Johdatus ammatilliseen blogisarjaan: Ongelmalähtöinen lähestymistapa kuluttajansuojaoikeuteen

Oikeustiede on perinteinen esimerkki tieteenalasta, joka vaatii laajojen säädösmassojen pitkäjänteistä lukemista ja itsenäistä opiskelua. Jo valmennuskursseilla meitä ohjeistettiin harjoittamaan istumalihaksia – ja tämä käsitys vahvistui sittemmin myös yliopistomaailmassa. Ei siis ihme, että oikeusjärjestelmäämme liittyvät kysymykset koetaan maallikon silmissä usein hankaliksi tai jopa pelottaviksi.

Tässä blogisarjassa pyritään ravistelemaan alalle ominaista pänttäyskulttuuria ja esittämään vaihtoehtoisia menetelmiä opiskella ja opettaa oikeustiedettä. Blogipostaukset perustuvat omiin kokemuksiini ja ideoihini lähestyä kuluttajansuojaoikeutta ongelmalähtöisestä näkökulmasta.

Maailma muuttuu, niin mekin

Kysymys tehokkaasta oppimisesta ja sen tukemisesta on kiinnostanut minua oikeustieteellisen opetusurani alusta lähtien. Tämä johtuu pitkälti siitä, että olen toiminut suurimman osan tästä ajasta valmentajan roolissa. Vaikka oppiminen voidaan toimintana määritellä tavoitteelliseksi, tavoitteellisuus on valmennuskontekstissa vielä pidemmälle vietyä. Oppiminen edellyttää tällöin oppijalta erityistä tarkkaavaisuutta ja aktiivisuutta. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuukin mielestäni se, kuinka sytyttää oppijassa tiedonjano varsin teoreettiseksi luonnehdittua pykäläviidakkoa kohtaan.

Siitä huolimatta, että oikeustiedettä sisältävien kurssien vaatimukset painottuvat yleensä teoreettisten yksityiskohtien hallintaan, osaamista mitataan usein käytännön soveltamistehtävin, kuten oikeustapauksin. Myös meitä ympäröivä yhteiskunta asettaa ehtoja käytännön taidoille. Käytännön taitoja tarvitaan työelämässä riippumatta siitä, onko taustalla yliopistotasoinen vai ammatillinen koulutus. Nykypäivän verkkoyhteiskunta on osaltaan korostanut soveltamistaitojen merkitystä, sillä valtaosa informaatiosta on digitaalisessa muodossa jokaisen saatavissa. Tämä näkyy myös vilkkaana keskusteluna korkeakoulujen uudistetuista opiskelijavalintaperusteista, joissa opiskelutaitojen ja aineistotehtävien painoarvoa kasvatetaan. Menettely on tuttu ammatilliselta koulutuskentältä.

Ongelma oppimisen keskiössä

Yhdistävää tekijää teorian ja käytännön tehokkaalle oppimiselle voidaan hakea esimerkiksi tekemällä oppimiseen (learning by doing) nojaavasta ongelmalähtöisestä oppimisesta. Toiminnalla, kuten kokeilulla, yrityksellä ja erehdyksellä, on havaittu olevan suuri merkitys oppimisprosessissa nimenomaan motivaation ja uteliaisuuden herättäjinä. Ongelmanratkaisutilanteet houkuttelevat ihmistä uuden tiedon hakuun. Samalla opittu tieto muuntautuu harjoituksen tuloksena taidoiksi, joita menestyminen työelämässä vaatii.

Varmasti tunnetuimpia käytännönläheistä opetusta hyödyntäviä ympäristöjä ovat ammatilliset oppilaitokset sekä ammattikorkeakoulut, joista jälkimmäisen opetusmenetelmiä sovellan kuluttajansuojaoikeuteen seuraavassa blogipostauksessani.


Kirjoittaja: Susanna-Maria Aarnivuo

Susanna työskenteli kuluttajansuojavalvonnan harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa 2019. Oikeustieteen maisterin tutkinnon lisäksi hänellä on myös opettajan pedagoginen pätevyys. Työkokemusta hänelle on kertynyt oikeustieteen opetus- ja koulutustehtävien ohella erityisesti asumiseen liittyvän juridiikan alalta. Susannan missiona onkin viestiä oikeudesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.