Luolahenkilön tunteita online

Media on muuttumassa yhä enenevissä määrin liikkuvaksi kuvaksi. Käsitykset elämästä ja todellisuudesta muodostuvat yhä useammin videoiden ja elokuvien kautta. Liikkuvassa kuvassa korostuvat tunne-elämykset.

Kuluttajakasvatuksessakin käsitellään yhä enemmän tunnetaitoja. Kuluttajan ostopolku on kulutusprosessi, joka alkaa haaveista ja harkinnasta, etenee ostotapahtuman ja maksamisen kautta tuotteen ja palvelun käyttöön, sopimusten hallintaan sekä niihin liittyvien maksujen hoitamiseen, joissakin tapauksissa reklamointiin tai asiallisen palautteen antamiseen.

Kuluttajan ostopolku oikeuksineen, vastuineen ja taloustaitoineen sisältää useita tärkeitä kasvatuksen paikkoja, ostopolun valintatilanteissa tarvitsemme tunnetaitoja ja itsetuntemusta. Kysymys on paljon enemmästä kuin mekaanisista ostamisen taidoista: pitää oppia tunteista, jotka ohjaavat toimintaamme kuluttajana. Ostopolulla yhdistyvät eri kasvatuksen alat. Ostopolun avulla opitaan ostamisen koko prosessi ja siihen vaikuttavia tekijöitä sen sijaan, että opettelisimme pelkästään tuntemaan, sääntöjä, vertailutaitoja tai prosenttilaskuja.

Kuluttajuutta on tarpeen opettaa kokonaisuutena ihan uudella tavalla, kun luolahenkilön tuntein kulutamme ja olemme kaupallisen viestinnän parissa 24/7 online.

Kulutus, tunteet ja media
Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti – myös kuluttajana. Kasvatus on pyrkinyt kitkemään meistä luolahenkilön suoraviivaisia reagoinnin toimintatapoja. Etsimme toisten hyväksyntää ja ”rakkautta” pukeutumalla muodikkaasti. Ostamme sen suurimman leivonnaisen, jos se on edullisesti tarjolla. Tartumme uskomattomiin tarjouksiin, vaikka järjellä ajatellen emme saa nopeita voittoja. Jokin alkukantainen itsesäilytysvaisto, joskin vääristynyt, saa meidät käyttäytymään itsellemme vahingollisesti, vastoin parempaa tietoa. Tämä on tuttua käyttäytymisen taloustieteen esittelemissä käytösvinoumissa ja myös tunnetaitojen opettamisessa.

Kuluttaja- ja talouskasvatuksessa oppilaan ohjaaminen tunteiden tunnistamiseen omissa kulutuspäätöksissään on yksi tärkeimmistä opetuksen tavoitteista.

Perheessä opitut sekä yhteisön mallit ja rutiinit ovat kuitenkin ehkä merkittävin tunnepohjaista käyttäytymistämme säätelevä oppimistulos. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä –  se kuinka vahvasti olemme tunteiden vietävissä, on monen seikan yhteistulos.

Apua voisi olla siitä, jos pystymme pysähtymään. Usein hetken tuumattuamme osaamme tunnistaa ja nimetä tunteitamme, ehkä silloin emme toimi vastoin tietoamme. Toinen tapa on luoda itselle mahdollisimman paljon hyvinvointia tukevia tottumuksia ja saada niistä suojaa.

Tunteet eivät siis ole se varsinainen ongelma, vaan se, miten viettien viemänä luolahenkilön kaltaisesti toimimme. Järjellä ajateltuna voi olla erikoista, että valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoamalla vaikutetaan käytökseemme tai muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä.

Vaikutukselle alttiina koko ajan
Nuorten elämän kannalta oleellisin muutos on siinä, että digiaikana syntyneet eivät enää erikseen mene verkkoon, vaan he ovat verkossa 24/7. Se on elämää, kun meille vanhemmille se on osa elämää. Verkossa eläminen on pääasiassa kuvallista viestintää, kun taas tekstiin tottuneet sukupolvet menevät erikseen verkkoon etsimään tekstimuotoista tietoa.

Mainonnassa on jo pitkään vaikutettu elävän kuvan kautta, vaikka sen ohessa perinteiset, tekstiin perustuvat printtimainokset ovat olemassa edelleen. Opetettaessa mainonnan tunnistettavuutta opettajan on helppo puhua oppilaille mainonnan perinteisistä keinoista. Liikkuva kuva sisältää monikanavaisesti vaikuttavia tunne- elementtejä. Markkinointiin tarkoitettua liikkuvaa kuvaa on verkossa paljon ja median käyttäjinä altistumme kaupalliselle vaikuttamiselle yhä monipuolisemmin.

Tunteisiin vaikutetaan luomalla erilaisia tunnelmia: sisällön tai tiedon kylkiäisenä tulevaa tunnelmaa ei voida mitata tai säännöin säädellä. Silti juuri se tunnelma johdattaa meidät ostopolulle, se yhdistää meitä taiteen keinoin, se saa meidät kuulumaan joukkoon, jakamaan omaa elämäämme ja kulutustamme tarinoina muille sekä olemaan läsnä. Merkityksellisyys kutsuu ostamaan.

 

Kuluttaja haluaa näyttää hyvältä, tehdä hyvää ja näyttää tekemisensä muille

Kuluttaminen muuttuu, pysyykö kuluttajakasvatus muutoksen kyydissä? Viimeisen vuoden aikana olemme kirjoittaneet tässä blogissa usein kulutusympäristön muutoksesta. Olemme pohtineet kotien muuttumista älykodiksi, ihmetelleet kodin sopimussalkun kasvua ja sen hallitsemisen tärkeyttä taloudenhallinnassa. Kulutuksen monimuotoistuminen ja monimutkaistuminen ei ole pelkkää jargonia. Miten kasvattaa kuluttajaksi nykyisessä ja tulevaisuuden toimintaympäristössä?

Ennen ostotapahtumaa ei niinkään tarvinnut käsitteellistää. Mentiin konkreettisesti kauppaan ja kassan kautta ulos. Ostimme ja kulutimme tavaroita, opetuksessa nostimme esiin kysymyksiä, tarvitsemmeko tavaroita vai haluammeko niitä vain. Kannustimme itse tekemiseen ja säästämiseen. Mainontakin oli helpommin havaittavaa kuin nykyisin. Maksaminen tapahtui joko rahalla, kortilla tai luotolla.

Nyt ostaminen on yhä enemmän kokonaisvaltainen kokemus, palvelumuotoiltu prosessi, ostopolku, joka on suunniteltu tyydyttämään tarpeitamme ja tuottamaan mielihyvää. Enää ei ole edes sopivaa jättää kestävyyttä kasvatuksessa huomiotta. Haluamme tehdä hyvää ja yhä useammin myös näyttää kuluttajalta, joka haluaa tehdä hyvää. Kuluttamisesta ja sen kestävyydestä on yhä enemmän tullut osa identiteettiämme. Teemme valintojamme ja ostoksiamme tavoittelemalla hyvyyttä, erilaisten tunnekokemusten perusteella.

Samaan aikaan markkinoinnissa ymmärretään kuluttajia yhä paremmin. Kauppoja syntyy, kun yritys tietää entistä tarkemmin mitä kuluttaja kaipaa.

Entä voiko kuluttaja luottaa siihen, että markkinoille oikeasti tuotetaan palveluita, jotka auttavat paitsi ratkaisemaan arjen ongelmia myös ohjaavat kohti maapallon resursseja positiivisesti vaalivaan käytökseen?

Kasvatuksen näkökulmasta suurin muutos varmasti on se, että pelkällä tiedon lisäämisellä emme pysty opetuksen keinoin tuottamaan kuluttajalle hänen tarvitsemia toimintavalmiuksia. Päätöksenteko ei ole rationaalinen prosessi, vaan monimutkainen, osin tiedostamatonta ajatteluketjua, johon motivaatioiden, arvojen ja asenteiden lisäksi liittyy paljon muitakin tekijöitä.

Emme välttämättä saavuta uudenlaista osaamista perustamalla uusia oppi-aineita tai tuottamalla lisää oppimateriaaleja, digitaalisia pelejä tai lisäämällä opetussuunnitelman oppisisältöjä.

Keskeistä on, miten opetamme.

Miten kohtaamme opetuksessa oppilaat heille itselleen merkityksellisellä tavalla ja ohjaamme heidän oppimistaan positiivisella otteella, askel kerrallaan, uteliaisuutta herättäen? Sen voi tehdä parhaiten oppilaiden maailmaa lähellä olevin esimerkein, tutkimalla ja oivaltamalla. Autamme oppilasta ymmärtämään paitsi omia myös muiden motiiveja ja asenteita, jotka ohjaavat päätöksiin ja valintoihin. Tärkeää on havaita myös torjumisreaktioita, jotka voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamottamia.

Kaikkien kasvatuksen kanssa työskentelevien kannattaa lukea OECD:n raportti The Future of Education and Skills – Education 2030. Raportti esittelee mainiosti kasvatuksen haasteita ja kuvaa tulevaisuuden opetussuunnitelmien tekemisen periaatteet. Keskeiset kysymykset ovat:

  • Mitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja nykypäivän opiskelijat tarvitsevat hyvän tulevaisuuden rakentamisessa?
  • Miten koulutusjärjestelmät voivat tuottaa näitä tietoja, taitoja, asenteita ja arvoja?

OECD:n raportti: The Future of Education and Skills – Education 2030

Medialukutaidon opetuksen tueksi syntyi uutta aineistoa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilla on julkaistu uusi media- ja teknologialukutaitoon liittyvä opetuksen tukimateriaali: Nuori sosiaalisen median käyttäjänä.

Media- ja teknologialukutaito on tärkeä osa elämänhallintaa ja liittyy vahvasti kuluttajataitojen opetteluun. Napakkaan, alle kymmenen sivun tausta-aineistoon kannattaa tutustua ennen teeman käsittelyä oppitunnilla.

Tausta-aineistossa esitellään, miten nuoren identiteetti rakentuu sosiaalisessa mediassa. Sivuilla kuvaillaan myös sitä, kuinka erilaiset kaupalliset viestit ja brändit voi tunnistaa somessa. Kaupallisten viestien tunnistamisen opettelu on tärkeää, jotta nuori hahmottaa, kuinka omiin kulutuspäätöksiin voidaan vaikuttaa ulkopuolelta huomaamattomastikin.

Usein kuluttaja haluaa vahvistaa sosiaalisia suhteitaan kulutuksen avulla. Siksi on luonnollista, että kuluttamiseen pyritään vaikuttamaan erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Aineiston on toimittanut VTM Veera Värtinen.

Lue lisää

Valintoja, valintoja – voiko niitä opettaa?

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa kysyin: eihän yhtä oikeaa väylää tulla hyväksi kuluttajaksi ole olemassa? Taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kuluttamisen harjoittelu lähtee tiedostamisesta ja omasta harkinnasta, mutta joskus vaihtoehtojen runsaus voi tehdä hyvien valintojen tekemisestä vaikeaa.

Kerron teille nyt kohdalleni sattuneesta ”case hiusnaamiosta”. Seikkailin työpäivän jälkeen kosmetiikkatuotteita myyvän erikoisliikkeen tarjoushyllyjen välissä. Hetken mielijohteesta käteni tarttui alennetulla hintalapulla varustettuun hiusnaamiopurnukkaan. Muistin kyllä, että kylpyhuoneen kaapissa vanhenee vielä edellinen naamiopurkki käyttämättömänä. Laitoin hiusnaamion ostoskoriin ja lampsin kassalle – ennen kaikkea tyytyväisenä tekemästäni alennuslöydöstä.

Joskus valintojemme seuraukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Niin hyvät kuin huonotkin.

Lue lisää

Varhaislapsuuden arjessa syntyvät kuluttajataidot ja tottumukset

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 nostaa esiin tärkeän kysymyksen: Lasten arki köyhyydessä. Tässä arjessa lapset oppivat tietonsa, taitonsa, asenteensa, toimintavalmiutensa sekä hyvinvointiin vaikuttavat tottumuksensa.

Mikä on alle kouluikäisen lapsen arkea?
Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. Tätä täydentää varhaiskasvatus. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa. Meillä on kasvatusperinne, jonka mukaan olemme toimineet vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Arkikokemus on kuitenkin erilainen silloin, kun arki laajenee älypuhelimen tai tabletin kautta erilaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka eivät ole vanhemmille tai kasvattajille tuttuja.

Lue lisää

Mitä ja miten opetamme, kun nuoren arki on palvelualustalla?

Inspiroiduin löytäessäni mediakasvattajien Fb-ryhmästä julkaisun, joka alkaa tiiviillä nykytilanteen kuvauksella:

”Digitaalinen teknologia on ollut sosiaalisen muutoksen katalysaattori henkilökohtaisten tietokoneiden yleistymisestä 1980-luvulla, World Wide Webin leviämiseen 1990-luvulla ja edelleen mobiililaitteiden ja sosiaalisen median nousuun 2000-luvulla. Vaikka koulut ovat monin tavoin sopeutuneet kehityskulkuun kahden viime vuosikymmenen aikana, yleinen käsitys on, että lasten, esiteinien ja teinien elämä pyörii sellaisten digitaalisten teknologioiden ja uusien toimintatapojen ympärillä, jotka ovat jotain aivan muuta kuin mitä he kohtaavat kouluopetuksessa.”

Lue lisää

Kulutatko viisain valinnoin vai viettien viemänä

Helsingin Sanomat kertoo Upright-yrityksestä 14.3.2018 otsikolla ”Annu Nieminen, 33, etsi Piilaaksosta hanketta, joka pyrkisi pelastamaan maailman – kun sitä ei löytynyt, hän perusti sen Suomeen”. Nieminen uskoo ihmisten toimivan rationaalisesti, kun oikeaa tietoa on tarjolla. Upright-yrityksessä kehitetään menetelmiä luoda datasta tietoa, joka kertoo kuluttajalle tiivistettynä ymmärrettävässä muodossa yritysten toiminnan vaikutukset ympäristöön, terveyteen yhteiskuntaan ja tiedon luomiseen.

Olen samaa mieltä: kun saamme selkeää tietoa oikeaan aikaan oikeassa yhteydessä, se ohjaa päätöksentekoamme. Uskon, että teknologia ja datan käyttö voisivat antaa meille kuluttajille todellista valtaa. Siihen tarvitaan tueksi datatalouden uusia palveluja, jotka sujuvoittavat kuluttajan fiksuja valintoja.

Lue lisää