Koulupäivän voi aloittaa keskustelemalla kuluttajuudesta

Päivänavauksen perinteet ulottuvat koko koululaitoksen syntyjuuriin, ja niiden sisällöt ovat luonnollisesti eläneet ajassa. Nykyisen muotoista aamunavausta edelsivät kansa- ja oppikoulujen aamu- ja iltarukoushetket. 1960-luvulla keskusradion yleistymisen myötä päivänavauskäytännöt saivat uutta ilmettä ja ne monipuolistuivat. Nimeksi vakiintui päivänavaus.

Nykyään käytännöt päivänavausten pitämisessä vaihtelevat suuresti eri oppilaitoksissa. Joissakin kouluissa aamu aloitetaan keskusradioiden kautta yhä päivittäin yhteisellä aamunavauksella, kun taas joissakin oppilaitoksissa keräännytään perjantaisin koko koulun yhteiseen aamu- tai iltapäivähetkeen, jolla vahvistetaan myös yhteisöllisyyttä. Niin perusopetus- kuin lukioasetuskin säätävät päivänavauksen pitämisen, vaikka sen sisältö jätetään asetuksissa määrittelemättä.

Hyvä päivänavaus puhuttaa ja jää nuoren mieleen. Parhaassa tapauksessa se aktivoi toimintaan. Nuorilta kysyttäessä aiheen ajankohtaisuus on hyvän aamunavauksen yksi edellytys.

Siinä missä seurakunnat ovat tarjonneet uskonnollissävytteisiä aamunavauksia, yhä useampi toimija on tarttunut aiheeseen nykypäivänä omista lähtökohdistaan käsin. Ja miksipäs ei! Aamunavaukset ovat paikkoja, joissa voi herätellä nuoria ajattelemaan ja oivaltamaan jostain aivan muusta kuin päivän perinteisistä oppiaineista. Lisäksi niissä tavoittaa paljon nuoria. Nykyään netistä löytyykin aamunavausmateriaalia niin ystävänpäivän juhlimiseen, liikkumiseen kuin lasten oikeuksiinkin liittyen.

Kuluttajuus on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Talousasiat kiinnostavat nuoria ja heillä on paljon aiheesta jaettavaa. TATin tutkimuksen mukaan niin nuoret kuin opettajatkin kokevat aiheen tärkeäksi. Nuoret haluaisivat parantaa omaa talousosaamistaan ja toisaalta opettajat kokevat, ettei koulu anna riittäviä valmiuksia nuorille talousasioiden oppimiseen. Aiheen monipuolinen käsitteleminen onkin tärkeää.

Keskustele kuluttajuudesta 15.3. – aloita aamunavauksella, tee teemapäivä

Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä eli maaliskuun 15. on erinomainen paikka keskustella kuluttajuudesta nuorten kanssa. Päivä tarjoaa luonnolliset puitteet aiheen käsittelyyn ja esille nostamiseen koko koulussa. Päivän voi aloittaa aamunavauksella aiheesta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin teemaan voi sukeltaa syvemmälle vaikkapa rakentamalla kuluttajan oikeuksista koko koulun yhteisen teemapäivän!

Nuorten Akatemian sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhdessä tekemä aamunavaus löytyy täältä ja muuta oppimateriaalia talous- ja kuluttajakasvatukseen liittyen tarjoamme täältä. Kannustamme kaikkia oppilaitoksia keskustelemaan kuluttajuudesta ja nostamaan aihe esille erityisesti kansainvälisenä kuluttajan oikeuksien päivänä.

Hyvää kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää!

Linkit:

Aamunavaus, kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3. (pdf) 

Nuorten talousosaaminen 2018 -tutkimus (pdf), Talous ja Nuoret TAT


Kirjoittaja Ulla Saalasti on projektikoordinaattori Nuorten Akatemiassa ja vastaa järjestön kuluttajakasvatushankkeista.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Suomen Setlementtiliiton koordinoima Mun talous -toiminta tavoittaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Tavoitteita ovat nuorten talousosaamisen edistyminen ja talousongelmien väheneminen. Toiminnan taustalla on Mun talous -hanke (2013–2017). Sen aikana kehitetyt Puhu rahasta -materiaalit on tarkoitettu nuorille ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille.

Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset viestivät kaipaavansa ohjeita ja materiaaleja nuorten taloudellisen lukutaidon edistymisen tukemiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Puhu rahasta – pieni opas talouden käsittelyyn on vastaus ammattilaisten esittämiin toiveisiin käsikirjasta, joka rohkaisee ottamaan raha-asiat puheeksi, kertoo hyvistä toimintamalleista ja vinkkaa parhaista käytännöistä, palveluista ja materiaaleista. Opas on tarkoitettu ammattilaisille nuorten talous- ja velka-asioiden käsittelyn tueksi. Oppaassa kannustetaan ammattilaisia ja kasvattajia ottamaan raha-asiat puheeksi. Siinä käydään läpi arjen talouden hallintaan kuuluvia asioita, kerrotaan, miten ohjeistaa nuorta velkojen itsenäisessä selvittämisessä, esitellään velkojen järjestelykeinot ja vinkataan hyvistä toimintamalleista. Opas pitää sisällään myös keskeisen talousaiheisen sanaston ja siihen on koottu hyödyllisiä verkkosivustoja, oppaita, taloudenhallinnan välineitä, laskureita, maksuttomia neuvontapalveluita, pelejä ja muita työkaluja, jotka sopivat niin nuorille kuin nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille talous- ja velka-asioiden ensiavun apuvälineiksi. Opas julkaistiin syyskuussa 2017 ja nyt vuoden alusta siitä saatiin kolmas, uudistettu painos.

Puhu rahasta -tehtäväkirja on suunnattu itsenäistyville nuorille raha-asioiden ja taloudenhallinnan tarkasteluun. Siinä paneudutaan arjen raha-asioihin tehtävien muodossa. Tehtäväkirja on toiminnallinen apuväline, kun omilleen aikova tai jo itsenäisesti asuva nuori haluaa kehittää omaa taloudenhallintaansa. Tehtäväkirjassa on käytännön työkaluja rahankäyttöön, ja harjoitusten avulla opetellaan muun muassa, kuinka tärkeää suunnittelu ja ennakointi ovat oman talouden haltuunotossa.

Puhu rahasta -juliste rohkaisee nuoria ja ammattilaisia ottamaan raha-asiat puheeksi. Juliste on tarkoitettu kiinnitettäväksi näkyville tiloihin, joissa nuorten kanssa toimitaan. Sen sanoma on: ”Täällä voit puhua rahasta.”

Puhu rahasta ja asumisesta -huoneentaulu on nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattu työväline, joka helpottaa arjesta, asumisesta ja rahankäytöstä puhumista myönteiseen ja ratkaisukeskeiseen sävyyn. Huoneentaulu sisältää keinoja ja apukysymyksiä, kuinka ottaa asumisen asiat ja taloudenhallinta esiin asiakastapaamisen yhteydessä.

Kaikkia Puhu rahasta -materiaaleja voi tilata maksutta. Ne löytyvät myös sähköisessä muodossa Mun talouden verkkosivuilta: muntalous.fi/materiaalit.

Mun talouden verkkosivuilta löydät muitakin hyödyllisiä materiaaleja ja paljon ajankohtaista tietoa, esim. aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä. Sivuilta löydät myös Omat rahat -palvelun, joka tarjoaa apua henkilökohtaiseen taloudenhallintaan erilaisissa elämäntilanteissa. Palvelusta saa tietoa, mitä voi itse tehdä asioiden eteen ja mistä voi hakea apua. Lisäksi verkkosivuille tullaan kevään aikana kokoamaan sähköinen materiaalipankki eri toimijoiden tuottamista taloudenhallinnan materiaaleista. Materiaalipankkia täydennetään uusien tuotosten myötä.

Mun taloutta voit seurata myös Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Youtubessa. Pysy kuulolla – puhutaan rahasta!


Artikkelin on kirjoittanut Ella Niini, kehittämiskoordinaattori Mun talous -toiminta

Miten kasvattaa lapsista ja nuorista vahvoja kuluttajia

Kuluttajan valta ei ole vain sen varassa, että äänestämme jaloillamme. Jos niin olisi, yrityksen ja kuluttajan välinen tasapaino olisi kyllä kallistunut myyjän eduksi. Vanha periaate ”jokainen katsokoon itse eteensä” ei nykytilanteessa voi toimia vaan meillä on lakisääteiset perusedellytykset tarjonnalle: tuotteiden on oltava turvallisia, informaation riittävää, sopimusten kohtuullisia. Jos ja kun häiriöitä sopimuksen täyttämisessä tapahtuu, kuluttajan on päästävä oikeuksiinsa.

Kuluttajapolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuluttajan asemaa säätämällä kuluttajan perusoikeuksista.

EU on usean vuoden ajan panostanut kuluttajasäännösten käytännön toimeenpanoon. Komission aloite eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi ”New Deal For Consumers”, jatkaa ehdottamalla, että kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus hyvityksiin yrityksen rikkoessa kuluttajasäännöksiä.

Kun voimme luottaa siihen, että perussäännösten toimeenpano on tehokasta, riittää paremmin aikaa ja halua etsiä parasta vaihtoehtoa markkinoilta.

Kuluttajalla on todellista valtaa – kannattaa kilpailuttaa yrityksiä, vaikuttaa tarjontaan ja pitää kiinni oikeuksistaan.

Kyse ei ole yleisestä asiakastyytyväisyydestä vaan siitä onko meillä aito mahdollisuus valita, voimmeko oikeasti hyödyntää markkinoiden toimintaa ja saammeko rahoillamme mitä ajattelimme saavamme.

Meillä on nykyään paremmat syyt luottaa markkinoiden toimivuuteen. Lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon ohella saamme netistä enemmän ja nopeammin tietoja tarjonnasta samalla kun pystymme jakamaan kokemuksiamme. Kun teknologia sujuvoittaa toimintoja ja tietosuoja-asetus antoi oikeuden omiin tietoihinsa, kykenemme paremmin olemaan todellisena päättäjänä ja saamaan itsellemme soveltuvampia tuotteita.

Tietosuoja-asetuksen avaama mahdollisuus omien tietojen (MyData) käyttöön kilpailuttamisessa, merkitsee sitä, että yrityksen on syytä kunnioittaa kuluttajaa ja tarjota kuluttajan käyttäjäprofiiliin sopivia tuotteita.

Kun markkinoille syntyy digitaalisia vertailutyökaluja, joihin voimme syöttää omat mieltymyksemme ja käyttäjäprofiilimme on aiempaa paljon helpompi paitsi löytää itselle paras tuote, myös liikkua markkinoilla enemmän. Esimerkiksi emme enää niin helposti jää kanta-asiakkaiksi, jos hintaedut tarjotaan vain uusille asiakkaille. Lisäksi tulossa on lohkoketjuteknologia, joka antaa meille paremmat mahdollisuudet selvittää tuotteen ympäristövaikutuksia, alkuperää ja valmistusolosuhteita.

Tunnekasvatusta osana kuluttajakasvatusta
Onko kuluttaja sitten kuningas? Tuoko teknologia automaattisesti selkeyttä ja helppoutta, vertailtavuutta ja itsenäisyyttä päätöksentekoon? No ei.

Meidän aivomme pysyvät ennallaan ja teknologia avaa myös uusia mahdollisuuksia meidän ohjailuumme. Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman varhain opitaan Kahnemannin kuvaaman systeemi 1:n ja systeemi 2:n ero. Kun koira näkee jotain herkkua, se ei aprikoi toimiako vai ei. Se syöksyy syömään. Me eroamme koirasta siinä, että systeemi 1:n automaattiohjauksen rinnalla on päätöstä punnitseva systeemi 2. Emme heti ota sitä mikä houkuttaa. Meitä sitovat paitsi sosiaaliset säännöt myös sen pohtiminen, onko päätös meille hyväksi, onko meillä varaa siihen, tarvitsemmeko kohdetta ihan oikeasti. Ja joskus mielihalu vaan johdattaa ratkaisuun empimisestä huolimatta.

Mutta kun opimme, että joskus tunteet ja järki kertovat eri viestiä eikä nopea päätöksenteko välttämättä ole fiksua, voimme olla parempia päätöksentekijöitä.

Vastassa on kuitenkin erittäin taitavasti psykologian avulla rakennettuja markkinointitapoja, joiden pääsisältö ei ole niinkään se mitä tarjotaan vaan meille tärkeiden mielikuvien luominen elämän laadun paranemisesta sekä koukuttavien ja mielihyvää luovien hetkien lisääminen teknologian parissa.

Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät? Aiemmin on ollut yksimielisyys siitä, että lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa ei saa käyttää sellaisia kuvia ja ääniä, joita kuluttaja ei tiedä näkevänsä tai kuulevansa, mutta jotka voivat vaikuttaa kuluttajan valintoihin.

Nyt kognitiivinen psykologia ja tutkimustieto ihmisen käyttäytymisestä on valjastettu pysyttämään kuluttaja jo lapsesta lähtien mahdollisimman pitkään digitaalisen pelin tai sosiaalisen median äärellä.

Suostutteleva suunnittelu (persuasive design) ei sellaisenaan ole moitittavaa – sitä käyttämällä meille myös tarjotaan käyttäjäystävällisiä nettisivuja, joilla on helppo suunnistaa ja edetä ostopolulla. On kuitenkin eri asia vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen niin, että käytetään erityisesti lapsiin vetoavia keinoja tavoitteena saada lapsi viettämään aina pidempiä aikoja pelien tai sosiaalisen median ääressä.

Onko tämä ongelma, jota voidaan hoitaa media- tai kuluttajakasvatuksella vai tarvitaanko sääntelyn rajoja? Ovatko vanhemmat liian vaikeassa tilanteessa, kun neurotieteiden tutkimustuloksia käytetään vasiten kiinnittämään ja koukuttamaan lapsia. Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät?

“It’s not about the strength of one’s willpower; it’s about behavioral change. And behavioral change is a skill that can be learned.” Jim Marous

Linkit:

Disrupted childhood. The cost of Persuasive Design. Baroness Kidron, Alexandra Evans, Jenny Afia (2018)

Kahneman fast and slow thinking explained. Astrid Groenewegen (2018)


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kuluttajapolitiikasta vastaavana johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Mitä eläminen maksaa? Kohtuullinen kulutus sopiviksi paloiksi pureskeltuna

Helsingin Yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus julkaisi päivitetyt versiot kohtuullisen kulutuksen viitebudjeteista marraskuun 2018 puolessavälissä. Viitebudjetit on rakennettu yhteistyössä asiantuntijoiden, tutkijoiden ja eri elämäntilanteissa olevien tavallisten kuluttajien kanssa. Etenkin viimeksi mainittujen rooli korostuu viitebudjetteja laadittaessa. Tällä varmistetaan se, että budjetit eivät ole vain ylhäältä päin saneltuja elämisen standardeja, vaan aidosti arkea ja sen menorakennetta kuvaavia.

Viitebudjetteja voi hyödyntää opetus- ja neuvontakäytössä monin eri tavoin.

Ensinnäkin, ne tarjoavat mahdollisuuden pilkkoa omien menojen kaltainen suuri ja monitahoinen kokonaisuus pienempiin ja helpommin hallittaviin osiin. Sen sijaan, että puhuisimme oppilaiden kanssa rahan käytöstä kokonaisuutena, voimme eriyttää sen vaikkapa asumista tai ruokaa koskeviin menoihin. Näin asian käsittely helpottuu ja vältämme oman talouden asioiden käsittelyssä helposti syntyvän informaatioähkyn tai jopa ahdistuksen.

Pienten kokonaisuuksien kautta päästään takaisin suuremman kokonaisuuden hallintaan. Kun yksittäiset kululuokat on käsitelty, on helppo koota ne yhteen ja miettiä, vastaako oma menorakenne nykyistä tulotasoa ja olisiko jossain kategoriassa vähentämisen varaa. Tätä kautta päästään myös toiseen viitebudjettien helposti hyödynnettävään ominaisuuteen eli omien menojen vertailuun suhteessa muihin.

Me ihmiset, iästä riippumatta, vertailemme mielellämme itseämme ja käyttäytymistämme muihin. Tahdomme tietää, miten oma elämämme suhteutuu monella osa-alueella erilaisiin tilastollisiin keskiarvoihin. Kohtuullisen kulutuksen viitebudjetit mahdollistavat oman elämäntapamme suhteuttamisen siihen, millaisena asiantuntijat, tutkijat ja tavallinen kansa sen kohtuullisena vähimmäistasona näkevät. Tämä on paitsi mielenkiintoista, niin myös kannustavaa; omien menojen kohtuullisempaan suuntaan muuttamisesta kiittävät paitsi lompakko niin myös ympäristö.

Takuusäätiö ja Marttaliitto ovat yhteisessä Rahat riittää -kehittämishankkeessaan (2018-2020) tuottaneet neljästä eri viitebudjettien kotitaloustyypistä infograafit. Näissä perusinformaatio esimerkiksi alle 45-vuotiaan yksinasuvan, lapsiperheen tai eläkeläispariskunnan viitebudjettien mukaisista menoista on muutettu graafiseen ja helposti omaksuttavaan muotoon. Infograafeista löytyy myös tyhjä budjettipohja, johon jokainen voi itse kirjata omat pienempiin kategorioihin jaetut menonsa ja verrata niitä kohtuullisen kulutuksen viitebudjetteihin.

Opettajana näen infograafeissa merkittävän osan opetus-, neuvonta- ja ohjaustyön ydintä.

Meidän tehtävänämme on muuttaa vaikeaselkoinen, hankalasti saatavilla oleva tai toisinaan jopa hieman tylsäkin tieto helppokäyttöiseen ja kiinnostavaan muotoon.

Liian valmiiksi emme kuitenkaan aihetta saa pureskella, vaan pyrimme vain herättämään mielenkiinnon ja halun soveltaa tätä tietoa omaan elämään. Näin päästään käsiksi todelliseen oppimiseen, jossa teoria ja konkretia yhdistyvät yksilön arkielämää hyödyttävällä tavalla.

Infograafit ovat vapaasti ladattavissa Takuusäätiön ja Marttojen verkkosivuilta. Toivomme niiden laajaa käyttöä erilaisten kohderyhmien keskuudessa ja kuulemme myös mielellämme kokemuksia niiden käytöstä.


Artikkelin on kirjoittanut Erkki Ukkola, joka toimii hankekoordinaattorina Rahat riittää -hankkeessa Marttaliitossa

Kotiläksyjä kuluttajansuojasta ammatilliseen koulutukseen

Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti toukokuussa 2018, kuinka hyvin yrityksissä tunnetaan tiettyjä kuluttajansuojaan ja kuluttajan oikeuksiin liittyviä yksityiskohtia. Yritysten edustajina tutkimuksessa haastateltiin kodinkone- ja elektroniikkamyymälöiden myymäläpäälliköitä tai -vastaavia, koska kyseisellä alalla käsitellään usein virhevastuu- ja takuukysymyksiä. Esitetyt kysymykset käsittelivät markkinointia, maksamista, reklamointia ja virhetilanteita sekä etämyyntiä ja verkkokauppaa.

Myymäläpäälliköistä keskimäärin noin puolet osasi vastata esitettyihin kysymyksiin oikein. Tosin tietämys kuluttajansuojaan liittyvissä yksittäisissä kysymyksissä vaihteli varsin paljon. Erittäin hyvin osattiin vastata hyvitystä koskeviin kysymyksiin. Hyvitystilanteet ovat todennäköisesti myymälöissä arkipäivän peruskauraa, ja siksi niissä osataan toimia säännösten mukaisesti. Muutenkin virhetilanteisiin liittyvät asiat hallittiin myymälöissä. Sen sijaan reklamointiajasta oltiin epävarmoja ja tavaralle asetetusta takuusta oltiin jopa suorastaan väärässä. Nämä ovat seikkoja, jotka myymälöissä tulisi tietää.

Heikoimmin yrityksissä tunnettiin verkkokauppaan liittyvät asiat; yli puolet vastaajista ei osannut vastata näihin kysymyksiin lainkaan.

Tämä johtunee siitä, että toimipaikoissa ei käydä verkkokauppaa. Mutta vaikka näin olisikin, on verkkokauppa tänä päivänä niin yleistä, että yritysten edustajien voisi ajatella tarvitsevan tietoa verkkokaupan kuluttajansuojasta myös toimiessaan itse kuluttajina.

Erikokoisissa myymälöissä esiintyi eroja kuluttajan oikeuksien hallinnassa. Isoissa toimipaikoissa kuluttajansuojakysymykset osattiin yleisesti pieniä paremmin. Voi olla, että isoissa myymälöissä kuluttajien oikeudet ovat pieniä myymälöitä useammin käytännön työssä esillä ja henkilökunnan koulutukseen saatetaan myös panostaa enemmän. Isoissa yrityksissä myös todennäköisesti selvitellään pieniä yrityksiä useammin virheenoikaisutilanteita.

Tutkimus osoitti yrityksissä selvät tiedolliset aukkopaikat kuluttajansuojassa. Yritysten olisi tärkeää panostaa kuluttajan oikeuksien hallintaan myymälätasolla, jossa kuluttajien yhteydenottoja käsitellään.

Ammatillisen koulutuksen opettaja tai yrittäjyyskasvatustusta perusopetuksessa toteuttava opettaja, miten ohjaatte ottamaan vastaan asiakkaan, jonka ostos ei ole vastannut hänen odotuksiaan?


Kirjoittaja

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö. Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

 

Penno vahvistaa talousosaamista

Takuusäätiö julkaisi keväällä 2016 Penno.fi -verkkosovelluksen. Kahdessa ja puolessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Olemme oppineet vähintäänkin peruskurssin verran teknisen sovelluskehittämisen ja koodaamisen saloja. Eniten meidät on kuitenkin yllättänyt se, miten monin eri tavoin Pennoa on voitu hyödyntää talousosaamisen tukena.

Tavoitteenamme on herätellä erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ottamaan raha-asiat hallintaansa ja tarjota helppokäyttöinen väline rahankäytön seurantaan ja suunnitteluun. Penno on vakiinnuttanut paikkansa myös ammattilaisten työvälineenä. Se on osoittautunut hyväksi keinoksi raha-asioiden puheeksi ottoon niin henkilökohtaisissa asiakastapaamissa kuin erilaisissa ryhmissä. Sähköinen sovellus on saanut rinnalleen myös paperisen työkirjan, jota on hyödynnetty ahkerasti erityisesti ryhmämuotoisessa kotitalousneuvonnassa:

”Kohtaan esimerkiksi erilaisia nuorten ryhmiä ja pikkulapsiperheitä. Näiden ryhmien kohdalla työkirja on ollut pelastus. Siihen saa konkreettisesti näkyville, mihin rahat menee ja sitä on helppo käyttää herättelijänä puhuttaessa raha-asioista.”

Penno on avannut Takuusäätiölle myös uusia yhteistyömahdollisuuksia sekä kanavia sen laajamittaiseen levitykseen. Tälläkin hetkellä Penno on ”Mun elämä, mun rahat” -kiertueella yhteistyössä Taloudellinen tiedotustoimisto TAT:n kanssa. Kiertue vierailee noin 70 ammatillisissa oppilaitoksissa eri puolella Suomea syksyn 2018 ja vuoden 2019 aikana. Haastamme opiskelijoita pohtimaan omaa rahankäyttöään muun muassa Penno-videon avulla. Viestimme on otettu oppilaitoksissa innostuneesti vastaan ja mietimme parhaillaan jatkotoimenpiteitä sen suhteen, miten Pennoa voitaisiin hyödyntää eri oppilaitoksissa vielä syvällisemmin opetuksen välineenä.

Pennon tarina saa jatkoa myös tulevina vuosina. Sen kehittämistä ja levittämistä jatketaan Takuusäätiön ja Marttaliiton huhtikuussa 2018 käynnistyneessä kolmivuotisessa Rahat riittää -hankkeessa. Hankkeessa kehitetään ja kokeillaan myös kokonaan uusia talousneuvonnan ja -ohjauksen menetelmiä ja välineitä soveltamalla muun muassa käyttäytymistaloustiedettä. Tavoitteena on tuupata (nudge) ihmisiä tekemään taloudellista hyvinvointiaan edistäviä valintoja ja myös pysymään niissä. Esimerkiksi säästämisen aloittaminen koetaan monesti vaikeaksi etenkin, jos tulot ovat pienet tai epäsäännölliset. Tavoitteena on löytää uudenlaisia keinoja, jotka kannustavat kartuttamaan vararahastoa. Iloitsemme kovasti siitä, että palautteen perusteella Penno on jo nyt motivoinut käyttäjiään säästämään:

Pennossa kaikki on uskomattoman helppoa ja sen avulla on mielenkiintoista haastaa itseä. Rahaa on jäänyt säästöön ihan uskomattoman paljon tulotasoon nähden ja se vähän koukuttaakin pyrkimään samaan säästötasoon kuin aiempina kuukausina.”

Kehitämme Pennoa yhteistyössä niin Pennon käyttäjien kuin eri alojen ammattilaistenkin kanssa. Uusin versio julkaistaan jo tämän vuoden joulukuussa. Siinä on parannettu Pennon graafista ilmettä sekä käytettävyyttä. Toivottavasti tulevina vuosina näkee päivänvalon myös uusi Penno-mobiilisovellus, sillä sitä on toivottu meiltä paljon. Nykyinen verkkopohjainen Penno-sovellus toimii jo nyt laitteesta riippumatta niin tietokoneella kuin kännykällä, kunhan niissä vain on toimiva internetyhteys.

 Pennon myötä olemme löytäneet luontevia tapoja ja kanavia puhua raha-asioista ihmisläheisesti ja ei-ongelmakeskeisesti. Rahasta kannattaakin puhua ääneen, jotta siihen liittyvät tabut vähitellen murtuvat. Uskomme myös, että Penno voi vaikuttaa niin taloudelliseen käyttäytymiseen kuin asenteisiinkin. Joko sinä olet kokeillut?


Artikkelin kirjoittajat

Minna Markkanen, kehittämispäälikkö

Maija Isaksson projektisuunnittelija

Takuusäätiö

Penno.fi on ilmainen työkalu rahanhallintaan. Kirjaamalla Pennoon päivittäiset menosi ja tulosi, näet rahatilanteen yhdellä silmäyksellä ja voit suunnitella tulevaisuuttasi paremmin – oli se arkimenojen hahmottaminen tai seuraavaan unelmaan säästäminen. Pennosta on julkaistu myös työkirja, jonka voi tulostaa tai tilata Takuusäätiön nettisivuilta. Seuraa Pennoa myös Twitterissä (@penno_fi) tai Facebookissa (Penno.fi).

Rahat riittää -kehittämishankkeessa kehitetään uusia menetelmiä ja välineitä kotitalouksien taloudenhallinnan tueksi. Hankkeen ensisijaisina kohderyhminä ovat kotoa pois muuttavat nuoret aikuiset ja työelämästä eläkkeelle 5-10 vuoden kuluessa siirtymässä oleva henkilöt. Hanketta toteuttaa Takuusäätiö yhdessä Marttaliiton kanssa ja hanke rahoitetaan Veikkauksen tuotoilla.

 

Onko tietoo vai ei – kuinka kuluttajat tietävät oikeutensa markkinoilla?

Vaikka kuluttajat yleensä ovat tyytyväisiä asioidessaan yritysten kanssa, voivat he joskus törmätä ongelmiin. Tällöin heidän on tärkeää tietää minkälaista korjausta he ovat oikeutettuja vaatimaan. Markkinat toimivat, kun kuluttajat voivat luottaa siihen, että myyjät ja palveluntarjoajat kunnioittavat kuluttajan oikeuksia noudattaen kuluttajansuojalainsäädäntöä eivätkä kohdenna kuluttajiin sopimattomia menettelytapoja, harhaanjohtavaa markkinointia tai kohtuuttomia sopimusehtoja.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti alkukesällä 2018, kuinka hyvin kuluttajat tuntevat tiettyjä kuluttajansuojaan ja kuluttajan oikeuksiin liittyviä yksityiskohtia. Kuluttajille esitettiin kysymyksiä erilaisista kuluttajakaupassa esiintyvistä tilanteista. Kysymykset käsittelivät markkinointia, maksamista, reklamointia ja virhetilanteita sekä etämyyntiä ja verkkokauppaa.

Kuluttajista keskimäärin puolet osasi vastata esitettyihin kysymyksiin oikein. Tosin heidän tietämyksensä yksittäisissä kysymyksissä vaihteli erittäin paljon.

Parhaiten kuluttajat tiesivät, että ilman ostokuittiakin on mahdollista saada hyvitystä takuunalaisesta tuotteesta, kun vain pystyy todistamaan ostoajan ja -paikan. Kuluttajat myös tiesivät varsin hyvin, että myyjällä on oikeus yrittää korjata tavaran virhe ennen hyvityksen antamista. Niin ikään luoton todellinen vuosikorko oli melko hyvin vastaajien tiedossa, mitä voidaan pitää myönteisenä seikkana.

Sen sijaan aukkoja tietämyksessä esiintyi peruuttamisoikeudessa, verkko-ostamisessa ja vertaiskaupassa.  Suuri osa kuluttajista luuli voivansa peruuttaa puhelimitse tai verkossa tehdyt ostokset aina, vaikka todellisuudessa peruuttamista koskevissa oikeuksissa on poikkeuksia.

Peruuttamisoikeuden lisäksi epäselvää oli myös verkko-ostamisessa se, keneltä rahoja voi vaatia takaisin toimittamatta jääneestä verkko-ostoksesta. Yksityishenkilöiden välisen käytetyn tavaran kaupan luultiin yleisesti kuuluvan kuluttajansuojan piiriin, vaikka näin ei ole.

Monet kuluttajat näyttivät niin ikään yleisesti luulevan, että myymälästä ostetun virheettömän tuotteen saa aina halutessaan palauttaa. Tämä luulo perustunee siihen, että monet myymälät tarjoavat hyvänä palvelunaan tätä mahdollisuutta.

Kuluttajaryhmien välillä oli jonkin verran eroa kuluttajan oikeuksien hallinnassa. Odotetusti nuoremmat vaikuttaisivat tuntevan oikeutensa kuluttajakaupassa vanhempia jonkin verran paremmin. Korkea koulutus ei näyttäisi yksin antavan hyviä eväitä kuluttajansuojan hallintaan. Kuitenkin työelämässä ylemmissä tehtävissä toimivien keskuudessa tietämys vaikuttaisi olevan parhainta, kuten myös opiskelijoiden keskuudessa, joten todennäköisesti koulutuksella on jonkin verran merkitystä.

Tutkimuksen perusteella voi nostaa esiin kolme tämän päivän kaupankäynnin kannalta tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, verkko-ostamisen kuluttajansuojan osaamisessa on kuluttajilla jossain määrin parantamisen varaa, koska verkosta ostaminen on yleistä ja tulee oletettavasti lisääntymään tulevaisuudessa. Toiseksi on tarpeen ymmärtää vertaiskaupan pelisäännöt, koska yksityishenkilöiden välinen kauppa todennäköisesti lisääntyy alusta- ja jakamistalouden markkinapaikkojen yleistyessä. Tutkimus osoitti myös ikääntyneiden haavoittuvuusriskin tämän päivän kuluttajakaupassa.

Testataan taitoja

Nyt käsi sydämelle – kuinka hyvin sinä tiedät oikeutesi kuluttajana?

Käytä testiä, jonka avulla voivat oppilaat testata omat tietonsa kuluttajansuojasta.

Ota opetuksen ilmiöksi oppilaita kiinnostava kuluttaja-aihe. Tutkikaa yhdessä ja ottakaa selvää. Motivoi ja rohkaise oppilasta toimimaan aktiivisena ja kriittisenä kuluttajana.

Muita visoja löydät täältä.


Kirjoittaja

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö.

Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.