Uusia ideoita kuluttajataitojen opetukseen

Harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa olen ideoinut kuluttajataitojen opetukseen uusia oppimistehtäviä, joista esittelen tässä postauksessa yhden.

Vaikuttaako päätöksentekoosi kognitiivinen vinouma? – harjoitus

Käyttäytymisen taloustieteen tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia tilanteita ja ilmiöitä, joissa kuluttajan päätöksentekoa ja talouden hallintaa voi harhauttaa kognitiivinen vinouma. Kognitiivisen vinouman käsitteellä viitataan ihmisillä esiintyvään taipumukseen hahmottaa ja painottaa havaintojaan, tulkintojaan ja informaatiota sellaisella tavalla, että se voi johtaa irrationaaliseen toimintaan. Kyse on rajoitetusta rationaalisuudesta, sillä päätöksemme ovat kuitenkin niin hyviä kuin vain kykenemme tekemään.

Tässä harjoituksessa oppilaat tutustuvat erilaisiin kuluttajan päätöksiin vaikuttaviin tilanteisiin ja harjoittelevat tunnistamaan niitä. Harjoitus on suunniteltu 9. luokkalaisten yhteiskuntaopin opetukseen, mutta harjoitusta voi hyvin soveltaa muissakin oppiaineissa eri ikäisille. Harjoitus tukee peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden seuraavia yhteiskuntaopin tavoitteita:

T4 ohjata oppilasta syventämään ja pitämään ajan tasalla yhteiskuntaa, talouden toimintaa ja yksityistä taloudenpitoa koskevia tietojaan ja taitojaan sekä arvioimaan kriittisesti median roolia ja merkitystä

T8 ohjata oppilasta talouden perusteiden ymmärtämiseen, oman talouden hallintaan ja vastuulliseen kuluttamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti

Harjoituksessa hyödynnetään learning cafe -menetelmää. Menetelmä keskittyy käsittelemään tiettyjä teemoja ja kysymysten ratkaisua ryhmissä. Varaa ryhmätyöskentelyä varten kyniä ja post-it-lappuja.  Harjoituksen ohjeistuksen PDF -tiedostona saat tästä, kortit tästä ja kertomukset tästä.

  1. Tunnistetaan kognitiivisia vinoumia

Jaa oppilaat kuuteen ryhmään. Jaa ryhmille kortti, jossa on yhden kognitiivisen vinouman kuvaus. Pyydä oppilaita nousemaan ylös ja jaa sen jälkeen pöytäryhmiin monisteet, joissa on lyhyet kertomukset tilanteista, joihin kognitiivinen vinouma on vaikuttanut. Oppilaiden tehtävä on tunnistaa kertomuksista oman ryhmänsä kortissa lukeva vinouma. Oppilaat liikkuvat vapaasti tilassa ja neuvottelevat ryhmänsä kanssa, mikä kertomus kuvaa heidän korttinsa vinoumaa. Kun kortin vinoumaa kuvaava kertomus on löytynyt, oppilaat jäävät istumaan näihin pöytäryhmiin.

2. Oppimiskahvilat kognitiivisista vinoumista

Oppilaat valitsevat ryhmästään puheenjohtajan/kirjurin, joka jää ensimmäiseen pöytäryhmään muiden lähtiessä kiertämään seuraaviin pöytäryhmiin. Puheenjohtaja/kirjuri vaihtuu tehtävän vaihtuessa, jotta kaikki pääsevät kiertämään kaikki ryhmät. Puheenjohtaja esittelee saapuvalle ryhmälle ensin, mistä kognitiivisesta vinoumasta on kyse. Hän lukee sen kuvauksen ja esittelee lyhyesti, miten vinouma ilmenee kertomuksessa. Tämän jälkeen puheenjohtaja antaa ryhmälle keskusteltavaksi seuraavat kysymykset:

  1. Oletko tunnistanut vastaavan vinouman ilmenevän omassa arjessasi? Jos olet, miten?
  2. Millä muilla tavoin vinouma voi ilmetä päätöksenteossa? Keksikää yhdessä esimerkkejä. Kirjatkaa ne muistiin ja jättäkää ne seuraaville ryhmille jatkopohdintoja varten.
  3. Miten tarinan henkilö olisi voinut toimia toisin? Kirjoittakaa ehdotukset muistiin ja jättäkää seuraaville jatkopohdintoja varten.

Kun kaikki ryhmät on kierretty, oppilaat palaavat omaan pöytäänsä. Lopuksi ryhmät esittelevät havaintonsa ja johtopäätöksensä, joita opettaja lopuksi kommentoi. Keskustelussa huomioidaan, että kognitiiviset vinoumat eivät välttämättä ole toisistaan irrallisia, vaan voivat ilmetä samanaikaisesti joissakin tilanteissa. Kognitiivisen vinouman vaikutus on myös vain yksi osa suurempaa kontekstia, joka tilanteeseen vaikuttaa.

Kotitehtävä

Oppilasryhmille jaetaan uusi kortti, jossa on kognitiivisen vinouman kuvaus. Oppilaat kirjaavat kortin sisällön muistiin tai ottavat siitä kuvan. Kotitehtäväksi jää kirjoittaa itse kertomus arjen tilanteesta, jossa kognitiivinen vinouma ilmenee. Kertomukset palautetaan opettajalle. Vaihtoehtoisesti, seuraavalla oppitunnilla palataan samoihin ryhmiin, joissa oppilaat esittelevät kertomuksensa muille ryhmän jäsenille ja keskustelevat niistä tehtävän 2. kysymyksiä apuna käyttäen.

Pohdintaa oppimistehtävästä

Lopuksi, tärkeää kognitiivisissa vinoumissa on huomioida myös se, että ihmisillä on sisäänrakennettu reiluuden odotus. Huomioitavaa on sekin, että kun ollaan taloudellisessa jatkuvassa ahdingossa, kognitiiviset taidot heikkenevät tutkitusti (niukkuusvaikutus), mistä voi lukea lisää esimerkiksi tästä Helsingin Sanomien artikkelista. Artikkeli auttaa hahmottamaan sen, että ei voi syyttää ihmisen tyhmyyttä, kun köyhyydessä ottaa pikavipin.
Käyttäytymisen taloustieteessä tunnistetut ilmiöt tuovat esiin armollisuuden näkökulman eri tilanteissa, huomioiden kuitenkin sen, että käyttäytymismallejamme ei voi syyttää kaikessa.

Nostan oppimistehtävän kertomuksista pohdinnan ihmisen taipumuksesta ”pistää pää pensaaseen” (viittaus kertomukseen Tappioiden välttely). Jos esimerkiksi pikaluottomainos suunnataan juuri niille, jotka luottoa kipeästi tarvitsevat, käytetään mainoksessa taipumusta nykyhetken painottumiseen ja prosessi on niin nopea, että harkintaa ei ehdi edes tehdä. Kuinka siis vastuullinen kuluttaja kykenee näissä tilanteissa toimimaan?

Oppimistehtävän teemasta kiinnostuneille, mainiota lisäaineistoa löytyy myös täältä ja täältä sekä aiemmin blogissa julkaistuissa kuluttajapolitiikan johtajan Anja Peltosen artikkeleista.


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskentelee harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

 

Kuluttajakasvatuksen verkkopalvelu opettajille uudistui

Koulut alkavat ja opettajat aloittavat koulutyön etsimällä opetusmateriaaleja ja suunnittelemalla tulevaa lukuvuotta tarkemmin.

KKV:n kuluttajakasvatuksen tiimi on tehnyt kesän ajan rutkasti töitä opettajan arjen avuksi. Kesäkuussa pidimme koulutuspäivän, jossa esittelimme muun muassa kuluttajakasvatuksen opetusta helpottamaan suunniteltua ostopolkumallia. Saimme opettajilta valtavasti hyviä ideoita ja näkemystä kuluttajakasvatuksen verkkopalvelun kehittämiseksi.

Uudistetuilta verkkosivuilta ideoita lukuvuoden suunnittelutyöhön

Opettajalle suunnatun opetuksen tukimateriaalin löytäminen on nyt entistä helpompaa. Uusi kuluttajaosaamisen opetusmalli tähtää kohti jäsenneltyä ja eheytettyä opetuskokonaisuutta ja sen lähtökohtana ovat kuluttajana toimimisen kokonaisvaltainen hallinta ja arjen oppimisympäristöt.

Opetusideat on muokattu vastaamaan paremmin opetussuunnitelman perusteita. Vanhentuneet harjoitukset on poistettu ja mikä parasta, olemme saaneet sivuille uutta tukiaineistoa.

Opettajille suunnatut kuluttajatietoa sisältävät taustamateriaalit löytyvät oman otsikon alta. Oppimistehtävät pysyvät edelleen aihioina, joita opettajan on tarkoitus soveltaa oman oppiaineensa, oppilaidensa ikäkauden, heidän erityispiirteiden tai ajankohtaisten ilmiöiden mukaan. Käy tutustumassa kuluttajakasvatuksen sivuilla ja hyödynnä materiaalia opetuksen suunnittelussa. Ruotsiksi sivusto aukeaa lähipäivinä.

Kuka kasv@ttaa ketä -blogi monipuolistuu syksyn aikana  

Elo-syyskuun aikana julkaisemme harjoittelijamme Emilia Hyvösen blogipostaukset, joissa hän esittelee uudet aineistot perusopetukseen sekä antaa vinkkejä niiden käyttöön.

Kesän aikana syntyi uusia oppimistehtäviä opetukseen, joita esittelemme seuraavissa blogipostauksissa.

Tähän asti blogi on käsitellyt lähinnä perusopetuksen ja kasvatuksen aihepiirejä. Täysin uutena teemana nostamme keskusteluun ammatillisen osaamisen. Aloitamme harjoittelijamme Susanna-Maria Aarnivuon postaussarjalla käytännön kokemuksista kuluttajansuojan opetuksen pedagogiikasta erityisesti ammattitaitoa opiskeltaessa.

Jatkossa Kuka kasv@ttaa ketä -blogissa keskustelun keskiössä on osaaminen, jota tarvitsevat ostoksia tekevät kuluttajat, kuluttajakauppaa tekevien yritysten eri tehtävissä toimivat työntekijät sekä yrittäjät.

Omissa ja vieraskynäkirjoituksissa otetaan yleissivistävän koulutuksen ohessa huomioon myös ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen opettajien tarpeet saada opetusideoita sekä keskustella kuluttaja-asioista.

Mukavaa lukuvuoden alkua kaikille opettajille ja kasvattajille. Pohditaan yhdessä kuluttamiseen liittyvän osaamisen ja kasvatuksen kysymyksiä täällä blogissa ja somekanavilla.


Blogin tekijät:

Taina Mäntylä, joka toimii KKV:ssa johtavana asiantuntijana. Taustaltaan Taina on kuluttaja, kotitalousopettaja ja lastentarhaopettaja, joka on opettanut ja kasvattanut työhistoriansa aikana melkein kaiken ikäisiä.

 


 

Tiia Wassholm, joka toimii KKV:ssa asiantuntijana. Taustaltaan Tiia on kasvatustieteen maisteri, kotitalousopettaja ja restonomi (AMK). Kokemusta häneltä löytyy sekä kuluttajan että kuluttajakaupan työntekijän roolista.

Kuluttajakasvatuksen verkkosivut uudistuvat kesän aikana

Taitava kuluttajuus lähtee liikkeelle voimaantumisesta. Opetuksessa tähdätään siihen, että nuoret hallitsevat kulutustaan, saavat käsityksen omasta tavastaan toimia, tuntevat ostamisen eri vaiheet ja voivat kokonaiskäsityksen avulla hallita omaa kulutustaan.

On tärkeää, että nuori uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun. Käsitykset omasta tehokkuudesta ja osaamisen kokemus ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta. Ymmärrys siitä, kuinka toimia kuluttajana, alkaa muotoutua.

Kesän aikana KKV:n opettajille tarjoama aineisto jäsennetään uudella tavalla. Teemojen ja sisältöaluiden sijaan aineisto jaetaan kuluttajan arjen toiminnan mukaisesti.

Tavoitteina ovat hyvä kuluttajaosaaminen ja opetuksen eheytyminen

Sen sijaan, että opetetaan sirpalemaisesti taloudenlukutaitoa, mainonnanlukutaitoa tai kuluttajan oikeuksia ja vastuita, uusi kuluttajaosaamisen opetusmalli tähtää kohti jäsenneltyä ja eheytettyä opetuskokonaisuutta. Sen lähtökohtana on kuluttajana toimimisen kokonaisvaltainen hallinta.

Kuluttaminen eli tuotteen tai palvelun hankinta rakentuu aina erilaisten vaiheiden sarjasta tai joukosta osatoimintoja, jotka yhdessä muodostavat kuluttajan ostopolun. Kuluttamisen aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat ja kietoutuvat toinen toisiinsa.

Kulutustottumuksista riippumatta etenemme hankintaprosesseissa – oli hankkimamme kohde tavaraa tai palvelua. Näiden prosessien onnistumiseksi tarvitsemme taitoja, jotka liittyvät mediaan, mainontaan ja tiedonhankintaan. Tarvitsemme myös tietoa kuluttajien oikeuksista ja vastuista sekä talouskasvatusta, ympäristötietoisuutta ja resurssiviisautta. On kyse arjen hallinnasta, jossa kuluttajataitoja käytetään osaavasti, oppimisympäristönä ovat koti lähiympäristöineen ja sen toiminnot. Kulutusprosessi ja ostaminen jäsentyy helposti ostopolun kautta.

Verkkosivuille jäsennettyjen tehtäväkokonaisuuksien kautta tutustutaan ostotapahtumaan, sen etenemiseen, kriittisiin askelmerkkeihin ja valinnan paikkoihin.

Verkkosivujen tutut tehtävät ja videot jäsennetään uudella tavalla, ostopolun mukaisesti. Vanhentuneita tehtäviä poistetaan ja uudistetaan. Opettajien kuluttajatietoa sisältävät taustamateriaalit sijoitetaan oman otsikon alle. Lisäksi kuluttajakasvatuksen tavoitteita ja pedagogiikkaa käsittelevät aineistot saavat oman erillisen paikkansa.

Oppimistehtävät pysyvät edelleen aihioina, joita opettajan on tarkoitus soveltaa oman oppiaineensa, oppilaidensa ikäkauden, heidän erityispiirteiden tai ajankohtaisten ilmiöiden mukaan.

Ostopolkua voi käyttää havainnollistamaan:

Mitä kuluttaminen on (MITÄ)

Havainnoidaan ja nimetään ajankohtaisia kuluttajailmiöitä

Tekeminen ja harjoittelu (MITEN)

Harjoitellaan toimimaan ilmiöistä nousevien asioiden parissa

Ymmärtäminen ja käsitteellistäminen (MIKSI)

Ymmärretään ilmiöitä ja reflektoidaan omaa toimintaa sekä ratkaistaan mahdollisia ongelmia

Voimaannuttavaa talouskasvatusta

Keskustelu taloustaidoista käy vilkkaana. TATin tutkimus Talous ja Nuoret osoittaa, että nuorten taloustaidot ovat puutteelliset ja opettajille taloustaitojen opettaminen on vaikeaa.

Veronmaksajien viestintäjohtaja ja päätoimittaja Antti Oksanen kirjoittaa Taloustaitolehdessä viisaasti:

”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen. Tiukka kapselointi erilleen muusta maailmasta tappoi aikoinaan monen koulukaverin ilon perinteisestä atk:sta tai kaupallisista aineista.”

Uskon, että maailmanlaajuisesti ollaan matkalla poispäin tiukasta oppiainejaosta. OECD:n raportin Education 2030 mukaan koulutuksen pitäisi tuottaa kykyä ratkaista ongelmia, jotka liittyvät ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Elämäntaidot sekä kyky kriittiseen ja systeemiseen ajatteluun korostuvat.

Kuluttaminen ja talous on kokonaisuus

Kuluttajan osaaminen on kimppu tavoiteltavia taitoja ja opittavia sisältöjä, jotka tukevat toinen toisiaan.

Opetuksessa on tärkeää auttaa oppilaita hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään asioiden yhteyksiä. Opetussuunnitelmassa puhutaan ekososiaalisesta sivistyksestä. Ympäristö, talous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus liittyvät kaikki ihmisenä toimimisen laajaan kokonaisuuteen. Arjenhallinnan valmiuksia ei synny opettelemalla teoriaa tai taitoja yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Tarvitaan opetusta, joka kehittää systeemistä ja kriittistä ajattelua.

Mielestäni opetussuunnitelman tasolla on opetuksen tavoitteita ja mahdollisuuksia talouskasvatuksen toteuttamiseksi asetettu jo nyt paljon. Miksi sitten emme opi taloustaitoja? Miksi opettajat uupuvat aiheen edessä?

Yksittäisiin tietoihin ja taitoihin keskittymisen sijaan kokonaisuuden hallinnan opetusta

Kuluttajuus on viime vuosina tullut digitalisaation ja palvelullistumisen vuoksi yhä monimutkaisemmaksi. Ovatko opetusmenetelmät ja oppimateriaalit seuranneet mukana?

Kuluttajuus opetuksen sisältönä on helpoin toteuttaa abstraktina arvoja pohtivana ”millainen kuluttaja olen?” -keskusteluna, jota voi käydä niin monilukutaidon, taloustaidon, ilmastonmuutoksen ja kestävyyden osaamiskokonaisuuden yhteydessä. Kulutuksen arvopohdinnat näkyvät jo selvästi esim. nuorten ympäristötietoisuuden lisääntymisenä.

Oppilailla on tietoa, että pitää säästää ja olla fiksu kuluttaja, ruutuaikaa pitää rajoittaa ja ilmastomuutos pysäyttää. Kuitenkin on tarpeellista päästä syvemmälle, luoda usko ja valmiudet siihen, että oppilas osaa toimia itse.

Miten arjen taitojen opetusta pitää kehittää?
Opetammeko siis kouluissa liian mekaanisesti rahankäyttöä, säästämistä ja pankkituotteita laajemman taloudenhallinnan ja resurssiviisauden sijaan? Onko taloudellisen lukutaidon määritelmä liian kapea? Onko määritelmässä otettu riittävästi huomioon kuluttajan erilaiset mahdollisuudet toimia, jos hän on vähävarainen?

Tätä minut saa pohtimaan Talentia-lehden artikkeli Taloussosiaalityö tutkii suhdetta rahaan. Siinä pohditaan, että taloudellinen toimintakykyisyys tarkoittaa muun muassa sitä, kuinka ihminen kykenee tulemaan rahan kanssa toimeen, eli millaisia tietoja ja taitoja sekä niin sanottua taloudellista lukutaitoa hänellä on, jotta hän saisi rahat riittämään. Pelkkä tietojen ja taitojen lisääminen ei kuitenkaan toimeentulo-ongelmia ratkaise.

Kun tapaan koulutuksissa opettajia, he usein toteavat, etteivät hallitse digitaalisen kuluttamisen ja monimutkaistuvien markkinoiden kokonaisuutta, joten heillä ei ole aikaa ja voimia ottaa selvää ja opettaa kaikkea kuluttajuuteen liittyvää.

Varsinkin kuluttajan oikeudet ja sopimusjuridiikka koetaan vaikeana opettaa eikä se tunnu perusopetuksen oppilaille kovin ajankohtaiselta.

Kuitenkin ostaminen on aina sopimus ja taloudenhallinta perustuu sopimuksiin – myös nuorten ostoksissa ja rahankäytössä.

Voiko ostopolkumallia käyttämällä opettaja voimaannuttaa oppijaa hallitsemaan talouttaan?
Kuluttajapolitiikassa on puhuttu jo jonkin aikaa kuluttajien voimaannuttamisesta. Voimaannuttamisen käsite taitaa olla alun alkaen sosiaalityön käsitteitä. Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin.

Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja niihin liityvät oikeudet ja vastuut ja sen kautta voi hallita ja kontrolloida omaa toimintaansa.

Kuluttaminen voidaan kuvata sarjana kokemuksia ja tilanteita, joita nimeämällä ja selittämällä yksilöt oppivat näkemään toimintansa ja päämääriensä samankaltaisuuden eri asioita hankittaessa. Kuluttajakasvatuksessa on viime vuosina kehitetty mallia, jossa kuluttajuutta lähestytään tietosisältöjen sijaan toiminnan eli ostamisen prosessin kautta.  Kun ymmärtää omaa toimintaansa näkee myös helpommin mahdollisuutensa saavuttaa omia itselle tärkeitä päämääriä ja toimia omien arvojensa mukaan. Olipa kyse sitten säästeliäisyydestä tai ympäristöystävällisyydestä.

Kun auttaa oppilasta hahmottamaan ostopolkua, päästään käsiksi omiin resursseihin ja mahdollisuuksiin kuluttajana ja jopa hallitsemaan niitä. Näin oppijalle syntyy motivaatio hallita kuluttamistaan sekä positiivinen elämänusko.

Taloustaitojen opetus on siis monimuotoinen kokonaisuus. On tärkeää, että opettajat saavat täydennyskoulutusta, jossa he itse voimaantuvat kuluttajana ja saavat kokonaiskuvan ostopolusta – eli kuluttamisen prosessista ja taloudenpidosta systeeminä.

Seuraavat kolme voimaantumisteorian periaatetta kannattaa muistaa, kun taloustaidosta puhutaan. Ne ovat samat opettajille kuin oppijoillekin

  1. Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.
  2. Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärrys on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.
  3. Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetusmenetelminä ja koulun arjessa tämä tarkoittaa tutkivaa oppimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä, kun opetetaan arjenhallintaa.

 

Onko tietoo vai ei – kuinka kuluttajat tietävät oikeutensa markkinoilla?

Vaikka kuluttajat yleensä ovat tyytyväisiä asioidessaan yritysten kanssa, voivat he joskus törmätä ongelmiin. Tällöin heidän on tärkeää tietää minkälaista korjausta he ovat oikeutettuja vaatimaan. Markkinat toimivat, kun kuluttajat voivat luottaa siihen, että myyjät ja palveluntarjoajat kunnioittavat kuluttajan oikeuksia noudattaen kuluttajansuojalainsäädäntöä eivätkä kohdenna kuluttajiin sopimattomia menettelytapoja, harhaanjohtavaa markkinointia tai kohtuuttomia sopimusehtoja.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvitti alkukesällä 2018, kuinka hyvin kuluttajat tuntevat tiettyjä kuluttajansuojaan ja kuluttajan oikeuksiin liittyviä yksityiskohtia. Kuluttajille esitettiin kysymyksiä erilaisista kuluttajakaupassa esiintyvistä tilanteista. Kysymykset käsittelivät markkinointia, maksamista, reklamointia ja virhetilanteita sekä etämyyntiä ja verkkokauppaa.

Kuluttajista keskimäärin puolet osasi vastata esitettyihin kysymyksiin oikein. Tosin heidän tietämyksensä yksittäisissä kysymyksissä vaihteli erittäin paljon.

Parhaiten kuluttajat tiesivät, että ilman ostokuittiakin on mahdollista saada hyvitystä takuunalaisesta tuotteesta, kun vain pystyy todistamaan ostoajan ja -paikan. Kuluttajat myös tiesivät varsin hyvin, että myyjällä on oikeus yrittää korjata tavaran virhe ennen hyvityksen antamista. Niin ikään luoton todellinen vuosikorko oli melko hyvin vastaajien tiedossa, mitä voidaan pitää myönteisenä seikkana.

Sen sijaan aukkoja tietämyksessä esiintyi peruuttamisoikeudessa, verkko-ostamisessa ja vertaiskaupassa.  Suuri osa kuluttajista luuli voivansa peruuttaa puhelimitse tai verkossa tehdyt ostokset aina, vaikka todellisuudessa peruuttamista koskevissa oikeuksissa on poikkeuksia.

Peruuttamisoikeuden lisäksi epäselvää oli myös verkko-ostamisessa se, keneltä rahoja voi vaatia takaisin toimittamatta jääneestä verkko-ostoksesta. Yksityishenkilöiden välisen käytetyn tavaran kaupan luultiin yleisesti kuuluvan kuluttajansuojan piiriin, vaikka näin ei ole.

Monet kuluttajat näyttivät niin ikään yleisesti luulevan, että myymälästä ostetun virheettömän tuotteen saa aina halutessaan palauttaa. Tämä luulo perustunee siihen, että monet myymälät tarjoavat hyvänä palvelunaan tätä mahdollisuutta.

Kuluttajaryhmien välillä oli jonkin verran eroa kuluttajan oikeuksien hallinnassa. Odotetusti nuoremmat vaikuttaisivat tuntevan oikeutensa kuluttajakaupassa vanhempia jonkin verran paremmin. Korkea koulutus ei näyttäisi yksin antavan hyviä eväitä kuluttajansuojan hallintaan. Kuitenkin työelämässä ylemmissä tehtävissä toimivien keskuudessa tietämys vaikuttaisi olevan parhainta, kuten myös opiskelijoiden keskuudessa, joten todennäköisesti koulutuksella on jonkin verran merkitystä.

Tutkimuksen perusteella voi nostaa esiin kolme tämän päivän kaupankäynnin kannalta tärkeää seikkaa. Ensinnäkin, verkko-ostamisen kuluttajansuojan osaamisessa on kuluttajilla jossain määrin parantamisen varaa, koska verkosta ostaminen on yleistä ja tulee oletettavasti lisääntymään tulevaisuudessa. Toiseksi on tarpeen ymmärtää vertaiskaupan pelisäännöt, koska yksityishenkilöiden välinen kauppa todennäköisesti lisääntyy alusta- ja jakamistalouden markkinapaikkojen yleistyessä. Tutkimus osoitti myös ikääntyneiden haavoittuvuusriskin tämän päivän kuluttajakaupassa.

Testataan taitoja

Nyt käsi sydämelle – kuinka hyvin sinä tiedät oikeutesi kuluttajana?

Käytä testiä, jonka avulla voivat oppilaat testata omat tietonsa kuluttajansuojasta.

Ota opetuksen ilmiöksi oppilaita kiinnostava kuluttaja-aihe. Tutkikaa yhdessä ja ottakaa selvää. Motivoi ja rohkaise oppilasta toimimaan aktiivisena ja kriittisenä kuluttajana.

Muita visoja löydät täältä.


Kirjoittaja

Anu Raijas on Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinatutkimusyksikön tutkimuspäällikkö.

Hän on myös Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentti.

Hänen tutkimuksellinen asiantuntemuksensa ja mielenkiintonsa kohdentuu kotitalouksien taloudelliseen päätöksentekoon, taloudelliseen osaamiseen ja velkaantumiseen.

Markkinoista hän on perehtynyt eniten vähittäiskauppaan ja finanssisektoriin.

 

Valintoja, valintoja – voiko niitä opettaa?

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa kysyin: eihän yhtä oikeaa väylää tulla hyväksi kuluttajaksi ole olemassa? Taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kuluttamisen harjoittelu lähtee tiedostamisesta ja omasta harkinnasta, mutta joskus vaihtoehtojen runsaus voi tehdä hyvien valintojen tekemisestä vaikeaa.

Kerron teille nyt kohdalleni sattuneesta ”case hiusnaamiosta”. Seikkailin työpäivän jälkeen kosmetiikkatuotteita myyvän erikoisliikkeen tarjoushyllyjen välissä. Hetken mielijohteesta käteni tarttui alennetulla hintalapulla varustettuun hiusnaamiopurnukkaan. Muistin kyllä, että kylpyhuoneen kaapissa vanhenee vielä edellinen naamiopurkki käyttämättömänä. Laitoin hiusnaamion ostoskoriin ja lampsin kassalle – ennen kaikkea tyytyväisenä tekemästäni alennuslöydöstä.

Joskus valintojemme seuraukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Niin hyvät kuin huonotkin.

Lue lisää

Kuluttajakasvatus hyödyttää kuluttajien lisäksi yrityksiä

Kuluttajakasvatuksesta, talouslukutaidosta ja kuluttajan vastuusta puhutaan nyt paljon. Silloin kun kuluttaja on osaava ja aktiivinen, asiat hoituvat. Mutta auttaako kuluttajan osaaminen, jos yritys ei kanna omaa vastuutaan? Markkinoiden toimivuus perustuu vuorovaikutukseen – kummallakin osapuolella on oma osuutensa onnistuneissa transaktioissa. Kuluttajan osaaminen ei korvaa puutteita yrityksen toiminnassa eikä poista yrityksen vastuuta.

EU:n komissio julkaisi huhtikuussa tiedonannon New Deal for Consumers – Kuluttajat vahvempaan asemaan. Komissio on valmistellut useita toimenpiteitä kuluttajien aseman parantamiseksi sisämarkkinoilla. Toimien tavoitteena on lisätä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, edistää oikeudenmukaisuutta ja vahvistaa luottamusta sisämarkkinoilla. Tehokkaasti toimeenpantu lainsäädäntö takaa kuluttajille vähimmäissuojan. Kun kuluttajat voivat luottaa siihen, että säännöksiä noudatetaan ja perusasiat ovat markkinoilla kunnossa, heille avautuu mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Perusasioiden varmistamiseen ei tarvitse käyttää aikaa.

Tietosuoja-asetuksen artikla 20 antaa kuluttajalle hyvän välineen yritysten kilpailuttamiseen: kuluttaja voi siirtää oman käyttäjäprofiilinsa tiedot toiseen yritykseen.

Lue lisää