Arjen kuluttajakokemuksia

Näin heinäkuussa, yleisenä lomakautena, tulin pohtineeksi arjen kuluttajakokemuksiani. Nostan tähän postaukseen esimerkkitilanteen, joka herätti pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä ja miksi kuluttajana ei aina tule toimittua rationaalisesti, vaikka tietoa ja neuvoa järkevän päätöksenteon tueksi olisikin saatavilla.

Kesällä, hyvien säiden salliessa, tulee viihdyttyä enemmän ulkona ja liikkuminen siirtyy kuntosaleilta ulos. Omaan kuntosalikortin vuoden jäsenyydellä ja pohdin sen tauolle laittamista heinäkuun ajaksi tietäen, että sen käyttöaste mitä todennäköisimmin jää vähemmälle. Tällainen mahdollisuus tarjotaan kuntosalilla, jolla käyn – toki palveluntarjoajasta riippuu, voiko kortin jättää väliaikaisesti pois käytöstä ja voiko jäsenyyttä säästää myöhemmäksi, kun käyttöä on taas enemmän.

Hyvää palvelumuotoilua on, kun yritys tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden palveluhävikin välttämiseen – kuluttajan vastuulla toki itse on huolehtia mahdollisuuden hyödyntämisestä. Palveluhävikissä on kyse kotitalouksien jatkuviin, sopimusperusteisten palveluiden käyttöön liittyvästä ilmiöstä, jolla tarkoitetaan sitä, että kuluttaja jättää jostain syystä palvelun tai sen osia, esimerkiksi kuntosalijäsenyyden tai jonkin suoratoistopalvelun, käyttämättä vaikka hän maksaa palvelusta käyttömaksua kuukausittain.

Viime kesän alussa, saman päätöksenteon partaalla, ajattelin ”kyllähän minä nyt salilla jaksan käydä kesälläkin” ja kuntosalikortin tauolle laittaminen jäi tekemättä. Tulivat helteet, kesän menot ja lomareissu ja salilla käynti vaipui onnellisesti unholaan. Syksyn tullen huomasin maksaneeni kuntosalikortista turhaan kuukauden ajan. En kehota toki laittamaan kuntosalikorttiasi tauolle, mutta kannustan pohtimaan palveluhävikin mahdollisuutta omassa arjessasi ja voiko se ilmetä jollakin muulla tavoin. Aika ajoin on hyvä tarkistaa kotitalouden sopimukset, palveluhävikkiä silmällä pitäen. Mitä tekijöitä palveluhävikin muodostumisen taustalla voi vaikuttaa? Miksi kuluttaja tekee epärationaalisia päätöksiä, vaikka tietäisi, miten toimia järkevästi?

Tiedostamattomat kognitiiviset vinoumat voivat vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen

Epärationaalista toimintaa voidaan kuvata muun muassa kognitiivisen vinouman käsitteellä, jolla viitataan ihmisillä esiintyviin taipumuksiin hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota tietyillä tavoin. Vahvistusharha on yksi esimerkki kognitiivisesta vinoumasta, jossa yksilö etsii ja havaitsee vain omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tapauksessani, kyseessä oli eräänlainen arkinen vahvistusharha: halusin uskoa mielikuvaani itsestäni aktiivisena kuntosalikävijänä, ja optimistisella itsepuhelulla vahvistin tätä ajatusta, vaikka todellisuudessa tiesin haluavani nauttia kesästä muualla kuin jumppasaleissa. Toki vahvistusharhan lisäksi, kuntosalikortin tauolle laittamista edesauttoi inhimillinen unohduskin. Tänä vuonna, viime kesästä viisastuneena, toimin toisin ja laitoin kuntosalikorttini heinäkuuksi tauolle.

Samanlaisen vahvistusharhan voin havaita ilmenevän usein myös joulun herkuttelujen jälkeen, kun usko yht’äkkiseen, radikaalisti tavallisia tottumuksia liikunnallisesti aktiivisempaan ja terveellisempään elämäntapamuutokseen on vahva. Tätä uskoa mielellään vahvistaa etsiytymällä sellaisen tiedon äärelle, joka uskoa muutokseen tukee – kuten joka kanavalta tulvivien kuntoilu- ja ruokavaliovinkkien pariin.

Tällainen arkinen vahvistusharha voi aiheuttaa epärationaalista päätöksentekoa myös kulutuskäyttäytymisessä: esimerkiksi viime tammikuussa koin hätkähdyttävää tarvetta uuden urheilutopin ostamiselle, vaikka niitä löytyy varastosta aivan riittämiin.

Varastoa aikani silmäiltyäni totesin lopulta topin tuskin eritoten vaikuttavan urheiluintoon pidemmällä aikavälillä, ja jätin topin ostamatta. Jäin kuitenkin pohtimaan, mistä ajatus ostotarpeesta oli lähtöisin ja kyse vaikuttaisi olevan samaan vahvistusharhaan liittyvästä ilmiöstä.

Näitä arjen tilanteita, joissa emme aina toimi rationaalisesti, voimme kuitenkin oppia tiedostamaan. Kognitiivisten vinoumien tunnistamiseen tarvitaan kriittistä ajattelua, jonka lähtökohtana on, että hyväksytään vinouman olemassaolo.

Esimerkkejä arjesta voi hyödyntää myös opetuksessa ja haastaa oppilaatkin pohtimaan, missä muissa tilanteissa toimintaamme voi harhauttaa kognitiivinen vinouma ja siten tiedostamaan kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Hyvä kriittisen ajattelun harjoitus on yrittää kampittaa itsensä tai parinsa väittelyssä, etsien vastakkaisia näkemyksiä ja puntaroimalla niiden välistä eroa, nähden lopulta, minkä argumentin puolella on vahvempi logiikka ja näyttö. Aina argumenteille ei toki löydy yksiselitteistä, toista vahvempaa lopputulosta, esimerkiksi pohdittaessa eettisiä kysymyksiä, mutta harjoitus kehittää silti etsimään erilaisia näkökulmia käsiteltävään aiheeseen ja siten avartamaan omaa ajatusmaailmaa. Tällaisia keskusteluharjoituksia tehdessään oppilaat, ja itse kukin, voivat myös kehittyä – jos ei rationaalisiksi, koska sellaista ei liene olemassakaan- niin ainakin paremmin toimintaansa tiedostaviksi kuluttajiksi.

Halutessasi, käyttäytymisen taloustieteistä ja kuluttajan epärationaalisuudesta voit lukea lisää myös näistä Anja Peltosen kirjoituksista:

Miten kasvattaa lapsista ja nuorista vahvoja kuluttajia

Kulutatko viisain valinnoin vai viettien viemänä

Autopilotilla mediaan?

Lähteenä ja inspiraationa on hyödynnetty,

Thaler, R. (2015). Väärin käyttäytyminen: käyttäytymistaloustieteen synty. Terra Cognita

Kahneman, D. (2012). Ajattelu nopeasti ja hitaasti. Terra Cognita


Kirjoittaja:

Emilia toimii harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastolla kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

Kuluttajaosaaminen osana ekososiaalista sivistystä

Huoli ympäristömme kestämättömyydestä välittyy tänä päivänä kaikilla kanavilla: kansainvälisinä ilmastolakkoina, mielenosoituksina, kannanottoina, asiantuntijoiden puheenvuoroissa – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Myös nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorisobarometrin tutkimusten mukaan – esimerkiksi erittäin paljon turvattomuudentunteita ilmastonmuutoksen vuoksi kokevien osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Nuoret haluavat oppia ilmastonmuutoksesta ja vaikuttaa omalla toiminnallaan – ja vaikuttavatkin, sillä 5.6.2019 maailman koulujen ilmastokokouksessa päätettiin istuttaa 100 miljoonaa puuta ympärimaailmaa torjumaan ilmastonmuutosta.

Ekokriisi ja maailmanlaajuinen havahtuminen siihen on asettanut muutostarpeita myös oppimiselle ja sivistykselle. Viimeisimpiin opetussuunnitelmien perusteisiin lisätty käsite, ekososiaalinen sivistys, pyrkii kasvatuksen tavoitteena vastaamaan osaltaan tähän haasteeseen. Miten ekososiaalisen sivistyksen vahvistaminen ilmenee kuluttajakasvatuksessa?

Systeemisen ajattelun avulla kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan

Ekososiaalisen sivistys pohjaa ajatukseen, jonka mukaan luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää myös ihmisen hyvinvointia ja sen ydinkompetenssi on systeeminen ajattelu. Ekososiaalisesti sivistyneellä ihmisellä on kykyä nähdä oman toimintansa vaikutus muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan niin lähellä kuin kaukanakin. Esimerkiksi erilaisten tuotantoketjujen hahmottaminen voi toimia systeemisen ajattelun kuvaajana: missä ja millaisissa olosuhteissa kulutustavaramme valmistetaan, mistä ruokamme tulee ja miten tuotanto vaikuttaa paikalliseen ympäristöön, ihmisiin ja kulttuureihin.

Tällaisen systeemisen ajattelun vahvistaminen kuuluu myös kuluttajakasvatuksen tavoitteisiin. Pohtimalla omaa kulutuskäyttäytymistä ja sen taustalla vaikuttavia arvoja, pieniäkin arjen valintoja, tekoja ja vaikutusmahdollisuuksia, voi systeemistä ajattelua kehittää. Systeemisen ajattelun avulla myös kuluttamiseen liittyviä tottumuksia opitaan kyseenalaistamaan. Konkreettisten esimerkkien avulla laajemmat ja abstraktimmatkin kokonaisuudet hahmottuvat oppilaalle helpommin: ideoita opetuksen suunnitteluun voi löytää esimerkiksi Open ilmasto-oppaasta, joka sisältää hyödyllistä materiaalia myös kuluttajataitojen opetukseen eri oppiaineille. Kuluttajakasvatuksen suunnittelua voi tukea myös ilmastokasvatuksen polkupyörä -malli.

Uusia keinoja ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi

Miten ekososiaalista sivistystä kasvatusalalla vahvistetaan tulevaisuudessa? Opettajat eivät ole yksinkertaisen tehtävän edessä aiheesta opettaessaan, sillä paljon on opettajasta kiinni, mitä opetetaan ja kuinka paljon. Aiheesta on esitetty erilaisia näkemyksiä ja tekeillä on uusia toimintamalleja, joista muutamia esimerkkejä on koottu tähän blogipostaukseen.

Kehittämiskeskus Opinkirjolla ja OAJ:lla on työn alla kouluille malli, miten ilmasto-asioita voitaisiin kouluissa käsitellä kokonaisvaltaisemmin ja rakentavammin. Kyseessä on Ilmastokouluhanke, joka lähtee liikkeelle muutamista kouluista, mutta kaikki kiinnostuneet koulut voivat ilmoittautua mukaan. Mallin tarkoitus on auttaa opettajia suunnittelemaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joissa ilmastonmuutosta tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvisen mukaan nykyinen ilmastonmuutoksen opetustapa ei osallista lapsia ja nuoria riittävästi: kyse on enemmänkin toimintatavasta kuin siitä, etteikö ilmastoasioita opetettaisi kouluissa vielä tarpeeksi. Mallin lisäksi projektissa on tarkoitus laatia myös uusia opetusmateriaaleja. Hyviä ideoita ja toimintamalleja, joita hyödyntää opetuksen suunnittelussa, lienee tuskin liikaa ja tällaiselle mallille ja sitä tukeville opetusmateriaaleille onkin tulevaisuudessa varmasti käyttöä.

Ehdotukseksi ekososiaalisen sivistyksen vahvistamiseksi on esitetty myös ilmasto-oppia, jota on esitetty uudeksi oppiaineeksi maaliskuussa jätetyssä kansalaisaloitteessa. Tällä hetkellä ilmasto-oppia uudeksi oppiaineeksi kannattaa noin 11 000 suomalaista. Ilmasto-opin tarkoitus olisi nivoa yhteen kaikki ilmastonmuutosta koskevat näkökulmat ja tavoite olisi muodostaa ilmiöstä oppilaalle selkeämpi kokonaisuus. Vastaavanlaista keskustelua mediassa on herättänyt ehdotus taloustieto-oppiaineen lisäämisestä opetussuunnitelmiin.

Ilmastonmuutos on jo nykyisin sisällytetty opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta lukioihin asti. Esimerkiksi alakoulun ympäristöopissa ja myöhemmin maantieteessä, biologiassa ja kotitaloudessa sekä laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudessa L7 Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen ilmastonmuutoksesta opitaan erilaisin tavoittein ja sisällöin. Tietoa ilmastosta kertyykin jo nyt eri oppiaineista. Opetuksessa voi olla kuitenkin erilaisia painotuksia, eikä aihetta välttämättä käsitellä juuri ilmastonmuutoksen nimellä, vaan laajemmin puhutaan kestävästä elämäntavasta. Opetussuunnitelmien pyrkiessä opetuksen eheyttämiseen, lisäisikö uusi ilmasto-oppiaine oppiainejakoisuuden luomaa sirpaleisuutta? Nähtäväksi jää, saako aloite ilmasto-opista laajempaa kannatusta tulevaisuudessa.

Kasvatuksella ei toki yksin ratkaista ekokriisiä, vaan yhteistyötä tarvitaan yhteiskunnan eri tahojen kesken. Kiinnostavaa onkin seurata, miten kasvatusala kehittyy ja seuraa aikaansa ja millä keinoin koulumaailma reagoi yhteiskunnan muutoksiin.

Lähteinä ja inspiraationa on hyödynnetty,

Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Salonen, A., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.  

Kuluttaja- ja talouskasvatusta vai uusi taloustieto -oppiaine?

Ajankohtaisena puheenaiheena viime aikoina on vallinnut erilaiset näkemykset lasten ja nuorten talousosaamisen tasosta ja taloustaitojen opetuksen lisäämisen tarpeellisuudesta. Ratkaisuksi taloustaitojen parantamiseen on esitetty tiiviimpää yhteistyötä eri oppiaineiden välillä sekä opetussuunnitelmaan lisättäväksi uutta taloustieto -oppiainetta. Vasta julkaistussa hallitusohjelmassa talouskasvatus mainitaan seuraavasti: ”Kansalaisten talousosaamista ja talouden hallintaa kehitetään kaikissa ikäryhmissä ja ylivelkaantuneiden avunsaantia parannetaan. Talousosaamista lisätään eri asteisessa koulutuksessa velkaantumisongelman ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä”.

Asiantuntijat ovat esittäneet näkemyksiä talousopetuksen vahvistamisesta ja talousoppiaineen tarpeellisuudesta puolin ja toisin. Tässä postauksessa on nostettu esille esimerkkejä molemmista näkökulmista.

Nuorista vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen koulusta

Yleisesti, taloustaitojen opettaminen koulussa nähdään tärkeänä – Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimuksen mukaan, tätä mieltä on 94 % opettajista. Kuitenkin opettajista vain vajaa kolmannes pitää koulun antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Syksyllä 2018 toteutetun Nuorten talousosaaminen -tutkimuksen tulokset ovat samoilla linjoilla: nuorista 90% kokee, että koulussa pitää opettaa taloustaitoja, mutta vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen tason koulusta. Nuoret näyttävätkin tutkimuksen mukaan suhtautuvan opettajia kriittisemmin talousosaamisen valmiuksiaan kohtaan.

Kuitenkin, tutkimusten mukaan nuorten heikko talousosaaminen huolestuttaa opettajia enemmän kuin nuoria. Positiivista on, että opettajista 78% kokee voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Näiden tutkimusten valossa, kuinka nuorten talousosaamista voitaisiin kouluissa vahvistaa?

OECD on laatinut suositukset talousosaamisen vahvistamiseksi ja asettanut talousosaamiselle keskeiset tavoitteet ikäkausittain. Suomessa talousosaamisen strategian laatimisen puolesta on puhunut Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka ehdotti hallitusohjelmaan kansallista strategiaa, jolla vahvistettaisiin kansalaisten talouslukutaitoa. Talousosaamisen opetusta tulisi Rehnin mukaan tarjota kaikilla oppiasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatillisista oppilaitoksista aikuiskoulutukseen. Myös Talous ja nuoret TAT:in johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen toteaa Suomesta puuttuvan talousosaamisen yhteinen koordinointi ja kansallinen strategia. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan perusteet ovat myös sille, että taloustiedosta tehtäisiin oma oppiaineensa.

Lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain

Tällä hetkellä kuluttaja- ja taloustaitoja opetetaan osana yhteiskuntaopin oppiainetta neljännestä luokasta alkaen ja osana kaikille yhteistä kotitalouden opetusta seitsemännestä luokasta alkaen. Kuluttaja-ja taloustaitojen opetus on kirjattu opetussuunnitelmaan myös laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuteen L3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan lapsiin kohdistuu yhä varhaisemmin mainontaa ja markkinointia ja myös lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain, mistä syistä olisi tarpeen harkita talousopetuksen aloittamista kouluissa jo aiemmin nykyisen neljännen luokan sijaan.

Tulisiko taloustaitojen opetus siis aloittaa entistä varhaisemmassa vaiheessa ja toteuttaa oppiaineiden välisenä yhteistyönä vai eriyttää omaksi oppiaineekseen? Opettajista enemmistö (60 %) näkee taloustaitojen vaativan oppiaineiden välistä yhteistyötä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa myös edellytetään opetuksen eheyttämistä erilaisin toimin, joista monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat esimerkki. Yhtenä opetuksen eheyttämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on karsia oppiainejakoisuuden aiheuttamaa opetuksen sirpaleisuutta. Lisäisikö uusi talousoppiaine siten haasteita opetuksen eheyttämisen näkökulmasta?

Veronmaksajien keskusliiton viestintäjohtaja ja Taloustaito-lehden päätoimittaja Antti Oksanen on esittänyt taloustaito-oppiaineesta Taloustaito-lehdessä näkemyksensä seuraavasti: ”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen.”

Kun taloustieto nähdään opetettavana oppiaineiden välisenä yhteistyönä, onko tarpeen määrittää, minkä oppiaineiden opetuksen vastuulle talousosaamisen opetus kuuluu? Laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet velvoittavat kaikkia oppiaineita, mutta miten kuluttaja- ja taloustaitojen opetus tulisi kokonaisuuksissa toteuttaa? Jos päätetään perustaa uusi oppiaine, on päätettävä, mitä oppiainetta tai kasvatuksen sisältöä opetetaan vähemmän.

 

Tällä hetkellä taloustaitojen opetus on perusopetuksen opetussuunnitelmaan kirjattu yhteiskuntaopin ja kotitalouden tavoitteisiin ja sisältöihin sekä osaksi laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta L3 Itsestähuolehtiminen ja arjen taidot. Vaatisiko uusi talousosaamisen strategia enemmän oppiaineiden välistä yhteistyötä? Vai pitäisikö kehittää uudenlaisia tapoja opettaa taloustaitoja?

 

Opettajat eivät ole yksinkertaisten kysymysten äärellä arvioitaessa taloustaitojen opetusta eri oppiaineiden näkökulmista ja ikäkausille sopivilla tasoilla.

Talouskasvatus ei kuitenkaan yksin ole ratkaisu kansalaisten taloudenhallinnan taitojen vahvistamiseen ja taitojen puutteesta aiheutuviin talousongelmiin. Yrityksillä on vastuu toimia lainmukaisesti ja lainsäädännön keinoilla voidaan puuttua talousongelmia aiheuttaviin ilmiöihin ja ennalta ehkäistä niitä.

Keskustelussa talousosaamisen vahvistamisesta on havaittavissa huoli kansalaisten taloudenhallinnan taidoista. On tärkeää, että kansalaisten talousosaamista vahvistetaan uuden hallitusohjelman myötä ja aiheesta käydään keskustelua. Keinoja talousosaamisen vahvistamiseksi on olemassa jo – kysymys kuuluukin, millä tavoin ne otetaan tulevaisuudessa käyttöön ja mitä uusia keinoja tarvitaan?


 Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

Työpajatyöskentelystä uusia työkaluja opetukseen

Opettajille 3. kesäkuuta järjestetyn Asumisen taidoilla kohti ilmastomyönteistä arkitajua -koulutuspäivän iltapäiväosiossa päästiin ideoimaan uusia tapoja ilmastoasiat huomioivan kuluttaja- ja talousosaamisen opettamiseen. Koulutukseen osallistuneet kiersivät pienryhmittäin neljässä työpajassa, joita olivat Ostopolkupaja, Rahapaja, Ilmastoystävällisen asumisen paja sekä Kodin elektroniikkapaja. Työpajoissa ideoidut oppimistehtävät tulevat myöhemmin kaikkien opettajien käyttöön KKV:n verkkosivuille.

Lue lisää

Kesäkoulutuspäivän antia

Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjesti yhteistyössä Kotitalousopettajien liiton, Marttaliiton, Nuorisoasuntoliiton, Motivan ja Suomen Setlementtiliiton kanssa opettajille ja asiantuntijoille perinteisen kesäkoulutuspäivän teemalla Asumisen taidoilla kohti ilmastomyönteistä arkitajua. Koulutukseen osallistui niin kotitalouden kuin yhteiskuntaopin opettajia sekä kotitalousneuvonnan asiantuntijoita ympäri Suomen 3.6.2019 Paasitornissa.

Koulutuspäivän aamu käynnistyi asiantuntijoiden luennoilla, jotka käsittelivät monipuolisesti asumisessa tarvittavia tietoja, taitoja ja keinoja vaikuttaa niihin, nuorten kohtaamia asumisen haasteita, asumisessa tarvittavia ilmastomyönteisiä toimia sekä asumisen sopimuksia. Luentojen antia kommentoi ilmastokasvattaja Pinja Sipari, joka korosti kestävyyden ja ilmastonäkökulmien tärkeyttä asumisen taitojen opetuksessa ja opettajien työn merkitystä tässä tärkeässä tehtävässä.

Luentojen jälkeen pidettiin ohjattu paneelikeskustelu, jossa asiantuntijoita haastettiin keskustelemaan asumisen arkitajusta.

Asiantuntijat näkivät tärkeimpinä nuorille opetettavina asumisen taitoina sopimusten ja aktiivisen käytännön asioiden hoitamisen taidot sekä tiedon etsimisen ja hallinnan taidot. Tärkeänä koettiin myös kestävien ratkaisujen hallinta.

Iltapäivällä osallistujat pääsivät kiertämään neljä työpajaa, jotka antoivat uusia ideoita ja työkaluja opetuksen suunnitteluun. Opettajat ja asiantuntijat saivat kokeilla erilaisia oppimateriaaleja ja suunnitella niitä valikoitujen teemojen pohjalta itse. Heidän näkemyksiään myös kuultiin ostopolku -mallista opetuksen eheyttäjänä ja tulevaa verkkosivujen uudistusta silmällä pitäen.

Työpajoissa vallitsi positiivinen ja lämmin tunnelma: osallistujat loivat yhdessä hienoja, innovatiivisia ideoita opetuksen kehittämiseksi. Työpajat antoivat myös paljon arvokkaita näkemyksiä työpajojen vetäjille uusista materiaaleista, joita tuotetaan vastaamaan kentällä työskentelevien opettajien tarpeita. Työpajojen materiaalit ja luentojen esitykset kootaan KKV:n sivuille mahdollisimman pian.

 

Kuluttajakasvatuksen verkkosivut uudistuvat kesän aikana

Taitava kuluttajuus lähtee liikkeelle voimaantumisesta. Opetuksessa tähdätään siihen, että nuoret hallitsevat kulutustaan, saavat käsityksen omasta tavastaan toimia, tuntevat ostamisen eri vaiheet ja voivat kokonaiskäsityksen avulla hallita omaa kulutustaan.

On tärkeää, että nuori uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun. Käsitykset omasta tehokkuudesta ja osaamisen kokemus ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta. Ymmärrys siitä, kuinka toimia kuluttajana, alkaa muotoutua.

Kesän aikana KKV:n opettajille tarjoama aineisto jäsennetään uudella tavalla. Teemojen ja sisältöaluiden sijaan aineisto jaetaan kuluttajan arjen toiminnan mukaisesti.

Tavoitteina ovat hyvä kuluttajaosaaminen ja opetuksen eheytyminen

Sen sijaan, että opetetaan sirpalemaisesti taloudenlukutaitoa, mainonnanlukutaitoa tai kuluttajan oikeuksia ja vastuita, uusi kuluttajaosaamisen opetusmalli tähtää kohti jäsenneltyä ja eheytettyä opetuskokonaisuutta. Sen lähtökohtana on kuluttajana toimimisen kokonaisvaltainen hallinta.

Kuluttaminen eli tuotteen tai palvelun hankinta rakentuu aina erilaisten vaiheiden sarjasta tai joukosta osatoimintoja, jotka yhdessä muodostavat kuluttajan ostopolun. Kuluttamisen aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat ja kietoutuvat toinen toisiinsa.

Kulutustottumuksista riippumatta etenemme hankintaprosesseissa – oli hankkimamme kohde tavaraa tai palvelua. Näiden prosessien onnistumiseksi tarvitsemme taitoja, jotka liittyvät mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan. Tarvitsemme myös tietoa kuluttajien oikeuksista ja vastuista sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. On kyse arjen hallinnasta, jossa kuluttajataitoja käytetään osaavasti, oppimisympäristönä ovat koti lähiympäristöineen ja sen toiminnot. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Verkkosivuille jäsennettyjen tehtäväkokonaisuuksien kautta tutustutaan ostotapahtumaan, sen etenemiseen, kriittisiin askelmerkkeihin ja valinnan paikkoihin.

Verkkosivujen tutut tehtävät ja videot jäsennetään uudella tavalla, ostopolun mukaisesti. Vanhentuneita tehtäviä poistetaan ja uudistetaan. Opettajien kuluttajatietoa sisältävät taustamateriaalit sijoitetaan oman otsikon alle. Lisäksi kuluttajakasvatuksen tavoitteita ja pedagogiikkaa käsittelevät aineistot saavat oman erillisen paikkansa.

Oppimistehtävät pysyvät edelleen aihioina, joita opettajan on tarkoitus soveltaa oman oppiaineensa, oppilaidensa ikäkauden, heidän erityispiirteiden tai ajankohtaisten ilmiöiden mukaan.

Ostopolkua voi käyttää havainnollistamaan:

Mitä kuluttaminen on (MITÄ)

Havainnoidaan ja nimetään ajankohtaisia kuluttajailmiöitä

Tekeminen ja harjoittelu (MITEN)

Harjoitellaan toimimaan ilmiöistä nousevien asioiden parissa

Ymmärtäminen ja käsitteellistäminen (MIKSI)

Ymmärretään ilmiöitä ja reflektoidaan omaa toimintaa sekä ratkaistaan mahdollisia ongelmia

Kesäharjoittelijan lukusuositukset blogin arkistosta

Aloittaessani viime viikolla kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelijan tehtävissäni Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, tutkin alkajaisiksi blogin julkaisuarkistoa. Valitsin mielestäni kiinnostavimmat artikkelit lukulistalle, joita suosittelen myös sinulle. Nämä artikkelit antoivat ajankohtaisia ideoita kuluttajakasvatukseen ja johdattelevat pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä.

Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Kuluttajaekonomian väitöskirjatutkijan Jani Varpan blogikirjoitus käsittelee ylikulutusta ja yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia maapallon pelastamiseksi. Artikkeli on julkaistu viime vuonna, mutta aihe on ajankohtainen yhä. Tänä vuonna suomalaiset kuluttivat osansa maailman luonnonvaroista neljä kuukautta maailman keskiarvoa aikaisemmin.

Ylikulutus on ollut puheenaiheena viime aikoina kasvatuksenkin kentällä: myös Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella tarkastelee aihetta kasvattajien näkökulmasta. Lyhyesti, teos antaa näkökulmia siihen, miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön. Postauksen aihe on ajatuksia herättävä kaikille kuluttajakasvattajille ja puhutteli siten myös minua.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Tämä blogipostaus kokosi yhteen päivitettyjä materiaaleja ja konkreettisia pedagogisia työkaluja talouskasvatuksen tueksi, jotka koin hyödyllisiksi. Artikkelin kirjoitti Ella Niini, joka toimii kehittämiskoordinaattorina Mun talous -toiminnassa.

Vuoden alusta julkaistiin Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimusraportti, jossa havaittiin, että vastaajista 71 % tuntee hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta, jotta pystyy sitä opettamaan, mutta vain 14 % opettajista kertoo oman talousosaamisen perustuvan opettajankoulutukseen. Tästä syystä, on ilahduttavaa, että materiaaleja opetuksen tueksi tuotetaan lisää ja uudistetaan ajankohtaisiksi, jotta opettajan on mahdollista täydentää ja kehittää osaamistaan.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Tämä blogipostaus herättelee tarkastelemaan kriittisesti omia kulutusvalintoja – voisinko itse tehdä valintojani toisin? Mitkä valinnat kukin kokee yksinkertaisempina, entä haastavampina? Mistä olisin itse valmis tinkimään kulutusvalinnoissani ja kuinka paljon? Omien kuluttajakokemusten ja arkielämän esimerkkien kautta opettaja voi tuoda kuluttajakasvatuksen aiheet konkreettisemmiksi ja helpommin lähestyttäviksi oppilaille. Oppilaita voi herätellä ja kannustaa pohtimaan esimerkkejä myös omasta arjesta. Kuluttajuutta käsittelevien aiheiden tarkastelu oppilaiden omasta kokemusmaailmasta käsin voi edesauttaa opittujen sisältöjen ymmärtämistä omakohtaisemmin ja siten vahvistaa oppilaan käsitystä vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Näiden aiheiden saattelemana muistutan, että tulevassa kesäkoulutuspäivässä on myös tarjolla ajankohtaista tietoa, asiantuntijoiden puheenvuoroja ja uusia ideoita opetuksen suunnitteluun.

Antoisia lukuhetkiä ja lämpimästi tervetuloa kesäkoulutuspäivään!


profiilikuvaEmilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajaviraston harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa kesällä 2019. Taustaltaan Emilia on maisterivaiheen kotitaloustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Sivuaineekseen hän on opiskellut terveystiedon oppiaineen opinnot ja suorittaa  parhaillaan lisäksi yhteiskuntaopin opintoja.