Voiko kuluttaja vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen videoiden katselulla?

Vastaus: voi, vähentämällä videoiden katselua. Miksi? Keskustelussa kuluttajan vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä toistuvat usein jo tutuksi tulleet ilmastoteot. Sellaisia ovat esimerkiksi ruokahävikin välttäminen, energian säästäminen, kierrättäminen, julkisen liikenteen ja satokauden kasvisten käytön suosiminen, vesi- ja hiilijalanjäljen pienentäminen – mahdollisuuksia on moneksi! Viime vuosina on alettu kiinnittämään enemmän huomiota myös tieto- ja viestintäteknologian aiheuttamaan kasvavaan energian kulutukseen ja sen hiilidioksidipäästöjen määrään – tietotekniikka-alan hiilidioksidipäästöt on uutisoitu olevan jo kovemmat kuin lentoliikenteellä.

Tämän YLE:n uutisen mukaan eritoten nettivideoiden ja suoratoistopalvelujen katselun suosio aiheuttaa tieto- ja viestintäliikenteen energiankulutuksen kasvun, josta 58 % aiheutuu nettivideoiden katselusta. Kuluttajalle tämä ei näy suurempana sähkölaskuna, vaan päästöt syntyvät suurissa eri puolille maailmaa sijoitelluissa palvelimissa ja jättimäisissä konesaleissa, jotka tarvitsevat jatkuvaa jäähdyttämistä. OECD-maiden vertailussa, suomalaiset katselevat videoita erityisen paljon ja syynä siihen ovat mm. rajattomat mobiilidataliittymät. Tietotekniikka-alalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, mutta mitä keinoja kuluttajalla on tieto- ja viestintäliikenteen energian kulutuksen vähentämiseksi?Lue lisää

Työpistetehtäviä kuluttajataitojen opetukseen

Kesäharjoittelussa KKV:lla olen ideoinut uusia oppimistehtäviä kuluttajataitojen opetukseen. Tässä blogissa esittelen tehtävistä yhden. Oppimistehtävä koostuu neljästä työpisteestä, joista kunkin tekemiseen kuluu noin 10 minuuttia. Tehtäväpakettia voivat hyödyntää ja soveltaa niin kotitalouden kuin yhteiskuntaopin opettajat.

Työpisteissä hyödynnetään QR-koodeja, jotka löytyvät kullekin työpisteelle tarkoitetussa monisteesta. Monisteet saat tästä. Tehtävän tekemiseen tarvitaan tabletteja tai puhelimia, joihin on ladattu QR-koodin lukusovellus. QR-koodista pääsee katsomaan tehtävän tekemistä tukevaa videota. Oppilaat jaetaan neljään ryhmään ja tarkoitus on, että kaikki ryhmät kiertävät kaikki työpisteet. Lopuksi tehtävien sisällöt puretaan keskustelemalla niistä yhdessä. Kukin ryhmä esittelee yhden työpisteen tulokset. Jos aikaa tehtävän tekemiseen on niukasti, tehtävää voi soveltaa myös niin, että kukin ryhmä tutkii vain yhden työpisteen ja esittelee sen sisällön muille.Lue lisää

Tilanteita ostopolulla -tehtävä kuluttajataitojen opetukseen

Kesäharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa suunnittelin johtava asiantuntija Taina Mäntylän kanssa oppimistehtävän, jonka avulla pyrimme havainnollistamaan ostopolun vaiheita oppilaille. Tehtävä on suunniteltu kokoamaan pedagogisen Ostopolku-mallin vaiheita. Sen voi toteuttaa kahdella eri tavalla, jotka esittelen tässä blogipostauksessa, sekä soveltaa eri oppiaineiden tavoitteille sopivaksi.

Ostopolku -malli kuluttajakasvatukseen.

Lue lisää

Uusia ideoita kuluttajataitojen opetukseen

Harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa olen ideoinut kuluttajataitojen opetukseen uusia oppimistehtäviä, joista esittelen tässä postauksessa yhden.

Vaikuttaako päätöksentekoosi kognitiivinen vinouma? – harjoitus

Käyttäytymisen taloustieteen tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia tilanteita ja ilmiöitä, joissa kuluttajan päätöksentekoa ja talouden hallintaa voi harhauttaa kognitiivinen vinouma. Kognitiivisen vinouman käsitteellä viitataan ihmisillä esiintyvään taipumukseen hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota sellaisella tavalla, että se voi johtaa irrationaaliseen toimintaan. Kyse on rajoitetusta rationaalisuudesta, sillä päätöksemme ovat kuitenkin niin hyviä kuin vain kykenemme tekemään.

Tässä harjoituksessa oppilaat tutustuvat erilaisiin kuluttajan päätöksiin vaikuttaviin tilanteisiin ja harjoittelevat tunnistamaan niitä. Harjoitus on suunniteltu 9. luokkalaisten yhteiskuntaopin opetukseen, mutta harjoitusta voi hyvin soveltaa muissakin oppiaineissa eri ikäisille.Lue lisää

Arjen kuluttajakokemuksia

Näin heinäkuussa, yleisenä lomakautena, tulin pohtineeksi arjen kuluttajakokemuksiani. Nostan tähän postaukseen esimerkkitilanteen, joka herätti pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä ja miksi kuluttajana ei aina tule toimittua rationaalisesti, vaikka tietoa ja neuvoa järkevän päätöksenteon tueksi olisikin saatavilla.

Kesällä, hyvien säiden salliessa, tulee viihdyttyä enemmän ulkona ja liikkuminen siirtyy kuntosaleilta ulos. Omaan kuntosalikortin vuoden jäsenyydellä ja pohdin sen tauolle laittamista heinäkuun ajaksi tietäen, että sen käyttöaste mitä todennäköisimmin jää vähemmälle. Tällainen mahdollisuus tarjotaan kuntosalilla, jolla käyn – toki palveluntarjoajasta riippuu, voiko kortin jättää väliaikaisesti pois käytöstä ja voiko jäsenyyttä säästää myöhemmäksi, kun käyttöä on taas enemmän.Lue lisää

Kuluttajaosaaminen osana ekososiaalista sivistystä

Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.

Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?Lue lisää

Kuluttaja- ja talouskasvatusta vai uusi taloustieto -oppiaine?

Ajankohtaisena puheenaiheena viime aikoina on vallinnut erilaiset näkemykset lasten ja nuorten talousosaamisen tasosta ja taloustaitojen opetuksen lisäämisen tarpeellisuudesta. Ratkaisuksi taloustaitojen parantamiseen on esitetty tiiviimpää yhteistyötä eri oppiaineiden välillä sekä opetussuunnitelmaan lisättäväksi uutta taloustieto -oppiainetta. Vasta julkaistussa hallitusohjelmassa talouskasvatus mainitaan seuraavasti: ”Kansalaisten talousosaamista ja talouden hallintaa kehitetään kaikissa ikäryhmissä ja ylivelkaantuneiden avunsaantia parannetaan. Talousosaamista lisätään eri asteisessa koulutuksessa velkaantumisongelman ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä”.

Asiantuntijat ovat esittäneet näkemyksiä talousopetuksen vahvistamisesta ja talousoppiaineen tarpeellisuudesta puolin ja toisin. Tässä postauksessa on nostettu esille esimerkkejä molemmista näkökulmista.

Nuorista vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen koulusta

Yleisesti, taloustaitojen opettaminen koulussa nähdään tärkeänä – Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimuksen mukaan, tätä mieltä on 94 % opettajista. Kuitenkin opettajista vain vajaa kolmannes pitää koulun antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Syksyllä 2018 toteutetun Nuorten talousosaaminen -tutkimuksen tulokset ovat samoilla linjoilla: nuorista 90% kokee, että koulussa pitää opettaa taloustaitoja, mutta vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen tason koulusta. Nuoret näyttävätkin tutkimuksen mukaan suhtautuvan opettajia kriittisemmin talousosaamisen valmiuksiaan kohtaan.

Kuitenkin, tutkimusten mukaan nuorten heikko talousosaaminen huolestuttaa opettajia enemmän kuin nuoria. Positiivista on, että opettajista 78% kokee voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Näiden tutkimusten valossa, kuinka nuorten talousosaamista voitaisiin kouluissa vahvistaa?

OECD on laatinut suositukset talousosaamisen vahvistamiseksi ja asettanut talousosaamiselle keskeiset tavoitteet ikäkausittain. Suomessa talousosaamisen strategian laatimisen puolesta on puhunut Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka ehdotti hallitusohjelmaan kansallista strategiaa, jolla vahvistettaisiin kansalaisten talouslukutaitoa. Talousosaamisen opetusta tulisi Rehnin mukaan tarjota kaikilla oppiasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatillisista oppilaitoksista aikuiskoulutukseen. Myös Talous ja nuoret TAT:in johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen toteaa Suomesta puuttuvan talousosaamisen yhteinen koordinointi ja kansallinen strategia. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan perusteet ovat myös sille, että taloustiedosta tehtäisiin oma oppiaineensa.

Lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain

Tällä hetkellä kuluttaja- ja taloustaitoja opetetaan osana yhteiskuntaopin oppiainetta neljännestä luokasta alkaen ja osana kaikille yhteistä kotitalouden opetusta seitsemännestä luokasta alkaen. Kuluttaja-ja taloustaitojen opetus on kirjattu opetussuunnitelmaan myös laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuteen L3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan lapsiin kohdistuu yhä varhaisemmin mainontaa ja markkinointia ja myös lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain, mistä syistä olisi tarpeen harkita talousopetuksen aloittamista kouluissa jo aiemmin nykyisen neljännen luokan sijaan.

Tulisiko taloustaitojen opetus siis aloittaa entistä varhaisemmassa vaiheessa ja toteuttaa oppiaineiden välisenä yhteistyönä vai eriyttää omaksi oppiaineekseen? Opettajista enemmistö (60 %) näkee taloustaitojen vaativan oppiaineiden välistä yhteistyötä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa myös edellytetään opetuksen eheyttämistä erilaisin toimin, joista monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat esimerkki. Yhtenä opetuksen eheyttämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on karsia oppiainejakoisuuden aiheuttamaa opetuksen sirpaleisuutta. Lisäisikö uusi talousoppiaine siten haasteita opetuksen eheyttämisen näkökulmasta?

Veronmaksajien keskusliiton viestintäjohtaja ja Taloustaito-lehden päätoimittaja Antti Oksanen on esittänyt taloustaito-oppiaineesta Taloustaito-lehdessä näkemyksensä seuraavasti: ”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen.”

Kun taloustieto nähdään opetettavana oppiaineiden välisenä yhteistyönä, onko tarpeen määrittää, minkä oppiaineiden opetuksen vastuulle talousosaamisen opetus kuuluu? Laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet velvoittavat kaikkia oppiaineita, mutta miten kuluttaja- ja taloustaitojen opetus tulisi kokonaisuuksissa toteuttaa? Jos päätetään perustaa uusi oppiaine, on päätettävä, mitä oppiainetta tai kasvatuksen sisältöä opetetaan vähemmän.

 

Tällä hetkellä taloustaitojen opetus on perusopetuksen opetussuunnitelmaan kirjattu yhteiskuntaopin ja kotitalouden tavoitteisiin ja sisältöihin sekä osaksi laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta L3 Itsestähuolehtiminen ja arjen taidot. Vaatisiko uusi talousosaamisen strategia enemmän oppiaineiden välistä yhteistyötä? Vai pitäisikö kehittää uudenlaisia tapoja opettaa taloustaitoja?

 

Opettajat eivät ole yksinkertaisten kysymysten äärellä arvioitaessa taloustaitojen opetusta eri oppiaineiden näkökulmista ja ikäkausille sopivilla tasoilla.

Talouskasvatus ei kuitenkaan yksin ole ratkaisu kansalaisten taloudenhallinnan taitojen vahvistamiseen ja taitojen puutteesta aiheutuviin talousongelmiin. Yrityksillä on vastuu toimia lainmukaisesti ja lainsäädännön keinoilla voidaan puuttua talousongelmia aiheuttaviin ilmiöihin ja ennalta ehkäistä niitä.

Keskustelussa talousosaamisen vahvistamisesta on havaittavissa huoli kansalaisten taloudenhallinnan taidoista. On tärkeää, että kansalaisten talousosaamista vahvistetaan uuden hallitusohjelman myötä ja aiheesta käydään keskustelua. Keinoja talousosaamisen vahvistamiseksi on olemassa jo – kysymys kuuluukin, millä tavoin ne otetaan tulevaisuudessa käyttöön ja mitä uusia keinoja tarvitaan?


 Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.