Ammatillisen blogisarjan osa I: Ongelma kiinnostuksen herättävänä triggerinä

Omakohtainen kosketukseni käytännönläheisempään ammattikorkeakoulupedagogiikkaan tapahtui kaksi vuotta sitten Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa, jossa suoritin opettajan pedagogisten opintojeni orientoivan harjoittelujakson. Pääsin siellä seuraamaan assistenttiopiskelijoille suunnattua yritysjuridiikan kurssia, joka toteutettiin työelämäsidonnaisen projektin muodossa. Kurssin aikana jokainen opiskelija otti yhteyttä kiinnostavaan organisaatioon ja tarjosi sille oikeudellista apua. Tehtäväksi saattoi muodostua esimerkiksi yrityksen sisäisen ohjeen tai salassapitosopimuksen luonnosteleminen. Oppiminen tapahtui siten hakemalla lainsäädännöstä ratkaisuvaihtoehtoja aitoihin, tosielämästä kumpuaviin tilanteisiin.

Triggeröivät oikeustapaukset

Jos työskentely yritysrajapinnassa ja onnistumiset ongelmanratkaisutoiminnassa vaikuttivat kasvattavan oppimishalua ammatillisen koulutuksen kentällä, niin miksi siitä ei voisi olla hyötyä myös muualla? Päätin kokeilla syventävällä harjoittelujaksollani ongelmakeskeisempää opetustyyliä vastapainona opettajavetoiselle luennoinnille. Tämä tapahtui vapaan sivistystyön kansanopistossa HEOssa workshop-päivien muodossa, joille laadin tenttikirjoihin pohjautuvia aktivoivia oikeustapauksia. Tapausten ideana oli haastaa opiskelijoita testaamaan luennoilta oppimansa ja hakemaan uutta tietoa.

Opiskelijoiden keskuudessa workshop-päivät saivat varsin hyvän vastaanoton. Eräs opiskelija piti workshoppia ehdottomasti lukuvuoden parhaana päivänä. Palautteen perusteella tapaukset aktivoivat oppimaan ja jättivät vahvemman muistijäljen kuin oppijan kannalta passiivisempi luentosarja. Toisaalta ongelmanratkaisu söi tavanomaista enemmän energiaa, joten kokonainen päivä osoittautui turhan raskaaksi. Opettajan näkökulmasta ongelman muotoilu vei aluksi enemmän aikaa kuin perinteisten luentojen suunnittelu, mutta hyvien ideoiden kehittämisestä on usein iloa tulevaisuudessakin. Kokeilun perusteella kolme vinkkiäni tapausten laatimiseen ovat: haastavuuden ja laajuuden optimointi, ohjeistuksen selkeys ja ymmärrettävyys sekä tapausten autenttisuus ja monipuolisuus.

Ongelmasta kohti oikeutta

Koska markkinointi on nykypäivänä olennainen osa liiketoimintaosaamista, sitä koskevia säännöksiä voisi oppilaitoksissa lähestyä konkreettisen mainoksen kautta, jonka opettaja voisi etsiä vaikkapa internetistä. Mainosta voisi sitten analysoida pienryhmissä suhteessa kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksiin. Tämän jälkeen opettaja voisi esittää tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, jos lapset tai vanhukset olisivat mainonnan kohderyhmänä tai mainos piilotettuna Youtube-videoon. Lopuksi opiskelijoille voisi antaa ennakkotehtäväksi suunnitella oma mainoskampanja siten, että se noudattaisi mahdollisimman hyvin kuluttajansuojalaissa asetettuja vaatimuksia.


Kirjoittaja Susanna-Maria Aarnivuo
Susanna työskenteli kuluttajansuojavalvonnan harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa. Oikeustieteen maisterin tutkinnon lisäksi hänellä on myös opettajan pedagoginen pätevyys. Työkokemusta hänelle on kertynyt oikeustieteen opetus- ja koulutustehtävien ohella erityisesti asumiseen liittyvän juridiikan alalta. Susannan missiona onkin viestiä oikeudesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Johdatus ammatilliseen blogisarjaan: Ongelmalähtöinen lähestymistapa kuluttajansuojaoikeuteen

Oikeustiede on perinteinen esimerkki tieteenalasta, joka vaatii laajojen säädösmassojen pitkäjänteistä lukemista ja itsenäistä opiskelua. Jo valmennuskursseilla meitä ohjeistettiin harjoittamaan istumalihaksia – ja tämä käsitys vahvistui sittemmin myös yliopistomaailmassa. Ei siis ihme, että oikeusjärjestelmäämme liittyvät kysymykset koetaan maallikon silmissä usein hankaliksi tai jopa pelottaviksi.

Tässä blogisarjassa pyritään ravistelemaan alalle ominaista pänttäyskulttuuria ja esittämään vaihtoehtoisia menetelmiä opiskella ja opettaa oikeustiedettä. Blogipostaukset perustuvat omiin kokemuksiini ja ideoihini lähestyä kuluttajansuojaoikeutta ongelmalähtöisestä näkökulmasta.

Maailma muuttuu, niin mekin

Kysymys tehokkaasta oppimisesta ja sen tukemisesta on kiinnostanut minua oikeustieteellisen opetusurani alusta lähtien. Tämä johtuu pitkälti siitä, että olen toiminut suurimman osan tästä ajasta valmentajan roolissa. Vaikka oppiminen voidaan toimintana määritellä tavoitteelliseksi, tavoitteellisuus on valmennuskontekstissa vielä pidemmälle vietyä. Oppiminen edellyttää tällöin oppijalta erityistä tarkkaavaisuutta ja aktiivisuutta. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuukin mielestäni se, kuinka sytyttää oppijassa tiedonjano varsin teoreettiseksi luonnehdittua pykäläviidakkoa kohtaan.

Siitä huolimatta, että oikeustiedettä sisältävien kurssien vaatimukset painottuvat yleensä teoreettisten yksityiskohtien hallintaan, osaamista mitataan usein käytännön soveltamistehtävin, kuten oikeustapauksin. Myös meitä ympäröivä yhteiskunta asettaa ehtoja käytännön taidoille. Käytännön taitoja tarvitaan työelämässä riippumatta siitä, onko taustalla yliopistotasoinen vai ammatillinen koulutus. Nykypäivän verkkoyhteiskunta on osaltaan korostanut soveltamistaitojen merkitystä, sillä valtaosa informaatiosta on digitaalisessa muodossa jokaisen saatavissa. Tämä näkyy myös vilkkaana keskusteluna korkeakoulujen uudistetuista opiskelijavalintaperusteista, joissa opiskelutaitojen ja aineistotehtävien painoarvoa kasvatetaan. Menettely on tuttu ammatilliselta koulutuskentältä.

Ongelma oppimisen keskiössä

Yhdistävää tekijää teorian ja käytännön tehokkaalle oppimiselle voidaan hakea esimerkiksi tekemällä oppimiseen (learning by doing) nojaavasta ongelmalähtöisestä oppimisesta. Toiminnalla, kuten kokeilulla, yrityksellä ja erehdyksellä, on havaittu olevan suuri merkitys oppimisprosessissa nimenomaan motivaation ja uteliaisuuden herättäjinä. Ongelmanratkaisutilanteet houkuttelevat ihmistä uuden tiedon hakuun. Samalla opittu tieto muuntautuu harjoituksen tuloksena taidoiksi, joita menestyminen työelämässä vaatii.

Varmasti tunnetuimpia käytännönläheistä opetusta hyödyntäviä ympäristöjä ovat ammatilliset oppilaitokset sekä ammattikorkeakoulut, joista jälkimmäisen opetusmenetelmiä sovellan kuluttajansuojaoikeuteen seuraavassa blogipostauksessani.


Kirjoittaja: Susanna-Maria Aarnivuo

Susanna työskenteli kuluttajansuojavalvonnan harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa 2019. Oikeustieteen maisterin tutkinnon lisäksi hänellä on myös opettajan pedagoginen pätevyys. Työkokemusta hänelle on kertynyt oikeustieteen opetus- ja koulutustehtävien ohella erityisesti asumiseen liittyvän juridiikan alalta. Susannan missiona onkin viestiä oikeudesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Ongelmallisen rahapelaamisen ennaltaehkäisy tarpeen

Suomessa pelataan kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon rahapelejä, neljänneksi eniten maailmassa. Suosituimpia rahapelejä Suomessa ovat lotto, rahapeliautomaatit ja erilaiset raaputusarvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän väestökyselyn mukaan vuonna 2015 80 % kyselyyn vastanneista suomalaisista oli pelannut jotain rahapeliä, miehet naisia enemmän. Noin kolmannes pelasi rahapelejä viikoittain.

Viime aikoina on julkisuudessa käyty vilkasta keskustelua rahapelaamisen haitoista. Rahapelaaminen on kulutusta, johon liittyy erilaisia motiiveja, mutta useimmilla tavoitteena on voittaa rahaa.

THL:n väestökyselyn mukaan vuonna 2015 suomalaisista rahapelaajista 3,3 % kyselyyn vastanneista kärsi jonkinasteisista rahapeliongelmista. Henkilöinä tämä osuus on 124 000. Lisäksi joka viidennellä vastanneista eli noin 727 000 henkilöllä oli ollut joku ongelmallisesti pelaava läheinen.

Rahapeliongelma on miehillä naisia yleisempää, samoin kuin nuorilla aikuisilla yleisempää kuin vanhemmilla kansalaisilla. Rahapeliongelmat kohdentuvat useimmiten henkilöille, jotka ovat lomautettuja, työttömiä, pitkäaikaisesti sairaita tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Pienituloiset voivat nähdä tämän hyvänä keinona vaurastua ja pienituloiset kuluttavatkin suhteessa tuloihinsa suurituloisia enemmän rahaa pelaamiseen. Ongelmapelaajat pelaavat usein ja monia eri pelejä. Rahapelien haitallisuus vaihtelee: peliongelmaisia auttavan Peliklinikan asiakkaille vuonna 2018 eniten ongelmia aiheuttivat rahapeliautomaatit.

Suomen rahapelijärjestelmä perustuu lailla säänneltyyn yksinoikeusjärjestelmään, jota on perusteltu mahdollisuudella rajoittaa pelien kokonaistarjontaa, mikä puolestaan ehkäisee rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Suomessa yksinoikeus rahapelien järjestämisessä on Veikkaus Oy:llä, jonka tulee toiminnassaan ehkäistä rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Veikkaus Oy:n peleissä pelaajat voivat asettaa itselleen rahapelirajoja, pelinestoja ja pääsykieltoja. He voivat myös seurata ajankäyttöään ja rahapelaamistaan pelitilinsä yhteenvedon avulla.

Tänä päivänä rahapelit ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet internetiin ja muihin sähköisiin kanaviin, jolloin kuluttajat pääsevät pelaamaan rahapelejä myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Suomalaiset voivat pelata myös suomenkielisillä pelisivustoilla, joita ulkomaiset toimijat tarjoavat.

Rahapelaaminen on niin pitkään harmitonta, kun siihen käytetään rahaa ja aikaa niin, ettei se häiritse muuta elämää. Rahapelaamisesta voi tulla kuitenkin addiktio, jolloin pelaaminen ei ole enää hallinnassa.

Rahapeliongelma heijastuu monelle elämänalueelle, muuhunkin kuin talouteen. Tutkimusten mukaan rahapeliongelma vaikuttaa usein myös henkilön terveyteen ja ihmissuhteisiin. Yksilölliset haitat voivat aiheuttaa myös laajempia haittoja yhteiskunnassa. Siksi rahapeliongelma olisi hyvä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mieluiten ennalta ehkäistä kokonaan. Rahapeliongelman on todettu kehittyvän pitkän ajan kuluessa ja myös siitä selviäminen kestää kauan.

Parasta olisi, jos voitaisiin ehkäistä jo ennalta rahapeliongelman syntyminen kokonaan. Rahapelaamista voitaisiin käsitellä kuluttajakasvatuksessa ja talousasioiden opetuksessa yhtenä kulutuksen osa-alueena. Samalla voitaisiin tuoda esille, että rahapelaaminen äärimmäisen harvoin johtaa rikastumiseen.



Kirjoittaja:

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö. Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

Koulupäivän voi aloittaa keskustelemalla kuluttajuudesta

Päivänavauksen perinteet ulottuvat koko koululaitoksen syntyjuuriin, ja niiden sisällöt ovat luonnollisesti eläneet ajassa. Nykyisen muotoista aamunavausta edelsivät kansa- ja oppikoulujen aamu- ja iltarukoushetket. 1960-luvulla keskusradion yleistymisen myötä päivänavauskäytännöt saivat uutta ilmettä ja ne monipuolistuivat. Nimeksi vakiintui päivänavaus.

Nykyään käytännöt päivänavausten pitämisessä vaihtelevat suuresti eri oppilaitoksissa. Joissakin kouluissa aamu aloitetaan keskusradioiden kautta yhä päivittäin yhteisellä aamunavauksella, kun taas joissakin oppilaitoksissa keräännytään perjantaisin koko koulun yhteiseen aamu- tai iltapäivähetkeen, jolla vahvistetaan myös yhteisöllisyyttä. Niin perusopetus- kuin lukioasetuskin säätävät päivänavauksen pitämisen, vaikka sen sisältö jätetään asetuksissa määrittelemättä.

Hyvä päivänavaus puhuttaa ja jää nuoren mieleen. Parhaassa tapauksessa se aktivoi toimintaan. Nuorilta kysyttäessä aiheen ajankohtaisuus on hyvän aamunavauksen yksi edellytys.

Siinä missä seurakunnat ovat tarjonneet uskonnollissävytteisiä aamunavauksia, yhä useampi toimija on tarttunut aiheeseen nykypäivänä omista lähtökohdistaan käsin. Ja miksipäs ei! Aamunavaukset ovat paikkoja, joissa voi herätellä nuoria ajattelemaan ja oivaltamaan jostain aivan muusta kuin päivän perinteisistä oppiaineista. Lisäksi niissä tavoittaa paljon nuoria. Nykyään netistä löytyykin aamunavausmateriaalia niin ystävänpäivän juhlimiseen, liikkumiseen kuin lasten oikeuksiinkin liittyen.

Kuluttajuus on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Talousasiat kiinnostavat nuoria ja heillä on paljon aiheesta jaettavaa. TATin tutkimuksen mukaan niin nuoret kuin opettajatkin kokevat aiheen tärkeäksi. Nuoret haluaisivat parantaa omaa talousosaamistaan ja toisaalta opettajat kokevat, ettei koulu anna riittäviä valmiuksia nuorille talousasioiden oppimiseen. Aiheen monipuolinen käsitteleminen onkin tärkeää.

Keskustele kuluttajuudesta 15.3. – aloita aamunavauksella, tee teemapäivä

Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä eli maaliskuun 15. on erinomainen paikka keskustella kuluttajuudesta nuorten kanssa. Päivä tarjoaa luonnolliset puitteet aiheen käsittelyyn ja esille nostamiseen koko koulussa. Päivän voi aloittaa aamunavauksella aiheesta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin teemaan voi sukeltaa syvemmälle vaikkapa rakentamalla kuluttajan oikeuksista koko koulun yhteisen teemapäivän!

Nuorten Akatemian sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhdessä tekemä aamunavaus löytyy täältä ja muuta oppimateriaalia talous- ja kuluttajakasvatukseen liittyen tarjoamme täältä. Kannustamme kaikkia oppilaitoksia keskustelemaan kuluttajuudesta ja nostamaan aihe esille erityisesti kansainvälisenä kuluttajan oikeuksien päivänä.

Hyvää kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää!

Linkit:

Aamunavaus, kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3. (pdf) 

Nuorten talousosaaminen 2018 -tutkimus (pdf), Talous ja Nuoret TAT


Kirjoittaja Ulla Saalasti on projektikoordinaattori Nuorten Akatemiassa ja vastaa järjestön kuluttajakasvatushankkeista.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Suomen Setlementtiliiton koordinoima Mun talous -toiminta tavoittaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Tavoitteita ovat nuorten talousosaamisen edistyminen ja talousongelmien väheneminen. Toiminnan taustalla on Mun talous -hanke (2013–2017). Sen aikana kehitetyt Puhu rahasta -materiaalit on tarkoitettu nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset viestivät kaipaavansa ohjeita ja materiaaleja nuorten taloudellisen lukutaidon edistymisen tukemiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Puhu rahasta – pieni opas talouden käsittelyyn on vastaus ammattilaisten esittämiin toiveisiin käsikirjasta, joka rohkaisee ottamaan raha-asiat puheeksi, kertoo hyvistä toimintamalleista ja vinkkaa parhaista käytännöistä, palveluista ja materiaaleista. Opas on tarkoitettu ammattilaisille nuorten talous- ja velka-asioiden käsittelyn tueksi. Oppaassa kannustetaan ammattilaisia ja kasvattajia ottamaan raha-asiat puheeksi. Siinä käydään läpi arjen talouden hallintaan kuuluvia asioita, kerrotaan, miten ohjeistaa nuorta velkojen itsenäisessä selvittämisessä, esitellään velkojen järjestelykeinot ja vinkataan hyvistä toimintamalleista. Opas pitää sisällään myös keskeisen talousaiheisen sanaston ja siihen on koottu hyödyllisiä verkkosivustoja, oppaita, taloudenhallinnan välineitä, laskureita, maksuttomia neuvontapalveluita, pelejä ja muita työkaluja, jotka sopivat niin nuorille kuin nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille talous- ja velka-asioiden ensiavun apuvälineiksi. Opas julkaistiin syyskuussa 2017 ja nyt vuoden alusta siitä saatiin kolmas, uudistettu painos.

Puhu rahasta -tehtäväkirja on suunnattu itsenäistyville nuorille raha-asioiden ja taloudenhallinnan tarkasteluun. Siinä paneudutaan arjen raha-asioihin tehtävien muodossa. Tehtäväkirja on toiminnallinen apuväline, kun omilleen aikova tai jo itsenäisesti asuva nuori haluaa kehittää omaa taloudenhallintaansa. Tehtäväkirjassa on käytännön työkaluja rahankäyttöön, ja harjoitusten avulla opetellaan muun muassa, kuinka tärkeää suunnittelu ja ennakointi ovat oman talouden haltuunotossa.

Puhu rahasta -juliste rohkaisee nuoria ja ammattilaisia ottamaan raha-asiat puheeksi. Juliste on tarkoitettu kiinnitettäväksi näkyville tiloihin, joissa nuorten kanssa toimitaan. Sen sanoma on: ”Täällä voit puhua rahasta.”

Puhu rahasta ja asumisesta -huoneentaulu on nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattu työväline, joka helpottaa arjesta, asumisesta ja rahankäytöstä puhumista myönteiseen ja ratkaisukeskeiseen sävyyn. Huoneentaulu sisältää keinoja ja apukysymyksiä, kuinka ottaa asumisen asiat ja taloudenhallinta esiin asiakastapaamisen yhteydessä.

Kaikkia Puhu rahasta -materiaaleja voi tilata maksutta. Ne löytyvät myös sähköisessä muodossa Mun talouden verkkosivuilta: muntalous.fi/materiaalit.

Mun talouden verkkosivuilta löydät muitakin hyödyllisiä materiaaleja ja paljon ajankohtaista tietoa, esim. aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä. Sivuilta löydät myös Omat rahat -palvelun, joka tarjoaa apua henkilökohtaiseen taloudenhallintaan erilaisissa elämäntilanteissa. Palvelusta saa tietoa, mitä voi itse tehdä asioiden eteen ja mistä voi hakea apua. Lisäksi verkkosivuille tullaan kevään aikana kokoamaan sähköinen materiaalipankki eri toimijoiden tuottamista taloudenhallinnan materiaaleista. Materiaalipankkia täydennetään uusien tuotosten myötä.

Mun taloutta voit seurata myös Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Youtubessa. Pysy kuulolla – puhutaan rahasta!


Artikkelin on kirjoittanut Ella Niini, kehittämiskoordinaattori Mun talous -toiminta

Miten kasvattaa lapsista ja nuorista vahvoja kuluttajia

Kuluttajan valta ei ole vain sen varassa, että äänestämme jaloillamme. Jos niin olisi, yrityksen ja kuluttajan välinen tasapaino olisi kyllä kallistunut myyjän eduksi. Vanha periaate ”jokainen katsokoon itse eteensä” ei nykytilanteessa voi toimia vaan meillä on lakisääteiset perusedellytykset tarjonnalle: tuotteiden on oltava turvallisia, informaation riittävää, sopimusten kohtuullisia. Jos ja kun häiriöitä sopimuksen täyttämisessä tapahtuu, kuluttajan on päästävä oikeuksiinsa.

Kuluttajapolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuluttajan asemaa säätämällä kuluttajan perusoikeuksista.

EU on usean vuoden ajan panostanut kuluttajasäännösten käytännön toimeenpanoon. Komission aloite eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi ”New Deal For Consumers”, jatkaa ehdottamalla, että kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus hyvityksiin yrityksen rikkoessa kuluttajasäännöksiä.

Kun voimme luottaa siihen, että perussäännösten toimeenpano on tehokasta, riittää paremmin aikaa ja halua etsiä parasta vaihtoehtoa markkinoilta.

Kuluttajalla on todellista valtaa – kannattaa kilpailuttaa yrityksiä, vaikuttaa tarjontaan ja pitää kiinni oikeuksistaan.

Kyse ei ole yleisestä asiakastyytyväisyydestä vaan siitä onko meillä aito mahdollisuus valita, voimmeko oikeasti hyödyntää markkinoiden toimintaa ja saammeko rahoillamme mitä ajattelimme saavamme.

Meillä on nykyään paremmat syyt luottaa markkinoiden toimivuuteen. Lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon ohella saamme netistä enemmän ja nopeammin tietoja tarjonnasta samalla kun pystymme jakamaan kokemuksiamme. Kun teknologia sujuvoittaa toimintoja ja tietosuoja-asetus antoi oikeuden omiin tietoihinsa, kykenemme paremmin olemaan todellisena päättäjänä ja saamaan itsellemme soveltuvampia tuotteita.

Tietosuoja-asetuksen avaama mahdollisuus omien tietojen (MyData) käyttöön kilpailuttamisessa, merkitsee sitä, että yrityksen on syytä kunnioittaa kuluttajaa ja tarjota kuluttajan käyttäjäprofiiliin sopivia tuotteita.

Kun markkinoille syntyy digitaalisia vertailutyökaluja, joihin voimme syöttää omat mieltymyksemme ja käyttäjäprofiilimme on aiempaa paljon helpompi paitsi löytää itselle paras tuote, myös liikkua markkinoilla enemmän. Esimerkiksi emme enää niin helposti jää kanta-asiakkaiksi, jos hintaedut tarjotaan vain uusille asiakkaille. Lisäksi tulossa on lohkoketjuteknologia, joka antaa meille paremmat mahdollisuudet selvittää tuotteen ympäristövaikutuksia, alkuperää ja valmistusolosuhteita.

Tunnekasvatusta osana kuluttajakasvatusta
Onko kuluttaja sitten kuningas? Tuoko teknologia automaattisesti selkeyttä ja helppoutta, vertailtavuutta ja itsenäisyyttä päätöksentekoon? No ei.

Meidän aivomme pysyvät ennallaan ja teknologia avaa myös uusia mahdollisuuksia meidän ohjailuumme. Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman varhain opitaan Kahnemannin kuvaaman systeemi 1:n ja systeemi 2:n ero. Kun koira näkee jotain herkkua, se ei aprikoi toimiako vai ei. Se syöksyy syömään. Me eroamme koirasta siinä, että systeemi 1:n automaattiohjauksen rinnalla on päätöstä punnitseva systeemi 2. Emme heti ota sitä mikä houkuttaa. Meitä sitovat paitsi sosiaaliset säännöt myös sen pohtiminen, onko päätös meille hyväksi, onko meillä varaa siihen, tarvitsemmeko kohdetta ihan oikeasti. Ja joskus mielihalu vaan johdattaa ratkaisuun empimisestä huolimatta.

Mutta kun opimme, että joskus tunteet ja järki kertovat eri viestiä eikä nopea päätöksenteko välttämättä ole fiksua, voimme olla parempia päätöksentekijöitä.

Vastassa on kuitenkin erittäin taitavasti psykologian avulla rakennettuja markkinointitapoja, joiden pääsisältö ei ole niinkään se mitä tarjotaan vaan meille tärkeiden mielikuvien luominen elämän laadun paranemisesta sekä koukuttavien ja mielihyvää luovien hetkien lisääminen teknologian parissa.

Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät? Aiemmin on ollut yksimielisyys siitä, että lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa ei saa käyttää sellaisia kuvia ja ääniä, joita kuluttaja ei tiedä näkevänsä tai kuulevansa, mutta jotka voivat vaikuttaa kuluttajan valintoihin.

Nyt kognitiivinen psykologia ja tutkimustieto ihmisen käyttäytymisestä on valjastettu pysyttämään kuluttaja jo lapsesta lähtien mahdollisimman pitkään digitaalisen pelin tai sosiaalisen median äärellä.

Suostutteleva suunnittelu (persuasive design) ei sellaisenaan ole moitittavaa – sitä käyttämällä meille myös tarjotaan käyttäjäystävällisiä nettisivuja, joilla on helppo suunnistaa ja edetä ostopolulla. On kuitenkin eri asia vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen niin, että käytetään erityisesti lapsiin vetoavia keinoja tavoitteena saada lapsi viettämään aina pidempiä aikoja pelien tai sosiaalisen median ääressä.

Onko tämä ongelma, jota voidaan hoitaa media- tai kuluttajakasvatuksella vai tarvitaanko sääntelyn rajoja? Ovatko vanhemmat liian vaikeassa tilanteessa, kun neurotieteiden tutkimustuloksia käytetään vasiten kiinnittämään ja koukuttamaan lapsia. Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät?

“It’s not about the strength of one’s willpower; it’s about behavioral change. And behavioral change is a skill that can be learned.” Jim Marous

Linkit:

Disrupted childhood. The cost of Persuasive Design. Baroness Kidron, Alexandra Evans, Jenny Afia (2018)

Kahneman fast and slow thinking explained. Astrid Groenewegen (2018)


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kuluttajapolitiikasta vastaavana johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Mitä eläminen maksaa? Kohtuullinen kulutus sopiviksi paloiksi pureskeltuna

Helsingin Yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus julkaisi päivitetyt versiot kohtuullisen kulutuksen viitebudjeteista marraskuun 2018 puolessavälissä. Viitebudjetit on rakennettu yhteistyössä asiantuntijoiden, tutkijoiden ja eri elämäntilanteissa olevien tavallisten kuluttajien kanssa. Etenkin viimeksi mainittujen rooli korostuu viitebudjetteja laadittaessa. Tällä varmistetaan se, että budjetit eivät ole vain ylhäältä päin saneltuja elämisen standardeja, vaan aidosti arkea ja sen menorakennetta kuvaavia.

Viitebudjetteja voi hyödyntää opetus- ja neuvontakäytössä monin eri tavoin.

Ensinnäkin, ne tarjoavat mahdollisuuden pilkkoa omien menojen kaltainen suuri ja monitahoinen kokonaisuus pienempiin ja helpommin hallittaviin osiin. Sen sijaan, että puhuisimme oppilaiden kanssa rahan käytöstä kokonaisuutena, voimme eriyttää sen vaikkapa asumista tai ruokaa koskeviin menoihin. Näin asian käsittely helpottuu ja vältämme oman talouden asioiden käsittelyssä helposti syntyvän informaatioähkyn tai jopa ahdistuksen.

Pienten kokonaisuuksien kautta päästään takaisin suuremman kokonaisuuden hallintaan. Kun yksittäiset kululuokat on käsitelty, on helppo koota ne yhteen ja miettiä, vastaako oma menorakenne nykyistä tulotasoa ja olisiko jossain kategoriassa vähentämisen varaa. Tätä kautta päästään myös toiseen viitebudjettien helposti hyödynnettävään ominaisuuteen eli omien menojen vertailuun suhteessa muihin.

Me ihmiset, iästä riippumatta, vertailemme mielellämme itseämme ja käyttäytymistämme muihin. Tahdomme tietää, miten oma elämämme suhteutuu monella osa-alueella erilaisiin tilastollisiin keskiarvoihin. Kohtuullisen kulutuksen viitebudjetit mahdollistavat oman elämäntapamme suhteuttamisen siihen, millaisena asiantuntijat, tutkijat ja tavallinen kansa sen kohtuullisena vähimmäistasona näkevät. Tämä on paitsi mielenkiintoista, niin myös kannustavaa; omien menojen kohtuullisempaan suuntaan muuttamisesta kiittävät paitsi lompakko niin myös ympäristö.

Takuusäätiö ja Marttaliitto ovat yhteisessä Rahat riittää -kehittämishankkeessaan (2018-2020) tuottaneet neljästä eri viitebudjettien kotitaloustyypistä infograafit. Näissä perusinformaatio esimerkiksi alle 45-vuotiaan yksinasuvan, lapsiperheen tai eläkeläispariskunnan viitebudjettien mukaisista menoista on muutettu graafiseen ja helposti omaksuttavaan muotoon. Infograafeista löytyy myös tyhjä budjettipohja, johon jokainen voi itse kirjata omat pienempiin kategorioihin jaetut menonsa ja verrata niitä kohtuullisen kulutuksen viitebudjetteihin.

Opettajana näen infograafeissa merkittävän osan opetus-, neuvonta- ja ohjaustyön ydintä.

Meidän tehtävänämme on muuttaa vaikeaselkoinen, hankalasti saatavilla oleva tai toisinaan jopa hieman tylsäkin tieto helppokäyttöiseen ja kiinnostavaan muotoon.

Liian valmiiksi emme kuitenkaan aihetta saa pureskella, vaan pyrimme vain herättämään mielenkiinnon ja halun soveltaa tätä tietoa omaan elämään. Näin päästään käsiksi todelliseen oppimiseen, jossa teoria ja konkretia yhdistyvät yksilön arkielämää hyödyttävällä tavalla.

Infograafit ovat vapaasti ladattavissa Takuusäätiön ja Marttojen verkkosivuilta. Toivomme niiden laajaa käyttöä erilaisten kohderyhmien keskuudessa ja kuulemme myös mielellämme kokemuksia niiden käytöstä.


Artikkelin on kirjoittanut Erkki Ukkola, joka toimii hankekoordinaattorina Rahat riittää -hankkeessa Marttaliitossa