Luolahenkilön tunteita online

Media on muuttumassa yhä enenevissä määrin liikkuvaksi kuvaksi. Käsitykset elämästä ja todellisuudesta muodostuvat yhä useammin videoiden ja elokuvien kautta. Liikkuvassa kuvassa korostuvat tunne-elämykset.

Kuluttajakasvatuksessakin käsitellään yhä enemmän tunnetaitoja. Kuluttajan ostopolku on kulutusprosessi, joka alkaa haaveista ja harkinnasta, etenee ostotapahtuman ja maksamisen kautta tuotteen ja palvelun käyttöön, sopimusten hallintaan sekä niihin liittyvien maksujen hoitamiseen, joissakin tapauksissa reklamointiin tai asiallisen palautteen antamiseen.

Kuluttajan ostopolku oikeuksineen, vastuineen ja taloustaitoineen sisältää useita tärkeitä kasvatuksen paikkoja, ostopolun valintatilanteissa tarvitsemme tunnetaitoja ja itsetuntemusta. Kysymys on paljon enemmästä kuin mekaanisista ostamisen taidoista: pitää oppia tunteista, jotka ohjaavat toimintaamme kuluttajana. Ostopolulla yhdistyvät eri kasvatuksen alat. Ostopolun avulla opitaan ostamisen koko prosessi ja siihen vaikuttavia tekijöitä sen sijaan, että opettelisimme pelkästään tuntemaan, sääntöjä, vertailutaitoja tai prosenttilaskuja.

Kuluttajuutta on tarpeen opettaa kokonaisuutena ihan uudella tavalla, kun luolahenkilön tuntein kulutamme ja olemme kaupallisen viestinnän parissa 24/7 online.

Kulutus, tunteet ja media
Tunteet saavat meidät toimimaan ei-rationaalisesti – myös kuluttajana. Kasvatus on pyrkinyt kitkemään meistä luolahenkilön suoraviivaisia reagoinnin toimintatapoja. Etsimme toisten hyväksyntää ja ”rakkautta” pukeutumalla muodikkaasti. Ostamme sen suurimman leivonnaisen, jos se on edullisesti tarjolla. Tartumme uskomattomiin tarjouksiin, vaikka järjellä ajatellen emme saa nopeita voittoja. Jokin alkukantainen itsesäilytysvaisto, joskin vääristynyt, saa meidät käyttäytymään itsellemme vahingollisesti, vastoin parempaa tietoa. Tämä on tuttua käyttäytymisen taloustieteen esittelemissä käytösvinoumissa ja myös tunnetaitojen opettamisessa.

Kuluttaja- ja talouskasvatuksessa oppilaan ohjaaminen tunteiden tunnistamiseen omissa kulutuspäätöksissään on yksi tärkeimmistä opetuksen tavoitteista.

Perheessä opitut sekä yhteisön mallit ja rutiinit ovat kuitenkin ehkä merkittävin tunnepohjaista käyttäytymistämme säätelevä oppimistulos. Lapsuudessa ja nuoruudessa opimme tavan reagoida, kokea, tuntea ja käyttäytyä –  se kuinka vahvasti olemme tunteiden vietävissä, on monen seikan yhteistulos.

Apua voisi olla siitä, jos pystymme pysähtymään. Usein hetken tuumattuamme osaamme tunnistaa ja nimetä tunteitamme, ehkä silloin emme toimi vastoin tietoamme. Toinen tapa on luoda itselle mahdollisimman paljon hyvinvointia tukevia tottumuksia ja saada niistä suojaa.

Tunteet eivät siis ole se varsinainen ongelma, vaan se, miten viettien viemänä luolahenkilön kaltaisesti toimimme. Järjellä ajateltuna voi olla erikoista, että valitsemme helpon ratkaisun, tunteisiin vetoamalla vaikutetaan käytökseemme tai muiden ihmisten valinnat ohjaavat meitä.

Vaikutukselle alttiina koko ajan
Nuorten elämän kannalta oleellisin muutos on siinä, että digiaikana syntyneet eivät enää erikseen mene verkkoon, vaan he ovat verkossa 24/7. Se on elämää, kun meille vanhemmille se on osa elämää. Verkossa eläminen on pääasiassa kuvallista viestintää, kun taas tekstiin tottuneet sukupolvet menevät erikseen verkkoon etsimään tekstimuotoista tietoa.

Mainonnassa on jo pitkään vaikutettu elävän kuvan kautta, vaikka sen ohessa perinteiset, tekstiin perustuvat printtimainokset ovat olemassa edelleen. Opetettaessa mainonnan tunnistettavuutta opettajan on helppo puhua oppilaille mainonnan perinteisistä keinoista. Liikkuva kuva sisältää monikanavaisesti vaikuttavia tunne- elementtejä. Markkinointiin tarkoitettua liikkuvaa kuvaa on verkossa paljon ja median käyttäjinä altistumme kaupalliselle vaikuttamiselle yhä monipuolisemmin.

Tunteisiin vaikutetaan luomalla erilaisia tunnelmia: sisällön tai tiedon kylkiäisenä tulevaa tunnelmaa ei voida mitata tai säännöin säädellä. Silti juuri se tunnelma johdattaa meidät ostopolulle, se yhdistää meitä taiteen keinoin, se saa meidät kuulumaan joukkoon, jakamaan omaa elämäämme ja kulutustamme tarinoina muille sekä olemaan läsnä. Merkityksellisyys kutsuu ostamaan.

 

Mediavirtaa täytyy analysoida ja arvioida – koulujen ja oppimisympäristöjen vastuu korostuu

Mediapedagogit, tutkijat ja journalistit ovat nostaneet blogeissaan viime viikkoina esille medialukutaidon eri näkökulmia. Kuka kasv@ttaaketä pohtii mediakriittisyyttä erityisesti kaupallisen vaikuttamisen ja kaupallisen sisällön tunnistamisen näkökulmasta.

Mediapedagogi Ismo Kiesiläinen toteaa blogipostauksessaan ”Median seuraaja tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen”  näin:

”Mitä kriittisemmin haluamme mediaa lukea, sitä tiukemmin meidän on valikoitava se osa mediavirrasta, jonka otamme vakavasti. Siksi mielemme tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen. Miten se toimii? Mistä taidoista se koostuu? Miten näitä taitoja voisi kehittää ja opettaa?”

Lue lisää

Kuluttajan mediataidot ovat yhä tärkeämpiä

Vietämme parhaillaan mediataitoviikkoa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto osallistuu viikkoon huijaus-teeman ympärille laaditun oppimiskokonaisuuden kautta. Kuluttajat ja oppilaat voivat testata verkkovisailussa, erottavatko he, mikä on mainontaa ja millaiseen tarjoukseen kannattaa tarttua. Tyypillisestä tilausansasta on laadittu havainnollinen kuva, jota voi katsoa ruudulta oppitunnilla tai tulostaa julisteeksi seinälle.

Lue lisää

Tiedonhankintatehtävissä etsitään sisältöä ja arvioidaan sitä monelta eri näkökulmalta

Kuluttajan tiedonhallintataidot ovat verkonkäyttäjältä vaadittavien arjentaitojen kärjessä, siinä missä faktojen tarkistustaidot yleensäkin. On tarpeen oppia jo varhain, että joskus ideologiat, taloudelliset edut ja muut vastaavat tekijät vaikuttavat tekstin objektiivisuuteen ja luotettavuuteen.

Mainonta on myös verkossa läsnä kaikkialla. Sen lisäksi tilausansat ja huijaukset piinaavat kuluttajia. Usein ajatellaan, että ne ovat hyväuskoisten hölmöjen ongelmia. Niin ei kuitenkaan ole, sillä huijauskeinot kehittyvät samaa vauhtia kuin rehellinenkin digitalisaatio. Monilukutaidosta ja tiedonhallinnasta on hyötyä kuluttajalle.

Lue lisää

Palkatonta datatyötä 24/7

Kolmisen vuotta sitten pohdiskelin tässä blogissa, miten kotitöiden puurtaminen on muuttunut itsepalveluyhteiskunnassa ahertamiseksi. Viikko sitten järjestimme Älykoti-tilaisuuden yhteistyössä Helsingin yliopiston kotitalousopettajien opetussuunnan kanssa, jossa keskustelimme mm. kodeissa tehtävien päätösten taloudellisesta merkityksestä.

Keynote- puhujamme Saara Taalas totesi, että talous on nostettava kotitalouden ytimeen ja osaamisen kulmakiveksi. Ruokahuollosta, puhtaudesta ja lastenkasvatuksesta huolehtiminen ovat edelleen kodin ydintoimintoja, mutta kotitalouksissa tehtävä työ on muuttunut paljon.

Palveluiden käyttö on lisääntynyt. Kodin ajankäyttöön on tullut sekä passiivinen että aktiivinen ”klikkailu” – tykkäämme, jaamme ja tilaamme. Toimintoihin median ääressä kulutettiin jo kolme vuotta sitten niin paljon aikaa, että jo silloin tarjosin uutta käsitettä ”kotien palkaton markkinointityö”. Muutamassa vuodessa algoritmien ja sisältömarkkinoinnin muodot ovat monipuolistuneet niin, että voimme todeta, että kotitaloudet ovat alustatalouden palkattomassa datatyössä.

Kotitaloudet valjastettuna alustatalouden palkattomaan datatyöhön
Digitaalisuus on tuonut mukanaan alustat ja sovellukset, jotka mahdollistavat uudenlaista toimintaa. Siitä käytetään sellaisia käsitteitä kuin jakamistalous, alustatalous ja tilaustalous. Osallistumme alustojen palkattomaan datatyöhön luullakseni melkein kaikki – tavalla tai toisella, tiedostaen tai tietämättämme. Hakukoneet jauhavat tiedonhaustamme ja tekemisistämme markkinakelpoista dataa, jaamme sosiaalisessa mediassa erilaisten tuotteiden ja palveluiden hauskoja tietoiskuja ja kaupallisia tiedotteita. Tykkäämme ja pelaamme pelejä, ja kerromme muille hassun hauskat testien tuloksemme.

Kaiken palkattoman datatyön teemme ilopalkalla ja vapaaehtoisesti. Suostuisitko reaalimaailmassa koekaniiniksi tai esimerkiksi jakamaan omaan naapuristoon mainoslehtisiä ilman rahallista korvausta?

Paljonko enemmän yritys olisi joutunut maksamaan, jos se olisi postitse jakanut tutuillesi saman määrän kaupallisia tiedotteita kuin sinä somen kautta? Mitä maksaisi perinteinen kuluttajiin kohdistuva haastattelututkimus verrattuna hakukoneiden meistä keräämään dataan.

Mainonnan jakamisen ohella luovutamme somen testeissä ja sivustovierailuilla markkinoijille hyödyllistä tietoa itsestämme ja kulutustottumuksistamme. Annamme kaiken tämän yritysten käyttöön ja edelleen myytäväksi.

Vastineeksi avoimuudestamme ja palkattomasta datatyöstä saamme tässä alustatalouden itsepalvelukulttuurissa ”ilmaiset” palvelut. Opetuksen näkökulmasta asia on monimutkainen ja haastava. Tästä uudesta taloudesta voi riippua maamme talous. Toisaalta kysymys on siitä kulttuurista, jota yhdessä luomme.

Samaan aikaan verkossa toimii myös rahallista korvausta vastaan klikkailevia toimijoita mm. trolleja. Myös tubettajat ja bloggarit ovat oma joukkonsa kaupallisesta viestinnästä ansiota saavia toimijoita.

Onko opetuksessa aika puhua alustataloudesta ja datasta?

Kuluttajakasvatus ja kuluttajuus lienevät niitä asioita, joihin verkko on vaikuttanut kaikista eniten. Uusissa ympäristöissä kuluttamiseen liittyvät lainalaisuudet sekä oikeudet ja vastuut voivat tuntua hämärtyvän, silti myös verkossa pätevät samat säännöt ja arvot kuin offline kuluttajuudessakin.

Datasta on tullut uusi vaihdon väline, jota on tarpeen opettaa yhteiskuntaopin osana ja sen rinnalla, kun talouskasvatuksessa puhutaan rahasta. Kotitalouden oppiaineessa on puhuttu perinteisesti palkattomasta kotityöstä, mutta mikä on palkattoman datatyön osuus kotien ajankäytössä ja palveluiden valinnassa ja hankinnassa?

Yhä tärkeämpää on oppia toiminaan tietoisena tiedon ”levittäjänä ja henkilökohtaisten tietojen kerääjänä ja luovuttajana”.

Mainonnan tunnistaminen on osa TVT-opetusta

”Kun sometähti esittelee uutta laukkuaan, nuori haluaa herkästi samanlaisen – Lapsia pitäisi opettaa tulkitsemaan mainontaa, tutkija sanoo”. Näin Helsingin Sanomissa todettiin 1.8.

Koulujen tieto- ja viestintäteknologista (opetussuunnitelmassa TVT) osaamista kehitetään neljällä pääalueella:

  • Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitä sekä kehittämään käytännön TVT-taitoja omien tuotosten laadinnassa.
  • Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti.
  • Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä.
  • Oppilaat saavat kokemuksia mediasta ja harjoittelevat TVT:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vilisevät tietotekniikkaan liittyviä osaamisvaateita, kun samaan aikaan pyritään monilukutaitoon ja kriittiseen tiedonhallintaan. Näitä molempia taitoja edistetään kuluttajakasvatuksessa. Mainosten tunnistamisen ja tulkinnan taitoon, jota HS:n artikkelissakin painotetaan, päästään parhaiten, kun käytetään verkkosivuja, sovelluksia ja teknisiä laitteita samalla kun perehdytään niiden taustalla oleviin tahoihin ja tarkoitusperiin.

Kun oppilaat laativat omia sisältöjään, voidaan sen yhteydessä pohtia tubettajien videoiden vaikuttimia ja tuote-esittelyjä. Hyvä tehtävä esimerkiksi yrittäjäkasvatukseen voisi olla sellainen, että puolet luokasta on tuotesuunnittelijoita ja puolet tubettajia. Yhteistyössä voi syntyä hauskoja videoita.

Erityisen tärkeää on kaupallisen viestinnän muotojen käsittely, kun oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. Mikäli lähdekriittisyys jätetään huomioimatta tiedonhankinnassa, saattaa opetus palvella mainostajien kaupallisia tarkoitusperiä.

Verkossa olevilla palveluilla on hintansa
Kun oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita, on tarpeen esitellä myös esimerkiksi miksi maksuttomat sovellukset ovat ilmaisia. Käyttäjä voi nostaa tuottajan huomionarvoa verkossa katselukerroilla, suosituksilla jne., jotka kasvattavat palveluntuottajan vaikuttavuutta ja arvoa. Näin huomio, vaikutus, kuuluisuus ja maine ovat  rahan vaihdantaan verrattavia maksutapoja. Lisäksi käyttäjä voi maksaa tuotteen joko kokonaan tai osittain antamalla tietoja itsestään. Tiedoista on tullut maksuväline, mikä palvelujen käyttäjien on hyvä ymmärtää.

Opetuksessa oppilaat harjoittelevat vuorovaikutusta ja verkostoitumista käyttämällä tieto- ja viestintätekniikkaa. Ryhmään kuulumisen ja sosiaalisen paineen vaikutuksia voisi oppia myös TVT:n yhteydessä. Opetuksessa voi hyvin käsitellä, miten markkinoijat hyödyntävät joukkoon kuulumisen painetta käyttämällä apuna ihmisten verkkoon jättämiä jälkiä ja algoritmeja, joiden avulla markkinointia kohdistetaan tehokkaasti. Tähän kudelmaan kietoutuvat sulavasti myös palkatut bloggaajat, vloggaajat sekä nuorten käyttämät sosiaalisen median yhteisöt.

Pelkät hyvät tietotekniset taidot eivät riitä
Norjalaisen tutkimuksen mukaan runsas selfieiden ottaminen sekä bloggarien seuraaminen vaikuttavat paljon haavoittuvuuteen ja ylikuluttamiseen, koska aktiivinen digitaalisten laitteiden käyttö lisää markkinoinnin kohteeksi joutumista. Ylikuluttamista ja haavoittuvuutta lisäävät myös nuorten hyvät digitaaliset taidot.

Kun TVT-opetusta suunnitellaan kouluissa, kannattaa pohtia ainakin seuraavia asioita:

  • Nettisurffaamisen digitaaliset jäljet. Lisäävätkö tiedonhankinnan tehtävät kaupallista painetta sekä haavoittuvuuden ja ylikuluttamisen riskiä?
  • Miten koulussa huolehditaan omien tietojen suojaamisesta?
  • Miten puhutaan kaupallisuudesta TVT–opetuksen yhteydessä?

KKV:n verkkosivuilla tietoa opetukseen.

Mainonnan keinojen tunteminen suojaa ostopolulla

”Opetuksessa voidaan käyttää samoja keinoja kuin mainonnassa ja herätellä lapsia ja nuoria näin tunnistamaan heihin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen. Suurin vastuu lepää kuitenkin yrityksillä, joiden tulee tehdä tunnistettavaa mainontaa myös verkossa. Tunnistamisen vaatimus korostuu, kun kohderyhmänä ovat lapset tai nuoret”, kirjoittaa kuluttaja-asiamies uusimmassa blogissaan. Kirjoitus pohjautuu tuoreisiin tutkimustuloksiin.

Tavat, tottumukset ja käsitykset syntyvät kaikkialla, muuallakin kuin koulussa tai kotona. Lapsi oppii kokemusten ja mallien kautta. Tärkeintä on ohjata ja auttaa lasta hahmottamaan ympäristöään. Mitä lapselle voi opettaa, millaisilla keskusteluilla, leikeillä ja toiminnalla lapsi saa käsitystä kaupallisesta viestinnästä?

Tutkitaan todellisen ja kuvitteellisen eroja

Alle koulu-ikäisen lapsen kanssa havainnoidaan ja nimetään ympäristöä. Median parissa aikuinen voi lapselle osoittaa: ”Tässä on mainos”. Lapsen kohdatessa mainontaa, aikuisen läsnäolo ja keskustelu lapsen kanssa on tärkeää. Lapsen voi osallistaa ostopäätöksiin ja pohtia yhdessä kulutustottumuksia. Jo alle kouluikäiselle kannattaa tuoda esiin tosiasiana, ettei ole mahdollista ostaa kaikkea mitä mainostetaan. Aikuisen kannattaa huolella valita millaisia mediasisältöjä lapsen käyttämissä laitteissa on saatavilla.

Tarkastellaan ja tunnistetaan mainoksia

Esi- ja alakoululainen harjoittelee median käyttöä. Hän tarvitsee median käytössään neuvoja, pelisääntöjä ja teknisiä suojauksia. Lasta voi mainosten nimeämisen lisäksi ohjata tarkastelemaan ja tunnistamaan erityyppisiä mainoksia. Tässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että mainonnan tarkoitus on herättää ostohaluja. Aikuinen voi auttaa lasta muodostamaan kokonaiskäsitystä omasta mediaympäristöstään. Lapsi tarvitsee ohjausta mediasisältöjen valinnassa.

Otetaan selvää ja ihmetellään Poika ja luottokortti

Kymmenen ja kahdentoista ikävuoden vaiheilla lapsi on jo itsenäinen median käyttäjä. Nyt harjoitellaan mainonnan lukutaitoa, tarkastellaan niitä eri muodoissa ja medioissa. Leikkimielellä voi myös lukea ja tulkita sopimustekstejä ja ”pieniä pränttejä”. Todellista ymmärtämistä ei vielä voi lapselta edellyttää. On kuitenkin hyvä puhua sopimuksen merkityksestä. Perheen rahankäytön pelisäännöistä sovitaan ja kerrotaan lapselle, ettei alaikäisenä voi tehdä sopimuksia.

Kannattaa seurata lapsen tapoja ja tottumuksia sekä sitä, miten lapsi itse ymmärtää kaupallisen ympäristönsä. Aikuinen asettaa teknisiä suojauksia, opastaa tietosuojassa ja harjaannuttaa lasta selviytymään arjessa.

Arvioidaan omaa ostopolkua ja tutkitaan mainonnan keinoja

Nuorta ohjataan tunnistamaan ja arvioimaan omaa ostopolkuaan. Kansalais- ja mediataidot kehittyvät, nyt viimeistään on osattava itsenäisesti turvata omat henkilökohtaiset tietonsa verkossa. Hyvällä ohjauksella nuoret havaitsevat helposti, miten heidän oma toimintansa verkossa vaikuttaa esimerkiksi heihin kohdennettuna mainontana. Sosiaalisen median mainosmaailmassa jaetaan mainostajien viestejä ja annetaan yrityksille tietoa itsestä ja omista kulutustottumuksista. Tärkeää on tunnistaa ja erottaa omat tarpeensa ja halunsa mainostulvan keskellä. Nuoren kanssa kannattaa pohtia, mitä itselle tarkoittaa joukkoon kuulumisen paine.

Lisätietoa:
Mainonnan lukutaidon kehittäminen ikäkausittain: Lasten ja nuorten kuluttajataidot –opetuksen tavoitteita
Taustatietoa kaupallisesta viestinnästä: Tietoa kaupallisen viestinnän ilmiöistä
Euroopan komission teettämä tutkimus: Study on the impact of marketing through social media, online games and mobile applications on children’s behavior