Uudet maksutavat hämmentävät myös opettajia

Samaan aikaan kun pohditaan riihikuivan käteisen tulevaisuutta, markkinoille saapuu alati uusia vaihtoehtoisia maksutapoja. Käteinen, maksukortti ja laskulla maksaminen ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta kun puhutaan yhä monipuolisemmasta mobiilimaksamisesta, datalla maksamisesta tai hyödykesidonnaisista luotoista, joutuisin miettimään kaksi kertaa ennen maksutapaan tarttumista. Oma lukunsa ovat bitcoinit. Rahalla maksamisen sijaan oppilaille kannattaisikin ehkä konkretisoida yleisesti kuluttajakaupan vaihdannan välineistä sekä oman talouden resursseista.

Verkkokaupassa asioinnista ja maksamisesta on tullut kuluttajalle elämys. Parhaimmillaan olen saanut kirjan verkkokaupasta kotiovelleni kolmella klikkauksella.

Millä välineillä lapset maksavat?

Kouluikäisillä maksukorteista yleisin on Visa Electron, sillä sen voi saada jo 10-vuotiaana. Kyseinen maksukortti onkin hyvä tapa harjoitella oman maksuliikenteen hallintaa, sillä tili pysyy ajan tasalla. Kortilla maksaminen on nopeutunut viime vuosina muun muassa lähimaksamisen yleistymisen ansiosta. Enää PIN-koodia ei tarvitse syöttää jokaista ostosta tehdessä, vaan maksu siirtyy etänä korttia vilauttamalla.

Seuraava askel maksamiseen löytyy matkapuhelimesta, joka yhä useammin saattaa visertää nimenomaan maksukortilta tehdyn veloituksen merkiksi. Mobiilimaksamisessa käytössä on usein erillinen mobiilisovellus, johon oman maksukortin tiedot syötetään. Aiemmin mobiilimaksaminen liittyi vahvasti siihen, että maksun aika tulee seuraavan puhelinlaskun kolahdettua postiluukusta; mobiilisovellusten myötä omaa kulutusta voi seurata yhä reaaliaikaisemmin.

Uutta mobiilimaksamista ovat lisäksi erilaiset palvelujen tilaamiseen tarkoitetut sovellukset sekä pelien maksaminen matkapuhelimella. Raha vaihtaa kätevästi omistajaa vaikkapa puhelinnumeron avulla – jo yhdellä näytön pyyhkäisyllä. Viimeistään nyt puhelimesta kannattaa huolehtia vähintään samalla huolellisuudella kuin lompakosta.

Luottoyhtiö toimii kirstunvartijana

Verkkokaupassa asioinnista ja maksamisesta on tullut kuluttajalle elämys. Vierailu nettikaupassa on miellyttävää, kun sivusto muistaa kaikki aiemmat klikkaukset sekä syötetyt osoite- ja maksutiedot. Parhaimmillaan olen saanut kirjan verkkokaupasta kotiovelleni kolmella klikkauksella. Niin helppoa, mutta samalla hämmentävää. Omalla ostopolullaan kannattaakin ottaa aikalisä heti maksutapaa valitessa. Toinen maksutapa voi jossain tilanteessa olla edukkaampi kuin toinen.

Olemme tottuneet opettamaan, että luotolla ostaminen on lainaamista. Jotta vaihdannan pelisäännöt olisivat hallussa, tulee lainaamisen kokonaisuus hahmottaa. Luottokorttimaksamista kannattaa suosia esimerkiksi verkko-ostoksilla, joissa tavara tai palvelu ei vaihda heti omistajaa. Jos varaat talvilomareissun heinäkuussa, matka pitää yleensä maksaa etukäteen. Koska kyse on rahojen lainaamisesta hyvissä ajoin ennen matkaa, kannattaa suosia luottokorttia maksutapana. Mikäli matka peruuntuisi esimerkiksi matkantarjoajan konkurssin johdosta, kuluttajan turvana voi toimia tällöin luottokorttiyhtiö, jolta omat rahat on mahdollista vaatia takaisin.

Toisaalta yritykset voivat edellyttää kuluttajaa maksamaan luotolla erityisessä tilanteessa kuten esimerkiksi silloin, kun kyseessä on hotellihuoneen varaus. Tällöin yritys luovuttaa asiakkaalle omaisuuttaan väliaikaisesti.

Miten opettaa maksutavoista, jos ne eivät ole itselle tuttuja?

Muutoksen mukana pysyminen voi olla haastavaa, ellei ole innokas testaamaan kaikkea uutta, mitä meille myydään. Maksaminenhan on yhtä lailla palvelu kuin itse oston kohde. Siitä voidaan tehdä osa ostoelämystä.

Fyysisen rahan katoaminen mietityttää, koska en usko, että varautuminen poikkeustilanteissa (kuten pitkissä sähkökatkoksissa) on vielä riittävällä tasolla. Onneksi toimintavarmuutta voidaan aina kehittää.

Ostopolun avulla voidaan hahmottaa mielestäni hyvin sitä, miten maksaminen on muuttunut. Jo vertailuvaiheessa voidaan tarkastella erilaisia tarjolla olevia maksuvaihtoehtoja. Itse maksamisen vaiheessa taas tehdään ratkaiseva päätös siitä, mikä maksutapa kannattaisi valita. Maksaminen ei suinkaan aina ole kertaluonteista, vaan jatkuvissa sopimuksissa maksaminen kulkee läpi ostopolun (esim. suoratoistopalvelun käytön ajan). Harkintaa kannattaa käyttää ostopolun jokaisessa vaiheessa, mutta kestävä kuluttaja pohtii etenkin tuotteen jatkokäyttöä tai kierrätystä. Esimerkissä käytetyn suoratoistopalvelun ostajan sen sijaan kannattaa käyttää jatkuvaa harkintaa maksamisen ja oman tarpeen suhteen, jottei syntyisi palveluhävikkiä.

Ota oppilaat mukaan visioimaan tulevaisuutta!

Esimerkiksi yhteiskuntaopissa muuttuvaa maksamista voidaan käsitellä myös laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Mitä ostetaan, sitä myös tarjotaan. Sama pätee joltain osin maksutavoissa. Oppilaiden kanssa voidaan viritellä keskustelua esimerkiksi tulevaisuuden maksutavoista. Mitä haasteita tai etuja ne voisivat tuoda minulle kuluttajana? Ja toisaalta; mitä esimerkiksi käteisen rahan katoaminen voisi tarkoittaa yhteiskunnallisella tai yksittäisen ihmisen tasolla? Kotitalouden tunneilla asiaa voitaisiin lähestyä vaikkapa ostopolun kautta siten, että maksaminen nähdään laajemmin kuin yksittäisenä tapahtumana ostosta maksettaessa. Kun maksamisen muutos oivalletaan, oivalletaan myös se, että maksaminen vaatii oppilailta monilukutaitoa sekä ymmärrystä sopimuksista.

 

Muita maksamiseen ja maksutapoihin liittyviä kirjoituksia blogissa:

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa kehitetään maksamisen taitoja

Kun fyysinen raha katoaa, rahankäytön hallitseminen saattaa vaikeutua.

Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?


Kirjoittaja

Tiia Wassholm työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastossa verkostot-yksikön harjoittelijana kesän 2018 ajan.