Vaikuttamisessa koolla ei välttämättä ole väliä

Oletko keskusteluissa tai oppilaiden arjen puuhissa mukana ollessasi ottanut oppitunnilla puheeksi somevaikuttajat ja mainonnan uudet keinot?

Yksi viime vuosien suurista kasvavista markkinointitrendeistä on ollut vaikuttajamarkkinointi, eli yritysten ja vaikuttajien välinen kaupallinen yhteistyö, jonka tavoitteena on yrityksen tuotteiden myynnin edistäminen tai brändin tunnettuuden kasvattaminen.

Vaikuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöä, jolla on sosiaalisen median kanava, jota muut henkilöt seuraavat, eli tutustuvat enemmän tai vähemmän säännöllisesti sen sisältöön. Vaikuttajamarkkinoinnin lopputuote puolestaan voi olla esimerkiksi vaikuttajan julkaisema yritystä tai sen tuotteita käsittelevä video-, ääni- tai kuvajulkaisu tai blogikirjoitus.

Usein vaikuttajamarkkinoinnista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen nousee kuva some-tähdestä, jolla on tuhansia tai jopa satojatuhansia – maailman mittakaavassa kenties jopa miljoonia – seuraajia. Lue lisää

Vastuullisuus myy – ostammeko sen?

Pekka Seppänen kirjoitti Ylen kolumnissaan (12.9.2019) yritysten vastuullisuusmielikuvista sekä siitä, kuinka yritykset määrittelevät itse oman vastuullisuutensa. Vastuullisuutta voidaan käyttää osana brändin luontia ja imagomainontaa.

Vastuullisuudella kilpaillaan paljon vähittäiskaupassa. Se on mielestäni ymmärrettävää, sillä vastuullisuus myy. Kuluttajat ovat entistä huolestuneempia ilmastonmuutoksesta ja esimerkiksi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta – ihmisen, eläinten ja elinympäristön voinnista.

Nostetaan esille esimerkiksi juuri nyt kaikkien huulilla oleva ilmastonmuutos. Kun ihmiskunta kohtaa kriisejä, niissä on helppoa nähdä myös rahastamisen ja hämmentämisen mahdollisuus.

Lue lisää

Mediataitoviikolla voi oppia kuluttajan mediataitoja

Z-sukupolvi kierrättää ja ostaa vain arvotavaraa todetaan Kauppalehdessä julkaistussa artikkelissa.

Väite perustuu Vähittäiskaupan Tutkimussäätiön kyselytutkimuksiin. Alustojen tuoma jakamistalous on nuorten suosiossa. Samaan aikaan Z-sukupolvi kuitenkin ihailee kalliiden tavaroiden omistamista eikä ole valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ympäristösyistä.

Opetussuunnitelmissa ympäristökasvatus onkin ollut mukana jo pitkään. Nykynuoret ovat yhä tietoisempia ympäristöongelmista ja vaativat kaupalta vastuullisuutta ja avoimuutta tuotantoketjujen suhteen. Vastuullisuus näkyy eläinten hyvinvoinnin merkityksen arvostamisena, ja muovin käyttö arveluttaa.

Ihmiset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Ympäristötekoja odotetaan etenkin poliitikoilta, mutta omista nautinnoista ei olla valmiita tinkimään. On siis tilausta kuluttaja- ja kansalaiskasvatukselle ja toisaalta myös tunnetaitojen opetukselle, sillä onhan tiedossa, ettei kuluttaja ole rationaalinen, vaan meitä johdattavat tietoa useammin käyttäytymisen vinoumat, joita erityisesti on nostettu esiin käyttäytymisen taloustieteessä.

Käyttäytymisen vinoumista löytynee selityksiä sille, että kuluttajat hakevat omaa nautintoaan ja ”nopeita voittoja”. Näistä esimerkkejä ovat pikavippien ja kalliiden kulutusluottojen suosio. Kun tämä yhdistetään artikkelissakin mainittuun brändituotteiden suosioon nuorten kulutuksessa, siinä lienee yksi selittävä tekijä myös talousongelmien lisääntymiselle.

Mitä kasvatuksessa voidaan tehdä?

Kauppalehden artikkelin esittelemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että Z-sukupolvi ostaa verkosta enemmän kuin vanhemmat ikäluokat, toki nuoret käyvät edelleen myös kivijalkakaupassa. Tietoa tuotteista haetaan mobiililla. Parhaillaan vietettävällä mediataitoviikolla voi kyselytutkimuksen tuloksiakin arvioitaessa todeta, että kuluttajan mediataidot ovat entistäkin tärkeämpiä.

Tietoa etsitään googlaamalla tai suoraan kaupan verkkosivuilta. Someen ja keskustelupalstoihin ei luoteta yhtä paljon. On siis tärkeää erottaa mainos, pystyä arvioimaan mistä omat haaveet tulevat. Mikä on markkinointitarkoituksiin tuotettua vertailutietoa ja mikä on tutkittua tai luotettava tietoa. On pystyttävä arvioimaan omaa toimintaa verkossa.

KKV on mukana mediataitoviikolla aineistolla ”Haaveilen ja harkitsen”. Hyvää mediataitoviikkoa kaikille!

Miten kasvattaa lapsista ja nuorista vahvoja kuluttajia

Kuluttajan valta ei ole vain sen varassa, että äänestämme jaloillamme. Jos niin olisi, yrityksen ja kuluttajan välinen tasapaino olisi kyllä kallistunut myyjän eduksi. Vanha periaate ”jokainen katsokoon itse eteensä” ei nykytilanteessa voi toimia vaan meillä on lakisääteiset perusedellytykset tarjonnalle: tuotteiden on oltava turvallisia, informaation riittävää, sopimusten kohtuullisia. Jos ja kun häiriöitä sopimuksen täyttämisessä tapahtuu, kuluttajan on päästävä oikeuksiinsa.

Kuluttajapolitiikalla pyritään tasapainottamaan kuluttajan asemaa säätämällä kuluttajan perusoikeuksista.

EU on usean vuoden ajan panostanut kuluttajasäännösten käytännön toimeenpanoon. Komission aloite eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi ”New Deal For Consumers”, jatkaa ehdottamalla, että kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus hyvityksiin yrityksen rikkoessa kuluttajasäännöksiä.

Kun voimme luottaa siihen, että perussäännösten toimeenpano on tehokasta, riittää paremmin aikaa ja halua etsiä parasta vaihtoehtoa markkinoilta.

Kuluttajalla on todellista valtaa – kannattaa kilpailuttaa yrityksiä, vaikuttaa tarjontaan ja pitää kiinni oikeuksistaan.

Kyse ei ole yleisestä asiakastyytyväisyydestä vaan siitä onko meillä aito mahdollisuus valita, voimmeko oikeasti hyödyntää markkinoiden toimintaa ja saammeko rahoillamme mitä ajattelimme saavamme.

Meillä on nykyään paremmat syyt luottaa markkinoiden toimivuuteen. Lainsäädännön tehokkaan toimeenpanon ohella saamme netistä enemmän ja nopeammin tietoja tarjonnasta samalla kun pystymme jakamaan kokemuksiamme. Kun teknologia sujuvoittaa toimintoja ja tietosuoja-asetus antoi oikeuden omiin tietoihinsa, kykenemme paremmin olemaan todellisena päättäjänä ja saamaan itsellemme soveltuvampia tuotteita.

Tietosuoja-asetuksen avaama mahdollisuus omien tietojen (MyData) käyttöön kilpailuttamisessa, merkitsee sitä, että yrityksen on syytä kunnioittaa kuluttajaa ja tarjota kuluttajan käyttäjäprofiiliin sopivia tuotteita.

Kun markkinoille syntyy digitaalisia vertailutyökaluja, joihin voimme syöttää omat mieltymyksemme ja käyttäjäprofiilimme on aiempaa paljon helpompi paitsi löytää itselle paras tuote, myös liikkua markkinoilla enemmän. Esimerkiksi emme enää niin helposti jää kanta-asiakkaiksi, jos hintaedut tarjotaan vain uusille asiakkaille. Lisäksi tulossa on lohkoketjuteknologia, joka antaa meille paremmat mahdollisuudet selvittää tuotteen ympäristövaikutuksia, alkuperää ja valmistusolosuhteita.

Tunnekasvatusta osana kuluttajakasvatusta
Onko kuluttaja sitten kuningas? Tuoko teknologia automaattisesti selkeyttä ja helppoutta, vertailtavuutta ja itsenäisyyttä päätöksentekoon? No ei.

Meidän aivomme pysyvät ennallaan ja teknologia avaa myös uusia mahdollisuuksia meidän ohjailuumme. Siksi on erityisen tärkeää, että mahdollisimman varhain opitaan Kahnemannin kuvaaman systeemi 1:n ja systeemi 2:n ero. Kun koira näkee jotain herkkua, se ei aprikoi toimiako vai ei. Se syöksyy syömään. Me eroamme koirasta siinä, että systeemi 1:n automaattiohjauksen rinnalla on päätöstä punnitseva systeemi 2. Emme heti ota sitä mikä houkuttaa. Meitä sitovat paitsi sosiaaliset säännöt myös sen pohtiminen, onko päätös meille hyväksi, onko meillä varaa siihen, tarvitsemmeko kohdetta ihan oikeasti. Ja joskus mielihalu vaan johdattaa ratkaisuun empimisestä huolimatta.

Mutta kun opimme, että joskus tunteet ja järki kertovat eri viestiä eikä nopea päätöksenteko välttämättä ole fiksua, voimme olla parempia päätöksentekijöitä.

Vastassa on kuitenkin erittäin taitavasti psykologian avulla rakennettuja markkinointitapoja, joiden pääsisältö ei ole niinkään se mitä tarjotaan vaan meille tärkeiden mielikuvien luominen elämän laadun paranemisesta sekä koukuttavien ja mielihyvää luovien hetkien lisääminen teknologian parissa.

Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät? Aiemmin on ollut yksimielisyys siitä, että lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa ei saa käyttää sellaisia kuvia ja ääniä, joita kuluttaja ei tiedä näkevänsä tai kuulevansa, mutta jotka voivat vaikuttaa kuluttajan valintoihin.

Nyt kognitiivinen psykologia ja tutkimustieto ihmisen käyttäytymisestä on valjastettu pysyttämään kuluttaja jo lapsesta lähtien mahdollisimman pitkään digitaalisen pelin tai sosiaalisen median äärellä.

Suostutteleva suunnittelu (persuasive design) ei sellaisenaan ole moitittavaa – sitä käyttämällä meille myös tarjotaan käyttäjäystävällisiä nettisivuja, joilla on helppo suunnistaa ja edetä ostopolulla. On kuitenkin eri asia vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen niin, että käytetään erityisesti lapsiin vetoavia keinoja tavoitteena saada lapsi viettämään aina pidempiä aikoja pelien tai sosiaalisen median ääressä.

Onko tämä ongelma, jota voidaan hoitaa media- tai kuluttajakasvatuksella vai tarvitaanko sääntelyn rajoja? Ovatko vanhemmat liian vaikeassa tilanteessa, kun neurotieteiden tutkimustuloksia käytetään vasiten kiinnittämään ja koukuttamaan lapsia. Mitä se tarkoittaa lapsille, jotka ovat haavoittuvia? Missä rajat menevät?

“It’s not about the strength of one’s willpower; it’s about behavioral change. And behavioral change is a skill that can be learned.” Jim Marous

Linkit:

Disrupted childhood. The cost of Persuasive Design. Baroness Kidron, Alexandra Evans, Jenny Afia (2018)

Kahneman fast and slow thinking explained. Astrid Groenewegen (2018)


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kuluttajapolitiikasta vastaavana johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Luolahenkilön tunteita online

Media on muuttumassa yhä enenevissä määrin liikkuvaksi kuvaksi. Käsitykset elämästä ja todellisuudesta muodostuvat yhä useammin videoiden ja elokuvien kautta. Liikkuvassa kuvassa korostuvat tunne-elämykset.

Kuluttajakasvatuksessakin käsitellään yhä enemmän tunnetaitoja. Kuluttajan ostopolku on kulutusprosessi, joka alkaa haaveista ja harkinnasta, etenee ostotapahtuman ja maksamisen kautta tuotteen ja palvelun käyttöön, sopimusten hallintaan sekä niihin liittyvien maksujen hoitamiseen, joissakin tapauksissa reklamointiin tai asiallisen palautteen antamiseen.

Kuluttajan ostopolku oikeuksineen, vastuineen ja taloustaitoineen sisältää useita tärkeitä kasvatuksen paikkoja, ostopolun valintatilanteissa tarvitsemme tunnetaitoja ja itsetuntemusta. Kysymys on paljon enemmästä kuin mekaanisista ostamisen taidoista: pitää oppia tunteista, jotka ohjaavat toimintaamme kuluttajana. Ostopolulla yhdistyvät eri kasvatuksen alat. Ostopolun avulla opitaan ostamisen koko prosessi ja siihen vaikuttavia tekijöitä sen sijaan, että opettelisimme pelkästään tuntemaan, sääntöjä, vertailutaitoja tai prosenttilaskuja.

Kuluttajuutta on tarpeen opettaa kokonaisuutena ihan uudella tavalla, kun luolahenkilön tuntein kulutamme ja olemme kaupallisen viestinnän parissa 24/7 online.

Kulutus, tunteet ja media
Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti – myös kuluttajana. Kasvatus on pyrkinyt kitkemään meistä luolahenkilön suoraviivaisia reagoinnin toimintatapoja. Etsimme toisten hyväksyntää ja ”rakkautta” pukeutumalla muodikkaasti. Ostamme sen suurimman leivonnaisen, jos se on edullisesti tarjolla. Tartumme uskomattomiin tarjouksiin, vaikka järjellä ajatellen emme saa nopeita voittoja. Jokin alkukantainen itsesäilytysvaisto, joskin vääristynyt, saa meidät käyttäytymään itsellemme vahingollisesti, vastoin parempaa tietoa. Tämä on tuttua käyttäytymisen taloustieteen esittelemissä käytösvinoumissa ja myös tunnetaitojen opettamisessa.

Kuluttaja- ja talouskasvatuksessa oppilaan ohjaaminen tunteiden tunnistamiseen omissa kulutuspäätöksissään on yksi tärkeimmistä opetuksen tavoitteista.

Perheessä opitut sekä yhteisön mallit ja rutiinit ovat kuitenkin ehkä merkittävin tunnepohjaista käyttäytymistämme säätelevä oppimistulos. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä –  se kuinka vahvasti olemme tunteiden vietävissä, on monen seikan yhteistulos.

Apua voisi olla siitä, jos pystymme pysähtymään. Usein hetken tuumattuamme osaamme tunnistaa ja nimetä tunteitamme, ehkä silloin emme toimi vastoin tietoamme. Toinen tapa on luoda itselle mahdollisimman paljon hyvinvointia tukevia tottumuksia ja saada niistä suojaa.

Tunteet eivät siis ole se varsinainen ongelma, vaan se, miten viettien viemänä luolahenkilön kaltaisesti toimimme. Järjellä ajateltuna voi olla erikoista, että valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoamalla vaikutetaan käytökseemme tai muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä.

Vaikutukselle alttiina koko ajan
Nuorten elämän kannalta oleellisin muutos on siinä, että digiaikana syntyneet eivät enää erikseen mene verkkoon, vaan he ovat verkossa 24/7. Se on elämää, kun meille vanhemmille se on osa elämää. Verkossa eläminen on pääasiassa kuvallista viestintää, kun taas tekstiin tottuneet sukupolvet menevät erikseen verkkoon etsimään tekstimuotoista tietoa.

Mainonnassa on jo pitkään vaikutettu elävän kuvan kautta, vaikka sen ohessa perinteiset, tekstiin perustuvat printtimainokset ovat olemassa edelleen. Opetettaessa mainonnan tunnistettavuutta opettajan on helppo puhua oppilaille mainonnan perinteisistä keinoista. Liikkuva kuva sisältää monikanavaisesti vaikuttavia tunne- elementtejä. Markkinointiin tarkoitettua liikkuvaa kuvaa on verkossa paljon ja median käyttäjinä altistumme kaupalliselle vaikuttamiselle yhä monipuolisemmin.

Tunteisiin vaikutetaan luomalla erilaisia tunnelmia: sisällön tai tiedon kylkiäisenä tulevaa tunnelmaa ei voida mitata tai säännöin säädellä. Silti juuri se tunnelma johdattaa meidät ostopolulle, se yhdistää meitä taiteen keinoin, se saa meidät kuulumaan joukkoon, jakamaan omaa elämäämme ja kulutustamme tarinoina muille sekä olemaan läsnä. Merkityksellisyys kutsuu ostamaan.

 

Kuluttaja haluaa näyttää hyvältä, tehdä hyvää ja näyttää tekemisensä muille

Kuluttaminen muuttuu, pysyykö kuluttajakasvatus muutoksen kyydissä? Viimeisen vuoden aikana olemme kirjoittaneet tässä blogissa usein kulutusympäristön muutoksesta. Olemme pohtineet kotien muuttumista älykodiksi, ihmetelleet kodin sopimussalkun kasvua ja sen hallitsemisen tärkeyttä taloudenhallinnassa. Kulutuksen monimuotoistuminen ja monimutkaistuminen ei ole pelkkää jargonia. Miten kasvattaa kuluttajaksi nykyisessä ja tulevaisuuden toimintaympäristössä?

Ennen ostotapahtumaa ei niinkään tarvinnut käsitteellistää. Mentiin konkreettisesti kauppaan ja kassan kautta ulos. Ostimme ja kulutimme tavaroita, opetuksessa nostimme esiin kysymyksiä, tarvitsemmeko tavaroita vai haluammeko niitä vain. Kannustimme itse tekemiseen ja säästämiseen. Mainontakin oli helpommin havaittavaa kuin nykyisin. Maksaminen tapahtui joko rahalla, kortilla tai luotolla.

Nyt ostaminen on yhä enemmän kokonaisvaltainen kokemus, palvelumuotoiltu prosessi, ostopolku, joka on suunniteltu tyydyttämään tarpeitamme ja tuottamaan mielihyvää. Enää ei ole edes sopivaa jättää kestävyyttä kasvatuksessa huomiotta. Haluamme tehdä hyvää ja yhä useammin myös näyttää kuluttajalta, joka haluaa tehdä hyvää. Kuluttamisesta ja sen kestävyydestä on yhä enemmän tullut osa identiteettiämme. Teemme valintojamme ja ostoksiamme tavoittelemalla hyvyyttä, erilaisten tunnekokemusten perusteella.

Samaan aikaan markkinoinnissa ymmärretään kuluttajia yhä paremmin. Kauppoja syntyy, kun yritys tietää entistä tarkemmin mitä kuluttaja kaipaa.

Entä voiko kuluttaja luottaa siihen, että markkinoille oikeasti tuotetaan palveluita, jotka auttavat paitsi ratkaisemaan arjen ongelmia myös ohjaavat kohti maapallon resursseja positiivisesti vaalivaan käytökseen?

Kasvatuksen näkökulmasta suurin muutos varmasti on se, että pelkällä tiedon lisäämisellä emme pysty opetuksen keinoin tuottamaan kuluttajalle hänen tarvitsemia toimintavalmiuksia. Päätöksenteko ei ole rationaalinen prosessi, vaan monimutkainen, osin tiedostamatonta ajatteluketjua, johon motivaatioiden, arvojen ja asenteiden lisäksi liittyy paljon muitakin tekijöitä.

Emme välttämättä saavuta uudenlaista osaamista perustamalla uusia oppi-aineita tai tuottamalla lisää oppimateriaaleja, digitaalisia pelejä tai lisäämällä opetussuunnitelman oppisisältöjä.

Keskeistä on, miten opetamme.

Miten kohtaamme opetuksessa oppilaat heille itselleen merkityksellisellä tavalla ja ohjaamme heidän oppimistaan positiivisella otteella, askel kerrallaan, uteliaisuutta herättäen? Sen voi tehdä parhaiten oppilaiden maailmaa lähellä olevin esimerkein, tutkimalla ja oivaltamalla. Autamme oppilasta ymmärtämään paitsi omia myös muiden motiiveja ja asenteita, jotka ohjaavat päätöksiin ja valintoihin. Tärkeää on havaita myös torjumisreaktioita, jotka voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamottamia.

Kaikkien kasvatuksen kanssa työskentelevien kannattaa lukea OECD:n raportti The Future of Education and Skills – Education 2030. Raportti esittelee mainiosti kasvatuksen haasteita ja kuvaa tulevaisuuden opetussuunnitelmien tekemisen periaatteet. Keskeiset kysymykset ovat:

  • Mitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja nykypäivän opiskelijat tarvitsevat hyvän tulevaisuuden rakentamisessa?
  • Miten koulutusjärjestelmät voivat tuottaa näitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja?

OECD:n raportti: The Future of Education and Skills – Education 2030

Medialukutaidon opetuksen tueksi syntyi uutta aineistoa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilla on julkaistu uusi media- ja teknologialukutaitoon liittyvä opetuksen tukimateriaali: Nuori sosiaalisen median käyttäjänä.

Media- ja teknologialukutaito on tärkeä osa elämänhallintaa ja liittyy vahvasti kuluttajataitojen opetteluun. Napakkaan, alle kymmenen sivun tausta-aineistoon kannattaa tutustua ennen teeman käsittelyä oppitunnilla.

Tausta-aineistossa esitellään, miten nuoren identiteetti rakentuu sosiaalisessa mediassa. Sivuilla kuvaillaan myös sitä, kuinka erilaiset kaupalliset viestit ja brändit voi tunnistaa somessa. Kaupallisten viestien tunnistamisen opettelu on tärkeää, jotta nuori hahmottaa, kuinka omiin kulutuspäätöksiin voidaan vaikuttaa ulkopuolelta huomaamattomastikin.

Usein kuluttaja haluaa vahvistaa sosiaalisia suhteitaan kulutuksen avulla. Siksi on luonnollista, että kuluttamiseen pyritään vaikuttamaan erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Aineiston on toimittanut VTM Veera Värtinen.

Lue lisää