Uudet maksutavat hämmentävät myös opettajia

Samaan aikaan kun pohditaan riihikuivan käteisen tulevaisuutta, markkinoille saapuu alati uusia vaihtoehtoisia maksutapoja. Käteinen, maksukortti ja laskulla maksaminen ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta kun puhutaan yhä monipuolisemmasta mobiilimaksamisesta, datalla maksamisesta tai hyödykesidonnaisista luotoista, joutuisin miettimään kaksi kertaa ennen maksutapaan tarttumista. Oma lukunsa ovat bitcoinit. Rahalla maksamisen sijaan oppilaille kannattaisikin ehkä konkretisoida yleisesti kuluttajakaupan vaihdannan välineistä sekä oman talouden resursseista.

Verkkokaupassa asioinnista ja maksamisesta on tullut kuluttajalle elämys. Parhaimmillaan olen saanut kirjan verkkokaupasta kotiovelleni kolmella klikkauksella.

Lue lisää

Käytä opetuksessa kuluttaja-aiheista joulukalenteria

Euroopan kuluttajakeskus julkaisee jälleen some-joulukalenterin

Euroopan kuluttajakeskus julkaisee jo kolmannen kerran some-joulukalenterin, jonka luukkuja avataan 1.-24.12. Facebookissa ja Twitterissä. Luukkujen takaa paljastuu käytännöllisiä vinkkejä matkustamisesta ja verkko-ostamisesta. Tänä vuonna kalenteri on tehty yhteistyössä Euroopan kuluttajakeskuksen Ruotsin, Tanskan ja Norjan toimipisteiden kanssa.

Seuraa:

Euroopan kuluttajakeskus Facebookiisa: https://www.facebook.com/Euroopankuluttajakeskus

Euroopan kuluttajakeskus Twitterissä: @eccfinland

Kuka asuu älykodissa?

Älytalo toimii niin kuin siellä asuvat ihmiset haluavat, sillä koti opetetaan asukkaidensa tavoille. Älykäs asuminen voidaan pilkkoa kolmeen tekijään: asumiseen, talotekniikkaan ja asuinalueiden rakentamiseen. Kaikkien edellä mainittujen kohdalla puhutaan nykyään älyasumisesta ja automaatiosta.

Älykodeista, eli kodeista joissa on runsaasti älykästä kodissa käytettävää teknologiaa, on puhuttu jo 20 vuotta, mutta lopullista läpimurtoa ei ole vielä tapahtunut. Suomessa kotitalouksista arvioidaan noin prosentilla olevan älykkääksi luokiteltava koti, jos määritelmänä käytetään pelkästään asunnon teknisiä ominaisuuksia.

Verkkoyhteys tuo kotiin kaksisuuntaisen tietovirran
Älykotien vähäisesta määrästä huolimatta elämme kodeissamme älyteknologian ympäröimänä. Tilastokeskuksen mukaan marraskuussa 2016 lähes jokaisesta Suomen 2,6 miljoonasta kotitaloudesta löytyy vähintään yksi matkapuhelin. Tietokonetta ja internetyhteyttä vailla on enää runsaat 10 prosenttia talouksista. Matka­puhelimet ovat valtaosin älypuhelimia. Kuitenkin perinteinen lankapuhelin oli yhä käytössä yhdellä kymmenestä taloudesta. Yleisiä ovat myös erilaiset päälle puettavat älylaitteet: aktiivisuus­ranneke, älykello, älylasit, älypaita jne. Joka viidennen talouden jäsenillä oli puettavia älylaitteita käytössä marraskuussa 2016.

Pöytätietokoneen on syrjäyttämässä kannettava tietokone ja tabletti. Älypuhelimien, tablettien ja läppäreiden kylkiäisenä on yleistynyt liikkuva laajakaista eli mobiililaaja­kaista, joka oli jo kahdella kolmesta taloudesta. WLAN-lähiverkko löytyi lähes yhtä monesta taloudesta. Nämä tuovat palvelut kuluttajien käyttöön missä ja milloin vain -periaatteella.

Data kulkee verkossa kun laitteet kommunikoivat
Kodin ja toimintaympäristön laitteet verkottuvat kodin ulkopuolelle ja kuluttajien tiedoista rakentuu big dataa, eli tietoa, jota kertyy lukuisista eri lähteistä kuten aika- ja paikkatiedoista, navigointipalveluista, verkkosivustojen lokitiedoista, asiakaspalautteesta, arvosteluista sekä sosiaalisen median sisällöstä.

Datasta on tullut älykkään toiminnan moottori, ja yritykset oivaltavat sen keskeisen roolin ja arvon. Muutos on valtava.

Murroksessa ei ole kyse pelkästään kodeissa käytettävästä teknologiasta – samalla muuttuvat kuluttajille tavaroita ja palveluita tuottavien yritysten liiketoimintamallit, toimintatavat ja kulttuuri.

Kuluttajat tuottavat dataa, joka synnyttää myös uutta liiketoimintaa. Vaikka emme asuisi erikseen suunnitellussa älykodissa, kotitalouden toiminnasta eri älylaitteilla kerätty data on suurennuslasin alla. Miettimisen aiheita ovat esimerkiksi:

  • Miten yritykset hyödyntävät meistä kerättyjä nykyisiä datavarantoja?
  • Millä tavoin meistä voi kerätä tai ostaa uutta dataa?
  • Miten meistä kerättyä dataa voi jalostaa?
  • Mitä saan vastineeksi datan antamisesta valmistajalle tai palveluntuottajalle?
  • Mitä raportit paljastavat kodin ja sen asukkaiden toiminnasta?
  • Miten voimme hyödyntää itsestämme kerättyä dataa (Mydataa) ja kuka kerätyn datan omistaa?

Älykodin asukkaaksi siirrymme pikku hiljaa. Otamme huomaamatta esine esineeltä käyttöömme älykkäät tuotteet ja laitteet kodin toimintoihimme.

Älykodissa asumme me kuluttajat, joiden dataa hyödynnetään meille suunnatussa markkinoinnissa ja räätälöidyissä palveluissa. Ehkä muutaman vuoden sisällä joko me kuluttajat itse tai markkinoiden keräämä data opettaa kodin laitteet asukkaiden tavoille.

Havainnollista ostopolun avulla talous- ja kuluttaja-asioita yhteiskuntaopin opetuksessa

Perusopetuksen yhteiskuntaopin opetuksessa ohjataan oppilaita seuraamaan ajankohtaisia kysymyksiä ja tapahtumia sekä ymmärtämään niiden yhteyksiä omaan elämään.

Mikä on ajankohtaista kuluttajuuteen liittyvissä kysymyksissä? Entä miten ajankohtaiset kuluttajuuden ja talouden ilmiöt liittyvät oppijan omaan elämään? Perusopetuksen 7–9 -luokilla oppilaita ohjataan arvioimaan yhteiskunnan ja talouden kysymyksiä sekä vertailemaan niihin liittyviä mielipiteitä ja toimintavaihtoehtoja erilaisten ihmisryhmien ja arvopäämäärien kannalta. Samaan aikaan Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa 13.9.2017 lukion opiskelija toivoo lisää talouskasvatusta kouluihin ja  19.9. 2017 Yrityskylän johtaja korostaa harjoittelun merkitystä taloustaitojen oppimisessa. Ollaan perimmäisen kysymyksen äärellä: mitä ja miten kuluttajuudesta ja taloudesta on tarkoituksenmukaista opettaa? Miten koulu voi kehittää taloustaitoja, joilla selviydytään aikuisena?

Talous- ja kuluttajakasvatuksella on pitkät perinteet ja opetuksessa on vakiintuneet sisällöt. Miten pysymme yhteiskunnan muutoksessa mukana? Digitalisaatio on tuonut monia kuluttajansuojaan sovellettavia ja vaikuttavia asioita, joita ei kuluttajasuojalaissa erikseen kuvata, vaan niitä sovelletaan digitaalisessa toimintaympäristössä. Enää ei riitä talouden perinteisten käsitteiden kuvaaminen tai tavaran virheestä puhuminen käyttäen esimerkkinä fyysisiä tavaroita tai vaikkapa kampaamopalveluita.

Opetuksessa ja kaikissa oppimateriaaleissa on vahvistettava kuluttajansuojan kuvaamista digitaalisessa ympäristössä. Kuluttajuuden opetuksen yksi kulmakivi on yhteiskuntaoppi, jonka opetuksessa annetaan yleiskäsitys kuluttajansuojasta.

Ota opetukseen käytännönläheistä ja tuttua!
Perinteisesti kuluttaja -ja taloustaitojen opetuksen keskiössä on ostopäätös, lainan ottaminen, säästäminen ja yksittäiset kauppasopimukset. Rahankäyttö on enemmän kuin päätöksentekoa säästämisen ja velanottamisen välillä tai budjetin laatiminen. Rahankäyttö on myös tottumuksia ja tunnetaitoja. Ostaminen on enemmän kuin pelkkä ostopäätös. Se on prosessi, ostopolku, jonka vaiheiden onnistuminen vaikuttaa kuluttajansuojaan. Ostopolun eri vaiheiden aikana paljastuu, onko kuluttaja saanut riittävät ja oikeat tiedot valintojen tekemiseksi, ovatko markkinoinnissa ja asiakassuhteissa käytetyt menettelyt asianmukaiset ja ovatko sopimusehdot kohtuulliset.

Kuluttajauus kannattaa opettaa ostopolun kautta ja käyttää esimerkkinä oppilaille tuttuja ilmiöitä. Ostopolku tai kuluttajansuoja eivät verkossa periaatteiltaan poikkea perinteisestä kaupanteosta, mutta alusta- ja jakamistaloudessa nämä totutut säännöt eivät välttämättä enää toimikaan. Keskiössä on kansalaisen ja kuluttajan roolin ja toimintaympäristön esittely. Kuluttajasta kaupan osapuolena annetun kuluttajansuojalain mukaisen määritelmän lisäksi on opetuksessa tarpeen esitellä kauppapaikat – verkkokauppa, kivijalkakauppa ja alusta – sekä tuoda esimerkkejä tilanteista, joissa toimitaan kuluttajana kuluttajansuojalain tarkoittamassa merkityksessä. Vastaavasti puhuttaessa kahden yksityishenkilön välisestä kaupasta on tarpeen ottaa esille myös digitaalisilla alustoilla käytävä kauppa.

Kuluttaja- ja talousosaaminen sekä sen osana kuluttajansuojan tunteminen sisältyvät kaikkeen opetukseen, joissa käsitellään markkinointia, vertailusivuja, ostamista, maksamista, reklamointia tai velkaantumista samoin kuin tuotteen hävittämistä tai palvelun tilauksen päättämistä. Jos itse opettaisin yhteiskuntaoppia, käyttäisin ostopolkua konkretisoimaan kuluttajansuojaa ja kehittämään oppilaan taloustaitoja. Lähteenä voi käyttää KKV:n julkaisemaa opettajan tausta-aineistoa Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä, ja siihen suunniteltuja oppimistehtäviä.


Kirjoittaja

Taina Mäntylä toimii KKV:ssa kuluttajakasvatuksen asiantuntijana. Taustaltaan Taina on kuluttaja, kotitalousopettaja ja lastentarhaopettaja, joka on opettanut ja kasvattanut työhistoriansa aikana melkein kaiken ikäisiä.

Tunnistavatko oppilaasi mainoksen somessa?

Sosiaalinen media on tullut pysyäkseen ja tuonut mukanaan paljon uusia asioita ja teemoja opeteltavaksi. Yksi niistä on mainonta sosiaalisessa mediassa. Nuorten some-käyttäjien onkin tärkeä oppia tunnistamaan mainonta muusta sisällöstä – milloin kyseessä on mainos, milloin aito bloggaajan suositus.

Tein hiljattain sosiologian pro gradu -tutkielmani nuorten aikuisten suhtautumisesta someen ja kulutukseen. Uudet virtaukset ja mainonta tehoavat parhaiten juuri nuoriin. He ovat kokeilunhaluisia ja vaihtavat tuotemerkkejä useammin kuin muut ikäryhmät. Kuluttamisesta on saattanut tulla heille jopa harrastus.

Tutkielmassani tarkastelin mainontaa nimenomaan Instagram-kuvasovelluksessa, jossa mainokset näkyvät lähinnä kahdella tavalla:

  • sisältöön upotettu mainonta, eli kuvissa ja teksteissä esiintyvä ”tuotemainonta”
  • sponsoroitu mainonta, eli maksettu mainospaikka

Erityisesti bloggaajat, vloggaajat ja Instagram-”tähdet” tekevät upotettua mainontaa. Sitä esiintyy yleisesti etenkin niiden käyttäjätilien kuvissa, joilla on paljon seuraajia. Sponsoroitu mainonta tarkoittaa, että yritys on maksanut mainospaikasta ja kohdentanut sen tietylle käyttäjäryhmälle. Mainos näkyy käyttäjien feedeissä ja kuvan yläreunassa lukee ”sponsoroitu”.

Alla olevassa linkissä on esimerkkikuva australialaisesta Instagram-henkilöstä, Essena O´Neill´sta, jolla oli sovelluksessa yli 200 000 seuraajaa.
http://www.elle.com/culture/news/a31635/essena-oneill-instagram-social-media-is-not-real-life/

Suosittu Essena kyllästyi epätodelliseen sosiaalisen median elämään ja poisti kaikki sometilinsä. Ennen niiden poistamista hän kertoi kuvateksteissä, mitä kuvien taustalla on. Tekstit kuvaavat osuvasti, miten mainosmaailma toimii sosiaalisessa mediassa:

  • Tilin ylläpitäjä voi esiintyä kuvassa tietyn vaateketjun mekko päällä, jolloin useimmiten kuvatekstiin tai kuvaan on merkitty mekon valmistaja tai valmistajan käyttäjätili.
  • Tuotteita mainostetaan kuvatekstissä usein kehuilla tai suosituksilla. Yhteistyötä käyttäjän ja yrityksen välillä ei kuitenkaan aina ilmoiteta selkeästi. Mekko on luultavasti saatu ilmaiseksi yritykseltä tai yrityksen kanssa on tehty yhteistyösopimus mekon esiintymisestä kuvissa. Yhteistyösopimuksen perusteella käyttäjätilin ylläpitäjälle saatetaan maksaa mekon näkymisestä tilillä.

Yhteisöllisyys ja ”brändiheimo” ohjaavat nuorten kulutusta

Nuoria houkutellaan ostamaan tuotteita, joiden avulla he voivat näyttää ja viestiä muille omaa elämäntapaa ja statusta. Saman brändin käyttäjille voi syntyä yhteisiä normeja ja rituaaleja, vaikka käyttäjät eivät henkilökohtaisesti tuntisikaan toisiaan. Kuviteltu yhteisöllisyys ja tunne yhteenkuuluvuudesta on yhteinen kokemus saman brändin käyttäjille. Vastaavanlaista kuviteltua yhteisöllisyyttä voi syntyä myös Instagramissa. Vaikka kaikkia sen käyttäjiä on mahdotonta tuntea, käyttäjätilien yhteyteen on mahdollista syntyä yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyys voi sosiaalisessa mediassa rakentua vaikkapa vaatebrändin ympärille, jolloin yhteisöön kuuluminen näytetään muille hashtagien (#, eli aihetunnisteiden) ja tilin seuraamisen avulla. Tuotteiden ympärille rakentuu siten kuluttajien ”brändiheimoja”. Brändiheimoon kuuluminen ”sitoo” kuluttajaa jatkossakin ostamaan kyseisen brändin tuotteita.

Tuotteiden esittely saadaan helposti sekoitettua muuhun sisältöön niin, että mainonnan tunnistaminen on vaikeaa. Koulujen kuluttajakasvatuksessa ja monilukutaidon opetuksessa kannattaakin reippaasti tutustua someen selaamalla sisältöä ja käyttäjiä yhdessä nuorten kanssa. Mainoksia voidaan tutkia yhdessä ja tarkastella vaikkapa nuorten suosikkikäyttäjiä sekä millaista sisältöä he tililleen tuottavat. Nuoret tietävät somen uusimmista ilmiöistä jo valmiiksi paljon, mutta analyyttiseen tarkasteluun he tarvitsevat kouliintuneen aikuisen ohjausta.


Kirjoittaja

Artikkelin on kirjoittanut juuri valmistumassa oleva valtiotieteiden maisteri Veera Värtinen.

Omaan kotiin – taitoja vai kulutushaaveita?

Kävin vierailulla peruskoulussa ja sain osallistua yhdeksäsluokkalaisten kotitaloustunnille. Puhuimme nuorten kanssa omaan kotiin muuttamisesta, älykodista ja asumisesta.

Yksi oppilasryhmä totesi tunnin aikana, että kaikkien laitteiden ja sovellusten ylläpito, sekä maksuista ja sopimuksista huolehtiminen on myös kotitaloustyö.

Nuorten kanssa keskustellessa tuli ilmi, että nuoret tietävät varsin paljon asumisen kustannuksista. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten opetuksessa omaan kotiin muuttamista opettaminen tarkoitti nuorelle sisustussuunnitelmaa ja kodin tavaroiden budjetointia. Nyt opetuksessa kannattaa nostaa esiin palveluiden käyttö ja sopimukset.

Keskustelin kotitalousopettaja Anneli Rantamäen kanssa ja pohdimme, että pelkän pohjapiirroksen ja tavaroiden hankkimisen sijaan tänä päivänä asumiseen ja omaan kotiin muuttamista pohditaan kodin toimintojen kautta.

Budjetoinnin perusteeksi eivät enää riitä pelkät seinät, tavarat ja ruoka. On tarpeen ajatella kodin rahavirtoja kodin kaikkien toimintojen kautta. Mitä arjessa tehdään, mitä tavaroita ja palveluita käytetään ja mitä ne kuukaudessa maksavat?  Palveluiden tilaaminen perustuu sopimuksiin joiden mukaan kuukausittaiset, neljännesvuosittaiset tai vuosittaiset maksut tulevat maksettaviksi. Kodin laitteet ja niissä olevat sovellukset ovat monesti sopimuskimppu, jonka hahmottaminen vaatii kuluttajalta perehtymistä.

Seuraaviin kotitaloustoimintoihin on nykyään liitetty monenlaisia verkkopalveluita ja sovelluksia.

  • Syöminen, ruoan valmistaminen, ruoan valmistamisen esivalmistelut, muu ruoanvalmistus (puolivalmiit ja valmisateriat), astioiden pesu
  • Kodinhoito, pyykinpesu, silitys, muu vaatehuolto, kierrättäminen ja jakaminen
  • Asunnon ja sen laitteistojen hoito, huolto, ylläpito, päivitys – ja korjaustoimenpiteet
  • Huolenpito perheenjäsenistä, turvallisuus
  • Kotitalouden hallinto, kodin resurssien jakaminen, seuranta ja kirjanpito, asiointi, hankinnat, tiedonhankinta sekä median käyttö ja viestintä

Myös suuri osa kodin muista toiminnoista vaativat sovellusten hallinnan ja siihen liittyvän budjetoinnin

  • Nukkuminen, lepääminen, huolenpito itsestä
  • Muut vapaa-ajan toiminnot, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastukset
  • Etätyö ja opiskelu

Mitä sinä opetat oppilaille omaan kotiin muuttamisesta?

Kilpailu – ja kuluttajavirasto järjestää 7.6.2017 yhteistyössä Kotitalousopettajienliiton kanssa kesäkoulutuspäivän ”Kuluttajaksi kasvamassa”. Tule mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan kotitalouden ja kuluttajuuden uusista ilmiöistä ja oppimateriaaleista. Ohjelma ja ilmoittautuminen Kotitalousopettajaliiton sivuilla.

Älykoti on jo täällä

”Älykoti on jo täällä” totesi nuori kotitalousopettaja, kun keskustelimme kotitalousopettajien järjestämillä koulutuspäivillä viime lauantaina.

Älylaitteet ovat tulleet osaksi kotitalouksien toimintoja erityisesti hyvinvointi- ja terveyssovellusten myötä. Kun sovellus mittaa vaikkapa unta, tiedämmekö mitä tietoja se käyttäjästään kerää? Se on tietysti kerrottu käyttöehdoissa. Tietojen antaminen onkin pakollista. Joko hyväksyt tietojen keräämisen tai et voi käyttää sovellusta.

Nuoret ottavat tottuneimmin käyttöönsä erilaisia sovelluksia. Opettaja voi koulussa opettaa tietosuojasta ja kuluttajanoikeuksista sekä kannustaa nuoria perehtymään hankkimiensa sovellusten käyttöehtoihin. Nuoret joutuvat pohtimaan ja tarkistamaan, mitä ja minkälaista dataa sovellus kerää ja mihin sitä käytetään, kun se siirtyy laitevalmistajalle tai palveluntarjoajalle.

Yksi sovellus mittaa untasi ja kertoo askeleesi. Toinen sovellus tuntee kävelyreittisi, kolmas hallitsee taloutesi. Viihdepalvelusi tuntevat mieltymyksesi, kanta-asiakkuustili tietää ostoksesi.

Käyttäjistä saa kerätä vain sellaista tietoa, joka on tarpeen palvelun tuottamiseksi. Opetuksessa voi rohkaista oppilaita, että he käyttäjinä voivat vaatia, että datan hyödyntämistä pitäisi kehittää käyttäjälähtöisempään suuntaan. Nuorten on hyvä kasvaa tietoisiksi oikeudestaan omiin tietoihinsa.

Oppilaita voi kannustaa pohtimaan esimerkiksi seuraavia sovelluksiin liittyviä asioita:

  • mikä on henkilötieto
  • miksi henkilötiedon käsittelyyn tarvitaan käyttäjän lupa
  • kuka valvoo tietosuojaa ja mistä saa neuvontaa
  • kuka valvoo sopimusehtoja ja mistä kuluttaja saa tietoa ja neuvontaa
  • miksi tietosuoja ja kuluttajansuoja ovat älykodissa tärkeitä

Opettajan tausta-aineisto:
Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Oppilaille:
Ostopolku näyttää digiostamisen vaiheet – oppimistehtävät
Visa