Koulupäivän voi aloittaa keskustelemalla kuluttajuudesta

Päivänavauksen perinteet ulottuvat koko koululaitoksen syntyjuuriin, ja niiden sisällöt ovat luonnollisesti eläneet ajassa. Nykyisen muotoista aamunavausta edelsivät kansa- ja oppikoulujen aamu- ja iltarukoushetket. 1960-luvulla keskusradion yleistymisen myötä päivänavauskäytännöt saivat uutta ilmettä ja ne monipuolistuivat. Nimeksi vakiintui päivänavaus.

Nykyään käytännöt päivänavausten pitämisessä vaihtelevat suuresti eri oppilaitoksissa. Joissakin kouluissa aamu aloitetaan keskusradioiden kautta yhä päivittäin yhteisellä aamunavauksella, kun taas joissakin oppilaitoksissa keräännytään perjantaisin koko koulun yhteiseen aamu- tai iltapäivähetkeen, jolla vahvistetaan myös yhteisöllisyyttä. Niin perusopetus- kuin lukioasetuskin säätävät päivänavauksen pitämisen, vaikka sen sisältö jätetään asetuksissa määrittelemättä.

Hyvä päivänavaus puhuttaa ja jää nuoren mieleen. Parhaassa tapauksessa se aktivoi toimintaan. Nuorilta kysyttäessä aiheen ajankohtaisuus on hyvän aamunavauksen yksi edellytys.

Siinä missä seurakunnat ovat tarjonneet uskonnollissävytteisiä aamunavauksia, yhä useampi toimija on tarttunut aiheeseen nykypäivänä omista lähtökohdistaan käsin. Ja miksipäs ei! Aamunavaukset ovat paikkoja, joissa voi herätellä nuoria ajattelemaan ja oivaltamaan jostain aivan muusta kuin päivän perinteisistä oppiaineista. Lisäksi niissä tavoittaa paljon nuoria. Nykyään netistä löytyykin aamunavausmateriaalia niin ystävänpäivän juhlimiseen, liikkumiseen kuin lasten oikeuksiinkin liittyen.

Kuluttajuus on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Talousasiat kiinnostavat nuoria ja heillä on paljon aiheesta jaettavaa. TATin tutkimuksen mukaan niin nuoret kuin opettajatkin kokevat aiheen tärkeäksi. Nuoret haluaisivat parantaa omaa talousosaamistaan ja toisaalta opettajat kokevat, ettei koulu anna riittäviä valmiuksia nuorille talousasioiden oppimiseen. Aiheen monipuolinen käsitteleminen onkin tärkeää.

Keskustele kuluttajuudesta 15.3. – aloita aamunavauksella, tee teemapäivä

Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä eli maaliskuun 15. on erinomainen paikka keskustella kuluttajuudesta nuorten kanssa. Päivä tarjoaa luonnolliset puitteet aiheen käsittelyyn ja esille nostamiseen koko koulussa. Päivän voi aloittaa aamunavauksella aiheesta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin teemaan voi sukeltaa syvemmälle vaikkapa rakentamalla kuluttajan oikeuksista koko koulun yhteisen teemapäivän!

Nuorten Akatemian sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhdessä tekemä aamunavaus löytyy täältä ja muuta oppimateriaalia talous- ja kuluttajakasvatukseen liittyen tarjoamme täältä. Kannustamme kaikkia oppilaitoksia keskustelemaan kuluttajuudesta ja nostamaan aihe esille erityisesti kansainvälisenä kuluttajan oikeuksien päivänä.

Hyvää kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää!

Linkit:

Aamunavaus, kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3. (pdf) 

Nuorten talousosaaminen 2018 -tutkimus (pdf), Talous ja Nuoret TAT


Kirjoittaja Ulla Saalasti on projektikoordinaattori Nuorten Akatemiassa ja vastaa järjestön kuluttajakasvatushankkeista.

Kuluttajana selviytyminen vaatii uudenlaista sinnikkyyttä

Kuluttaminen on aina ollut haastavaa, kuluttajilla on ollut puutetta niin materiasta kuin rahastakin. Tarvittavat selviytymiskeinot ovat kuitenkin ehkä muuttuneet. Aiemmin selviytyminen liittyi puutteen selättämiseen ja siinä tarvittavaan sisukkuuteen. Kulutettavia tuotteita ei ollut tarjolla, valinta tehtiin suppeammasta tuotevalikoimasta ja maksuvälineenä oli selkeästi konkreettinen raha. Oli myös selviydyttävä ilman.

Ylikulutus, eli ihmisen vaikeus tehdä hyvinvointinsa kannalta ”viisaita” valintoja huomattiin ruoan kulutuksessa jo kauan sitten. Ylipaino on ollut ongelmana siitä lähtien kun energiapitoisesta ruoasta ei ole ollut puutetta ja ihmisten on pitänyt tottumuksineen selviytyä notkuvien pöytien ja myyntitiskien tarjonnassa. On selviydyttävä houkutuksista.

Kuluttajan tärkeäksi voimavaraksi on tunnistettu kieltäytymiseen perustuva valinta. Tiedon sijaan on tarjottu erilaisia valintamalleja kuten ruokaympyrät ja muut nyrkkisäännöt. Valistustyöstä huolimatta kuluttajien kyky selviytyä ruokavalinnoistaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa ja kansalaisten paino nousee.

Sumentaako mahdollisuus ostaa luotolla käsitystä rahan puutteesta?

Vaikuttaa siltä, että ylikulutuksen ongelma on laajenemassa laajemmin koko arjenhallintaan, kun myös muuhun kuin ruokaan liittyvissä tuotteissa ja palveluissa eletään tarjonnan ähkyssä. Tätä kehitystä tukee pikavipit ja muu luotolla ostaminen. Kyky kieltäytyä mieliteoistaan alkaa olla kulmakivi kaikessa kulutuksessa. Samalla kuluttajan toimintaympäristö monimutkaistuu koko ajan. Kulutuksen kohteet ovat muuttuneet, tuotteiden ja palveluiden oheen on tullut erilaisia tuotteiden ja palveluiden kombinaatioita.

Aiemman puutteesta selviytymiseen käytetyn sisun sijaan, tarvitaankin nyt uudenlaista sitkeyttä. Kutsun tässä blogissa sitä resilienssiksi.

Voidaan ajatella, että osaavan kuluttajan arjen toiminta rakentuu selviämistaitojen ja tahdon varaan. Sitkeys perustuu omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta, silloin kun ei itse selviydy. Kyse on siis resilienssistä.

Kuluttajalta vaaditaan resilienssiä koko ostopolun ajan esimerkiksi kyvyssä tunnistaa kaupallinen vaikuttaminen, oman maksuvalmiuden arvioinnissa, taidossa tehdä reklamaatio, ratkaisujen löytämisessä talousongelmissa tai tilanteissa, joissa on joutunut huijauksen kohteeksi.

Resilienssiä tarvitaan toimintaympäristön ja ilmaston muutoksessa

Ilmastonmuutoksen uhka on suurimpia kuluttajien ja koko yhteiskunnan resilienssiä vaativia tilanteita. Siitä selviytymiseen tarvitaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Turvallisuuden hallinta onnistuu vain, jos kuluttajien toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Kuluttajan on sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen ja kuluttajien elämään.

Uudenalaista toimintakykyä

Kuluttajien on opittava materiaalien optimaalista käyttöä, hukan välttämistä ja vähentämistä, ympäristövahinkojen välttämistä ja luonnonvarojen loppumisen ehkäisemistä. Uutta arvoa pyritään luomaan pienemmistä materiaalisista panoksista.

Tarvitaan resurssiviisautta, joka on kykyä kuluttaa resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Toimintavalmiuksiin tähtäävää opetusta

Tulevaisuus vaatii resilienssiä. Opetuksessa ja kasvatuksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme tehdä asioille jotain, kun emme jää uhrin asemaan.

Autetaan kasvatuksessa oppilaita kehittämään sisäistä haluaan ja motivaatiota selvitä eri tilanteista. Kun oppilaita kannustaa tunnistamaan oman tilanteensa ja voimavaransa realistisesti, he kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa.

Voimaantuneita kuluttajia ja kansalaisia

Resilienssi voi syntyä parhaiten edellisessä postauksessani pohtimani kuluttajan voimaantumisen kautta.

Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin. Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja voi kokonaiskäsityksen avulla hallita ja kontrolloida omaa kulutustaan.

Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.

Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärtäminen on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.

Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetuksessa tämä tarkoittaa taitavaa pedagogiikkaa tiedon kaatamisen sijaan. Se voi olla tutkimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä.

Voimaannuttavaa talouskasvatusta

Keskustelu taloustaidoista käy vilkkaana. TATin tutkimus Talous ja Nuoret osoittaa, että nuorten taloustaidot ovat puutteelliset ja opettajille taloustaitojen opettaminen on vaikeaa.

Veronmaksajien viestintäjohtaja ja päätoimittaja Antti Oksanen kirjoittaa Taloustaitolehdessä viisaasti:

”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen. Tiukka kapselointi erilleen muusta maailmasta tappoi aikoinaan monen koulukaverin ilon perinteisestä atk:sta tai kaupallisista aineista.”

Uskon, että maailmanlaajuisesti ollaan matkalla poispäin tiukasta oppiainejaosta. OECD:n raportin Education 2030 mukaan koulutuksen pitäisi tuottaa kykyä ratkaista ongelmia, jotka liittyvät ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Elämäntaidot sekä kyky kriittiseen ja systeemiseen ajatteluun korostuvat.

Kuluttaminen ja talous on kokonaisuus

Kuluttajan osaaminen on kimppu tavoiteltavia taitoja ja opittavia sisältöjä, jotka tukevat toinen toisiaan.

Opetuksessa on tärkeää auttaa oppilaita hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään asioiden yhteyksiä. Opetussuunnitelmassa puhutaan ekososiaalisesta sivistyksestä. Ympäristö, talous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus liittyvät kaikki ihmisenä toimimisen laajaan kokonaisuuteen. Arjenhallinnan valmiuksia ei synny opettelemalla teoriaa tai taitoja yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Tarvitaan opetusta, joka kehittää systeemistä ja kriittistä ajattelua.

Mielestäni opetussuunnitelman tasolla on opetuksen tavoitteita ja mahdollisuuksia talouskasvatuksen toteuttamiseksi asetettu jo nyt paljon. Miksi sitten emme opi taloustaitoja? Miksi opettajat uupuvat aiheen edessä?

Yksittäisiin tietoihin ja taitoihin keskittymisen sijaan kokonaisuuden hallinnan opetusta

Kuluttajuus on viime vuosina tullut digitalisaation ja palvelullistumisen vuoksi yhä monimutkaisemmaksi. Ovatko opetusmenetelmät ja oppimateriaalit seuranneet mukana?

Kuluttajuus opetuksen sisältönä on helpoin toteuttaa abstraktina arvoja pohtivana ”millainen kuluttaja olen?” -keskusteluna, jota voi käydä niin monilukutaidon, taloustaidon, ilmastonmuutoksen ja kestävyyden osaamiskokonaisuuden yhteydessä. Kulutuksen arvopohdinnat näkyvät jo selvästi esim. nuorten ympäristötietoisuuden lisääntymisenä.

Oppilailla on tietoa, että pitää säästää ja olla fiksu kuluttaja, ruutuaikaa pitää rajoittaa ja ilmastomuutos pysäyttää. Kuitenkin on tarpeellista päästä syvemmälle, luoda usko ja valmiudet siihen, että oppilas osaa toimia itse.

Miten arjen taitojen opetusta pitää kehittää?
Opetammeko siis kouluissa liian mekaanisesti rahankäyttöä, säästämistä ja pankkituotteita laajemman taloudenhallinnan ja resurssiviisauden sijaan? Onko taloudellisen lukutaidon määritelmä liian kapea? Onko määritelmässä otettu riittävästi huomioon kuluttajan erilaiset mahdollisuudet toimia, jos hän on vähävarainen?

Tätä minut saa pohtimaan Talentia-lehden artikkeli Taloussosiaalityö tutkii suhdetta rahaan. Siinä pohditaan, että taloudellinen toimintakykyisyys tarkoittaa muun muassa sitä, kuinka ihminen kykenee tulemaan rahan kanssa toimeen, eli millaisia tietoja ja taitoja sekä niin sanottua taloudellista lukutaitoa hänellä on, jotta hän saisi rahat riittämään. Pelkkä tietojen ja taitojen lisääminen ei kuitenkaan toimeentulo-ongelmia ratkaise.

Kun tapaan koulutuksissa opettajia, he usein toteavat, etteivät hallitse digitaalisen kuluttamisen ja monimutkaistuvien markkinoiden kokonaisuutta, joten heillä ei ole aikaa ja voimia ottaa selvää ja opettaa kaikkea kuluttajuuteen liittyvää.

Varsinkin kuluttajan oikeudet ja sopimusjuridiikka koetaan vaikeana opettaa eikä se tunnu perusopetuksen oppilaille kovin ajankohtaiselta.

Kuitenkin ostaminen on aina sopimus ja taloudenhallinta perustuu sopimuksiin – myös nuorten ostoksissa ja rahankäytössä.

Voiko ostopolkumallia käyttämällä opettaja voimaannuttaa oppijaa hallitsemaan talouttaan?
Kuluttajapolitiikassa on puhuttu jo jonkin aikaa kuluttajien voimaannuttamisesta. Voimaannuttamisen käsite taitaa olla alun alkaen sosiaalityön käsitteitä. Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin.

Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja niihin liityvät oikeudet ja vastuut ja sen kautta voi hallita ja kontrolloida omaa toimintaansa.

Kuluttaminen voidaan kuvata sarjana kokemuksia ja tilanteita, joita nimeämällä ja selittämällä yksilöt oppivat näkemään toimintansa ja päämääriensä samankaltaisuuden eri asioita hankittaessa. Kuluttajakasvatuksessa on viime vuosina kehitetty mallia, jossa kuluttajuutta lähestytään tietosisältöjen sijaan toiminnan eli ostamisen prosessin kautta.  Kun ymmärtää omaa toimintaansa näkee myös helpommin mahdollisuutensa saavuttaa omia itselle tärkeitä päämääriä ja toimia omien arvojensa mukaan. Olipa kyse sitten säästeliäisyydestä tai ympäristöystävällisyydestä.

Kun auttaa oppilasta hahmottamaan ostopolkua, päästään käsiksi omiin resursseihin ja mahdollisuuksiin kuluttajana ja jopa hallitsemaan niitä. Näin oppijalle syntyy motivaatio hallita kuluttamistaan sekä positiivinen elämänusko.

Taloustaitojen opetus on siis monimuotoinen kokonaisuus. On tärkeää, että opettajat saavat täydennyskoulutusta, jossa he itse voimaantuvat kuluttajana ja saavat kokonaiskuvan ostopolusta – eli kuluttamisen prosessista ja taloudenpidosta systeeminä.

Seuraavat kolme voimaantumisteorian periaatetta kannattaa muistaa, kun taloustaidosta puhutaan. Ne ovat samat opettajille kuin oppijoillekin

  1. Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.
  2. Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärrys on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.
  3. Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetusmenetelminä ja koulun arjessa tämä tarkoittaa tutkivaa oppimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä, kun opetetaan arjenhallintaa.

 

Mediataitoviikolla voi oppia kuluttajan mediataitoja

Z-sukupolvi kierrättää ja ostaa vain arvotavaraa todetaan Kauppalehdessä julkaistussa artikkelissa.

Väite perustuu Vähittäiskaupan Tutkimussäätiön kyselytutkimuksiin. Alustojen tuoma jakamistalous on nuorten suosiossa. Samaan aikaan Z-sukupolvi kuitenkin ihailee kalliiden tavaroiden omistamista eikä ole valmis tinkimään omasta kulutuksestaan ympäristösyistä.

Opetussuunnitelmissa ympäristökasvatus onkin ollut mukana jo pitkään. Nykynuoret ovat yhä tietoisempia ympäristöongelmista ja vaativat kaupalta vastuullisuutta ja avoimuutta tuotantoketjujen suhteen. Vastuullisuus näkyy eläinten hyvinvoinnin merkityksen arvostamisena, ja muovin käyttö arveluttaa.

Ihmiset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Ympäristötekoja odotetaan etenkin poliitikoilta, mutta omista nautinnoista ei olla valmiita tinkimään. On siis tilausta kuluttaja- ja kansalaiskasvatukselle ja toisaalta myös tunnetaitojen opetukselle, sillä onhan tiedossa, ettei kuluttaja ole rationaalinen, vaan meitä johdattavat tietoa useammin käyttäytymisen vinoumat, joita erityisesti on nostettu esiin käyttäytymisen taloustieteessä.

Käyttäytymisen vinoumista löytynee selityksiä sille, että kuluttajat hakevat omaa nautintoaan ja ”nopeita voittoja”. Näistä esimerkkejä ovat pikavippien ja kalliiden kulutusluottojen suosio. Kun tämä yhdistetään artikkelissakin mainittuun brändituotteiden suosioon nuorten kulutuksessa, siinä lienee yksi selittävä tekijä myös talousongelmien lisääntymiselle.

Mitä kasvatuksessa voidaan tehdä?

Kauppalehden artikkelin esittelemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että Z-sukupolvi ostaa verkosta enemmän kuin vanhemmat ikäluokat, toki nuoret käyvät edelleen myös kivijalkakaupassa. Tietoa tuotteista haetaan mobiililla. Parhaillaan vietettävällä mediataitoviikolla voi kyselytutkimuksen tuloksiakin arvioitaessa todeta, että kuluttajan mediataidot ovat entistäkin tärkeämpiä.

Tietoa etsitään googlaamalla tai suoraan kaupan verkkosivuilta. Someen ja keskustelupalstoihin ei luoteta yhtä paljon. On siis tärkeää erottaa mainos, pystyä arvioimaan mistä omat haaveet tulevat. Mikä on markkinointitarkoituksiin tuotettua vertailutietoa ja mikä on tutkittua tai luotettava tietoa. On pystyttävä arvioimaan omaa toimintaa verkossa.

KKV on mukana mediataitoviikolla aineistolla ”Haaveilen ja harkitsen”. Hyvää mediataitoviikkoa kaikille!

Kuluttajan mediataidot osaksi taloustaitoja

Joulun aika on hyvä aika opettaa kouluissa kuluttajakasvatusta. Ostokehotuksia on kaikkialla ja rahan puutteeseen on tarjolla ratkaisuja kuten: ”Iloitse nyt”, ”Maksa vasta myöhemmin”, ”Me vertailimme lainat puolestasi”…

Lainojen markkinointia on niin televisiossa kuin radiossa, joten perheen pienimmätkin osaavat jo rallatella luotontarjoajien mainosriimejä.

Samalla tavalla kuin säästäminen ja korkolaskut ovat talouskasvatuksen ydintä, myös mainonnanlukutaidon on sitä oltava. Talouskasvatuksen mediataidot on otettava erityisen huomion kohteeksi talouskasvatusta kehitettäessä. Tästä tulin yhä vakuuttuneemmaksi luettuani pari ajankohtaista kirjoitusta luottojen markkinoinnista.

”Älä anna tyhjän pankkitilin jarruttaa!”, otsikoi kuluttaja-asiamies Katri Väänänen viimeisimmän bloginsa. Hän toteaa luottojen markkinoinnista seuraavaa: ”Olennaista on esimerkiksi se, miten päätöksenteon kannalta olennainen tieto esitetään ja miten kuluttajia tuupataan aktiiviseen toimintaan. Kuluttaja voisi esimerkiksi hahmottaa paremmin luoton vaikutuksia menoihinsa, jos hän näkisi ennen luoton nostoa, miten erien suuruus vaikuttaa maksuaikaan ja korkomenoihin.”

Talouteen vaikuttavan tiedon hankinta ja sen sisäistäminen edellyttävät hakijalta yhä enemmän paitsi kykyä analysoida tietoa myös arvioida sen tarkoitusperiä. Aiheeseen pureutuu Tampereen yliopiston Moreenimedian verkkojulkaisun artikkeli: Ilmaisten lainankilpailutussivustojen määrä kasvoi muutamassa vuodessa – ”Asiakkaalle luodaan illuusio, että valta on hänellä” .

Jos jotain palvelua markkinoidaan ilmaisuilla ”kilpailutettu” tai ”vertailtu”, viestin vastaanottajan tulisi kyetä arvioimaan, onko kyseessä pelkästään osa yrityksen markkinointia.
Varsinkaan taloustaitojen opetuksessa ei kannata tyytyä siihen, että kun lainankilpailutussivustoa käytetään, ymmärretään ainoastaan perusasiat lainan hinnan laskemisesta ja omasta rahatilanteesta. Yhtä tärkeä taloudenhallinnan kannalta on ohjata ottamaan selvää, kuka tai mikä taho on tuon tarjotun tiedon tai apuvälineen taustalla. Sen jälkeen pohditaan vielä, mitkä voivat olla markkinoijan tarkoitusperät, mistä se saa tuottonsa ja mitä toimijaa se edustaa.

Kuluttajakasvatusta kehitettämässä ja opettajia kouluttamassa

Kuluttaminen on jatkuvassa muutoksessa. Digitaalisuus tai palvelullistuminen ei sinälläään muuta kuluttajan oikeuksia ja kuluttajataitoja. Niitä vain sovelletaan opetukseen uudenlaisissa toimintaympäristöissä ja uusien ilmiöiden kautta. Uusissa opettajien aineistoissa ja täydennyskoulutuksessa on monesti kysymys uusien opetettavien sisältöjen jäsentämisestä ja yhdistämisestä jo aiemmin hallittuun. Katso videolta esimerkkejä, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on tehty kuluttajakasvatuksen kehittämiseksi.

 

Linkit videolla mainittuihin julkasuihin:

Elämää älykodissa

Osaava ostaja

Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä

Ostopolkuun perustuva oppimateriaali

Tietoa ja hakuohjeet maksuttomaan kuluttajakasvatuksen täydennyskoulutukseen:
Osallisuutta kuluttajakasvatukseen