Ammatillisen blogisarjan osa III: Syväluotaavan portfolion uumenissa

Oma käsitykseni oikeustieteen opiskelusta koki suuren mullistuksen pari vuotta sitten törmätessäni ryhmätyömuotoiseen portfoliotyöskentelyyn itsenäisen tenttiopiskelun sijaan. Kyseessä oli Turun avoimen yliopiston kansainvälisen oikeuden kurssi, jossa opiskelijoille tarjottiin tentille vaihtoehtoisena suoritusmuotona portfoliota. Oikeustieteen opintolinja, jolla työskentelin tuolloin opettajana, toimi yhtenä kurssin pilottiryhmistä. Portfolio tuli sittemmin suoritusmuotona jäädäkseen.

Luovuuden valjastaminen oppimisen voimavaraksi

Portfolio voidaan määritellä opiskelijan laatimaksi oppimistehtävien eli elementtien kokoelmaksi, joka edustaa hänen osaamistaan suhteessa kurssivaatimuksiin. Suosittuja portfolioelementtejä oikeustieteen alalla ovat esimerkiksi oikeustapausanalyysit, videohaastattelut, minitutkielmat ja visuaaliset käsitekartat. Ainoastaan tehtävänanto on portfoliotöissä luovuuden rajana. Tällöin niissä voidaan yleensä hyödyntää monipuolisesti erilaisia ilmaisun keinoja, kuten kuvaa ja ääntä. Lisäksi digitalisaatio on mahdollistanut portfolioelementtien kokoamisen sähköisille alustoille, kuten omille kotisivuille, blogeihin tai sovelluksiin, jolloin voimme puhua sähköisestä portfoliosta.

Portfoliotyöskentelyä voidaan luonnehtia tutkivaksi oppimiseksi, jossa opiskelija etsii tietoa ja soveltaa sitä kiehtoviin kysymyksiin. Mikäli portfoliota työstetään vertaisoppimista tukevasti pienryhmän yhteisenä, opiskelijat tulevat samalla kehittäneiksi työelämässä tärkeitä yhteistyötaitoja ja ongelmanratkaisukykyä – olipa kyse sitten yhteisen portfolioteeman valitsemisesta tai suhtautumisesta niin kutsuttuihin vapaamatkustajiin. Haasteellisinta portfoliotyöskentelyssä on nähdäkseni ollut sen aloittamisen vaikeus; ei niinkään loppuunsaattaminen, sillä mielenkiintoinen aihe vie usein mukanaan. Sen vuoksi portfoliotyöskentelyssä korostuukin opettajan ohjaava rooli. Opettajan ei mielestäni kannata antaa valmiita aiheita portfolioelementeille, vaan auttaa opiskelijaa muodostamaan itseä kiinnostava kysymys tutkittavaksi.

Onko portfolio enemmän kuin elementtiensä summa?

Syväluotaavampi opiskelumuoto voisi sopia hyvin myös kuluttajansuojaoikeudellisten ilmiöiden tarkasteluun. Tutkittavaa riittää esimerkiksi kuluttajansuojalain 6 luvun koti- ja etämyyntiä koskevissa säännöksissä. Etämyynnin määritelmä on jo sellaisenaan mielenkiintoinen tutkimuskysymys, vaikka sitä ei tulisi heti ajatelleeksi. Toisaalta houkuttelevaa voisi olla tutkia Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännön perusteella kuluttajan peruuttamisoikeutta vaikkapa silmälasien tai korvakuulokkeiden verkkokaupassa. Ajankohtaisesta aiheesta voi olla hyötyä myöhemmin työnhaussa, jossa portfolion voi esittää meriittinä. Parhaimmillaan portfoliotyön tulokset eivät ulotu ainoastaan sen arvosanaan, vaan vaikuttavat jopa oman urapolun muodostumiseen. Tavatonta ei ole sekään, että portfolioryhmässä syntyy vahvoja, läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen!


Kirjoittaja: Susanna-Maria Aarnivuo

Susanna työskenteli kuluttajansuojavalvonnan harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa. Oikeustieteen maisterin tutkinnon lisäksi hänellä on myös opettajan pedagoginen pätevyys. Työkokemusta hänelle on kertynyt oikeustieteen opetus- ja koulutustehtävien ohella erityisesti asumiseen liittyvän juridiikan alalta. Susannan missiona onkin viestiä oikeudesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.