksa joulun jälkeen.

Myös verkkokauppa on nuorille tuttua, joten joululahjojen verkosta ostaminen on teema, joka toimii hyvin oppisisältönä ennen joulua.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Osallistukaa ”Consumer Classroomin koulujen väliseen kilpailuun 2016 – 2017”

Consumer Classroom -sivustolla on tällä hetkellä käynnissä ”Fiksut energian käyttäjät” -aiheinen koulujen välinen kilpailu. Tule sinäkin mukaan Consumer Classroomiin ja ryhdy kansainväliseen yhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa! Ideana on, että koulut kilpailevat energiaan liittyvän projektin parissa. Projekti sopii toteutettavaksi vaikkapa monialaisissa opintokokonaisuuksissa esimerkiksi kieltenopetuksen ja luonnontieteellisten aineiden kesken. Kilpailu on suunnattu perusopetuksen yläluokille ja toiselle asteelle. Palkintona on Brysselin matka. Lisätietoa löytyy Consumer Classroom -sivustolla. Olkaapa kuulolla!

Consumer Classroom -projekti kerää jatkuvasti EU:n laajuista tietopankkia kuluttajatietojen ja -taitojen opetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vuoden 2015 alusta ollut hankkeessa kansallisena partnerina. Consumer Classroom on luotu opettajien yhteisösivustoksi ja sillä on kieliversiot kaikille jäsenmaille. Se on mielenkiintoinen tietopankki, josta löytyy eri maiden kuluttajakasvatuksen aineistoja.launchisc_fin

Sivuille voi rekisteröityä käyttäjäksi ja ladata myös omaa ei-kaupallista aineistoa opettajien käyttöön. Eri toimijat voivat yhteiseurooppalaisen pohjan ja toimintamallin mukaan osallistua kattavan materiaalisivuston luomiseen kuluttajakasvattajille.

Sivustolle on kehitetty interaktiivisia työvälineitä ja tavoitteena on, että opettajat ja asiantuntijat pääsevät keskustelemaan ja kehittämään opetusta yhdessä. Interaktiivinen Consumer Classroom tarjoaa kouluille ja opettajille monipuolisia materiaaleja kuluttajakasvatukseen eri teemoista, työkalusovelluksen tuntisuunnitelmien tekoon sekä mahdollisuuden kansainväliseen yhteistyöhön muiden hankkeessa mukana olevien maiden kanssa.

Kulutuksessa on tunteet pelissä

Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti. Tai oikeastaan kyse on silloin siitä, ettemme osaa tunnistaa ja nimetä tunteitamme. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä. Kun lapsuudesta tuttu tuntemus tulee vastaan, alamme toimia tiedostamatta lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti.

Tunteet eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten lapsen kaltaisesti myös aikuisena toimimme. Se voi järjellä ajateltuna olla erikoista, valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoaminen vaikuttaa ja muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä. Ostamme jouluksi, maksamme juhannuksena tai uskomme ihovoiteen nuorentavaan voimaan.Print

Lapsenomaiset selviytymiskeinot voivat olla aikuisiällä haitallisia ja toimia itseämme vastaan. Ei siis ole yhdentekevää arjen taitojenkaan kannalta millaiset tunnetaidot lapselle kehittyvät.

Lapsuudessa syntyvät mielen mallit siitä, miten jokin asia tehdään. Nämä mallit käynnistyvät, kun olemme vastaavassa tilanteessa. Erityisesti tunteisiin liittyvät toimintamallit tulevat usein lapsuudesta.

Kulutus ja tunteet ovat vahvasti yhteydessä. Meille kaikille on varmaan tuttua sisäinen puhe, jossa käymme dialogia itsemme kanssa. ”ostaisinko?”, ”et ole ansainnut”, ”et saa haluta”, ”sinulla ei ole varaa”, ”kaikilla naapureillakin on”. Silloin kun puheesi on sinä-muodossa puhuttelevaa, on se niitä asioita, joita kasvattajasi ovat sinulle opettaneet.

Mitä opetamme tuntemaan?

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten reagoimme ja koemme tunteita. Tunteet taas kertovat tarpeistamme ja miten ne tyydyttyvät. Jos emme osaa tulkita tunteitamme, saatamme toimia itsemme kannalta haitallisella tavalla. Siksi on tärkeää oppia jo varhain tunnistamaan ja nimeämään niitä. Kun tarpeemme tyydyttyvät, koemme positiivisia tunteita kuten levollisuutta, iloa ja innostusta.

Lasten kanssa kannattaa tutkiskella fysiologisia tarpeita, kuten lepoa ja ravintoa. Voimme pohtia miten pitkä nälän tunne voi johtaa siihen, että syö liikaa. Vaikeampaa on ymmärtää emotionaalisten tarpeiden ja tunteidemme yhteyttä, mutta niitäkin voi alkaa harjoitella.

Lasten kanssa voi keskustella millä tavalla tarpeet ja halut ovat eri asioita. Me emme aina tarvitse sitä mitä haluamme. Tarpeiden tyydytys johtaa onnellisuuteen. Halujemme tyydytys tuottaa mielihyvää. On tärkeää oppia erottamaan nämä kaksi toisistaan. Kulutus tuottaa yleensä mielihyvää, se on hetkellistä halun tyydyttämistä. Ohimenevänä hyvänolon tunteena se ei kestä pitkään. Makean syöminen on siitä hyvä esimerkki.

Monet asiat tuottavat mielihyvää. Lapsen kanssa voi jutella siitä, miten herkut tai pelaaminen tuottavat mielihyvää. Emme kuitenkaan tarvitse niitä välttämättä, saatammekin tarvita syliä ja huomiota. Siinä, että lapsi tavoittelee mielihyvää, ei kuitenkaan ole mitään väärää. Todellisia lapsen tarpeita tyydyttää usein aineettomat yhdessä tekemiseen liittyvät asiat. Näitä varten ei tarvitse kuluttaa ja ostaa uutta.

Kun haluan, mitä tarvitsen?

Lapsen kanssa voi ottaa puheeksi, miten haluamme asioita, joita meillä ei juuri nyt ole. Pahinta on, että kuvittelemme onnellisuutemme olevan kiinni siitä, saammeko haluamamme vai emme. Kun aikuisena haluamme uuden auton, tarvitsemmekin ehkä arvostusta. Haluamme matkalle, mutta saatamme tarvita lepoa jne. Kun lapsi haluaa uutta lelua, hän saattaa kaivata leikkiseuraa. Lapsen halutessa karkkia, hän saattaakin tarvita rakkautta ja huomiota.

Jos emme opi jo varhain tunnistamaan tunteitamme ja tarpeitamme vaan opimme tukahduttamaan ne, meille syntyy haitallisia käyttäytymismalleja, selviytymiskeinoja, joita on viime aikoina käsitelty behavioural economics –ajattelussa (käyttäytymisen taloustiede).

Kuluttajakasvatuksessa tulee vahvasti esiin lapsen arjessa olevat erilaiset haluamiset. Lapset kohtaavat myös paljon lastenkulttuuriin kietoutunutta kaupallista vaikuttamista.

Lasten haluamisia ja pyrkimystä mielihyvään ei pidä väheksyä tai lakaista maton alle. On mentävä pintaa syvemmälle, lapsen ilmaisuun on kätkettynä paljon luonnollisia tarpeita, joita ei tunne-elämän kehittymisen kannalta pidä ohittaa. Lasta voi ohjata

  • hyväksymään tunteensa
  • antamaan niille nimiä
  • opettaa, että ikävä tunnekaan ei ole ”vaarallinen”, sillä se menee ohi

Aikuisen tulee vastata lapsen tarpeisiin – fyysisten tarpeiden tyydyttämisen ohella läsnäolo, yhdessä tekeminen ja leikit ovat keinoja siihen.

Kuluttajakasvatuksessa voimme käsitellä tunteita, olla läsnä, auttaa lasta kehittämään itselleen sisäistä puhetta, joka kertoo halujen sijaan omat sen hetkiset tarpeet.

Palvelumuotoilusta yritysten kilpailuvaltti yhteiskuntavastuussa

Kanadassa on tehty mielenkiintoinen tutkimus siitä, kuinka digitaaliset viestit edellyttävät 21 prosenttia enemmän kognitiivista ponnistusta kuin perinteinen viestintä.

Jo aiemmin on tutkimuksissa todettu, kuinka maksukorttien käyttäminen madaltaa päätöksentekokynnystä verrattuna käteisen käyttöön ja kuinka pankkien sähköisiä tiliotteita on hankalampi hahmottaa kuin paperisia.

Teknologia on tuonut uusia mahdollisuuksia  – ihminen vaan ei ole muuttunut.

Kuluttajien uudentyyppisiä haasteita yritetään ratkoa tekemällä uudenlaisia apuvälineitä, hyvänä esimerkkinä Takuusäätiön Penno ja lisäämällä kouluissa talous- ja mediakasvatusta. Lainsäädäntöä tulee lisää, se on välillä liiankin yksityiskohtaista, mutta se ei useinkaan kampita ajoissa ongelmia.

Yllä olevat tutkimustulokset eivät tarkoita sitä, että pitäisi palata takaisin paperiin ja konkreettiseen päätöksentekoympäristöön, vaikka sitä mainonnan tehokkuuden vuoksi tutkimustulosten esittelyn yhteydessä ehdotetaankin. Sen sijaan voidaan perustellusti kysyä, eikö yrityksillä ole vastuu uusiin toimintatapoihin siirtyessään ottaa huomioon ihmisen todellinen kyky toimia digitaalisessa ympäristössä?

Yritysten yhteiskuntavastuu on sitä, että kun digitaalisuus tuo yritykselle kiistatta etuja ja säästöjä, otetaan tarjonnassa huomioon myös ihmisten käyttäytymisrajoitukset. Esimerkiksi:

  • netissä tarjouksen muotoilun ja sopimusehtojen esittelyn pitää perustua kuluttajan todellisiin toimintatapoihin: pääviesti tuodaan selkeänä näkyviin. Ei niin, että kuluttajan päätöksentekoa kiirehditään keskittymällä vain myönteisiin asioihin esimerkiksi tyyliin,”saat rahat tilille parissa minuutissa.”
  • kun tiliote on sähköinen, eräät pankit esittävät kuluttajalle helposti hahmotettavan kuvan kuukauden menoista. Se on hyvä esimerkki tavasta helpottaa kuluttajan elämänhallintaa sähköisessä ympäristössä.
  • erityisesti Fintech –yritykset pitävät kilpailuetuna kuluttajien toimintamahdollisuuksien edistämistä ja onnistuvat  markkinoilla yksinkertaisilla kuluttajien tarpeista lähtevillä palveluilla.

Digitaalisen palvelun tulisi lähteä kuluttajan todellisen käyttäytymisen tuntemuksesta. Kun meissä olevat, tutkimuksissa havaitut käyttäytymistavat eivät muutu, eikö kaikkien yritysten lojaliteettivelvollisuuden nojalla tulisi ottaa ne jo huomioon? Silloin ei tarvitsisi kirjata lakiin itsestäänselvyyksiä, kuinka verkkosivustoilla tiedot on esitettävä selkeästi tai että sopimusehdot on esitettävä keskitetysti. Kuluttajista tulisi vahvempia toimijoita markkinoilla ja sehän edistää kaikkien hyväksi toimivaa kilpailua.

Kun yritykset saavat digitalisoitumisesta säästöjä, niin miksi muiden tahojen kontolle jää ratkaista miten kuluttajien kyky toimia digitaalisessa ympäristössä olisi yhtä hyvä kuin perinteisessä fyysisessä ympäristössä? Yrityksen yhteiskuntavastuuseen kuuluu toteuttaa kaikin puolin onnistunut käyttäjäkokemus.

Tutkimustulosten valossa voi miettiä:

  • Mitä kouluissa opitaan meistä ihmisistä toimijana digitaalisessa ympäristössä?
  • Miten koulussa harjoitellaan digitaalisessa ympäristössä toimimista?
  • Kun digitaalisessa muodossa olevat viestit kerran vaativat kongitiivista ponnistelua enemmän, edesauttavatko digitaaliset oppimisalustat talousasioiden oppimista?

 


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Mun talous –verkosto puhuu rahasta

Mun talous- verkoston Puhu rahasta -messuilla oli mukavaa kuin matkasaarnaajalla, kun verkosto järjesti perinteisen asiantuntijaseminaarin sijaan kaikille avoimet messut.

Messuilla kuultiin lyhyitä napakoita puheenvuoroja pitkien luentojen sijaan, ja työskenneltiin työpajoissa penkeillä istumisen sijaan. Mukavinta oli se, että messuilla oli mukana nuoria eri oppilaitoksista. Toden totta, uudella työtavalla saatiin esiin enemmän tietoa nuorten taloudenhallinnasta ja vuorovaikutusta toimijoiden välille.

Tällainen toimintatapa vahvistaa ja kirkastaa entistä paremmin verkoston jäsenten näkemystä talouskasvatuksen kokonaisuudesta. Samalla vahvistetaan yhteisöä, joka tuottaa tietoisesti ja tavoitteellisesti yhteistä käsitystä nuorten talousosaamisen kehittämistä varten. Tällaisen yhteisön jäsenyys on osaamisen jakamista parhaimmillaan.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli myös mukana Mun talous -verkoston Puhu rahasta -messuilla. Aiheena pitämässämme työpajassa oli maksamisen uudet tavat.kune_fb_kortti_kanny

Eri toimijoilla on omat vahvat osaamisalueensa, ja messut tekevät sen näkyväksi, jolloin voidaan myös jakaa selkeämmin vastuuta. Näin yhteisön jäsenten resurssit tulevat hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Hienoa, ”Mun talous”- verkosto !

Tässä vielä koosteena kesän ja syksyn aikana blogissa julkaistut postaukset, tutustu myös maksamiseen liittyviin videoihin KKV:n YouTube – kanavalla

Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?

Hävikin uudet muodot

Asumisen taidot ovat itsestä huolehtimisen ja arjen taitoja

Älylaitteet mukaan talouskasvatukseen

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Lompakko, älylaite vai sormenjälki – millä oppilaasi maksavat 2020

Yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa kehitetään maksamisen taitoja

Mitä on mobiilimaksaminen?

Maksusovellusten ihmeellinen maailma

Lähimaksaminen

Lapsi oppii taloudellisuutta, kohtuutta ja ymmärrystä rahasta aikuisilta

Onnenongintaa ja arjen hallintaa – kuluttajakasvatuksen kulmia elokuvaan

Taipuuko taloudellinen lukutaito digiaikaan?

OECD:n uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten taloudellinen lukutaito on 30 maan vertailussa toiseksi korkein. Paras taloudellinen lukutaito oli raportin mukaan Ranskassa. Tutkimuksen maista 17 on OECD-maita ja 13 OECD:n ulkopuolisia maita.

Tutkimuksessa taloudellisen lukutaidon määritelmä perustuu kolmeen eri osa-alueeseen, joissa suomalaiset olivat tasaisen vahvoja:

  • taloudellinen tietämys
  • taloudelliseen käyttäytyminen
  • taloudelliset asenteet

Tutkimuksen mukaan suomalaiset arvioivat itse taloudellisen lukutaitonsa hyväksi. Tietämystä mitattiin esimerkiksi korkotasoon ja inflaatioon hahmottamiseen liittyvillä kysymyksillä. Taloudellista käyttäytymistä mitattiin esimerkiksi budjetointiin, laskujen maksamiseen ja ostovertailuihin liittyvillä kysymyksillä. Taloudellisia asenteita puolestaan mitattiin säästämiseen ja suunnitelmallisuuteen liittyvillä kysymyksillä.

Mobile paymentTaloudellisen lukutaidon kehittäminen on maailmanlaajuinen haaste. OECD:n mukaan taloudellista osaamista tulisi parantaa entistä systemaattisemmin peruskoulutuksessa.

Sen lisäksi, että olemme sijoittuneet hyvin suhteessa muihin maihin, sisältävät syksyllä 2016 käyttöön otetut perusopetuksen opetussuunnitelmat talousosaamista enemmän ja yhä nuoremmille kuin koskaan aikaisemmin.

Meillä on siis hyvät lähtökohdat kehittää talouslukutaitoamme entisestään. Haasteita riittää, digitalisaatio monimutkaistaa taloudellista tietämystä, esimerkiksi pankkien ohella markkinoilla on muitakin rahan kanssa operoivia toimijoita.

Taloudellinen käyttäytyminen sisältää jatkossa yhä vahvemmin digitaalisten sopimusten teon, mikä liittyy muun muassa budjetointiin. Maksamisen uudet muodot tuovat laskujen maksamiseen lisää vaihtoehtoja, mutta myös osaamishaasteita. Vertailu ennen ostopäätöstä on tiedonhakua verkossa, johon kietoutuu kaupalliset vertailusivustot sekä bigdata. Mielenkiintoista on myös, miten tämä kaikki vaikuttaa taloudellisiin asenteisiin.

Meillä on Suomessa hyvät verkostot talouskasvatukselle. Esimerkiksi Mun talous -verkostoon kuuluu tällä hetkellä 94 organisaatiota. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös mukana Mun talous -verkoston järjestämillä Puhu rahasta -messuilla pitämässä työpajaa. Messujen tavoitteena on saada esiin enemmän tietoa ja vuorovaikutusta nuorten taloudenhallinnasta sekä nostaa esille konkreettisia työkaluja nuorten talousosaamisen edistämiseksi.

Järjestäjät kutsuvatkin Mun talous -verkoston jäsenten lisäksi kaikki nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset, opettajat, opiskelijat ja aiheesta kiinnostuneet messuille.