Ajan hermolla kotitaloudessa ja kotitalouksissa

Viimekertaisessa blogitekstissämme kirjoitimme siitä, kuinka digitalisoituminen ja kotien liittyminen verkkoon vaikuttaa uuden osaamisen tarpeeseen. Vaikka oppimisympäristö laajenee, näitä taitoja voidaan oppia ja opettaa myös koulussa.

Teknologia on luotu auttamaan arjessa, mutta joissain tilanteissa se voi myös hankaloittaa arkiaskareista suoriutumista. Kotitalousopetuksessa opetetaan resurssiviisautta, johon liittyy tasapainon löytäminen teknologisten apuvälineiden käytössä. Samalla opetellaan hahmottamaan, mitä voi ja kannattaa tehdä itse, ja minkä voi ulkoistaa jonkun muun tehtäväksi.

Omien digitaitojen tärkeyttä voidaan verrata vaikkapa siivoamisen opettelun tärkeyteen: vaikka omassa kodissa tai työpaikalla kävisikin palkattu siivooja, on työn laadun varmistamiseksi tärkeää hallita siivoustyöt myös itse. Kun siivoaminen on itselle tuttua, ymmärtää myös mitä siivouspalveluita tarvitsee tai mitä ylipäätään haluaa teettää ulkopuolisella. Tällöin ei jää pulaan, mikäli vakisiivooja syystä tai toisesta jättää tulematta tai mikäli palvelun tilaamista ei enää halua tai voi jatkaa.

Kun kaikilta palvelun käyttäjiltä vaaditaan vahvoja digiosaamisen taitoja, voiko digitalisoituminen yksipuolistaa palvelun tarjoamista? Verkkopalveluille vaihtoehtoisten tai täydennettyjen palveluiden tarjoaminen vähenee, sillä se on usein vanhanaikaisena pidettyä ja kallista. Esimerkkinä voidaan mainita pankkiala, jossa konttoripalvelu on vähentynyt viime vuosina radikaalisti.

Samaan aikaan palveluiden ulkopuolelle jää ryhmiä, joilla ei ole taitoa, resursseja tai halua käyttää verkkoon siirtyviä palveluita. Palvelut liukuvat yhä vahvemmin kotiin, mutta ilman toimivaa verkkoyhteyttä ja laitteita ”äly jää matkan varrelle”.

Sopimuksia ja harkintaa
Palataksemme vielä kotitalousopettajien koulutuspäiviin, päivän aikana meille esiteltiin myös uusi Älykoti-aineisto opettajille. Älykodin voi yksinkertaisimmillaan määritellä kodiksi, jossa on internet-yhteys. Tämä yhteys toimii rajapintana kodin ja sen ulkopuolisen maailman väliselle vuorovaikutukselle, vaikka fyysisesti pysyttäisiin kodin seinien sisällä. Kodista on tullut uusi alusta, jonka rajapinnoilla on monenlaisia palveluja. Kuluttamisesta yhä suurempi osa on siirtynyt tavaroiden kuluttamisesta joko pelkästään palveluiden kuluttamiseksi tai tavaroiden ja palveluiden yhteiskuluttamiseksi. Tällöin kuluttamisen välineenä on erilaisten sopimusten solmiminen.

Uudeksi kotityöksi onkin tupsahtanut kodin sopimussalkun hoitaminen, mikä vaatii kotitalouden jäseniltä uudenlaisia taitoja.

Vastuullisuuden opettelu on keskeinen osa kotitalousopetusta. Yhteiskunnallisen vastuun lisäksi on opittava ottamaan vastuuta myös valintojen vaikutuksesta omaan elämään. Omien resurssien sekä tarpeen ja halujen eron tunnistamisesta, kriittisyydestä markkinointia kohtaan sekä uusien markkinointitapojen, kuten sosiaaliseen mediaan vahvasti kuuluvien kokemusten jakamisen tunnistamisesta markkinoinniksi. Kuluttajana vastuullisuuden harjoittelu lähtee siis omasta harkinnasta – eihän yhtä oikeaa väylää hyväksi kuluttajaksi ole olemassa?

Ajankohtaisuutta opetukseen
Kotitalouden oppitunneilla harjoitellaan kotitalouden erilaisten resurssien tehokasta käyttöä sekä tiedon soveltamista käytäntöön. Tieto on kotitalousopetuksessa taidon väline. Toisaalta myös taito voi olla motivaationa ja pohjana tiedon etsintään innostumiselle, kun käden taidot ohjaavat kohti teoriaa. Tiedonhalu sekä halu uuden oppimiseen voikin kasvaa, jolloin syntyy positiivinen kehä.

Tiedot jalostetaan teoiksi, mutta myös tekoja ja toimia voidaan käyttää tiedon oppimisen pohjana: oppilaiden elämästä voi nostaa arkipäiväisiä toimia, joiden takana olevan monimutkaisen kuluttamisen vyyhdin purkamiseen vaaditaan aikaa ja perehtymistä. Tämä perustuu POPS 2014 keskeisenä olevaan ilmiöpohjaisen oppimisen ajatukseen. Esimerkiksi älypuhelimien käyttö monilla yläkouluikäisillä on intuitiivista ja hyvin varhain opittua, eikä puhelinta käyttäessä tehtyjä valintoja välttämättä tule pohdittua kovinkaan syvällisesti.

Kaikille yhteisen kotitalousopetuksen aloittavat 7. luokan oppilaat ovat vielä melko nuoria, mutta solmivat jo joitakin sopimuksia. Esimerkiksi jokainen tehty kauppa on sopimus. Monet nuoret asuvat älykodissa ja oma älylaite matkustaa taskun pohjalla suurimmalla osalla. Kotitalousopetuksessa on tunnistettava se, mikä on keskeistä nyt ja mitä taitoja tulevaisuutta varten tarvitaan. Kuluttajakasvatuksen sisällöt voidaan valita siten, että ne ovat nuorten elinpiirissä keskeisiä ja omassa elämässä soveltamiseen motivoivia.

 


Kuvassa korkeakouluharjoittelijat Tiia Wassholm ja Katri Pellikka.Kirjoittajat

Tiia Wassholm (korkeakouluharjoittelija, Kilpailu- ja kuluttajavirasto) ja Katri Pellikka (korkeakouluharjoittelija, Opetushallitus)