Uudet maksutavat hämmentävät myös opettajia

Samaan aikaan kun pohditaan riihikuivan käteisen tulevaisuutta, markkinoille saapuu alati uusia vaihtoehtoisia maksutapoja. Käteinen, maksukortti ja laskulla maksaminen ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta kun puhutaan yhä monipuolisemmasta mobiilimaksamisesta, datalla maksamisesta tai hyödykesidonnaisista luotoista, joutuisin miettimään kaksi kertaa ennen maksutapaan tarttumista. Oma lukunsa ovat bitcoinit. Rahalla maksamisen sijaan oppilaille kannattaisikin ehkä konkretisoida yleisesti kuluttajakaupan vaihdannan välineistä sekä oman talouden resursseista.

Verkkokaupassa asioinnista ja maksamisesta on tullut kuluttajalle elämys. Parhaimmillaan olen saanut kirjan verkkokaupasta kotiovelleni kolmella klikkauksella.

Lue lisää

Täytyyhän sen olla turvallista

Sain taannoin seurata keskustelua, jossa kahvipöydässä nuoriso esitteli käyttöön ottamaansa mobiilimaksusovellusta. Uudet menetelmät kiinnostavat, joten vanhempi polvi tarttui välittömästi omaan puhelimeensa ja latasi saman tien maksusovelluksen kännykkäänsä. Siinä jo kahvittelun aikana siirtyi näppärästi euro tililtä toiselle.

Varovasti herättelin keskustelua maksamisen turvallisuudesta ja tietosuojasta. Taisin saada heti kalkkiksen leiman, kun esitin samaa huolta kuin eläkeikäisiin kuuluva keskustelija, joka totesi asiaan päätään puistellen, että ”kysymys on sentään rahasta ja tilitiedoista”. Molemmat keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että täytyyhän sellaisen sovelluksen olla turvallinen, jota myydään sovelluskaupassa ja muutkin käyttävät.

Itse mietin, että ajatteliko kukaan kahvihetkessämme, mitä itse asiassa tapahtui maksusovellusta ladattaessa. Samalla syntyi uusi sopimus käyttäjän ja sovelluksen välille. Sovellus sai luvan käyttää, varastoida ja välittää henkilökohtaista dataa, myös tilitietoja.

Älypuhelin saattaa kuin huomaamatta muuttaa kuluttamista, kun ostaminen on helppoa ja maksaminen on nopeaa. Juha A Panzar totesi viisaasti Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 19.4 Ovatko uudet maksutavat osasyy ylikuluttamiseen?

”Raha tilillä ei lisäänny, vaikka tavat sen kuluttamiseen lisääntyvät ja muuttuvat. Siksi ihmisten pitää entistä enemmän ja useammin muistaa käydä erikseen katsomassa, miten vähän tilillä olikaan enää rahaa jäljellä.”

Alustoja tulee lisää, ja yhä näppärämpiä maksuapplikaatioita kehitetään. Ei ole yhdentekevää kenelle luovutamme tilitietomme, tunnistetietomme ja bigdatan kulutustottumuksistamme.  Maksusovellukset ovat näppäriä, mutta pelkän tekniikan ei kannata antaa sokaista. Ennen kuin antaa tietoja itsestään kannattaa kysyä itseltään

  • mitä on lataamassa
  • mistä on lataamassa
  • miksi on lataamassa
  • mihin aikoo käyttää lataamaansa?

Jos ei pysty johonkin edellä mainituista vastaamaan, kannattaa miettiä onko palvelu vain hauska lisä vai onko se arjen raha-asioiden hoidon kannalta välttämätön.

#puhu rahasta viikko tulee!

Mun Talous -verkosto järjestää ensi viikolla (27.3.–2.4.) Puhu rahasta -viikon toista kertaa. Teemaviikko on tällä kertaa myös osa kansainvälistä Global Money Week’ia.

Raha teema on siis esillä mediassa ja kouluissa ensi viikolla. Kuka kasvataa ketä ehdottaa jutun juureksi seuraavia teemoja: rahasta on hyvä puhua ja sopia kodeissa, viikkorahoista sopiminen, viikkorahojen käyttämisen säännöt ja milloin ostoksiin tarvitaan vanhempien lupa. 

Toisaalta sopimusten tekemisen taito on raha-asioiden hoitamisen perusasia.

Yhtä tärkeää kuin sopiminen on se, että osaa käyttää maksuvälineitä. Ottakaa koulussa puheeksi uudet maksamisen tavat. Etsikää eri puolilta tietoa, mitä ja miten maksamista mainostetaan ja miten uusista maksutavoista kansalaisille kerrotaan.

 

Joulun aikana pelataan ja leikitään

Moni lapsi ilahtuu tänäkin vuonna saatuaan joululahjaksi erilaisia laitteita ja verkossa pelattavia pelejä. Samaan pakettiin aikuisen kannattaisi ”paketoida” myös omaa aikaansa ja mielenkiintoaan. Olisi hyvä valmistautua ohjaamaan lasta pelaamalla ja leikkimällä itsekin.

Voit säilyttää joulumielen parhaiten, kun suunnittelet etukäteen miten neuvot ja opastat lasta uuden laitteen käyttämisessä. Itse pelaaminen sujuu usein kuin leikki, mutta peliin liittyy monesti käyttöehtoja, tietoturvaa ja kenties maksullisia ominaisuuksia, jotka voivat olla haasteellisia niin lapselle kuin aikuisellekin.

Tutki siis jo etukäteen mitä laitteella voi tehdä ja millaisia riskejä pelaamiseen liittyy. Selvitä esimerkiksi voiko lasten leikeistä ja pelaamisesta syntyä yllättäviä kuluja. Kannattaa myös etukäteen pohtia, miten laite vaikuttaa lapsen ajankäyttöön ja arkirytmeihin. Kun suunnittelet asioita etukäteen, takaat varmemmin hyvän joulumielen kaikille.

Ohjatessasi lasta voit ottaa hänet syliin tutustumaan laitteen käyttöohjeisiin, tekniikkaan ja valikoihin. Voitte keskustella ja tutkia, mitä lahjalla voi tehdä ja mitä perheen sisäisiä sääntöjä ja ohjeita pelaamiseen ja laitteen käyttöön liittyy. Vastuu käytöstä, estoista ja asetuksista on aina aikuisella, ja lapsi tarvitsee ohjausta laitteen ja pelin käyttöperiaatteista. Hyvä tapa on ohjata lasta kysymään aina aikuiselta lupa, jos hän haluaa ottaa käyttöön jonkin uuden ominaisuuden laitteessa tai tarjolle tulee pelissä jotakin ostettavaa.

Tässä video vanhemmille, miten yllättävät pelilaskut voi välttää.

Mitä yhteistä on rahalla ja henkilökohtaisilla tiedoilla?

Raha muuttaa muotoaan, sitä säilytetään ja käytetään yhä useammin virtuaalisesti. Vanhempien antamat taskurahat ovat olemassa bitteinä pankin tietokoneilla, jotka puolestaan ovat yhteydessä lasten laitteisiin tai kortteihin. 4 – 6 -luokan yhteiskuntaopin opetuksessa tämä pitää ottaa huomioon. Ei riitä, että puhutaan pelkästään seteleistä ja kolikoista.

Nyt opetuksessa harjaannutetaan oppilaita rahan käyttöön eri muodoissaan. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan: opetuksen tavoitteena on ”tukea oppilasta ymmärtämään oman rahankäytön ja kulutusvalintojen perusteita sekä harjoittelemaan niihin liittyviä taitoja”. Tavoitteen saavuttamiseksi opettaja ”ohjaa oppilaita perehtymään omaan rahan käyttöön ja talouden hoitoon sekä vastuulliseen kuluttamiseen arjen tilanteissa”.

Opettajalle pedagogisen haasteen tuo se, että oma rahankäyttö voi olla niin monenlaista eri perheissä. Vaikkapa vanhempainilloissa voi pohtia, missä muodossa oppilaat rahaansa käyttää – onko käytössä maksukortti, mobiilimaksu vai käteinen. Tämä tieto auttaa suunnittelemaan rahankäytön opetusta.

Omat tietomme ovat arvokasta valuuttaa

Verkkoyhteydessä oleva media ja siihen liittyvä data alkaa olla yleisin oppilaiden käytössä oleva vaihdon väline. Koska rahan lisäksi vaihdon välineenä voivat olla omat tietomme, oppilaan pitää kehittyä myös niiden käsittelyssä. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilasta tulee ”ohjata harjoittelemaan median käyttöä turvallisella ja yhteiskunnallisesti tiedostavalla tavalla”.

Verkossa lapset käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan. Näitä tietoja emme edes välttämättä tule ajatelleeksi ”valuuttana”. Maksamme esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestämme. Selailutietomme taas kertovat kerääjälle kiinnostuksen kohteistamme ja tietojamme hyödynnetään mainosten kohdentamiseen. Omien tietojen luovuttamisesta ja selailuhistorian vaikutuksesta kannattaa siis keskustella luokassa ja vaikkapa vanhempainilloissa.

Taitavaan arjenhallintaan kehitytään käsittelemällä henkilökohtaista dataa yhtä huolellisesti kuin rahaa. Lapsia pitää jo varhaisessa vaiheessa auttaa hahmottamaan, että henkilökohtainen data on heidän arvokasta pääomaansa.

Tiedonhankinnastakin jää jäljet verkkoon

Verkon käytön opettamisen ongelmana on se, ettei meillä digitalisaatiokehityksen tässä vaiheessa ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä tietoja me luovutamme itsestämme. Kuka tietää, millä kaikilla tahoilla on meistä tietoja, ja mitä tietoja ne ovat? Opettajan kannattaa suunnitella ja ohjata oppilaiden tiedonhakua, koska ei ole yhdentekevää mille sivuille oppilaat hakusanoillaan päätyvät. Opettajien kannattaa arvioida oppilaiden kanssa eri sivustojen tarkoituksenmukaisuutta tiedonlähteenä. Kaupallisen julkaisijan sisällöllä on aina kaupallinen tarkoitus ja käynti sivulla johtaa yleensä kohdennettuun mainontaan.

Kannustan kaikkia aikuisia opettamaan lapsille digitaalisen kulutuksen periaatteita. Haastan opettajia ja vanhempia kasvattamaan lapsista aktiivisia kuluttajia ja kansalaisia, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan ja vastuistaan. Koulussa voi ohjata tiedonhankinnan yhteydessä oppilaita terveeseen kriittisyyteen, sillä edelleen pätevät samat lainalaisuudet kuin aina ennenkin: ilmaisia lounaita ei ole – ei myöskään maksuttomia palveluita tai alustoja. Yritysten ansaintalogiikat vain vaihtelevat.

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Kun innostuneena löytää juuri oikean tuotteen verkkokaupasta, ei huomiota juuri muuhun riitä. Sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, joten miksi ne lukisi, kun tässä ja nyt on kaivattu tuote. Siksi ehdot jäävät helposti lukematta. Sen sijaan joudumme päättämään erikseen siitä, miten tuotteen maksamme. Sitä valintaa ei pidä tehdä periaatteella ”ihan sama”.

Silloin kun tarjolla on erilaisia maksutapoja, käy helposti niin, että valitsee tutuimman asiaa ajattelematta. Se voi olla Visa Electron, maksukortin debit-puoli tai luottokortti. Kuluttajalle ennakkomaksu on kuitenkin aina riski, ellei ole olemassa maksuja turvaavaa järjestelmää. Jos maksaa ennen kuin tuotteet ovat saapuneet, rahoja ei saa takaisin, jos tuotteen toimitus ei onnistu tai jos yritys menee vaikkapa konkurssiin, kuten Anttilan tapauksessa.

Luottokortilla maksettaessa myös luotonantaja on lakisääteisesti vastuussa. Siksi luottokorttia suositellaan käytettäväksi verkkokaupassa – ja ilman luotonantajan vastuuta verkkokauppa ei olisi edistynytkään yhtä nopeasti.

Sen sijaan maksukortin debit-puolella maksaminen ennen tuotteen saamista on periaatteessa sama kuin rahojen lähettäminen postilokeroon. Joskus pankit voivat vastata niistäkin maksuista, mutta sitä ei laki edellytä.

Entä sitten, kun ei ole luottokorttia vaan Visa Electron? Kotimaisessa verkkokaupassa vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin kansainvälisessä. Meillä on edelleen normaalia, että tuotteen saa maksaa myös laskulla. Sitä kannattaisi käyttää. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi Ellos toteaa maksuvaihtoehtoja esitellessään ”Suosittelemme laskua tai tiliä, jos haluat tutustua tuotteisiin kotona ennen kuin maksat”.

Kansainvälisesti verkko- ja huutokauppoihin on myyjillä käytössä esimerkiksi PayPal -maksuvälitysjärjestelmä, jossa rahat eivät liiku myyjälle, ennen kuin ostaja on saanut tilaamansa tuotteen. Nyt kun rahoituspalvelut uudistuvat kovaa vauhtia ja puhutaan Fintechistä, kummankin osapuolen edut huomioon ottavia välityspalveluja tulee lisää. Kuluttajalle valinta voi olla vaikeaa, kun maksutapoihin saattaa liittyä myös erillismaksuja.

Minkä tahansa maksutavan valitsee, kaksi perusasiaa on syytä tarkistaa: maksutapahtuman pitää olla turvattu ja sen lisäksi kannattaa varmistaa, että rahansa saa takaisin, jos myyjä ei toimi sovitulla tavalla.


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Lähimaksaminen

Mobile paymentLähimaksaminen on mullistanut korttimaksamista, koska sen avulla välttyy PIN-koodin näpyttelyltä. Lähimaksamisessa on kyse maksutavasta, jossa pienet ostokset maksetaan näyttämällä korttia tai puhelimeen liitettyä lähimaksamisen tarraa maksupäätelaitteen reunassa. Uutta perinteiseen korttimaksamiseen verrattuna on se, että käyttäjän on itse huolehdittava uudenlaisista turvallisuus asioista.

Lähimaksuominaisuus voi olla liitettynä maksukorttiin, jolloin maksu veloitetaan tililtä, johon kortti on liitetty. Jos lähimaksu on tarrana puhelimessa, maksu veloitetaan silloin sähköiseltä tililtä, jonne ladataan erikseen rahaa. Sähköinen tili on operaattorin tai muun tahon tarjoama palvelu. Lähimaksamisessa ostosten enimmäishinta voi olla 25 euroa, eli menetelmä on suunniteltu pienten ja nopeiden ostosten tekemiseen, erityisesti ruokakaupoissa käytettäviksi.

Lähimaksamista varten tulee olla siihen soveltuva debit-kortti tai yhdistelmäkortti, jossa veloitus voi lähteä joko credit- tai debit-puolelta. Oman pankin kanssa voi keskustella siitä, kummalta puolelta rahat veloitetaan.

Onko lähimaksaminen sitten turvallista? Ensimmäisenä tulee mieleen, voidaanko korttia helpommin käyttää väärin, koska maksun yhteydessä ei tarvita varmennukseksi henkilökohtaista PIN-koodia. Korttia kannattaa joka tapauksessa aina säilyttää huolellisesti, vaikka melko pieni ostoraja lähimaksamisessa estää suuremmat väärinkäytöt. Kaikissa korteissa on myös tietyt turvarajat siitä, kuinka monta ostosta voi tehdä ilman PIN-koodin näppäilyä. Esimerkiksi kortissa voi olla asetus, että joka viides lähiosto tulee varmistaa PIN-koodilla.

Lähimaksamisella on etuja, sillä se on huomattavasti nopeampaa kuin perinteinen kortilla maksaminen eikä kukaan saa oston yhteydessä urkittua kortin PIN-koodia tietoonsa. Lähimaksaminen on yleistynyt huomattavasti viime vuosina ja esimerkiksi opiskelijakorteissa on nykyään lähimaksu mukana.

Lähimaksu on maksutapa, jota jo 4–6-luokkalaiset saattavat käyttää, joten se on hyvä ehdottomasti sisällyttää opetukseen kolikoilla ja seteleillä maksamisen rinnalle. Lasten kanssa voidaan keskustella tunnilla esimerkiksi eri tavoin maksamisesta sekä tehdä harjoituksia puhelimen suojaamisesta ja PIN-koodien muistamisesta ja säilyttämisestä.

Oletko sinä jo käyttänyt lähimaksua? Millaisia ajatuksia kyseinen maksutapa herättää? Keskustelua aiheesta voi jatkaa kommenttikentässä!