Kuluttaminen metatyönä

Bongasin omassa somevirrassani kaverini jakaman Kodin kuvalehden artikkelin ”Kun kodin metatyö uuvutti minut, lopetin sen – tämä päätöksestä seurasi”. Se kertoo kodeissa tehtävästä metatyöstä. Artikkelin mukaan kodin ja perheen elämän projektipäälliköintiä kutsutaan metatyöksi. Metatyö tarkoittaa vaikkapa juuri harrastusten sekä ruoka- ja vaatehuollon suunnittelu- ja organisointityötä, joka tehdään ennen varsinaista työtä. Tähän kotitalouksien metatyöhön lisään digitaalisen ajan sopimusten hallinnan ja palveluiden käytön organisoinnin, sekä tietysti digitaalisen ajan lastenkasvatuksen.

Jään miettimään mikä meidät uuvuttaa. Onko se perinteinen ruoka- ja vaatehuollon organisointi, aikana, jolloin ruokatalouden pyörittäminen on tehty yhä helpommaksi? Vai kuormittaako meitä sittenkin vastuu taloudesta ja kuluttamisen hallinnasta? Vai palveluiden ostamisen ja käyttämisen taitojen äärirajoilla ponnistelu.

Käyttäytymisen taloustiede näkee kuluttajan epärationaalisena toimijana, joka toimii tunteiden mukaan, vaikka tietää miten pitäisi toimia. Kiireessä ja paineen alla ihminen tekee helpommin harkitsemattomia ratkaisuja. Digitaalinen aika kuormittaa ihmisen päätöksentekoa.

Mainokset ja esimerkiksi digitaaliset kauppapaikat hoputtavat ostamaan, kiirehdi, näytölle nousee tekstejä kuten: ”vain enää kaksi jäljellä”, ”kohdetta katselee lisäksesi neljä ostajaa.” Kodin ja perheen projektipäälliköt suorittavat hankintapäällikön toimia kiireen ja paineen alla.

Fyysinen työ vähenee, hallintatehtävät monimutkaistuvat
Kuluttaja tarvitsee uudenlaista kokonaiskuvaa arjesta, jotta pystyy tarvittavaan metatyöhön. Niin perheiden kuin sinkkujenkin uusi kotitaloustyö on digitaalisen kuluttamisen hallinta ja ajankäyttö. Uskon, että perinteisellä kotitalouden osaamisella ja sen projektipäälliköinnillä on edelleen paikkansa. Sitä tarvitaan, koska on olemassa kuluttamisen ja ostamisen prosessi, joka on läsnä digitaalisessa arjessa jatkuvasti. Se on metatyötä, jota emme tule ajatelleeksi. Sen hallinta on usein jäsentymätöntä, tiedostamatonta ja aikaavievää.

Kuluttajapolitiikassa puhutaan kuluttajan voimaannuttamisesta. Mielestäni kuluttajaa helpottaa, kun on tietoinen siitä, että on hallinnoimassa kahta todellisuutta: reaalimaailman lisäksi myös digiympäristöään. Kuluttaja voimaantuu kun ostoprosessin kokonaisuus on kuluttajalla hallussa ja hän hahmottaa mitä tapahtuu ennen kauppaa, kaupan aikana sekä näkee myös tilanteet kaupanteon jälkeen. Koko ostoprosessin aikana on olemassa oikeuksia ja vastuita sekä hyväksi koettuja toimintamalleja, joita voidaan oppia ja opettaa. Kulutusprosessien hallinta auttaa myös kestävään toimintaan laajemminkin kansalaisena toimittaessa.

Tärkeintä on, ettei digiajan metatyö lamaannuta ihmistä, sillä kotitalouden hallintaa tarvitaan edelleen.

Kuluttajan mediataidot osaksi taloustaitoja

Joulun aika on hyvä aika opettaa kouluissa kuluttajakasvatusta. Ostokehotuksia on kaikkialla ja rahan puutteeseen on tarjolla ratkaisuja kuten: ”Iloitse nyt”, ”Maksa vasta myöhemmin”, ”Me vertailimme lainat puolestasi”…

Lainojen markkinointia on niin televisiossa kuin radiossa, joten perheen pienimmätkin osaavat jo rallatella luotontarjoajien mainosriimejä.

Samalla tavalla kuin säästäminen ja korkolaskut ovat talouskasvatuksen ydintä, myös mainonnanlukutaidon on sitä oltava. Talouskasvatuksen mediataidot on otettava erityisen huomion kohteeksi talouskasvatusta kehitettäessä. Tästä tulin yhä vakuuttuneemmaksi luettuani pari ajankohtaista kirjoitusta luottojen markkinoinnista.

”Älä anna tyhjän pankkitilin jarruttaa!”, otsikoi kuluttaja-asiamies Katri Väänänen viimeisimmän bloginsa. Hän toteaa luottojen markkinoinnista seuraavaa: ”Olennaista on esimerkiksi se, miten päätöksenteon kannalta olennainen tieto esitetään ja miten kuluttajia tuupataan aktiiviseen toimintaan. Kuluttaja voisi esimerkiksi hahmottaa paremmin luoton vaikutuksia menoihinsa, jos hän näkisi ennen luoton nostoa, miten erien suuruus vaikuttaa maksuaikaan ja korkomenoihin.”

Talouteen vaikuttavan tiedon hankinta ja sen sisäistäminen edellyttävät hakijalta yhä enemmän paitsi kykyä analysoida tietoa myös arvioida sen tarkoitusperiä. Aiheeseen pureutuu Tampereen yliopiston Moreenimedian verkkojulkaisun artikkeli: Ilmaisten lainankilpailutussivustojen määrä kasvoi muutamassa vuodessa – ”Asiakkaalle luodaan illuusio, että valta on hänellä” .

Jos jotain palvelua markkinoidaan ilmaisuilla ”kilpailutettu” tai ”vertailtu”, viestin vastaanottajan tulisi kyetä arvioimaan, onko kyseessä pelkästään osa yrityksen markkinointia.
Varsinkaan taloustaitojen opetuksessa ei kannata tyytyä siihen, että kun lainankilpailutussivustoa käytetään, ymmärretään ainoastaan perusasiat lainan hinnan laskemisesta ja omasta rahatilanteesta. Yhtä tärkeä taloudenhallinnan kannalta on ohjata ottamaan selvää, kuka tai mikä taho on tuon tarjotun tiedon tai apuvälineen taustalla. Sen jälkeen pohditaan vielä, mitkä voivat olla markkinoijan tarkoitusperät, mistä se saa tuottonsa ja mitä toimijaa se edustaa.

Kuluttajakasvatusta kehitettämässä ja opettajia kouluttamassa

Kuluttaminen on jatkuvassa muutoksessa. Digitaalisuus tai palvelullistuminen ei sinälläään muuta kuluttajan oikeuksia ja kuluttajataitoja. Niitä vain sovelletaan opetukseen uudenlaisissa toimintaympäristöissä ja uusien ilmiöiden kautta. Uusissa opettajien aineistoissa ja täydennyskoulutuksessa on monesti kysymys uusien opetettavien sisältöjen jäsentämisestä ja yhdistämisestä jo aiemmin hallittuun. Katso videolta esimerkkejä, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on tehty kuluttajakasvatuksen kehittämiseksi.

 

Linkit videolla mainittuihin julkasuihin:

Elämää älykodissa

Osaava ostaja

Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Ostopolkuun perustuva oppimateriaali

Tietoa ja hakuohjeet maksuttomaan kuluttajakasvatuksen täydennyskoulutukseen:
Osallisuutta kuluttajakasvatukseen

 

Opetuksen ilmiönä ”Black Friday” ja ”Älä osta mitään” -päivä

Alennusmyyntipäivä on paisunut melkeinpä mediailmiöksi muutamassa vuodessa. Oppilaat elävät black Friday viestinnän keskellä ja samaan aikaan vietetään myös ”Älä osta mitään -päivää”.

Nämä kaksi päivää ovat mehukas kuluttaja- ja talouskasvatuksen teema, joita voi tarkastella opetuksessa monipuolisesti ostopolun kautta. Opetuksessa voi esim. roolileikkien kautta tehdä kuvitteellisia ostaa vai ei -harjoituksia.

Tarkoituksena on auttaa oppilaita arvioimaan omaa kulutustaan yhdistämällä kulutuskriittistä ajattelua, kustannus- ja ympäristötietoisuutta sekä tajua kuluttajan oikeuksista.

Black Friday antaa aihetta tarkastella myös omaa toimintaa. On tutkittu, että 70 % hiilijalanjäljestä syntyy yksityisen kulutuksen kautta*.

Aloittakaa opetuksessa haaveiden ja unelmien synnystä. Tutkikaa oppilaiden kanssa Black Friday -mainontaa, mitä ilmoittelua, mitä somemainontaa tai kaupallisia artikkeleita oppilaat ja myös opettaja kohtaavat.

Pohtikaa yhdessä, mitä vaikutuksia mainonnalla voi olla ihmisten käyttäytymiseen. Mitä vaikutusta on sosiaalisella paineella ja vaikkapa selfie-kulttuurilla.  Seuratkaa myös, näkyykö omassa somevirrassa bigdataan perustuvaa mainontaa. Eli tuleeko silmille juuri sitä, mistä on kiinnostunut.

Jos Black Fridayna tarvitsee oikeasti jotakin, pelkän haluamisen sijaan, voi silloin kenties ostaa jonkun tuotteen tai palvelun halvemmalla. Aina ostaessa on tarpeen tuntea oikeutensa kuluttajana. Perehtykää siis kuluttajansuojaan, tutkikaa, miten verkkokaupassa kannattaa maksaa. Ottakaa selvää maksamisen turvallisuudesta. Puhukaa tilanteista, jolloin tuotteen voi vaihtaa. Ihmetelkää yhdessä sopimuksia. Lukekaa palveluiden sopimuksia, mikä onkaan määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ero?

Kun ostopolulla kulkee, talous vaikuttaa kuluttajan elämään kaikilla askeleilla. Matematiikan tunnilla voi laskea, miten pienten palvelumaksujen purosta voi tullakin yllättävän iso virta laskettaessa kaikki talouden sopimukset yhteen.

Aina ei ostoksilla kaikki mene niin kuin sovittiin. Tutustukaa siltä varalta kuluttajaneuvontaan  ja reklamaatioapuriin. Kuluttajaneuvonta auttaa silloin kun tuote tai palvelu on ostettu kotimaisesta yrityksestä. Alla olevan videon voi näyttää myös oppitunnilla. Jokaisen oppilaan on hyvä olla selvillä mistä apua saa.

Nykyään nuoret ostavat myös paljon ulkomailta esim. verkkokaupoista. Jos ostos on tehty Euroopasta, silloin ongelmatilanteissa otetaan yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen, joka neuvoo ja auttaa maksutta.

Jos ostos on tehty verkkokaupasta EU:n ulkopuolelta, olet itse vastuussa tuotteiden turvallisuudesta. Ongelmatilanteissa viranomaiset eivät voi auttaa sinua samalla tavalla kuin EU-alueen verkkokaupoista tilattaessa. Myös tästä näkökulmasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

*Lähde: Seppälä et al., 2009

 

Kohti ”resurssiviisautta”

Kuluttaminen on resurssien käyttöä. Se käsittää luonnon resurssit, talouden resurssit, sosiaaliset resurssit ja ajan resurssin. Uutena resurssina on myös ihmisistä digitaalisessa ympäristössä kerätty data. Opetuksessa resurssien käytön ajatellaan olevan talouskasvatusta. Luonnon resurssit siirretään ympäristökasvatuksen lokeroon, joka perustuu luonnontieteisiin. Taloudenpito nähdään rahankäyttönä ja se taas perustuu taloustieteisiin. Aika resurssina ja sen käyttö sekä kodin talous mielletään kuuluvaksi kotitaloustieteisiin ja kuluttajaekonomiaan. Dataa vaihdon välineenä ja resurssina ei vielä taida mikään tieteenala omistaa kouluopetuksen näkökulmasta.

Suuntaamme kohden yhä monialaisempia oppimiskokonaisuuksia ja tähtäämme tiedon lisäämisen sijasta viisauteen ja sivistykseen, jolla osataan toimia arjessa.

Kukaan ei voi kiistää talouskasvatuksen tarvetta. Pitää osata käyttää rahaa ja ostaa sen verran mihin omat rahat riittävät. Yhä useammin esitetään kouluopetukselle vaade opettaa budjetin tekoa.

Samaan aikaan ilmastonmuutos osoittaa luonnon resurssien käytön vievän meitä vääjäämättömästi kohti ekokatastrofia. Kouluopetukselle esitetään uusi vaade, on opetettava kuluttamaan ympäristöystävällisiä tuotteita.

Kolmannessa keskustelussa pohditaan lasten ruutu-aikaa, vanhempien roikkumista somessa ja pohditaan, miten ajankäyttöä voisi opettaa. Miten ihmisten aika saataisiin riittämään elämää, terveyttä ja hyvinvointia ylläpitäviin asioihin.

Neljännessä keskustelussa mietitään, miten yksilö voi antaa tai olla antamatta omat tietonsa mainonnan kauppatavaraksi maksuttomissa palveluissa. Tätäkin ”Mihin ja miksi tietonsa antaa ja mitä sillä saa?” -resurssia olisi tärkeä oppia kansalaisen hallitsemaan.

Voisimmeko oppijan kannalta yhdistää nämä kaikki arjen taidot yhdeksi kokonaisuudeksi? Yksinkertaisin ja perinteisin tapa olisi puhua oppiaineesta, jonka opetuksen tavoitteena olisi:

  • auttaa oppilasta hahmottamaan mitä kaikkea arjessa kuluttaa, mitä resursseja hänellä on
  • innostaa oppilasta tutkimaan miten eri resurssit ovat kytköksissä toisiinsa
  • auttaa oppilasta suunnittelemaan omien resurssien käyttöä
  • rohkaista oppilasta käyttämään kaikkia resurssejaan tasapainoisesti

Näihin tavoitteisiin voisi varmaan lisätä paljon muitakin. Pääajatukseni on kuitenkin se, että sen sijaan, että eri resurssien käytön opetuksessa keskittyisimme vain yhteen tärkeään ”resurssiluokkaan”, vaan näkisimme kokonaisuuksia, joilla on yhteiset lainalaisuudet. Kaikille resursseille on yhteistä se, että liikakäyttö yleensä aiheuttaa ongelmia niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Resurssien tasainen jakautuminen tuo hyvinvointia yleensä kaikille. Resurssit ovat siis vaihdon välineitä ja niitä yhdistää kuluttaminen laajassa merkityksessään. Ohessa oleva kuvio ”Kuluttajana kulutuskierrossa” havainnollistaa Vuokko Jarvaa mukaillen kotitalouden resurssien käyttöä.

Onko kuluttajuus siis resurssiviisautta, jossa yhdistyy vastuu elinympäristöstä, omasta taloudesta, omasta ajankäytöstä sekä ymmärrys omista oikeuksia käytettäessä vaihdon välineenä niin rahaa kuin dataakin?

Miten näitä taitoja opitaan tulevaisuudessa? Tuskin ainakaan helpoimman kautta eli perustamalla uusia oppiaineita, vaan pikemminkin suuntaamme kohden yhä monialaisempia oppimiskokonaisuuksia ja tähtäämme tiedon lisäämisen sijasta viisauteen ja sivistykseen, jolla osataan toimia arjessa.

Luolahenkilön tunteita online

Media on muuttumassa yhä enenevissä määrin liikkuvaksi kuvaksi. Käsitykset elämästä ja todellisuudesta muodostuvat yhä useammin videoiden ja elokuvien kautta. Liikkuvassa kuvassa korostuvat tunne-elämykset.

Kuluttajakasvatuksessakin käsitellään yhä enemmän tunnetaitoja. Kuluttajan ostopolku on kulutusprosessi, joka alkaa haaveista ja harkinnasta, etenee ostotapahtuman ja maksamisen kautta tuotteen ja palvelun käyttöön, sopimusten hallintaan sekä niihin liittyvien maksujen hoitamiseen, joissakin tapauksissa reklamointiin tai asiallisen palautteen antamiseen.

Kuluttajan ostopolku oikeuksineen, vastuineen ja taloustaitoineen sisältää useita tärkeitä kasvatuksen paikkoja, ostopolun valintatilanteissa tarvitsemme tunnetaitoja ja itsetuntemusta. Kysymys on paljon enemmästä kuin mekaanisista ostamisen taidoista: pitää oppia tunteista, jotka ohjaavat toimintaamme kuluttajana. Ostopolulla yhdistyvät eri kasvatuksen alat. Ostopolun avulla opitaan ostamisen koko prosessi ja siihen vaikuttavia tekijöitä sen sijaan, että opettelisimme pelkästään tuntemaan, sääntöjä, vertailutaitoja tai prosenttilaskuja.

Kuluttajuutta on tarpeen opettaa kokonaisuutena ihan uudella tavalla, kun luolahenkilön tuntein kulutamme ja olemme kaupallisen viestinnän parissa 24/7 online.

Kulutus, tunteet ja media
Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti – myös kuluttajana. Kasvatus on pyrkinyt kitkemään meistä luolahenkilön suoraviivaisia reagoinnin toimintatapoja. Etsimme toisten hyväksyntää ja ”rakkautta” pukeutumalla muodikkaasti. Ostamme sen suurimman leivonnaisen, jos se on edullisesti tarjolla. Tartumme uskomattomiin tarjouksiin, vaikka järjellä ajatellen emme saa nopeita voittoja. Jokin alkukantainen itsesäilytysvaisto, joskin vääristynyt, saa meidät käyttäytymään itsellemme vahingollisesti, vastoin parempaa tietoa. Tämä on tuttua käyttäytymisen taloustieteen esittelemissä käytösvinoumissa ja myös tunnetaitojen opettamisessa.

Kuluttaja- ja talouskasvatuksessa oppilaan ohjaaminen tunteiden tunnistamiseen omissa kulutuspäätöksissään on yksi tärkeimmistä opetuksen tavoitteista.

Perheessä opitut sekä yhteisön mallit ja rutiinit ovat kuitenkin ehkä merkittävin tunnepohjaista käyttäytymistämme säätelevä oppimistulos. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä –  se kuinka vahvasti olemme tunteiden vietävissä, on monen seikan yhteistulos.

Apua voisi olla siitä, jos pystymme pysähtymään. Usein hetken tuumattuamme osaamme tunnistaa ja nimetä tunteitamme, ehkä silloin emme toimi vastoin tietoamme. Toinen tapa on luoda itselle mahdollisimman paljon hyvinvointia tukevia tottumuksia ja saada niistä suojaa.

Tunteet eivät siis ole se varsinainen ongelma, vaan se, miten viettien viemänä luolahenkilön kaltaisesti toimimme. Järjellä ajateltuna voi olla erikoista, että valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoamalla vaikutetaan käytökseemme tai muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä.

Vaikutukselle alttiina koko ajan
Nuorten elämän kannalta oleellisin muutos on siinä, että digiaikana syntyneet eivät enää erikseen mene verkkoon, vaan he ovat verkossa 24/7. Se on elämää, kun meille vanhemmille se on osa elämää. Verkossa eläminen on pääasiassa kuvallista viestintää, kun taas tekstiin tottuneet sukupolvet menevät erikseen verkkoon etsimään tekstimuotoista tietoa.

Mainonnassa on jo pitkään vaikutettu elävän kuvan kautta, vaikka sen ohessa perinteiset, tekstiin perustuvat printtimainokset ovat olemassa edelleen. Opetettaessa mainonnan tunnistettavuutta opettajan on helppo puhua oppilaille mainonnan perinteisistä keinoista. Liikkuva kuva sisältää monikanavaisesti vaikuttavia tunne- elementtejä. Markkinointiin tarkoitettua liikkuvaa kuvaa on verkossa paljon ja median käyttäjinä altistumme kaupalliselle vaikuttamiselle yhä monipuolisemmin.

Tunteisiin vaikutetaan luomalla erilaisia tunnelmia: sisällön tai tiedon kylkiäisenä tulevaa tunnelmaa ei voida mitata tai säännöin säädellä. Silti juuri se tunnelma johdattaa meidät ostopolulle, se yhdistää meitä taiteen keinoin, se saa meidät kuulumaan joukkoon, jakamaan omaa elämäämme ja kulutustamme tarinoina muille sekä olemaan läsnä. Merkityksellisyys kutsuu ostamaan.