Huijareita vai virhetilanteita?

Arkikielessä puhutaan usein siitä, että kuluttaja kokee tulleensa huijatuksi, kun kauppa ei suju sovitulla tavalla. Oppitunnilla kuluttaja-asioiden käsittely aloitetaan usein kysymällä kokemuksista. Silloin saattaa joku oppilas kertoa, että myyjä huijasi, vaikka kyseessä olisikin ihan tavallinen virhetilanne. Suosittelen, että opetuksessa autetaan oppijaa huomaamaan näiden kahden ongelmatyypin taustan erilaisuus.

Huijauksille on yhteistä se, että sinua houkutellaan antamaan rahasi, henkilötietosi tai tili- ja luottokorttitietosi, etkä yleensä saa mitään vastineeksi tai tuote ei vastaa luvattua. Tilausansassa joudut tietämättäsi sidotuksi tuotteen tai palvelun pitkäkestoiseen sopimukseen.

Huijaritoiminta on lainvastaista toimintaa, jota voi tehdä esimerkiksi toinen kuluttaja verkkoalustalla yksityisten välisissä kaupoissa tai verkossa toisen yrityksen nimissä tietoja kalasteleva rikollistaho.

Ihan tavallisessa kaupankäynnissä, niin verkossa kuin kivijalkaliikkeissäkin, voi kuluttaja törmätä tuotteiden tai palveluiden virheisiin. Ne voivat johtua inhimillisistä erehdyksistä, heikosta ammattitaidosta, puutteellisesta asiakaspalvelusta jne. Niitä ei lähtökohtaisesti pidetä asiakkaan huijaamisena vaan nimenomaan kaupankäynnin virhetilanteina. Kuluttajansuojan periaatteet perustuvat ajatukseen, että kuluttaja on yritystä heikommassa asemassa virheen hyvityksestä neuvoteltaessa. Ajatus on myös se, että yritykset toimivat lain mukaan ja kuluttajat voivat luottaa siihen.

Tavarassa on virhe, jos sen laji, määrä, ominaisuudet tai pakkaus ei vastaa sovittua. Alennuksella myytäviä tuotteita koskevat samat säännöt kuin normaalihintaisia tuotteita.

Mikä tahansa vika tavarassa ei ole myyjän vastuulle kuuluva virhe. Jos muuta ei ole sovittu, tavarassa on virhe esimerkiksi silloin, kun
• tavara ei sovi käyttöön, johon se on tarkoitettu.
• tavara ei vastaa tietoja, joita siitä on etukäteen annettu.
• tavara kestää lyhyemmän aikaa kuin perustellusti voi odottaa.
• tavara ei ole pakattu asianmukaisella tavalla sen säilyttämiseksi tai suojaamiseksi.
• tavaralle ei ole annettu riittäviä asennus- ja käyttöohjeita suomen- ja ruotsinkielellä.
• tavara ei täytä turvallisuusvaatimuksia.

Palvelussa on virhe silloin, kun
• työtä ei ole tehty ammattitaitoisesti ja huolellisesti.
• kuluttajan etua ei ole otettu tarpeeksi huomioon. Kuluttajan edun huomioon ottaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrittäjän on vältettävä aiheuttamasta kuluttajalle tarpeettomia kustannuksia.
• työ tai materiaalit eivät ole kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tavanomaista hyvää laatua.
• työ ei vastaa lain, asetuksen tai viranomaisten asettamia vaatimuksia
• työ ei vastaa tietoja, joita siitä on etukäteen annettu. Etukäteen annetuilla tiedoilla tarkoitetaan kaikkia kuluttajan päätöksentekoon vaikuttaneita tietoja, joita palvelusta on annettu markkinoinnissa ja sopimusta tehtäessä tai palvelua suoritettaessa.
• palvelun tarjoaja ei ole kertonut riittävästi työn järkevästä teettämistavasta tai muusta tärkeästä asiasta.
• korjauksen onnistuminen on epävarmaa tai laite tulee kuntoon vain hetkeksi.
• työ tulee suuntaa-antavaa hintatietoa merkittävästi kalliimmaksi.

Oppilaille on tärkeää opettaa myös, että laki ei määrää antamaan takuuta, vaan sen antaminen on vapaaehtoista ja se on myyjän tarjoama lisäetu. Ilman takuutakin myyjä vastaa virheestä lain virhevastuusäännösten perusteella.

Jos opetat kuluttaja-asioita ostopolku-mallin mukaan sijoittuvat näiden asioiden teemat tietoihin, joita kuluttaja saa ennen kauppaa, velvollisuuteen tuotteen tai palvelun käyttöön ohjeiden mukaan sekä taitoon reklamoida.

Opetuksessa huijauksen ja kaupan virheen erottamiseksi voit käyttää näitä valistusaineistoja:

http://kuluttajansuoja-apuri.fi/

https://www.kuluttajaliitto.fi/kampanjat/huijausinfo/

Koulupäivän voi aloittaa keskustelemalla kuluttajuudesta

Päivänavauksen perinteet ulottuvat koko koululaitoksen syntyjuuriin, ja niiden sisällöt ovat luonnollisesti eläneet ajassa. Nykyisen muotoista aamunavausta edelsivät kansa- ja oppikoulujen aamu- ja iltarukoushetket. 1960-luvulla keskusradion yleistymisen myötä päivänavauskäytännöt saivat uutta ilmettä ja ne monipuolistuivat. Nimeksi vakiintui päivänavaus.

Nykyään käytännöt päivänavausten pitämisessä vaihtelevat suuresti eri oppilaitoksissa. Joissakin kouluissa aamu aloitetaan keskusradioiden kautta yhä päivittäin yhteisellä aamunavauksella, kun taas joissakin oppilaitoksissa keräännytään perjantaisin koko koulun yhteiseen aamu- tai iltapäivähetkeen, jolla vahvistetaan myös yhteisöllisyyttä. Niin perusopetus- kuin lukioasetuskin säätävät päivänavauksen pitämisen, vaikka sen sisältö jätetään asetuksissa määrittelemättä.

Hyvä päivänavaus puhuttaa ja jää nuoren mieleen. Parhaassa tapauksessa se aktivoi toimintaan. Nuorilta kysyttäessä aiheen ajankohtaisuus on hyvän aamunavauksen yksi edellytys.

Siinä missä seurakunnat ovat tarjonneet uskonnollissävytteisiä aamunavauksia, yhä useampi toimija on tarttunut aiheeseen nykypäivänä omista lähtökohdistaan käsin. Ja miksipäs ei! Aamunavaukset ovat paikkoja, joissa voi herätellä nuoria ajattelemaan ja oivaltamaan jostain aivan muusta kuin päivän perinteisistä oppiaineista. Lisäksi niissä tavoittaa paljon nuoria. Nykyään netistä löytyykin aamunavausmateriaalia niin ystävänpäivän juhlimiseen, liikkumiseen kuin lasten oikeuksiinkin liittyen.

Kuluttajuus on aihe, joka koskettaa meitä kaikkia. Talousasiat kiinnostavat nuoria ja heillä on paljon aiheesta jaettavaa. TATin tutkimuksen mukaan niin nuoret kuin opettajatkin kokevat aiheen tärkeäksi. Nuoret haluaisivat parantaa omaa talousosaamistaan ja toisaalta opettajat kokevat, ettei koulu anna riittäviä valmiuksia nuorille talousasioiden oppimiseen. Aiheen monipuolinen käsitteleminen onkin tärkeää.

Keskustele kuluttajuudesta 15.3. – aloita aamunavauksella, tee teemapäivä

Kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä eli maaliskuun 15. on erinomainen paikka keskustella kuluttajuudesta nuorten kanssa. Päivä tarjoaa luonnolliset puitteet aiheen käsittelyyn ja esille nostamiseen koko koulussa. Päivän voi aloittaa aamunavauksella aiheesta ja jos aikaa ja intoa riittää, niin teemaan voi sukeltaa syvemmälle vaikkapa rakentamalla kuluttajan oikeuksista koko koulun yhteisen teemapäivän!

Nuorten Akatemian sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhdessä tekemä aamunavaus löytyy täältä ja muuta oppimateriaalia talous- ja kuluttajakasvatukseen liittyen tarjoamme täältä. Kannustamme kaikkia oppilaitoksia keskustelemaan kuluttajuudesta ja nostamaan aihe esille erityisesti kansainvälisenä kuluttajan oikeuksien päivänä.

Hyvää kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää!

Linkit:

Aamunavaus, kansainvälinen kuluttajan oikeuksien päivä 15.3. (pdf) 

Nuorten talousosaaminen 2018 -tutkimus (pdf), Talous ja Nuoret TAT


Kirjoittaja Ulla Saalasti on projektikoordinaattori Nuorten Akatemiassa ja vastaa järjestön kuluttajakasvatushankkeista.

Opetuksen ilmiönä ”Black Friday” ja ”Älä osta mitään” -päivä

Alennusmyyntipäivä on paisunut melkeinpä mediailmiöksi muutamassa vuodessa. Oppilaat elävät black Friday viestinnän keskellä ja samaan aikaan vietetään myös ”Älä osta mitään -päivää”.

Nämä kaksi päivää ovat mehukas kuluttaja- ja talouskasvatuksen teema, joita voi tarkastella opetuksessa monipuolisesti ostopolun kautta. Opetuksessa voi esim. roolileikkien kautta tehdä kuvitteellisia ostaa vai ei -harjoituksia.

Tarkoituksena on auttaa oppilaita arvioimaan omaa kulutustaan yhdistämällä kulutuskriittistä ajattelua, kustannus- ja ympäristötietoisuutta sekä tajua kuluttajan oikeuksista.

Black Friday antaa aihetta tarkastella myös omaa toimintaa. On tutkittu, että 70 % hiilijalanjäljestä syntyy yksityisen kulutuksen kautta*.

Aloittakaa opetuksessa haaveiden ja unelmien synnystä. Tutkikaa oppilaiden kanssa Black Friday -mainontaa, mitä ilmoittelua, mitä somemainontaa tai kaupallisia artikkeleita oppilaat ja myös opettaja kohtaavat.

Pohtikaa yhdessä, mitä vaikutuksia mainonnalla voi olla ihmisten käyttäytymiseen. Mitä vaikutusta on sosiaalisella paineella ja vaikkapa selfie-kulttuurilla.  Seuratkaa myös, näkyykö omassa somevirrassa bigdataan perustuvaa mainontaa. Eli tuleeko silmille juuri sitä, mistä on kiinnostunut.

Jos Black Fridayna tarvitsee oikeasti jotakin, pelkän haluamisen sijaan, voi silloin kenties ostaa jonkun tuotteen tai palvelun halvemmalla. Aina ostaessa on tarpeen tuntea oikeutensa kuluttajana. Perehtykää siis kuluttajansuojaan, tutkikaa, miten verkkokaupassa kannattaa maksaa. Ottakaa selvää maksamisen turvallisuudesta. Puhukaa tilanteista, jolloin tuotteen voi vaihtaa. Ihmetelkää yhdessä sopimuksia. Lukekaa palveluiden sopimuksia, mikä onkaan määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ero?

Kun ostopolulla kulkee, talous vaikuttaa kuluttajan elämään kaikilla askeleilla. Matematiikan tunnilla voi laskea, miten pienten palvelumaksujen purosta voi tullakin yllättävän iso virta laskettaessa kaikki talouden sopimukset yhteen.

Aina ei ostoksilla kaikki mene niin kuin sovittiin. Tutustukaa siltä varalta kuluttajaneuvontaan  ja reklamaatioapuriin. Kuluttajaneuvonta auttaa silloin kun tuote tai palvelu on ostettu kotimaisesta yrityksestä. Alla olevan videon voi näyttää myös oppitunnilla. Jokaisen oppilaan on hyvä olla selvillä mistä apua saa.

Nykyään nuoret ostavat myös paljon ulkomailta esim. verkkokaupoista. Jos ostos on tehty Euroopasta, silloin ongelmatilanteissa otetaan yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen, joka neuvoo ja auttaa maksutta.

Jos ostos on tehty verkkokaupasta EU:n ulkopuolelta, olet itse vastuussa tuotteiden turvallisuudesta. Ongelmatilanteissa viranomaiset eivät voi auttaa sinua samalla tavalla kuin EU-alueen verkkokaupoista tilattaessa. Myös tästä näkökulmasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

*Lähde: Seppälä et al., 2009

 

Onko tietoo vai ei – kuinka kuluttajat tietävät oikeutensa markkinoilla?

Vaikka kuluttajat yleensä ovat tyytyväisiä asioidessaan yritysten kanssa, voivat he joskus törmätä ongelmiin. Tällöin heidän on tärkeää tietää minkälaista korjausta he ovat oikeutettuja vaatimaan. Markkinat toimivat, kun kuluttajat voivat luottaa siihen, että myyjät ja palveluntarjoajat kunnioittavat kuluttajan oikeuksia noudattaen kuluttajansuojalainsäädäntöä eivätkä kohdenna kuluttajiin sopimattomia menettelytapoja, harhaanjohtavaa markkinointia tai kohtuuttomia sopimusehtoja.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti alkukesällä 2018, kuinka hyvin kuluttajat tuntevat tiettyjä kuluttajansuojaan ja kuluttajan oikeuksiin liittyviä yksityiskohtia. Kuluttajille esitettiin kysymyksiä erilaisista kuluttajakaupassa esiintyvistä tilanteista. Kysymykset käsittelivät markkinointia, maksamista, reklamointia ja virhetilanteita sekä etämyyntiä ja verkkokauppaa.

Kuluttajista keskimäärin puolet osasi vastata esitettyihin kysymyksiin oikein. Tosin heidän tietämyksensä yksittäisissä kysymyksissä vaihteli erittäin paljon.

Parhaiten kuluttajat tiesivät, että ilman ostokuittiakin on mahdollista saada hyvitystä takuunalaisesta tuotteesta, kun vain pystyy todistamaan ostoajan ja -paikan. Kuluttajat myös tiesivät varsin hyvin, että myyjällä on oikeus yrittää korjata tavaran virhe ennen hyvityksen antamista. Niin ikään luoton todellinen vuosikorko oli melko hyvin vastaajien tiedossa, mitä voidaan pitää myönteisenä seikkana.

Sen sijaan aukkoja tietämyksessä esiintyi peruuttamisoikeudessa, verkko-ostamisessa ja vertaiskaupassa.  Suuri osa kuluttajista luuli voivansa peruuttaa puhelimitse tai verkossa tehdyt ostokset aina, vaikka todellisuudessa peruuttamista koskevissa oikeuksissa on poikkeuksia.

Peruuttamisoikeuden lisäksi epäselvää oli myös verkko-ostamisessa se, keneltä rahoja voi vaatia takaisin toimittamatta jääneestä verkko-ostoksesta. Yksityishenkilöiden välisen käytetyn tavaran kaupan luultiin yleisesti kuuluvan kuluttajansuojan piiriin, vaikka näin ei ole.

Monet kuluttajat näyttivät niin ikään yleisesti luulevan, että myymälästä ostetun virheettömän tuotteen saa aina halutessaan palauttaa. Tämä luulo perustunee siihen, että monet myymälät tarjoavat hyvänä palvelunaan tätä mahdollisuutta.

Kuluttajaryhmien välillä oli jonkin verran eroa kuluttajan oikeuksien hallinnassa. Odotetusti nuoremmat vaikuttaisivat tuntevan oikeutensa kuluttajakaupassa vanhempia jonkin verran paremmin. Korkea koulutus ei näyttäisi yksin antavan hyviä eväitä kuluttajansuojan hallintaan. Kuitenkin työelämässä ylemmissä tehtävissä toimivien keskuudessa tietämys vaikuttaisi olevan parhainta, kuten myös opiskelijoiden keskuudessa, joten todennäköisesti koulutuksella on jonkin verran merkitystä.

Tutkimuksen perusteella voi nostaa esiin kolme tämän päivän kaupankäynnin kannalta tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, verkko-ostamisen kuluttajansuojan osaamisessa on kuluttajilla jossain määrin parantamisen varaa, koska verkosta ostaminen on yleistä ja tulee oletettavasti lisääntymään tulevaisuudessa. Toiseksi on tarpeen ymmärtää vertaiskaupan pelisäännöt, koska yksityishenkilöiden välinen kauppa todennäköisesti lisääntyy alusta- ja jakamistalouden markkinapaikkojen yleistyessä. Tutkimus osoitti myös ikääntyneiden haavoittuvuusriskin tämän päivän kuluttajakaupassa.

Testataan taitoja

Nyt käsi sydämelle – kuinka hyvin sinä tiedät oikeutesi kuluttajana?

Käytä testiä, jonka avulla voivat oppilaat testata omat tietonsa kuluttajansuojasta.

Ota opetuksen ilmiöksi oppilaita kiinnostava kuluttaja-aihe. Tutkikaa yhdessä ja ottakaa selvää. Motivoi ja rohkaise oppilasta toimimaan aktiivisena ja kriittisenä kuluttajana.

Muita visoja löydät täältä.


Kirjoittaja

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö.

Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

 

40 vuotta kuluttajansuojaa

Kuluttajansuojalaki täytti 1. syyskuuta 40 vuotta. Kuluttajakasvatuksen juuret sen sijaan ovat vielä vanhemmat. Nyt syksyn kynnyksellä on loistava aika ottaa kuluttajan oikeudet ja vastuut keskusteluun myös oppilaiden kanssa.  Tiesitkö, että kuluttajansuojalaki on laajentunut vuosien saatossa 50 lakipykälästä lähes 300:an? Se on huima harppaus ajatellen kuluttajan asemaa markkinoilla.

Kuluttajansuojalaki säätelee kuluttajien ja yksittäisten elinkeinonharjoittajien lisäksi myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaa. Harjoittelijan silmin katsottuna koen, että toimivien markkinoiden turvaamisen lisäksi KKV:n yhtenä tehtävänä on saattaa kuluttajansuojaan liittyvät lakipykälät selkokielelle. Mitä tahansa markkinointiin, kaupankäyntiin tai kuluttajan sopimuksiin liittyviä kysymyksiä sinulla on, löydät KKV:n sivuilta vastaukset niihin.

Oppitunneilla kuluttajansuojalain käsittelyyn sopivat arjen ilmiöt. Kuluttajansuojan käsittelyä helpottaa sisältöjen teemat, kuluttajan oikeudet ja vastuut, markkinointi ja kuluttajakauppa.

Lue lisää

Palkatonta datatyötä 24/7

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.