Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Media välittää meille nykyään lähes päivittäin tietoa siitä, kuinka länsimaiset kulutustottumuksemme ovat kestämättömiä ja ohjaavat väistämättömään tuhoon. Koko maailman käsittävä ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 1. elokuuta, kun Suomen osalta ylikulutuspäivä oli jo 11. huhtikuuta (WWF 2018). Ylikulutuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jona olemme kuluttaneet luonnonvarat, joiden tulisi kestää koko vuoden. Edellä olevista päivämääristä näemme jo entuudestaan tietämämme totuuden: vauras länsi on pitkälti vastuussa ylikulutuksesta.

Taustalla oleva toive on, että nykyisiä kulutustottumuksia ei siis tarvitsisi muuttaa, vaan nykyinen kulutuskulttuuri muuttuisi itsestään kestäväksi.

Kulutuksen kestämättömyys on ollut jo varsin pitkään tiedossa, ja sen hillitsemiseen on ainakin ajatuksen tasolla sitouduttu. Esimerkiksi YK on määritellyt Agenda 2030:ssa seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta (YK 2015). Nämä tavoitteet on vahvistettu vuonna 2015, ja ne käsittävät näin ollen viidentoista vuoden ajanjakson. Myös EU on nostanut maapallon resurssien riittävyyden keskiöön ympäristöpolitiikassaan (EU 2018).

Keskeisenä keinona kestävän kehityksen edistämisessä nähdään teknologian kehitys ja sen mukanaan tuoma energiatehokkuus. Taustalla oleva toive on, että nykyisiä kulutustottumuksia ei siis tarvitsisi muuttaa, vaan nykyinen kulutuskulttuuri muuttuisi itsestään kestäväksi. Skeptisen tarkkailijan kysymys kuitenkin on, riittääkö se? Tulisiko meidän suhtautua kriittisemmin omaan jokapäiväiseen toimintaamme ja muokata sitä kestävämpään suuntaan?

Tuleekin muistaa, että kuluttaja ei voi tehdä päätöksiään täysin itsenäisesti, vaan olemassa oleva kulttuuri ja infrastruktuuri vaikuttavat siihen, mitä teemme ja voimme tehdä.

Ajatusleikkinä voidaan miettiä jääkaappia. Riittääkö se, että ostamme uusimman ja energiatehokkaimman jääkaapin? Se lienee oiva alku. Entä jos kurkkaisimme lisäksi jääkaapin sisään ja miettisimme sen sisällön vaikutusta? Vaikka puhdas kasvissyönti ei olekaan räjähdysmäisesti lisääntynyt, on kasvisruuan maine parantunut ja esimerkiksi joitakin lihaa korvaavia kasvisruokavalmisteita on joutunut ainakin pääkaupunkiseudulla metsästämään niitä löytääkseen. Tällainen ruokavalion muutos lisännee energiaa säästävän jääkaapin energiatehokkuutta moninkertaisesti.

Vaikka onkin hyvä pitää yllä keskustelua kulutuksemme kestämättömyydestä, olisi silti toivottavaa muistaa, ettei yksittäinen kuluttaja ole kaiken pahan takana.

Yksittäinen kuluttaja voi siis tehdä valintoja. Samaan aikaan tiedämme arkielämästämme, että jokaisen meistä tulee käydä suhteellisen usein ruokakaupassa pysyäkseen hengissä. Mitä tehdä, jos lähikaupasta ei löydykään haluamaamme kasvisvaihtoehtoa? Ottaisimmeko mieluummin jonkin lihatuotteen vai lähtisimmekö autolla kaupungin reunalla sijaitsevaan markettiin? Tulee muistaa, että kuluttaja ei voi tehdä päätöksiään täysin itsenäisesti, vaan olemassa oleva kulttuuri ja infrastruktuuri vaikuttavat siihen, mitä teemme ja voimme tehdä.

Vaikka onkin hyvä pitää yllä keskustelua kulutuksemme kestämättömyydestä, olisi silti toivottavaa muistaa, ettei yksittäinen kuluttaja ole kaiken pahan takana. Maapallon pelastamiseksi tarvitaan sekä kuluttajan, yritysmaailman että valtiovallan yhteistyötä ja vastuunottoa.

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Maailman-ylikulutuspaiva-on-tanaan-3550.a

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan—jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset–tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a

https://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015

https://ec.europa.eu/info/policies/environment_fi


Kirjoittaja

Jani Varpa valmistelee kuluttajaekonomian väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.