Ostamista opitaan ja harjoitellaan koulussa

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ”oppilaita ohjataan kriittiseen kuluttajuuteen”. Lapsen itsestä huolehtimisen ja arjen taitoihin kuuluu ikäkaudenmukaisten ostosten turvallinen tekeminen. Tässä muutama perusasia, joista voi lähteä liikkeelle, kun asiaa käsittelee.

Alaikäisiin kohdistuu kaupankäyntiin liittyviä erityisseikkoja. Alaikäiset eivät voi ostaa mitä vain omalla luvallaan, vaan osaan ostoksista tarvitaan aikuisen suostumus. Tarve vanhemman suostumukseen riippuu paitsi lapsen iästä, myös ostoksen hinnasta ja laadusta. Pääsääntöisesti alaikäinen lapsi voi tehdä käteisostoksia, mutta esimerkiksi lähimaksaminen matkapuhelimella voi olla myös vastuullinen maksutapa nuorelle.

Kaupankäynti perustuu aina sopimuksen tekoon ja molempien osapuolten hyväksymiin sopimusehtoihin. Sopimuksen tekemistä yksinkertaisimmillaan on se, kun asiakas ostaa tuotteen kaupan kassalla – tällöin asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen, jota kumpikaan osapuoli ei voi ilman erityistä syytä yksipuolisesti muuttaa.

Entä jos ostopäätöksen jälkeen mieli muuttuu? Kaupan pystyy perumaan, jos kauppa on antanut tuotteelle vaihto- ja palautusoikeuden. Tällaisen oikeuden myöntäminen myyjälle on vapaaehtoista, joten tämänkin vuoksi on tärkeää tutustua sopimusehtoihin jo ennen tuotteen ostamista. Tämä olisi hyvä opettaa myös lapsille. Toki etämyynnissä (kuten muun muassa verkkokauppa ja puhelinmyynti) valtaosalla tuotteista on 14 päivän peruuttamisoikeus, mutta askel kerrallaan.

Opettajan ja lapsen kasvattajan on hyvä olla perillä kaupankäynnin perustana olevista sopimuksista. Kaupankäyntiä voi helposti oppia tutkimalla ja harjoittelemalla yhdessä. Samalla lapsi saa käsitystä rahan ja tavaran arvosta sekä alkaa hahmottaa sitovan sopimuksen merkitystä. Koulussa sopimuksen tekoa voi harjoitella ja kokeilla esimerkiksi draamakasvatuksen keinoin itse rakennetussa ”kauppaympäristössä”. Esimerkkitilanteet auttavat lapsia ja nuoria selviämään myös tosielämän kiperissä kauppatilanteissa itsenäisesti.

Lähimaksaminen

Mobile paymentLähimaksaminen on mullistanut korttimaksamista, koska sen avulla välttyy PIN-koodin näpyttelyltä. Lähimaksamisessa on kyse maksutavasta, jossa pienet ostokset maksetaan näyttämällä korttia tai puhelimeen liitettyä lähimaksamisen tarraa maksupäätelaitteen reunassa. Uutta perinteiseen korttimaksamiseen verrattuna on se, että käyttäjän on itse huolehdittava uudenlaisista turvallisuus asioista.

Lähimaksuominaisuus voi olla liitettynä maksukorttiin, jolloin maksu veloitetaan tililtä, johon kortti on liitetty. Jos lähimaksu on tarrana puhelimessa, maksu veloitetaan silloin sähköiseltä tililtä, jonne ladataan erikseen rahaa. Sähköinen tili on operaattorin tai muun tahon tarjoama palvelu. Lähimaksamisessa ostosten enimmäishinta voi olla 25 euroa, eli menetelmä on suunniteltu pienten ja nopeiden ostosten tekemiseen, erityisesti ruokakaupoissa käytettäviksi.

Lähimaksamista varten tulee olla siihen soveltuva debit-kortti tai yhdistelmäkortti, jossa veloitus voi lähteä joko credit- tai debit-puolelta. Oman pankin kanssa voi keskustella siitä, kummalta puolelta rahat veloitetaan.

Onko lähimaksaminen sitten turvallista? Ensimmäisenä tulee mieleen, voidaanko korttia helpommin käyttää väärin, koska maksun yhteydessä ei tarvita varmennukseksi henkilökohtaista PIN-koodia. Korttia kannattaa joka tapauksessa aina säilyttää huolellisesti, vaikka melko pieni ostoraja lähimaksamisessa estää suuremmat väärinkäytöt. Kaikissa korteissa on myös tietyt turvarajat siitä, kuinka monta ostosta voi tehdä ilman PIN-koodin näppäilyä. Esimerkiksi kortissa voi olla asetus, että joka viides lähiosto tulee varmistaa PIN-koodilla.

Lähimaksamisella on etuja, sillä se on huomattavasti nopeampaa kuin perinteinen kortilla maksaminen eikä kukaan saa oston yhteydessä urkittua kortin PIN-koodia tietoonsa. Lähimaksaminen on yleistynyt huomattavasti viime vuosina ja esimerkiksi opiskelijakorteissa on nykyään lähimaksu mukana.

Lähimaksu on maksutapa, jota jo 4–6-luokkalaiset saattavat käyttää, joten se on hyvä ehdottomasti sisällyttää opetukseen kolikoilla ja seteleillä maksamisen rinnalle. Lasten kanssa voidaan keskustella tunnilla esimerkiksi eri tavoin maksamisesta sekä tehdä harjoituksia puhelimen suojaamisesta ja PIN-koodien muistamisesta ja säilyttämisestä.

Oletko sinä jo käyttänyt lähimaksua? Millaisia ajatuksia kyseinen maksutapa herättää? Keskustelua aiheesta voi jatkaa kommenttikentässä!

Maksusovellusten ihmeellinen maailma

Edellisessä teemapostauksessa käsittelimme mobiilimaksamista. Tällä kertaa perehdymme maksusovelluksiin.

Maksusovelluksia ovat älypuhelimeen ladattavat sovellukset, joiden kautta rahaa voi siirtää maksajalta saajalle. Sovelluksissa voi myös tarkastella omia tilejä ja omaa taloutta.

Monesti sovelluksilla pyritään helppokäyttöisyyteen, jolloin esimerkiksi tilinumeroa ei tarvitse maksun yhteydessä joka kerta kirjoittaa erikseen. Suomessa maksusovelluksia ovat lanseeranneet niin pankit kuin liittymien tarjoajat. Tunnettuja maksusovelluksia ovat Danske Bankin Mobile Pay, OP-ryhmän Pivo ja Elisan Elisa lompakko. Sovelluksia voivat useimmiten käyttää kaikkien pankkien ja liittymien asiakkaat.

Maksusovelluksissa mahdollistetaan maksaminen sähköisesti älylaitteella. Sovelluksessa voi maksamisen lisäksi yleensä suunnitella myös omaa talouttaan ja rahan käyttöä sekä siirtää rahaa esimerkiksi kaveriporukan kesken. Toimintona se on tilisiirron kaltainen, ja usein toteutettu korttimaksupohjaisesti, eli sovellukseen on liitetty maksukortin tiedot.

Koska nuorten käyttämät älypuhelimet täyttyvät sovelluksista, on todennäköistä, että myös maksusovellukset ovat heidän aktiivisessa käytössä. Opetuksessa on hyvä tarkastella sekä tapoja käyttää sovelluksia että rahankäyttöä sovellusten kautta. Koska maksusovelluksia voidaan käyttää monissa eri tilanteissa, niiden käyttö on syytä hallita.

Olemmeko tulevaisuudessa talousrannekkeen käyttäjiä?

Tulevaisuudessa sovellusten avulla maksamisen kautta kertyy yhä enemmän dataa. Samalla nähdään myös mahdollisuuksia oman talouden hallinnan oppimiseen. Nyt suosittujen aktiivisuusrannekkeiden sovellusten tapaan älypuhelin ja ranneke voisivat muistuttaa kuluttajaa hänen omista tavoitteistaan.

Taloustaitojen kokonaisuuden hahmottamisen taito korostuu

Pelkkä taloudenhallinnan sovelluksen käyttö ei tietenkään riitä. Tarvitaan myös taitoa asettaa sovellukseen omiin tuloihin ja menoihin perustuvat reunaehdot ja tavoitteet. Suosituiksi tulleiden aktiivisuusrannekkeiden sovellusten tapaan älypuhelin ja ranneke voisivat muistuttaa kuluttajaa hänen omista tavoitteistaan. Parhaimmillaan ranneke voisi väristä tai piipittää paikkatietojen avulla suosikkikahvilassa, mikäli viikon herkuttelukiintiö olisi täynnä. Samoin se voisi ilmoittaa vaikkapa verkkokaupassa, että mikäli ostat nyt vaatteita, ensi kuun vuokran maksu voi olla hankalaa. Kehityksessä voi nähdä mahdollisuuden oman talouden hallinnan oppimiseen.

Mitä maksu- ja taloudenhallinnan sovelluksista pitäisi koululaisille sitten opettaa? Vastaus on myös kirjoittajatiimillemme vielä epäselvä, mutta päätimme ottaa haasteen vastaan ja kokeilla sovelluksia. Kokemuksista voit lukea lisää elokuussa.

Ensi viikolla kirjoitamme lähimaksusta, joten pysy sähköisen maksamisen teemaviikoilla mukana!

Mitä on mobiilimaksaminen?

Mobiilimaksu, verkkomaksu, lähimaksu, maksusovellusmaksu… ja mitä vielä? Lista on loputon, kun luetellaan uudenlaisia maksutapoja ja -vaihtoehtoja.3D Cloud computing symbol in smartphone

Kun uudenlaiset maksutavat alkoivat yleistyä verkkopankkitunnuksilla tehtävien verkkomaksujen ohessa ja älypuhelinta pystyi käyttämään maksamisessa, mobiilimaksamisella tarkoitettiin monenlaisia digitaalisia maksutapoja. Mobiilimaksaminen on yleiskäsite kaikenlaiselle mobiilille maksamiselle. Yksi mobiilimaksamisen muoto on hyödykkeen maksaminen puhelimen avulla niin, että maksu lisätään puhelinlaskuun. Mobiilimaksu sekoitetaan herkästi eri maksumuotoihin, eikä sen käyttö ole vielä kaikille tuttua. Käymme seuraavaksi hieman enemmän juuri mobiilimaksua läpi.

Mitä mobiilimaksussa tapahtuu?

Yritys voi ilmoittaa maksutavan vaihtoehdoksi mobiilimaksun ja sen valittuasi, puhelinoperaattori veloittaa ostoksen hinnan puhelinlaskussa. Käytännössä mobiilimaksaminen on siis luotolla ostamista. Mobiilimaksamista voi käyttää muun muassa lippujen ostamiseen Helsingin seudun joukkoliikenteen matkalippusovelluksella, latauksiin Windows Phone -kaupasta tai digilehtien tilauksiin.

Kun maksat mobiilimaksulla, saat itsellesi ilmoituksen tulevasta veloituksesta, siinä ilmoitetaan samalla myös maksun hinta. Tämän jälkeen maksu vielä erikseen hyväksytään. Tarvittaessa kaupan voi vielä peruuttaa tässä vaiheessa. Suurin mahdollinen mobiilimaksulla veloitettava summa on 60 euroa.

Mobiilimaksu johtaa siis suoraan veloitukseen liittymältä puhelinlaskun yhteydessä ja sitä voi käyttää kaikissa liittymissä, joissa on sim-kortti. Suomessa mobiilimaksu toimii kaikkien suurimpien operaattoreiden verkossa.

Mobiilimaksut voidaan myös estää liittymässä. Eston voi asettaa esimerkiksi lapsen käytössä oleviin liittymiin. Vaikka lapsi on liittymän käyttäjä, aikuinen toimii sen haltijana. Käytölle on siis hyvä sopia pelisäännöt. Lisäksi on hyvä tunnistaa, että myyjällä ja teleoperaattorilla on yhteisvastuu velotetuista ostoksista, ongelmatilanteissa voi kääntyä myös siis operaattorin puoleen. Alusta alkaen on hyvä myös opetella puhelimen huolellinen käyttö ja turvallinen suojaaminen.

Mobiilimaksamiseen tutustuminen on osa raha-asioiden opettamista

Koska yhteiskuntaopissa ja kotitaloudessa käsitellään raha-asioita, opetuksessa on hyvä auttaa oppilaita hahmottamaan mobiilimaksamisen periaatteita. Oppilaiden olisi hyvä tuntea oikeutensa ja vastuunsa maksutilanteessa. Puhelinta ei voi esimerkiksi jättää reppuun urheilukentän laidalle, jos suojaukset eivät ole kunnossa. Maksutapoihin perehtyminen ohjaa osaltaan oppilasta talouden perusteiden ymmärtämiseen, oman talouden hallintaan ja vastuulliseen kuluttamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Ota selvää millä oppilaasi maksavat ja tutustu uusiin maksutapoihin. Oppilaasi saattaa kertoa vaikkapa maksusovellus Mobile Pay:sta ja sen avulla velkojen maksamisesta kaverille. Ai mikä se Mobile Pay sitten on? Lisää maksusovelluksista seuraavassa postauksessa!


 

Kirjoittaja

KKV:n harjoittelija Veera Värttinen.

Sosiaalinen media ja kuluttajuus – somesta uusi mainoskenttä?

Sosiaalisessa mediassa vilisee mainoksia ja siellä julkaistu sisältö on loputon. Miten sosiaalisen median käyttäjät suhtautuvat siellä esiintyviin mainoksiin? Vaikuttaako sosiaalisen median sisältö käyttäjien kulutukseen tai kulutustottumuksiin? Miten sosiaalisen median eri kanavat eroavat toisistaan mainospaikkana? Onko sosiaalisella medialla ja kulutuksella vaikutuksia toisiinsa?

Nämä kysymykset askarruttivat minua sosiologian yliopisto-opintojeni loppupuolella niin paljon, että päädyin tekemään pro gradu-tutkimukseni aiheesta. Kiinnostuin aiheesta alati kasvavan ja monipuolistuvan sosiaalisen median myötä. Kiinnostukseni kulutusta ja kuluttajuutta kohtaan nostatti idean siitä, että yhdistäisin teemat tutkimuksessani. Halusin saada tietoa erityisesti nuorten aikuisten käyttäytymisestä somessa ja sen ulkopuolella kuluttajina. Ikäryhmäksi tarkentui lopulta 18–22-vuotiaat nuoret aikuiset ja heidän mietteisiin pääsin käsiksi ryhmähaastattelujen avulla.

Untitled design(1)Sosiaalisen median ollessa laaja kenttä sovelluksia, rajasin tutkimukseni koskemaan kuvapalvelusovellus Instagramia. Instagram toimii sovelluksena kuvilla ja videoilla, joita sovelluksen käyttäjät lisäävät omille tileilleen. Instagramissa käyttäjät seuraavat ja hakevat paljon kuvista erityisesti inspiraatiosisältöä. Instagram eroaa inspiraatiosisällön vuoksi muista sosiaalisen median kanavista mainospaikkana, sillä sovelluksessa kuluttajatottumuksiin voidaan vaikuttaa pelkillä kuvilla ja ilmiöillä.

Haastattelemani nuoret aikuiset suhtautuvat mainoksiin eri tavoin. Mainoksien ei nähdä vaikuttavan omaan kulutuskäyttäytymiseen suoraan eikä mainoksista sen kummemmin tykätä. Kun mainokset eivät estä sovelluksen käyttöä ja mainokset voi helposti ohittaa selaamalla, suhtaudutaan niihin ymmärtäväisesti. Ryhmähaastatteluissa nousi esille, että monet kokivat kuitenkin alitajuisesti saavansa mainoksista ja erityisesti inspiraatiosisällöstä vaikutteita ostamiseen. Myös Instagramin muusta kuvavirrasta inspiroiduttiin ja otettiin vinkkejä omaan pukeutumiseen ja kulutukseen. Kuluttamiseen yleisesti vaikutti kuitenkin omat henkilökohtaiset piirteet ja totuttu tapa kuluttaa rahaa. Sosiaalinen media ei siis saanut nuoria aikuisia päättömästi kuluttamaan rahojaan kaikkeen mitä he Instagramissa näkevät.

Sosiaaliseen mediaan on siis hyvä herätä uudenlaisena mainospaikkana, jossa mainonta ja kulutushimojen herättely saattaa tapahtua huomaamatta piilotetusti tai sisältöön upotetusti. Nuorten suhtautuminen mainontaan on melko yksilöllistä, joten ei voida välttämättä vetää johtopäätöksiä siitä, että mainokset tehoaisivat nykynuoriin paremmin kuin aiemmin. Uusiutuvat sosiaalisen median muodot kuitenkin haastavat meitä pysymään muutoksessa mukana ja tarkastelemaan sosiaalisen median alustoja eri näkökulmista, esimerkiksi juurikin uudenlaisena mainoskenttänä.

Aiheeseen voi perehtyä lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuille opettajille kootussa tausta-aineistossa

Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesällä 2016.