Mediataitoviikolla voi oppia kuluttajan mediataitoja

Z-sukupolvi kierrättää ja ostaa vain arvotavaraa todetaan Kauppalehdessä julkaistussa artikkelissa.

Väite perustuu Vähittäiskaupan Tutkimussäätiön kyselytutkimuksiin. Alustojen tuoma jakamistalous on nuorten suosiossa. Samaan aikaan Z-sukupolvi kuitenkin ihailee kalliiden tavaroiden omistamista eikä ole valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ympäristösyistä.

Opetussuunnitelmissa ympäristökasvatus onkin ollut mukana jo pitkään. Nykynuoret ovat yhä tietoisempia ympäristöongelmista ja vaativat kaupalta vastuullisuutta ja avoimuutta tuotantoketjujen suhteen. Vastuullisuus näkyy eläinten hyvinvoinnin merkityksen arvostamisena, ja muovin käyttö arveluttaa.

Ihmiset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Ympäristötekoja odotetaan etenkin poliitikoilta, mutta omista nautinnoista ei olla valmiita tinkimään. On siis tilausta kuluttaja- ja kansalaiskasvatukselle ja toisaalta myös tunnetaitojen opetukselle, sillä onhan tiedossa, ettei kuluttaja ole rationaalinen, vaan meitä johdattavat tietoa useammin käyttäytymisen vinoumat, joita erityisesti on nostettu esiin käyttäytymisen taloustieteessä.

Käyttäytymisen vinoumista löytynee selityksiä sille, että kuluttajat hakevat omaa nautintoaan ja ”nopeita voittoja”. Näistä esimerkkejä ovat pikavippien ja kalliiden kulutusluottojen suosio. Kun tämä yhdistetään artikkelissakin mainittuun brändituotteiden suosioon nuorten kulutuksessa, siinä lienee yksi selittävä tekijä myös talousongelmien lisääntymiselle.

Mitä kasvatuksessa voidaan tehdä?

Kauppalehden artikkelin esittelemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että Z-sukupolvi ostaa verkosta enemmän kuin vanhemmat ikäluokat, toki nuoret käyvät edelleen myös kivijalkakaupassa. Tietoa tuotteista haetaan mobiililla. Parhaillaan vietettävällä mediataitoviikolla voi kyselytutkimuksen tuloksiakin arvioitaessa todeta, että kuluttajan mediataidot ovat entistäkin tärkeämpiä.

Tietoa etsitään googlaamalla tai suoraan kaupan verkkosivuilta. Someen ja keskustelupalstoihin ei luoteta yhtä paljon. On siis tärkeää erottaa mainos, pystyä arvioimaan mistä omat haaveet tulevat. Mikä on markkinointitarkoituksiin tuotettua vertailutietoa ja mikä on tutkittua tai luotettava tietoa. On pystyttävä arvioimaan omaa toimintaa verkossa.

KKV on mukana mediataitoviikolla aineistolla ”Haaveilen ja harkitsen”. Hyvää mediataitoviikkoa kaikille!

Älykoti oppimisympäristönä

Sain mahdollisuuden ensi lauantaina pitää esityksen Educa-messuilla älykodista oppimisympäristönä eri oppiaineissa.

Minua on jo pitkään pohdituttanut koti oppimisympäristönä. Älykodissa asuessamme emme kokkaa, vaan syömme fillarilähettien tuomia aterioita. Emme lörpöttele kavereiden kanssa puhelimessa vaan viestittelemme älylaitteilla. Emme etsi kumppania baarista, harrastuksista tai ostarilla hengailemalla, vaan Tinderistä. Emme katso tv-lähetyksiä, vaan striimaamme viihteen tv-palveluista. Emme hae paperilehteä postilaatikosta, vaan seuraamme uutisia verkossa. Emme osta joululahjoja ostoskeskuksesta vaan verkkokaupasta. Emme enää sijoita mahdollisia säästöjämme itse, vaan annamme tekoälyjen huolehtia sijoituksistamme.

Kotona opittavat elämänhallinnan taidot ja kotityöt ovat muuttuneet 90-luvulta rutkasti.  Ennen kotona laitettiin ruokaa, hoidettiin puhtautta ja siisteyttä, tuotettiin palkattomana kotityönä hoivaa ja huolenpitoa. Nykyisin kotityöt ja kodin toiminnot ovat monimuotoistuneet.

Nykyisin palkattomana kotityönä hoidetaan kodin palveluiden sopimussalkkua.

Kotona käydään kauppaa, kohdataan virtuaalisesti ystäviä ja verkostoidutaan, julkaistaan ja toimitaan vaikkapa kansalaisvaikuttajana. Kodeissa tuotetaan yhteiskunnassa muutakin arvoa kuin klassista palkatonta kotityötä.

Kun vielä kymmenen vuotta sitten oli tapana sanoa, että lapset luulevat, että raha tulee seinästä, on tänä päivänä raha vieläkin näkymättömämpää. Se on kännykässä. Lapset osaavat käyttää teknologiaa ja sillä toteutettuja palveluita, mutta eivät hahmota sen taustalla olevia rahavirtoja, sopimus- tai omistussuhteita. Pahimmillaan heille vain syntyy tapoja ja tottumuksia vailla perusteita ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä.

Opetus linkittyy monin tavoin kotiin oppimisympäristönä

Mitä kotona opitaan tai mitä asioita siellä pitäisi oppia? Tähän liittyy myös keskustelut siitä, mikä on kodin kasvatusvastuulle kuuluvaa, ja mikä on koulun kasvatusvastuulle jäävää.

Esitykseni aiheeseen syventyessäni tutkin oppimisympäristön käsitettä. Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) määrittelee oppimisympäristön fyysiseksi tai digitaaliseksi ympäristöksi, psyykkisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja pedagogisten ratkaisujen kokonaisuudeksi, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ja hyvin monessa oppiaineessa, opetusta voidaan ja pyritään toteuttamaan oppilaan oman arjen toimintaympäristön esimerkein. Käytännössä oppilaan arki sijoittuu kodin ympäristöön ja sen käyttämään teknologiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Lapset ja nuoret käsittelevät koulussa sitä arkea ja todellisuutta, jota he kohtaavat kodin ja harrastusten kautta. Kouluopetusta täydennetään lisäksi kotitehtävien avulla

Kotien tarjoaman oppimisympäristön voidaan ajatella olevan teknologisoitunut ja digitalisoitunut. Kodin voidaan ajatella olevan älykoti siinä vaiheessa, kun sen arjessa hyödynnetään verkkoon kytkettyjä laitteita tai palveluita.

Toisaalta kodit oppimisympäristöinä ovat keskenään vertaillen kovin erilaisia. Aina on vanhempien tulo- ja koulutustausta ollut heterogeeninen. Nykyisin monikulttuurisuus on lisääntynyt ja kulutustottumukset sekä niitä ohjaavat arvot ovat moninaiset.

Kotitaloudet valitsevat arjen helpottamiseen monenmoisia palveluita. Jo esimerkiksi pelkästään älypuhelimen kautta voi ajatella, että meillä on joko Android- tai iOS- koteja riippuen siitä, millaisia ekosysteemejä kotiin on tekniikkavalintojen kautta muodostunut. Voimme jopa ajatella, että vanhempien ohessa teknologiat luovat ja ohjaavat tottumuksiamme. Opimme käyttämään laitteita ja palveluita tietyllä tavalla, sillä teknologialla, sen yrityksen ohjaamana, jota meillä on käytössä kotona.

Oman haasteensa kodin oppimisympäristön hyödyntämiseen kouluopetuksessa aiheuttaa myös syrjäytyminen. Esimerkiksi jos oppija tulee kodista, jossa ei ole mahdollista saada kokemusta digitaalisten laitteiden tai palveluiden käytöstä. Tai toisinpäin, jos lapsi tulee arkensa palveluin järjestämästä kodista, jossa ei esimerkiksi laiteta ruokaa itse ja puhtaanapitokin hoidetaan palveluita käyttämällä.

Kodin oppimistilanteet käyttöön kotitehtävien avulla

Kotitehtävissä hyödynnetään myös kodin oppimisympäristöä. Opettajalta edellytetään hyvää oppilasryhmän tuntemusta ja kykyä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Parhaimmillaan kotitehtävät soveltavat ja laajentavat koulussa opittua.

Kotia kannattaa haasteista huolimatta käyttää oppimisympäristönä varsinkin kuluttajuuteen liittyviä asioita käsitellessä. On selvää, että lapset tulevat kodeista, jotka voidaan luokitella vaikkapa Sitran kulutusmotivaatioprofiilien mukaan mukavuudenhaluisiksi nautiskelijoiksi, seuraileviksi suunnanetsijöiksi, arjen selviytyjiksi, impulsiivisiksi heräteostajiksi, perinteisiksi tolkun ääniksi tai fiilisvihreiksi suunnannäyttäjiksi tai jopa neuvokkaiksi arkivihreiksi. Arjenhallinnan taitojen kehittymisen kannalta päätavoite ei ole se, että oppilas pystyy luokittelemaan itseään tai perhettään, varsinkaan silloin kun kuluttajatyypittelyyn liittyvät kotitehtävät nostavat esiin perheiden yksityisasioita.

Ostopolku koskettaa kaikkia kuluttajia arvoista, asenteista tai varallisuudesta riippumatta

Kulutustottumuksista huolimatta, tai siitä hankimmeko tavaraa vai palvelua, käymme läpi ostos- tai hankintaprosessin. Kotona tehtävien asioiden kautta opimme mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan liittyviä taitoja, kuluttajien oikeuksia ja vastuita sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. Nämä on syytä jäsentää arjenhallinnaksi ja kuluttajataidoiksi käyttämällä kotia ja sen toimintoja oppimisympäristönä. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Linkki kuluttajakasvatuksen kotitehtäväpankkiin

Kuluttaminen metatyönä

Bongasin omassa somevirrassani kaverini jakaman Kodin kuvalehden artikkelin ”Kun kodin metatyö uuvutti minut, lopetin sen – tämä päätöksestä seurasi”. Se kertoo kodeissa tehtävästä metatyöstä. Artikkelin mukaan kodin ja perheen elämän projektipäälliköintiä kutsutaan metatyöksi. Metatyö tarkoittaa vaikkapa juuri harrastusten sekä ruoka- ja vaatehuollon suunnittelu- ja organisointityötä, joka tehdään ennen varsinaista työtä. Tähän kotitalouksien metatyöhön lisään digitaalisen ajan sopimusten hallinnan ja palveluiden käytön organisoinnin, sekä tietysti digitaalisen ajan lastenkasvatuksen.

Jään miettimään mikä meidät uuvuttaa. Onko se perinteinen ruoka- ja vaatehuollon organisointi, aikana, jolloin ruokatalouden pyörittäminen on tehty yhä helpommaksi? Vai kuormittaako meitä sittenkin vastuu taloudesta ja kuluttamisen hallinnasta? Vai palveluiden ostamisen ja käyttämisen taitojen äärirajoilla ponnistelu.

Käyttäytymisen taloustiede näkee kuluttajan epärationaalisena toimijana, joka toimii tunteiden mukaan, vaikka tietää miten pitäisi toimia. Kiireessä ja paineen alla ihminen tekee helpommin harkitsemattomia ratkaisuja. Digitaalinen aika kuormittaa ihmisen päätöksentekoa.

Mainokset ja esimerkiksi digitaaliset kauppapaikat hoputtavat ostamaan, kiirehdi, näytölle nousee tekstejä kuten: ”vain enää kaksi jäljellä”, ”kohdetta katselee lisäksesi neljä ostajaa.” Kodin ja perheen projektipäälliköt suorittavat hankintapäällikön toimia kiireen ja paineen alla.

Fyysinen työ vähenee, hallintatehtävät monimutkaistuvat
Kuluttaja tarvitsee uudenlaista kokonaiskuvaa arjesta, jotta pystyy tarvittavaan metatyöhön. Niin perheiden kuin sinkkujenkin uusi kotitaloustyö on digitaalisen kuluttamisen hallinta ja ajankäyttö. Uskon, että perinteisellä kotitalouden osaamisella ja sen projektipäälliköinnillä on edelleen paikkansa. Sitä tarvitaan, koska on olemassa kuluttamisen ja ostamisen prosessi, joka on läsnä digitaalisessa arjessa jatkuvasti. Se on metatyötä, jota emme tule ajatelleeksi. Sen hallinta on usein jäsentymätöntä, tiedostamatonta ja aikaavievää.

Kuluttajapolitiikassa puhutaan kuluttajan voimaannuttamisesta. Mielestäni kuluttajaa helpottaa, kun on tietoinen siitä, että on hallinnoimassa kahta todellisuutta: reaalimaailman lisäksi myös digiympäristöään. Kuluttaja voimaantuu kun ostoprosessin kokonaisuus on kuluttajalla hallussa ja hän hahmottaa mitä tapahtuu ennen kauppaa, kaupan aikana sekä näkee myös tilanteet kaupanteon jälkeen. Koko ostoprosessin aikana on olemassa oikeuksia ja vastuita sekä hyväksi koettuja toimintamalleja, joita voidaan oppia ja opettaa. Kulutusprosessien hallinta auttaa myös kestävään toimintaan laajemminkin kansalaisena toimittaessa.

Tärkeintä on, ettei digiajan metatyö lamaannuta ihmistä, sillä kotitalouden hallintaa tarvitaan edelleen.

Kuluttajan mediataidot osaksi taloustaitoja

Joulun aika on hyvä aika opettaa kouluissa kuluttajakasvatusta. Ostokehotuksia on kaikkialla ja rahan puutteeseen on tarjolla ratkaisuja kuten: ”Iloitse nyt”, ”Maksa vasta myöhemmin”, ”Me vertailimme lainat puolestasi”…

Lainojen markkinointia on niin televisiossa kuin radiossa, joten perheen pienimmätkin osaavat jo rallatella luotontarjoajien mainosriimejä.

Samalla tavalla kuin säästäminen ja korkolaskut ovat talouskasvatuksen ydintä, myös mainonnanlukutaidon on sitä oltava. Talouskasvatuksen mediataidot on otettava erityisen huomion kohteeksi talouskasvatusta kehitettäessä. Tästä tulin yhä vakuuttuneemmaksi luettuani pari ajankohtaista kirjoitusta luottojen markkinoinnista.

”Älä anna tyhjän pankkitilin jarruttaa!”, otsikoi kuluttaja-asiamies Katri Väänänen viimeisimmän bloginsa. Hän toteaa luottojen markkinoinnista seuraavaa: ”Olennaista on esimerkiksi se, miten päätöksenteon kannalta olennainen tieto esitetään ja miten kuluttajia tuupataan aktiiviseen toimintaan. Kuluttaja voisi esimerkiksi hahmottaa paremmin luoton vaikutuksia menoihinsa, jos hän näkisi ennen luoton nostoa, miten erien suuruus vaikuttaa maksuaikaan ja korkomenoihin.”

Talouteen vaikuttavan tiedon hankinta ja sen sisäistäminen edellyttävät hakijalta yhä enemmän paitsi kykyä analysoida tietoa myös arvioida sen tarkoitusperiä. Aiheeseen pureutuu Tampereen yliopiston Moreenimedian verkkojulkaisun artikkeli: Ilmaisten lainankilpailutussivustojen määrä kasvoi muutamassa vuodessa – ”Asiakkaalle luodaan illuusio, että valta on hänellä” .

Jos jotain palvelua markkinoidaan ilmaisuilla ”kilpailutettu” tai ”vertailtu”, viestin vastaanottajan tulisi kyetä arvioimaan, onko kyseessä pelkästään osa yrityksen markkinointia.
Varsinkaan taloustaitojen opetuksessa ei kannata tyytyä siihen, että kun lainankilpailutussivustoa käytetään, ymmärretään ainoastaan perusasiat lainan hinnan laskemisesta ja omasta rahatilanteesta. Yhtä tärkeä taloudenhallinnan kannalta on ohjata ottamaan selvää, kuka tai mikä taho on tuon tarjotun tiedon tai apuvälineen taustalla. Sen jälkeen pohditaan vielä, mitkä voivat olla markkinoijan tarkoitusperät, mistä se saa tuottonsa ja mitä toimijaa se edustaa.

Kuluttajakasvatusta kehitettämässä ja opettajia kouluttamassa

Kuluttaminen on jatkuvassa muutoksessa. Digitaalisuus tai palvelullistuminen ei sinälläään muuta kuluttajan oikeuksia ja kuluttajataitoja. Niitä vain sovelletaan opetukseen uudenlaisissa toimintaympäristöissä ja uusien ilmiöiden kautta. Uusissa opettajien aineistoissa ja täydennyskoulutuksessa on monesti kysymys uusien opetettavien sisältöjen jäsentämisestä ja yhdistämisestä jo aiemmin hallittuun. Katso videolta esimerkkejä, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on tehty kuluttajakasvatuksen kehittämiseksi.

 

Linkit videolla mainittuihin julkasuihin:

Elämää älykodissa

Osaava ostaja

Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Ostopolkuun perustuva oppimateriaali

Tietoa ja hakuohjeet maksuttomaan kuluttajakasvatuksen täydennyskoulutukseen:
Osallisuutta kuluttajakasvatukseen

 

Opetuksen ilmiönä ”Black Friday” ja ”Älä osta mitään” -päivä

Alennusmyyntipäivä on paisunut melkeinpä mediailmiöksi muutamassa vuodessa. Oppilaat elävät black Friday viestinnän keskellä ja samaan aikaan vietetään myös ”Älä osta mitään -päivää”.

Nämä kaksi päivää ovat mehukas kuluttaja- ja talouskasvatuksen teema, joita voi tarkastella opetuksessa monipuolisesti ostopolun kautta. Opetuksessa voi esim. roolileikkien kautta tehdä kuvitteellisia ostaa vai ei -harjoituksia.

Tarkoituksena on auttaa oppilaita arvioimaan omaa kulutustaan yhdistämällä kulutuskriittistä ajattelua, kustannus- ja ympäristötietoisuutta sekä tajua kuluttajan oikeuksista.

Black Friday antaa aihetta tarkastella myös omaa toimintaa. On tutkittu, että 70 % hiilijalanjäljestä syntyy yksityisen kulutuksen kautta*.

Aloittakaa opetuksessa haaveiden ja unelmien synnystä. Tutkikaa oppilaiden kanssa Black Friday -mainontaa, mitä ilmoittelua, mitä somemainontaa tai kaupallisia artikkeleita oppilaat ja myös opettaja kohtaavat.

Pohtikaa yhdessä, mitä vaikutuksia mainonnalla voi olla ihmisten käyttäytymiseen. Mitä vaikutusta on sosiaalisella paineella ja vaikkapa selfie-kulttuurilla.  Seuratkaa myös, näkyykö omassa somevirrassa bigdataan perustuvaa mainontaa. Eli tuleeko silmille juuri sitä, mistä on kiinnostunut.

Jos Black Fridayna tarvitsee oikeasti jotakin, pelkän haluamisen sijaan, voi silloin kenties ostaa jonkun tuotteen tai palvelun halvemmalla. Aina ostaessa on tarpeen tuntea oikeutensa kuluttajana. Perehtykää siis kuluttajansuojaan, tutkikaa, miten verkkokaupassa kannattaa maksaa. Ottakaa selvää maksamisen turvallisuudesta. Puhukaa tilanteista, jolloin tuotteen voi vaihtaa. Ihmetelkää yhdessä sopimuksia. Lukekaa palveluiden sopimuksia, mikä onkaan määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ero?

Kun ostopolulla kulkee, talous vaikuttaa kuluttajan elämään kaikilla askeleilla. Matematiikan tunnilla voi laskea, miten pienten palvelumaksujen purosta voi tullakin yllättävän iso virta laskettaessa kaikki talouden sopimukset yhteen.

Aina ei ostoksilla kaikki mene niin kuin sovittiin. Tutustukaa siltä varalta kuluttajaneuvontaan  ja reklamaatioapuriin. Kuluttajaneuvonta auttaa silloin kun tuote tai palvelu on ostettu kotimaisesta yrityksestä. Alla olevan videon voi näyttää myös oppitunnilla. Jokaisen oppilaan on hyvä olla selvillä mistä apua saa.

Nykyään nuoret ostavat myös paljon ulkomailta esim. verkkokaupoista. Jos ostos on tehty Euroopasta, silloin ongelmatilanteissa otetaan yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen, joka neuvoo ja auttaa maksutta.

Jos ostos on tehty verkkokaupasta EU:n ulkopuolelta, olet itse vastuussa tuotteiden turvallisuudesta. Ongelmatilanteissa viranomaiset eivät voi auttaa sinua samalla tavalla kuin EU-alueen verkkokaupoista tilattaessa. Myös tästä näkökulmasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

*Lähde: Seppälä et al., 2009