Voiko kuluttaja vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen videoiden katselulla?

Vastaus: voi, vähentämällä videoiden katselua. Miksi? Keskustelussa kuluttajan vaikutusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä toistuvat usein jo tutuksi tulleet ilmastoteot. Sellaisia ovat esimerkiksi ruokahävikin välttäminen, energian säästäminen, kierrättäminen, julkisen liikenteen ja satokauden kasvisten käytön suosiminen, vesi- ja hiilijalanjäljen pienentäminen – mahdollisuuksia on moneksi! Viime vuosina on alettu kiinnittämään enemmän huomiota myös tieto- ja viestintäteknologian aiheuttamaan kasvavaan energian kulutukseen ja sen hiilidioksidipäästöjen määrään – tietotekniikka-alan hiilidioksidipäästöt on uutisoitu olevan jo kovemmat kuin lentoliikenteellä.

Tämän YLE:n uutisen mukaan eritoten nettivideoiden ja suoratoistopalvelujen katselun suosio aiheuttaa tieto- ja viestintäliikenteen energiankulutuksen kasvun, josta 58 % aiheutuu nettivideoiden katselusta. Kuluttajalle tämä ei näy suurempana sähkölaskuna, vaan päästöt syntyvät suurissa eri puolille maailmaa sijoitelluissa palvelimissa ja jättimäisissä konesaleissa, jotka tarvitsevat jatkuvaa jäähdyttämistä. OECD-maiden vertailussa, suomalaiset katselevat videoita erityisen paljon ja syynä siihen ovat mm. rajattomat mobiilidataliittymät. Tietotekniikka-alalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, mutta mitä keinoja kuluttajalla on tieto- ja viestintäliikenteen energian kulutuksen vähentämiseksi?

YLE uutisoi jo vuonna 2017 aiheesta ja esitti konkreettisen listan keinoja, joiden avulla omaa energian kulutustaan voi vähentää. Ohessa lista, jota voi pohtia ja hyödyntää myös opetuksessa.

Miten internetin käyttäjä voi säästää energiaa?

  • Harkitse, mitkä laitteet on järkevää yhdistää verkkoon. Esineiden internetin yleistyessä, entistä useampi kodinlaite on verkossa. Se tarkoittaa kotien passiivisen sähkönkulutuksen kasvua
  • Sulje kodin langaton verkko, kun et ole kotona. Langaton verkko kuluttaa sähköä kymmeniä watteja. Kulutus on pientä, mutta sillä on merkitystä, jos Suomen 2,5 miljoonaa kotitaloutta muuttaa kulutustottumuksiaan.
  • Kun käytät tietokonetta, taulutietokonetta, älypuhelinta sammuta ohjelmat, joita et käytä. Esimerkiksi älypuhelimen aina päällä olevat sovellukset kuluttavat energiaa, vaikka laite ei olisi aktiivisessa käytössä.
  • Sähköpostit voit ladata omalle koneelle, pois palvelimilta.
  • Kun katsot videoita internetissä käytä uusimpia pakkausmenetelmiä, jos se on mahdollista.
  • Videoiden katsominen heikommalla kuvan laadulla pudottaa sähkön kulutusta.

Nuoret ovat kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta ja haluavat oppia keinoja sen hillitsemiseksi. Kun mietitään omia arjen ilmastotekoja, ei useinkaan tule ajatelleeksi, että videon katselun voisi korvata jollakin muulla aktiviteetilla, vaikkapa lukemalla kirjaa tai ulkoilemalla. Tieto- ja viestintäliikenteen päästöt olisikin tärkeää ottaa huomioon, kun opetuksessa käsitellään energiankulutusta ja omia vaikutusmahdollisuuksia.

Tarjolla on jo monenlaista oppimateriaalia energiankulutuksen käsittelyyn: inspiraatiota ja energiankulutusta käsitteleviä oppimistehtäviä löytyy esimerkiksi WWF:n verkkosivuilta. Oppilaille soveltuvaksi kotitehtäväksi sopisi tämä Motivan testi, jolla voi tutkia oman kodin energiatehokkuutta yhdessä vanhempien kanssa tai Sitran Elämäntapatesti. Nämä testit eivät kuitenkaan sisällä näkökulmaa digikulutuksen vähentämisestä. Seuraavan tehtävän kautta sitäkin aihetta voidaan pohtia:

Kaikella kuluttamisella on energiajalanjälki ja hiilijalanjälki, myös digikuluttamisella. Tietotekniikka-alan päästöt ovat jo lentoliikennettä suuremmat. Mistä minä voisin tinkiä digikulutuksessani ja mitä vaihtoehtoista tekemistä keksin videoiden katselulle? Mitä muuta hyötyä digikulutuksen vähentämisestä voi olla, päästöjen vähentämisen lisäksi?


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskenteli harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

Uusia ideoita kuluttajataitojen opetukseen

Harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa olen ideoinut kuluttajataitojen opetukseen uusia oppimistehtäviä, joista esittelen tässä postauksessa yhden.

Vaikuttaako päätöksentekoosi kognitiivinen vinouma? – harjoitus

Käyttäytymisen taloustieteen tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia tilanteita ja ilmiöitä, joissa kuluttajan päätöksentekoa ja talouden hallintaa voi harhauttaa kognitiivinen vinouma. Kognitiivisen vinouman käsitteellä viitataan ihmisillä esiintyvään taipumukseen hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota sellaisella tavalla, että se voi johtaa irrationaaliseen toimintaan. Kyse on rajoitetusta rationaalisuudesta, sillä päätöksemme ovat kuitenkin niin hyviä kuin vain kykenemme tekemään.

Tässä harjoituksessa oppilaat tutustuvat erilaisiin kuluttajan päätöksiin vaikuttaviin tilanteisiin ja harjoittelevat tunnistamaan niitä. Harjoitus on suunniteltu 9. luokkalaisten yhteiskuntaopin opetukseen, mutta harjoitusta voi hyvin soveltaa muissakin oppiaineissa eri ikäisille. Harjoitus tukee peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden seuraavia yhteiskuntaopin tavoitteita:

T4 ohjata oppilasta syventämään ja pitämään ajan tasalla yhteiskuntaa, talouden toimintaa ja yksityistä taloudenpitoa koskevia tietojaan ja taitojaan sekä arvioimaan kriittisesti median roolia ja merkitystä

T8 ohjata oppilasta talouden perusteiden ymmärtämiseen, oman talouden hallintaan ja vastuulliseen kuluttamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti

Harjoituksessa hyödynnetään learning cafe -menetelmää. Menetelmä keskittyy käsittelemään tiettyjä teemoja ja kysymysten ratkaisua ryhmissä. Varaa ryhmätyöskentelyä varten kyniä ja post-it-lappuja.  Harjoituksen ohjeistuksen PDF -tiedostona saat tästä, kortit tästä ja kertomukset tästä.

  1. Tunnistetaan kognitiivisia vinoumia

Jaa oppilaat kuuteen ryhmään. Jaa ryhmille kortti, jossa on yhden kognitiivisen vinouman kuvaus. Pyydä oppilaita nousemaan ylös ja jaa sen jälkeen pöytäryhmiin monisteet, joissa on lyhyet kertomukset tilanteista, joihin kognitiivinen vinouma on vaikuttanut. Oppilaiden tehtävä on tunnistaa kertomuksista oman ryhmänsä kortissa lukeva vinouma. Oppilaat liikkuvat vapaasti tilassa ja neuvottelevat ryhmänsä kanssa, mikä kertomus kuvaa heidän korttinsa vinoumaa. Kun kortin vinoumaa kuvaava kertomus on löytynyt, oppilaat jäävät istumaan näihin pöytäryhmiin.

2. Oppimiskahvilat kognitiivisista vinoumista

Oppilaat valitsevat ryhmästään puheenjohtajan/kirjurin, joka jää ensimmäiseen pöytäryhmään muiden lähtiessä kiertämään seuraaviin pöytäryhmiin. Puheenjohtaja/kirjuri vaihtuu tehtävän vaihtuessa, jotta kaikki pääsevät kiertämään kaikki ryhmät. Puheenjohtaja esittelee saapuvalle ryhmälle ensin, mistä kognitiivisesta vinoumasta on kyse. Hän lukee sen kuvauksen ja esittelee lyhyesti, miten vinouma ilmenee kertomuksessa. Tämän jälkeen puheenjohtaja antaa ryhmälle keskusteltavaksi seuraavat kysymykset:

  1. Oletko tunnistanut vastaavan vinouman ilmenevän omassa arjessasi? Jos olet, miten?
  2. Millä muilla tavoin vinouma voi ilmetä päätöksenteossa? Keksikää yhdessä esimerkkejä. Kirjatkaa ne muistiin ja jättäkää ne seuraaville ryhmille jatkopohdintoja varten.
  3. Miten tarinan henkilö olisi voinut toimia toisin? Kirjoittakaa ehdotukset muistiin ja jättäkää seuraaville jatkopohdintoja varten.

Kun kaikki ryhmät on kierretty, oppilaat palaavat omaan pöytäänsä. Lopuksi ryhmät esittelevät havaintonsa ja johtopäätöksensä, joita opettaja lopuksi kommentoi. Keskustelussa huomioidaan, että kognitiiviset vinoumat eivät välttämättä ole toisistaan irrallisia, vaan voivat ilmetä samanaikaisesti joissakin tilanteissa. Kognitiivisen vinouman vaikutus on myös vain yksi osa suurempaa kontekstia, joka tilanteeseen vaikuttaa.

Kotitehtävä

Oppilasryhmille jaetaan uusi kortti, jossa on kognitiivisen vinouman kuvaus. Oppilaat kirjaavat kortin sisällön muistiin tai ottavat siitä kuvan. Kotitehtäväksi jää kirjoittaa itse kertomus arjen tilanteesta, jossa kognitiivinen vinouma ilmenee. Kertomukset palautetaan opettajalle. Vaihtoehtoisesti, seuraavalla oppitunnilla palataan samoihin ryhmiin, joissa oppilaat esittelevät kertomuksensa muille ryhmän jäsenille ja keskustelevat niistä tehtävän 2. kysymyksiä apuna käyttäen.

Pohdintaa oppimistehtävästä

Lopuksi, tärkeää kognitiivisissa vinoumissa on huomioida myös se, että ihmisillä on sisäänrakennettu reiluuden odotus. Huomioitavaa on sekin, että kun ollaan taloudellisessa jatkuvassa ahdingossa, kognitiiviset taidot heikkenevät tutkitusti (niukkuusvaikutus), mistä voi lukea lisää esimerkiksi tästä Helsingin Sanomien artikkelista. Artikkeli auttaa hahmottamaan sen, että ei voi syyttää ihmisen tyhmyyttä, kun köyhyydessä ottaa pikavipin.
Käyttäytymisen taloustieteessä tunnistetut ilmiöt tuovat esiin armollisuuden näkökulman eri tilanteissa, huomioiden kuitenkin sen, että käyttäytymismallejamme ei voi syyttää kaikessa.

Nostan oppimistehtävän kertomuksista pohdinnan ihmisen taipumuksesta ”pistää pää pensaaseen” (viittaus kertomukseen Tappioiden välttely). Jos esimerkiksi pikaluottomainos suunnataan juuri niille, jotka luottoa kipeästi tarvitsevat, käytetään mainoksessa taipumusta nykyhetken painottumiseen ja prosessi on niin nopea, että harkintaa ei ehdi edes tehdä. Kuinka siis vastuullinen kuluttaja kykenee näissä tilanteissa toimimaan?

Oppimistehtävän teemasta kiinnostuneille, mainiota lisäaineistoa löytyy myös täältä ja täältä sekä aiemmin blogissa julkaistuissa kuluttajapolitiikan johtajan Anja Peltosen artikkeleista.


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskentelee harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

 

Kuluttajaosaaminen osana ekososiaalista sivistystä

Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.

Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?

Systeemisen ajattelun avulla kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan

Ekososiaalisen sivistys pohjaa ajatukseen, jonka mukaan luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää myös ihmisen hyvinvointia ja sen ydinkompetenssi on systeeminen ajattelu. Ekososiaalisesti sivistyneellä ihmisellä on kykyä nähdä oman toimintansa vaikutus muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Esimerkiksi erilaisten tuotantoketjujen hahmottaminen voi toimia systeemisen ajattelun kuvaajana: missä ja millaisissa olosuhteissa kulutustavaramme valmistetaan, mistä ruokamme tulee ja miten tuotanto vaikuttaa paikalliseen ympäristöön, ihmisiin ja kulttuureihin.

Tällaisen systeemisen ajattelun vahvistaminen kuuluu myös kuluttajakasvatuksen tavoitteisiin. Pohtimalla omaa kulutuskäyttäytymistä ja sen taustalla vaikuttavia arvoja, pieniäkin arjen valintoja, tekoja ja vaikutusmahdollisuuksia, voi systeemistä ajattelua kehittää. Systeemisen ajattelun avulla myös kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan. Konkreettisten esimerkkien avulla laajemmat ja abstraktimmatkin kokonaisuudet hahmottuvat oppilaalle helpommin: ideoita opetuksen suunnitteluun voi löytää esimerkiksi Open ilmasto-oppaasta, joka sisältää hyödyllistä materiaalia myös kuluttajataitojen opetukseen eri oppiaineille. Kuluttajakasvatuksen suunnittelua voi tukea myös ilmastokasvatuksen polkupyörä -malli.

Uusia keinoja ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi

Miten ekososiaalista sivistystä kasvatusalalla vahvistetaan tulevaisuudessa? Opettajat eivät ole yksinkertaisen tehtävän edessä aiheesta opettaessaan, sillä paljon on opettajasta kiinni, mitä opetetaan ja kuinka paljon. Aiheesta on esitetty erilaisia näkemyksiä ja tekeillä on uusia toimintamalleja, joista muutamia esimerkkejä on koottu tähän blogipostaukseen.

Kehittämiskeskus Opinkirjolla ja OAJ:lla on työn alla kouluille malli, miten ilmasto-asioita voitaisiin kouluissa käsitellä kokonaisvaltaisemmin ja rakentavammin. Kyseessä on Ilmastokouluhanke, joka lähtee liikkeelle muutamista kouluista, mutta kaikki kiinnostuneet koulut voivat ilmoittautua mukaan. Mallin tarkoitus on auttaa opettajia suunnittelemaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa ilmastonmuutosta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvisen mukaan nykyinen ilmastonmuutoksen opetustapa ei osallista lapsia ja nuoria riittävästi: kyse on enemmänkin toimintatavasta kuin siitä, etteikö ilmastoasioita opetettaisi kouluissa vielä tarpeeksi. Mallin lisäksi projektissa on tarkoitus laatia myös uusia opetusmateriaaleja. Hyviä ideoita ja toimintamalleja, joita hyödyntää opetuksen suunnittelussa, lienee tuskin liikaa ja tällaiselle mallille ja sitä tukeville opetusmateriaaleille onkin tulevaisuudessa varmasti käyttöä.

Ehdotukseksi ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi on esitetty myös ilmasto-oppia, jota on esitetty uudeksi oppiaineeksi maaliskuussa jätetyssä kansalaisaloitteessa. Tällä hetkellä ilmasto-oppia uudeksi oppiaineeksi kannattaa noin 11 000 suomalaista. Ilmasto-opin tarkoitus olisi nivoa yhteen kaikki ilmastonmuutosta koskevat näkökulmat ja tavoite olisi muodostaa ilmiöstä oppilaalle selkeämpi kokonaisuus. Vastaavanlaista keskustelua mediassa on herättänyt ehdotus taloustieto-oppiaineen lisäämisestä opetussuunnitelmiin.

Ilmastonmuutos on jo nykyisin sisällytetty opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta lukioihin asti. Esimerkiksi alakoulun ympäristöopissa ja myöhemmin maantieteessä, biologiassa ja kotitaloudessa sekä laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudessa L7 Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ilmastonmuutoksesta opitaan erilaisin tavoittein ja sisällöin. Tietoa ilmastosta kertyykin jo nyt eri oppiaineista. Opetuksessa voi olla kuitenkin erilaisia painotuksia, eikä aihetta välttämättä käsitellä juuri ilmastonmuutoksen nimellä, vaan laajemmin puhutaan kestävästä elämäntavasta. Opetussuunnitelmien pyrkiessä opetuksen eheyttämiseen, lisäisikö uusi ilmasto-oppiaine oppiainejakoisuuden luomaa sirpaleisuutta? Nähtäväksi jää, saako aloite ilmasto-opista laajempaa kannatusta tulevaisuudessa.

Kasvatuksella ei toki yksin ratkaista ekokriisiä, vaan yhteistyötä tarvitaan yhteiskunnan eri tahojen kesken. Kiinnostavaa onkin seurata, miten kasvatusala kehittyy ja seuraa aikaansa ja millä keinoin koulumaailma reagoi yhteiskunnan muutoksiin.

Lähteinä ja inspiraationa on hyödynnetty,

Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Salonen, A., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.  

 

Vauhtia vastuullisuuteen!

Vastuullisuuden ja tuotantoketjun läpinäkyvyyden tulisi olla uusi normi, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä ostopäätöksensä. Miten kuluttaja tällä hetkellä tietää, mitkä tuotteet kestävät eettisen tarkastelun? Yritysten näyttävät kampanjat vastuullisuudesta voivat pahimmillaan olla vain markkinointikeino hetkellisistä tai yksittäisistä parannuksista ja johtaa mielikuvia harhaan.

Myös vaateostoksilla tuotteiden alkuperästä on edelleen vaikeaa saada selkoa. Valinnanvaraa löytyy runsain mitoin kivijalkakaupoista ja netti pursuilee tuotteita. Suurin osa Suomessa myytävistä vaatteista tulee maista, joissa valtaosa tuotteista valmistetaan ihmisoikeusloukkausten kannalta riskialttiissa oloissa. Pikamuoti on viime aikoina syystäkin joutunut tarkasteluun ihmisoikeusrikkomusten, mutta myös luonnonvarojen ylikuluttamisen näkökulmasta. On todettu, ettemme vielä tiedä riittävästi vaatetuksemme vaikutuksesta ympäristöön ja ilmastoon.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa välähtelee sanoja, jotka kuvastavat arvo- ja asenneilmapiirin muutosta. On ilmastohäpeää vapaa-ajan lentomatkoista ja lihansyönnin häpeää yhteisellä lounaalla. Milloin ”fast fashion shaming”, pikamuotihäpeä lyö kunnolla läpi?

Pikamuotikeskustelussa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joillekin kuluttajille edulliset vaatteet ovat se ainoa mahdollisuus. Vaikka kuinka tietäisi, että kannattaa ostaa laadukkaat satasten nahkakengät ennemmin kuin ne kolmenkympin halpikset alesta, tieto ei paljon lämmitä silloin kun tilillä ei ole saldoa. Tällöin ei puhuta samasta asiasta, siitä että shoppaillaan ja droppaillaan lähinnä harrastuksen ja muodin vuoksi.

Tekstiiliteollisuus ei tietenkään ole ainoa ala, jolla työntekijöiden oikeuksia poljetaan. Nälkäpalkat, lapsityövoiman käyttö, puutteellinen työturvallisuus ja ympäristön saastuminen koskettavat laajaa globaalia tuotantoa akkuteollisuudesta elintarvikkeisiin. Kaikki tämä on edelleen mahdollista, sillä yrityksiä ei ole velvoitettu toimimaan vastuullisesti myös maan rajojen ulkopuolella. Vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta koko tuotantoketjussa kuuluu ensisijaisesti yrityksille, ei kuluttajalle. Valtion vastuulla puolestaan on valvoa, että yritykset pitävät lupauksensa.

Yksittäisellä kuluttajalla on kuitenkin sanansa sanottavana. Vastuullinen kuluttaminen kiinnostaa ja vastuullinen kuluttaja osoittaa kiinnostusta. Mitä useampi asiakas kysyy tuotanto-olojen perään, sitä enemmän painetta luodaan yritykselle päin tuotantoketjunsa avaamiseen. Someryhmien jäsenillä, bloggareilla, vloggareilla ja muilla mielipidevaikuttajilla on tärkeä rooli asenteiden muutoksessa.

Kuluttaja tunnetusti äänestää jaloillaan (tai nettikaupoilla varmaan sitten sormillaan). Kuluttajan tulee voida tarkastella ja punnita ostopäätöstään mahdollisimman täydellisen informaation perusteella. Tällä hetkellä liian harva yritys tarjoaa riittävästi tietoa tuotantoketjustaan. Tämän läpinäkyvyyden tulisi olla jo lähitulevaisuuden uusi normi.


Kirjoittaja on Paula Pessi

Kuluttajaekonomisti, edunvalvontatiimin vetäjä

Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry

 

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Olin viime viikon lomalla. Ajattelin elää niin kuin opetan. Loma suunniteltiin tehtäväksi pienellä budjetilla ja pyrkimyksellä tehdä ilmastomyönteisiä valintoja. Kohteeksi valittiin kotimaan kohde, päätimme suunnata Lappiin ja tuntureille. Halusimme majoittua yksinkertaisesti, jopa autiotupia harkittiin. Emme kuluttaisi hiihtohisseihin ja tukisimme pienyrittäjyyttä. Meille kelpaa vaatimaton majoitus.

Ensimmäisenä haasteena oli matkalippujen hankinta Lappiin. Ensi hauista ja vertailuista lähtien oli selvää, että lentäminen olisi tullut edullisemmaksi kuin junalla matkustaminen. Emme antaneet periksi, vaan teimme hakuja erilaisin vaihtoehdoin. Löysimme lopulta edulliset liput junaan, vaikka algoritmi aina välillä nostikin hintaa, vaihtamalla toiselle laitteelle edulliset hinnat ilmaantuivat uudelleen näkyviin. Ostimme liput viisaasti luottokortilla, muistaen maksaa ne luottoyhtiölle pikimmiten.

Olimme onnistuneet tekemään kohtalaisen edullisen, ympäristön kannalta parhaan valinnan.

Junalla ei tietenkään pääse tunturiin asti. Ajattelimme matkustaa sinne bussilla. Edulliset junaliput sijoittuivat kuitenkin viikonloppuun, jolloin ei ollutkaan tarjolla julkista liikennettä kohteeseemme. Pääsisimme viidenkymmenen kilometrin päähän, no, loppumatkan voisi sitten mennä taksilla. Vai voisiko? Teimme hintavertailua. Loppumatka olisi tullut maksamaan lopulta saman verran kuin junaliput etelästä pohjoiseen. Päädyimme vuokraamaan auton.

Sinne meni se hyvä yritys olla ekologinen. Talous ratkaisi.

Kun oli matkalle lähdön aika, huomasimme, että halvin junalippu tarkoittaa myös sitä, että kyseinen junakyyti ei lähdekään päärautatieasemalta, vaan autojen lastauspaikan asemalaiturilta. Sinne pääseminen tarkoittaa pitkää kävelyä, ja tavaroitakin on kannettavana. Tällä kertaa helppous voitti, pyysimme lähipiiriltämme autokyydin, kotiovelta asemalle -periaatteella. Ajatuksena oli lyhyt kävelymatka laiturille suksien, rinkkojen ja reppujen kera.

Tällä kertaa käytännöllisyys ja helppous voittivat.

Matkalle lähdettiin hyvillä mielin, pohjoisessa odotti pieni, vähäkulutuksinen auto, ja viikon ruokatarpeet ostettiin etukäteen. Paljon kasviksia, puurohiutaleita, leipää, marjoja – edullista eikä niin ympäristöä kuormittavaa. Pärjäsimme hyvin ostoksillamme, vaikka olisi ollut tietysti reilua ostaa ruoka paikan päältä pienestä kaupasta. Huomasimme, miten rajoitetut valikoimat pienessä kaupassa ovat – suurin osa pakattua eikä kovin terveellistäkään, makkaraa ja valmistuotteita. Meille oli helppoa toimia taloudellisesti ja terveellisesti, kieltäytyä hiihtokotien munkeista ja letuista. Oma kasviskeitto termospullosta maistui ruisleivällä ryyditettynä.

Puuro aamuin illoin marjojen kera piti hyvin ladulla.

Ruokavalinnoissa oli helpointa toimia kestävästi ja taloudellisesti, se oikeastaan vaatii lähinnä kieltäytymistä. Kuitenkin sain kokea sen miltä tuntuisi asua syrjäseudulla, missä pienissä kaupoissa on vain vähän valinnanvaraa verrattuna kaupunkien tavallisiin marketteihin, tuotteet ovat kalliimpia ja valikoimaa on vähemmän. Rajoitetun valikoiman ymmärtää hyvin, sillä kun asiakkaita on vähän, ei kauppiaskaan voi pitää suuria valikoimia pilaantuvia elintarvikkeita. Kauppiaan pahin kilpailija taitaa olla tuotteiden vanheneminen tai se, että asiakkaat tuovat tavaransa autoillaan suurista keskuksista asioilla käydessään.

Matkan teossa oli vaikeaa toimia kestävästi, syrjäseudulle ei kulje julkista liikennettä joustavasti, ja matkat ovat niin pitkiä, että taksimatkat eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Jos valitsee matkakohteekseen ison laskettelukeskuksen, sinne pääsee helpommin eri kyydeillä. Vaihtoehdossamme asumisen kuormittavuus oli pienempi, koska emme tarvinneet mökkiä kaikilla mukavuuksilla. Myös isojen matkatavaroiden kanssa autokyyti houkuttaa. Samalla tulee mieleen, että syrjäseudulla asuvan taitaa olla lähes mahdotonta elää julkisten kulkuneuvojen varassa.

Myös jätteiden lajittelu on syrjäseudulla vaikeaa. Jätepiste sijaitsi kylän kaupalla, eikä kaikille eri jätelajeille löytynyt keräysasioita. Majapaikassa ei lajittelua ollut järjestetty. Jos meillä ei olisi ollut vuokra-autoamme käytössä, jätteet olisivat jääneet majapaikan sekajätteeseen.

Olisimme toki voineet aina hiihtolenkillä viedä kartongit repussa kaupan keräyspisteelle – mikä ettei?

Matkalla miettii asioita usein uudella tavalla. Kuluttajakasvatuksen näkökulmasta opettamiseen vaikuttaa, miten kulutusympäristö ja valinnan mahdollisuudet vaihtelevat yllättävänkin paljon eri puolella Suomea. Voisikin kysyä onko se puute vai rikkaus?

Oman kokemukseni mukaan taloutta koskevissa asioissa on helpoin elää niin kuin opettaa. Se vaatii taitoa kieltäytyä houkutuksista ja taitoa laskea ja vertailla. Monet taloudellista valinnoista olivat myös kestäviä. Matkustamisen osalta ympäristön kannalta parhaat valinnat olivat usein mahdottomia tai liian kalliita. Lisäksi loppupelissä – ympäristöystävällisyyden arvioiminen oli vaikeaa.

Kuluttajana selviytyminen vaatii uudenlaista sinnikkyyttä

Kuluttaminen on aina ollut haastavaa, kuluttajilla on ollut puutetta niin materiasta kuin rahastakin. Tarvittavat selviytymiskeinot ovat kuitenkin ehkä muuttuneet. Aiemmin selviytyminen liittyi puutteen selättämiseen ja siinä tarvittavaan sisukkuuteen. Kulutettavia tuotteita ei ollut tarjolla, valinta tehtiin suppeammasta tuotevalikoimasta ja maksuvälineenä oli selkeästi konkreettinen raha. Oli myös selviydyttävä ilman.

Ylikulutus, eli ihmisen vaikeus tehdä hyvinvointinsa kannalta ”viisaita” valintoja huomattiin ruoan kulutuksessa jo kauan sitten. Ylipaino on ollut ongelmana siitä lähtien kun energiapitoisesta ruoasta ei ole ollut puutetta ja ihmisten on pitänyt tottumuksineen selviytyä notkuvien pöytien ja myyntitiskien tarjonnassa. On selviydyttävä houkutuksista.

Kuluttajan tärkeäksi voimavaraksi on tunnistettu kieltäytymiseen perustuva valinta. Tiedon sijaan on tarjottu erilaisia valintamalleja kuten ruokaympyrät ja muut nyrkkisäännöt. Valistustyöstä huolimatta kuluttajien kyky selviytyä ruokavalinnoistaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa ja kansalaisten paino nousee.

Sumentaako mahdollisuus ostaa luotolla käsitystä rahan puutteesta?

Vaikuttaa siltä, että ylikulutuksen ongelma on laajenemassa laajemmin koko arjenhallintaan, kun myös muuhun kuin ruokaan liittyvissä tuotteissa ja palveluissa eletään tarjonnan ähkyssä. Tätä kehitystä tukee pikavipit ja muu luotolla ostaminen. Kyky kieltäytyä mieliteoistaan alkaa olla kulmakivi kaikessa kulutuksessa. Samalla kuluttajan toimintaympäristö monimutkaistuu koko ajan. Kulutuksen kohteet ovat muuttuneet, tuotteiden ja palveluiden oheen on tullut erilaisia tuotteiden ja palveluiden kombinaatioita.

Aiemman puutteesta selviytymiseen käytetyn sisun sijaan, tarvitaankin nyt uudenlaista sitkeyttä. Kutsun tässä blogissa sitä resilienssiksi.

Voidaan ajatella, että osaavan kuluttajan arjen toiminta rakentuu selviämistaitojen ja tahdon varaan. Sitkeys perustuu omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta, silloin kun ei itse selviydy. Kyse on siis resilienssistä.

Kuluttajalta vaaditaan resilienssiä koko ostopolun ajan esimerkiksi kyvyssä tunnistaa kaupallinen vaikuttaminen, oman maksuvalmiuden arvioinnissa, taidossa tehdä reklamaatio, ratkaisujen löytämisessä talousongelmissa tai tilanteissa, joissa on joutunut huijauksen kohteeksi.

Resilienssiä tarvitaan toimintaympäristön ja ilmaston muutoksessa

Ilmastonmuutoksen uhka on suurimpia kuluttajien ja koko yhteiskunnan resilienssiä vaativia tilanteita. Siitä selviytymiseen tarvitaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Turvallisuuden hallinta onnistuu vain, jos kuluttajien toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Kuluttajan on sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen ja kuluttajien elämään.

Uudenalaista toimintakykyä

Kuluttajien on opittava materiaalien optimaalista käyttöä, hukan välttämistä ja vähentämistä, ympäristövahinkojen välttämistä ja luonnonvarojen loppumisen ehkäisemistä. Uutta arvoa pyritään luomaan pienemmistä materiaalisista panoksista.

Tarvitaan resurssiviisautta, joka on kykyä kuluttaa resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Toimintavalmiuksiin tähtäävää opetusta

Tulevaisuus vaatii resilienssiä. Opetuksessa ja kasvatuksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme tehdä asioille jotain, kun emme jää uhrin asemaan.

Autetaan kasvatuksessa oppilaita kehittämään sisäistä haluaan ja motivaatiota selvitä eri tilanteista. Kun oppilaita kannustaa tunnistamaan oman tilanteensa ja voimavaransa realistisesti, he kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa.

Voimaantuneita kuluttajia ja kansalaisia

Resilienssi voi syntyä parhaiten edellisessä postauksessani pohtimani kuluttajan voimaantumisen kautta.

Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin. Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja voi kokonaiskäsityksen avulla hallita ja kontrolloida omaa kulutustaan.

Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.

Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärtäminen on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.

Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetuksessa tämä tarkoittaa taitavaa pedagogiikkaa tiedon kaatamisen sijaan. Se voi olla tutkimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä.

Opetuksen ilmiönä ”Black Friday” ja ”Älä osta mitään” -päivä

Alennusmyyntipäivä on paisunut melkeinpä mediailmiöksi muutamassa vuodessa. Oppilaat elävät black Friday viestinnän keskellä ja samaan aikaan vietetään myös ”Älä osta mitään -päivää”.

Nämä kaksi päivää ovat mehukas kuluttaja- ja talouskasvatuksen teema, joita voi tarkastella opetuksessa monipuolisesti ostopolun kautta. Opetuksessa voi esim. roolileikkien kautta tehdä kuvitteellisia ostaa vai ei -harjoituksia.

Tarkoituksena on auttaa oppilaita arvioimaan omaa kulutustaan yhdistämällä kulutuskriittistä ajattelua, kustannus- ja ympäristötietoisuutta sekä tajua kuluttajan oikeuksista.

Black Friday antaa aihetta tarkastella myös omaa toimintaa. On tutkittu, että 70 % hiilijalanjäljestä syntyy yksityisen kulutuksen kautta*.

Aloittakaa opetuksessa haaveiden ja unelmien synnystä. Tutkikaa oppilaiden kanssa Black Friday -mainontaa, mitä ilmoittelua, mitä somemainontaa tai kaupallisia artikkeleita oppilaat ja myös opettaja kohtaavat.

Pohtikaa yhdessä, mitä vaikutuksia mainonnalla voi olla ihmisten käyttäytymiseen. Mitä vaikutusta on sosiaalisella paineella ja vaikkapa selfie-kulttuurilla.  Seuratkaa myös, näkyykö omassa somevirrassa bigdataan perustuvaa mainontaa. Eli tuleeko silmille juuri sitä, mistä on kiinnostunut.

Jos Black Fridayna tarvitsee oikeasti jotakin, pelkän haluamisen sijaan, voi silloin kenties ostaa jonkun tuotteen tai palvelun halvemmalla. Aina ostaessa on tarpeen tuntea oikeutensa kuluttajana. Perehtykää siis kuluttajansuojaan, tutkikaa, miten verkkokaupassa kannattaa maksaa. Ottakaa selvää maksamisen turvallisuudesta. Puhukaa tilanteista, jolloin tuotteen voi vaihtaa. Ihmetelkää yhdessä sopimuksia. Lukekaa palveluiden sopimuksia, mikä onkaan määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ero?

Kun ostopolulla kulkee, talous vaikuttaa kuluttajan elämään kaikilla askeleilla. Matematiikan tunnilla voi laskea, miten pienten palvelumaksujen purosta voi tullakin yllättävän iso virta laskettaessa kaikki talouden sopimukset yhteen.

Aina ei ostoksilla kaikki mene niin kuin sovittiin. Tutustukaa siltä varalta kuluttajaneuvontaan  ja reklamaatioapuriin. Kuluttajaneuvonta auttaa silloin kun tuote tai palvelu on ostettu kotimaisesta yrityksestä. Alla olevan videon voi näyttää myös oppitunnilla. Jokaisen oppilaan on hyvä olla selvillä mistä apua saa.

Nykyään nuoret ostavat myös paljon ulkomailta esim. verkkokaupoista. Jos ostos on tehty Euroopasta, silloin ongelmatilanteissa otetaan yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen, joka neuvoo ja auttaa maksutta.

Jos ostos on tehty verkkokaupasta EU:n ulkopuolelta, olet itse vastuussa tuotteiden turvallisuudesta. Ongelmatilanteissa viranomaiset eivät voi auttaa sinua samalla tavalla kuin EU-alueen verkkokaupoista tilattaessa. Myös tästä näkökulmasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

*Lähde: Seppälä et al., 2009