Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Olin viime viikon lomalla. Ajattelin elää niin kuin opetan. Loma suunniteltiin tehtäväksi pienellä budjetilla ja pyrkimyksellä tehdä ilmastomyönteisiä valintoja. Kohteeksi valittiin kotimaan kohde, päätimme suunnata Lappiin ja tuntureille. Halusimme majoittua yksinkertaisesti, jopa autiotupia harkittiin. Emme kuluttaisi hiihtohisseihin ja tukisimme pienyrittäjyyttä. Meille kelpaa vaatimaton majoitus.

Ensimmäisenä haasteena oli matkalippujen hankinta Lappiin. Ensi hauista ja vertailuista lähtien oli selvää, että lentäminen olisi tullut edullisemmaksi kuin junalla matkustaminen. Emme antaneet periksi, vaan teimme hakuja erilaisin vaihtoehdoin. Löysimme lopulta edulliset liput junaan, vaikka algoritmi aina välillä nostikin hintaa, vaihtamalla toiselle laitteelle edulliset hinnat ilmaantuivat uudelleen näkyviin. Ostimme liput viisaasti luottokortilla, muistaen maksaa ne luottoyhtiölle pikimmiten.

Olimme onnistuneet tekemään kohtalaisen edullisen, ympäristön kannalta parhaan valinnan.

Junalla ei tietenkään pääse tunturiin asti. Ajattelimme matkustaa sinne bussilla. Edulliset junaliput sijoittuivat kuitenkin viikonloppuun, jolloin ei ollutkaan tarjolla julkista liikennettä kohteeseemme. Pääsisimme viidenkymmenen kilometrin päähän, no, loppumatkan voisi sitten mennä taksilla. Vai voisiko? Teimme hintavertailua. Loppumatka olisi tullut maksamaan lopulta saman verran kuin junaliput etelästä pohjoiseen. Päädyimme vuokraamaan auton.

Sinne meni se hyvä yritys olla ekologinen. Talous ratkaisi.

Kun oli matkalle lähdön aika, huomasimme, että halvin junalippu tarkoittaa myös sitä, että kyseinen junakyyti ei lähdekään päärautatieasemalta, vaan autojen lastauspaikan asemalaiturilta. Sinne pääseminen tarkoittaa pitkää kävelyä, ja tavaroitakin on kannettavana. Tällä kertaa helppous voitti, pyysimme lähipiiriltämme autokyydin, kotiovelta asemalle -periaatteella. Ajatuksena oli lyhyt kävelymatka laiturille suksien, rinkkojen ja reppujen kera.

Tällä kertaa käytännöllisyys ja helppous voittivat.

Matkalle lähdettiin hyvillä mielin, pohjoisessa odotti pieni, vähäkulutuksinen auto, ja viikon ruokatarpeet ostettiin etukäteen. Paljon kasviksia, puurohiutaleita, leipää, marjoja – edullista eikä niin ympäristöä kuormittavaa. Pärjäsimme hyvin ostoksillamme, vaikka olisi ollut tietysti reilua ostaa ruoka paikan päältä pienestä kaupasta. Huomasimme, miten rajoitetut valikoimat pienessä kaupassa ovat – suurin osa pakattua eikä kovin terveellistäkään, makkaraa ja valmistuotteita. Meille oli helppoa toimia taloudellisesti ja terveellisesti, kieltäytyä hiihtokotien munkeista ja letuista. Oma kasviskeitto termospullosta maistui ruisleivällä ryyditettynä.

Puuro aamuin illoin marjojen kera piti hyvin ladulla.

Ruokavalinnoissa oli helpointa toimia kestävästi ja taloudellisesti, se oikeastaan vaatii lähinnä kieltäytymistä. Kuitenkin sain kokea sen miltä tuntuisi asua syrjäseudulla, missä pienissä kaupoissa on vain vähän valinnanvaraa verrattuna kaupunkien tavallisiin marketteihin, tuotteet ovat kalliimpia ja valikoimaa on vähemmän. Rajoitetun valikoiman ymmärtää hyvin, sillä kun asiakkaita on vähän, ei kauppiaskaan voi pitää suuria valikoimia pilaantuvia elintarvikkeita. Kauppiaan pahin kilpailija taitaa olla tuotteiden vanheneminen tai se, että asiakkaat tuovat tavaransa autoillaan suurista keskuksista asioilla käydessään.

Matkan teossa oli vaikeaa toimia kestävästi, syrjäseudulle ei kulje julkista liikennettä joustavasti, ja matkat ovat niin pitkiä, että taksimatkat eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Jos valitsee matkakohteekseen ison laskettelukeskuksen, sinne pääsee helpommin eri kyydeillä. Vaihtoehdossamme asumisen kuormittavuus oli pienempi, koska emme tarvinneet mökkiä kaikilla mukavuuksilla. Myös isojen matkatavaroiden kanssa autokyyti houkuttaa. Samalla tulee mieleen, että syrjäseudulla asuvan taitaa olla lähes mahdotonta elää julkisten kulkuneuvojen varassa.

Myös jätteiden lajittelu on syrjäseudulla vaikeaa. Jätepiste sijaitsi kylän kaupalla, eikä kaikille eri jätelajeille löytynyt keräysasioita. Majapaikassa ei lajittelua ollut järjestetty. Jos meillä ei olisi ollut vuokra-autoamme käytössä, jätteet olisivat jääneet majapaikan sekajätteeseen.

Olisimme toki voineet aina hiihtolenkillä viedä kartongit repussa kaupan keräyspisteelle – mikä ettei?

Matkalla miettii asioita usein uudella tavalla. Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta opettamiseen vaikuttaa, miten kulutusympäristö ja valinnan mahdollisuudet vaihtelevat yllättävänkin paljon eri puolella Suomea. Voisikin kysyä onko se puute vai rikkaus?

Oman kokemukseni mukaan taloutta koskevissa asioissa on helpoin elää niin kuin opettaa. Se vaatii taitoa kieltäytyä houkutuksista ja taitoa laskea ja vertailla. Monet taloudellista valinnoista olivat myös kestäviä. Matkustamisen osalta ympäristön kannalta parhaat valinnat olivat usein mahdottomia tai liian kalliita. Lisäksi loppupelissä – ympäristöystävällisyyden arvioiminen oli vaikeaa.