Monimuotoistuva kulutusmaisema haastaa kotitalousopetusta

Kuukausi sitten järjestimme kotitalousopettajien koulutuspäivän. Tämän blogin kahdessa edellisessä postauksessa nuoret, vasta opettajaksi valmistuvat pohtivat digitalisoituvan arjen taitojen ottamista mukaan opetukseen.

Pohdin koulutuspäivien porinahetkillä eli ”pikadeiteillä” kuulemaani ja työpisteillä muistiin kirjoitettuja ajatuksia. Mieleeni piirtyi kuva moninaisista yksilöllisistä kulutusmaisemista. Oppitunnilla opettajan oma kokemus ja kulutusmaisema sekä oppilaiden omat, digitaalisena aikana muotoutuneet maisemat kohtaavat.

Tilanteen voisi nähdä esimerkiksi niin, että oppitunneilla on läsnä eri julkaisijoiden karttoja, joiden painatusvuosi vaihtelee. Kullakin kartalla on matkaajan itse piirtämiä, risteileviä ja epävirallisia reittejä sekä selkeälinjaisia, viitoitettuja valtateitä.

Näiden erilaisten karttojen keskellä opettaja pyrkii viitoittamaan oppilaille tietä kohti kestävää ja vastuullista kuluttamista.

Kulutus on yksilöllistä ja henkilökohtaista
Jokainen ihminen kuluttaa ja käyttää resurssejaan omalla tavallaan. Tuntuukin kuin koulutuspäivällä olisi ollut läsnä liki 30 erilaista kulutusmaisemaa ja karttaa. Näemme, koemme ja pystymme ottamaan haltuun arkemme ja kulutuksemme omien toimintaedellytystemme mukaisesti.

Kulutusmaiseman muotoutumiseen vaikuttavat muun muassa erilaiset kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja työt sekä läheisten kulutustottumukset, mediankäyttö ja kulttuuri laajemminkin. Lisäksi tietysti vaikuttavat taloudelliset resurssit, mahdollisuudet osallistua markkinoille verkkoon, kivijalkakauppoihin tai palveluihin. Juuri tuo kirjo tekee opettamisesta haastavaa. Kulutusmaisemien moninaisuus saattaa johtaa siihen, että omiin maisemiimme urautuneina koemme, ettei nuorella ole kokemuksia ja kosketuspintaa kuluttajakasvatuksessa käsiteltäviin taloudenhallinnan ja kuluttajaoikeuksien aihepiireihin.

Mistä kuluttajataitojen ja arjen taitojen opettamisessa pitäisi lähteä liikkeelle?
Koulussa kulutusmaisemaa tarkastellaan usein yksilöä laajemmassa mittakaavassa. Puhutaan rikkaista ja köyhistä maista, tai miten erilaisilla kulttuurisilla ja sosiaalisilla ryhmillä on omia tapojaan kuluttaa. Todennäköisesti jokainen opettaja on pyytänyt oppilaitaan pohtimaan, millaisia kuluttajia he ovat. Myös omien valintojen ympäristövaikutuksia on totuttu mietiskelemään.

Kun kulutus ja resurssien käyttö asetetaan yhteiskuntien ja aikakausien kontekstiin, huomataan laajempia kehityskulkuja; saadaan käsitys siitä, kuinka omavaraistaloudesta ja itsetekemisestä on siirrytty hyödykkeiden ostamiseen, omistamisesta jakamiseen ja yhteiskäyttöön. Opetuksessa voidaan edelleen vertailla itse tehdyn ja ostetun hintaeroja sekä tuoda esiin kierrätyksen ja yhteiskäytön etuja, mikä on hyvä ja konkreettinen asia niin opettaa kuin oppia.

Arjenhallinta ja kulutusmaisema muuttuvat, ja niissä on yhä enemmän yksityiskohtia. Kotitalouden viimeisin kehityskulku liittyy mobiililaitteiden avulla kuluttamisen ja mediankäytön yleistymiseen, digitaalisten palveluiden ja kaupankäynnin merkityksen kasvuun sekä perinteisten kivijalkakauppojen muuntautumiseen vastaamaan nykypäivän tarpeita.

Digitaaliset kauppapaikat ja mahdollisuudet kuluttaa ovat lisääntyneet. Vanhat kulutusmuodot eivät ole suinkaan hävinneet, vaan ne ovat kehittyneet ja jääneet elämään. Näin ollen kulutusmaisema on siis jatkuvasti laajentunut.

Nyt on aika zoomata kartalle tarkemmin. Arjen taitoja pitää tutkia ja harjoitella molemmista näkökulmista, sekä yhteiskunnallisesta helikopteriperspektiivistä että toiminnan tasolta.

Oma ostopolku tutuksi
Ehdotan kuluttajakasvatuksen lähtökohdaksi oppilaiden omien kulutusmaisemien ja niissä risteilevien polkujen tarkastelua. Oppilaat tarvitsevat ohjausta ostopolun kulutusprosessin ja sen vaiheiden tunnistamiseen ja analysointiin. Yksittäisten sisältöjen sijaan edetään kulutusmaisemasta (mitä?) omaan toimintaan sekä toiminnan harjoitteluun (miten?) ja lopuksi pohtimiseen ja soveltamiseen (miksi?). Nämä kaikki vaiheet voidaan käydä läpi oman ostopolun kautta – useamman käytännön ilmiön avulla.

Meidän on uskallettava päästää irti omasta aikuisen tai oman nuoruutemme kulutusmaisemasta ja ajatuksesta lineaarisesta ostopolusta. Annetaan sen sijaan nuoren näyttää oma maisemansa, jota arjen harjoitusten muodossa palastellaan, tutkitaan ja käsitteellistetään. Pikadeittien tuotoksia lukiessani huomasin, että parhaiten kulutusprosesseja opitaan hahmottamaan oivalluksen kautta. Näin syntyy taitoja paitsi toimia kuluttajana omassa arjessa, myös pikkuhiljaa vaikuttaa kuluttajana laajemmin yhteiskunnassa.

 


Kirjoittaja

Taina Mäntylä toimii KKV:ssa kuluttajakasvatuksen asiantuntijana. Taustaltaan Taina on kuluttaja, kotitalousopettaja ja lastentarhaopettaja, joka on opettanut ja kasvattanut työhistoriansa aikana melkein kaiken ikäisiä.