Älykoti oppimisympäristönä

Sain mahdollisuuden ensi lauantaina pitää esityksen Educa-messuilla älykodista oppimisympäristönä eri oppiaineissa.

Minua on jo pitkään pohdituttanut koti oppimisympäristönä. Älykodissa asuessamme emme kokkaa, vaan syömme fillarilähettien tuomia aterioita. Emme lörpöttele kavereiden kanssa puhelimessa vaan viestittelemme älylaitteilla. Emme etsi kumppania baarista, harrastuksista tai ostarilla hengailemalla, vaan Tinderistä. Emme katso tv-lähetyksiä, vaan striimaamme viihteen tv-palveluista. Emme hae paperilehteä postilaatikosta, vaan seuraamme uutisia verkossa. Emme osta joululahjoja ostoskeskuksesta vaan verkkokaupasta. Emme enää sijoita mahdollisia säästöjämme itse, vaan annamme tekoälyjen huolehtia sijoituksistamme.

Kotona opittavat elämänhallinnan taidot ja kotityöt ovat muuttuneet 90-luvulta rutkasti.  Ennen kotona laitettiin ruokaa, hoidettiin puhtautta ja siisteyttä, tuotettiin palkattomana kotityönä hoivaa ja huolenpitoa. Nykyisin kotityöt ja kodin toiminnot ovat monimuotoistuneet.

Nykyisin palkattomana kotityönä hoidetaan kodin palveluiden sopimussalkkua.

Kotona käydään kauppaa, kohdataan virtuaalisesti ystäviä ja verkostoidutaan, julkaistaan ja toimitaan vaikkapa kansalaisvaikuttajana. Kodeissa tuotetaan yhteiskunnassa muutakin arvoa kuin klassista palkatonta kotityötä.

Kun vielä kymmenen vuotta sitten oli tapana sanoa, että lapset luulevat, että raha tulee seinästä, on tänä päivänä raha vieläkin näkymättömämpää. Se on kännykässä. Lapset osaavat käyttää teknologiaa ja sillä toteutettuja palveluita, mutta eivät hahmota sen taustalla olevia rahavirtoja, sopimus- tai omistussuhteita. Pahimmillaan heille vain syntyy tapoja ja tottumuksia vailla perusteita ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä.

Opetus linkittyy monin tavoin kotiin oppimisympäristönä

Mitä kotona opitaan tai mitä asioita siellä pitäisi oppia? Tähän liittyy myös keskustelut siitä, mikä on kodin kasvatusvastuulle kuuluvaa, ja mikä on koulun kasvatusvastuulle jäävää.

Esitykseni aiheeseen syventyessäni tutkin oppimisympäristön käsitettä. Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) määrittelee oppimisympäristön fyysiseksi tai digitaaliseksi ympäristöksi, psyykkisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden ja pedagogisten ratkaisujen kokonaisuudeksi, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ja hyvin monessa oppiaineessa, opetusta voidaan ja pyritään toteuttamaan oppilaan oman arjen toimintaympäristön esimerkein. Käytännössä oppilaan arki sijoittuu kodin ympäristöön ja sen käyttämään teknologiseen ja digitaaliseen ympäristöön. Lapset ja nuoret käsittelevät koulussa sitä arkea ja todellisuutta, jota he kohtaavat kodin ja harrastusten kautta. Kouluopetusta täydennetään lisäksi kotitehtävien avulla

Kotien tarjoaman oppimisympäristön voidaan ajatella olevan teknologisoitunut ja digitalisoitunut. Kodin voidaan ajatella olevan älykoti siinä vaiheessa, kun sen arjessa hyödynnetään verkkoon kytkettyjä laitteita tai palveluita.

Toisaalta kodit oppimisympäristöinä ovat keskenään vertaillen kovin erilaisia. Aina on vanhempien tulo- ja koulutustausta ollut heterogeeninen. Nykyisin monikulttuurisuus on lisääntynyt ja kulutustottumukset sekä niitä ohjaavat arvot ovat moninaiset.

Kotitaloudet valitsevat arjen helpottamiseen monenmoisia palveluita. Jo esimerkiksi pelkästään älypuhelimen kautta voi ajatella, että meillä on joko Android- tai iOS- koteja riippuen siitä, millaisia ekosysteemejä kotiin on tekniikkavalintojen kautta muodostunut. Voimme jopa ajatella, että vanhempien ohessa teknologiat luovat ja ohjaavat tottumuksiamme. Opimme käyttämään laitteita ja palveluita tietyllä tavalla, sillä teknologialla, sen yrityksen ohjaamana, jota meillä on käytössä kotona.

Oman haasteensa kodin oppimisympäristön hyödyntämiseen kouluopetuksessa aiheuttaa myös syrjäytyminen. Esimerkiksi jos oppija tulee kodista, jossa ei ole mahdollista saada kokemusta digitaalisten laitteiden tai palveluiden käytöstä. Tai toisinpäin, jos lapsi tulee arkensa palveluin järjestämästä kodista, jossa ei esimerkiksi laiteta ruokaa itse ja puhtaanapitokin hoidetaan palveluita käyttämällä.

Kodin oppimistilanteet käyttöön kotitehtävien avulla

Kotitehtävissä hyödynnetään myös kodin oppimisympäristöä. Opettajalta edellytetään hyvää oppilasryhmän tuntemusta ja kykyä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Parhaimmillaan kotitehtävät soveltavat ja laajentavat koulussa opittua.

Kotia kannattaa haasteista huolimatta käyttää oppimisympäristönä varsinkin kuluttajuuteen liittyviä asioita käsitellessä. On selvää, että lapset tulevat kodeista, jotka voidaan luokitella vaikkapa Sitran kulutusmotivaatioprofiilien mukaan mukavuudenhaluisiksi nautiskelijoiksi, seuraileviksi suunnanetsijöiksi, arjen selviytyjiksi, impulsiivisiksi heräteostajiksi, perinteisiksi tolkun ääniksi tai fiilisvihreiksi suunnannäyttäjiksi tai jopa neuvokkaiksi arkivihreiksi. Arjenhallinnan taitojen kehittymisen kannalta päätavoite ei ole se, että oppilas pystyy luokittelemaan itseään tai perhettään, varsinkaan silloin kun kuluttajatyypittelyyn liittyvät kotitehtävät nostavat esiin perheiden yksityisasioita.

Ostopolku koskettaa kaikkia kuluttajia arvoista, asenteista tai varallisuudesta riippumatta

Kulutustottumuksista huolimatta, tai siitä hankimmeko tavaraa vai palvelua, käymme läpi ostos- tai hankintaprosessin. Kotona tehtävien asioiden kautta opimme mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan liittyviä taitoja, kuluttajien oikeuksia ja vastuita sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. Nämä on syytä jäsentää arjenhallinnaksi ja kuluttajataidoiksi käyttämällä kotia ja sen toimintoja oppimisympäristönä. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Linkki kuluttajakasvatuksen kotitehtäväpankkiin

Monimuotoistuva kulutusmaisema haastaa kotitalousopetusta

Kuukausi sitten järjestimme kotitalousopettajien koulutuspäivän. Tämän blogin kahdessa edellisessä postauksessa nuoret, vasta opettajaksi valmistuvat pohtivat digitalisoituvan arjen taitojen ottamista mukaan opetukseen.

Pohdin koulutuspäivien porinahetkillä eli ”pikadeiteillä” kuulemaani ja työpisteillä muistiin kirjoitettuja ajatuksia. Mieleeni piirtyi kuva moninaisista yksilöllisistä kulutusmaisemista. Oppitunnilla opettajan oma kokemus ja kulutusmaisema sekä oppilaiden omat, digitaalisena aikana muotoutuneet maisemat kohtaavat.

Lue lisää

Älykodissa palvelujen ja sopimusten merkitys korostuu – miten se vaikuttaa opetukseen?

Anoppini taloyhtiön pihaan on tuotu kontti, josta asukkaat voivat kuukausimaksua vastaan lainata esimerkiksi työkaluja, ompelukoneen, sähkösavustimen ja oksasahan. Kontin kautta voi myös vuokrata auton tai tilata polkupyörän huollon. Kaikkia näitä hallinnoidaan ja maksetaan älypuhelimella, jonka käyttöä varten meillä on liittymäsopimus ja siihen mahdollisesti liitettynä erilaisia muita sovelluksia, joko maksuttomia tai maksullisia, joista niin ikään olemme tehneet sopimuksia – joko tieten tai huomaamatta.

Olen kesäkuussa päässyt puhumaan sekä kotitalousopettajille että eduskunnan kotitalouden tukirenkaalle siitä, miten digitalisaation muutokset näkyvät kodeissa ja miten se vaikuttaa kotitalousopetukseen. Keskeinen havainto on, että palveluiden käyttö lisääntyy (siis todella lisääntyy), jolloin sopimusehtojen määrä ja merkitys kotien taloudessa kasvaa.

Lue lisää

Omista tiedoista huolehtiminen on taito

Perjantaina sovellettavaksi tulevan EU:n tietosuoja-asetuksen johdosta monet palvelut päivittävät käyttöehtojaan ja lähettävät siitä sähköpostia. Nyt on hyvä hetki myös kouluissa puhua tietosuojasta ja siitä, että uudet ehdot kannattaa nyt lukea läpi ja selventää mitä muutoksia palvelun tietosuojaan on tulossa.

Oppilaille on hyvä tuoda esiin, että kuluttajalla on oikeuksia, jotka liittyvät häntä koskevien tietojen käsittelyyn markkinoinnissa ja kuluttajakaupassa. Henkilötietoja ovat kaikki sellaiset tiedot, jotka voidaan yhdistää kuluttajaan tai hänen perheeseensä jollakin tavalla. Myös sähköisten palveluiden käytöstä jäävät ”sähköiset jäljet” ovat henkilötietoja, jos ne voidaan yhdistää käyttäjään. Rekisteröidyn kuluttajan henkilötietojen käsittelystä vastaa se yritys eli rekisterinpitäjä, jonka toimintaa varten kuluttajan tietoja kerätään ja käsitellään.

Digitaalisuuden tuoma alusta- ja jakamistalous lisäävät tarvetta tiedostaa kenen kanssa kauppaa käy, kenen kanssa sopimuksen tekee, miten kuluttajan henkilötietoja käsitellään sekä millä säännöillä kulloinkin toimitaan.

Lue lisää

Varhaislapsuuden arjessa syntyvät kuluttajataidot ja tottumukset

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Lasten arki köyhyydessä. Tässä arjessa lapset oppivat tietonsa, taitonsa, asenteensa, toimintavalmiutensa sekä hyvinvointiin vaikuttavat tottumuksensa.

Mikä on alle kouluikäisen lapsen arkea?
Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. Tätä täydentää varhaiskasvatus. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa. Meillä on kasvatusperinne, jonka mukaan olemme toimineet vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Arkikokemus on kuitenkin erilainen silloin, kun arki laajenee älypuhelimen tai tabletin kautta erilaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka eivät ole vanhemmille tai kasvattajille tuttuja.

Lue lisää