Tilanteita ostopolulla -tehtävä kuluttajataitojen opetukseen

Kesäharjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa suunnittelin johtava asiantuntija Taina Mäntylän kanssa oppimistehtävän, jonka avulla pyrimme havainnollistamaan ostopolun vaiheita oppilaille. Tehtävä on suunniteltu kokoamaan pedagogisen Ostopolku-mallin vaiheita. Sen voi toteuttaa kahdella eri tavalla, jotka esittelen tässä blogipostauksessa, sekä soveltaa eri oppiaineiden tavoitteille sopivaksi.

Ostopolku -malli kuluttajakasvatukseen.

Esimerkki 1. Miellekartta -tehtävä (moniste + kortit)

a. Oppilaat jaetaan neljään ryhmään ja kaikki oppilaat saavat kortin, jossa on kuluttamiseen liittyvä tilanne. Oppilaille jaetaan kuva ostopolusta. He pohtivat, mihin kohtaan ostopolkua tilanne liittyy ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat sijoittavat kortit ostopolulle niihin kohtiin, joihin tilanne heidän mielestään sopii, kooten näin yhteisen miellekartan ostopolusta. Lopuksi keskustellaan yhdessä korttien tilanteista ja ratkaisujen perusteluista.

Älykoti

b. Tämän jälkeen oppilaille jaetaan kuva älykodista tai se näytetään taululla. He pohtivat, mitä älykodin toimintoa kortti kuvaa. Kortit sijoitetaan uudelleen, nyt älykodin eri toimintojen kohtiin. Lopuksi keskustellaan yhdessä oppilaiden havainnoista.

Tehtävän ohjeistuksen ja vastaukset PDF-tiedostona saat tästä. Lisätietoja tehtävän tueksi löytyy KKV:n verkkosivuilta.

Esimerkki 2. Miellekartta -tehtävä Padlet -työkalulla

Avaa Padlet -sivusto, luo ilmainen tili ja valitse valikoimasta alusta nimeltä Pohja, jonne lisäät keskelle kuvan Ostopolku -mallista. Voit vaihtaa yläkulman asetuksista pohjasi taustan mieleiseksesi, tässä pohjassa on käytössä tausta ”cloud”, jotta kuva ostopolusta ja tilanteiden kuvaukset erottuvat taustasta. Vaihda yksityisyysasetukset julkiseksi, jotta oppilaat pääsevät työstämään tehtävää yhdessä. Klikkaa kohdasta ”jaa” ja vaihda pohja julkiseksi kohdasta ”change privacy”. Jos et halua jakaa linkkiä julkiseksi, voit jakaa sen myös rajoitetulle ryhmälle salasanan kera. Klikkaamalla ”jaa” löydät oppilaille jaettavan linkin tai QR-koodin. Alakulmassa näkyvästä + -merkkisestä pallosta voit lisätä keskelle kuvan ostopolusta.

Jaa oppilaille linkki tai QR-koodi ja yksi tai kaksi kuluttamiseen liittyvää tilannekorttia. Tehtävän voi tehdä myös pareittain tai ryhmissä. Oppilaat pohtivat, mihin kohtaan ostopolkua tilanne liittyy ja mitä tilanteessa tulee ottaa huomioon tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat kirjaavat korttinsa tilanteen padlettiin ostopolulle sopivaan kohtaan painamalla alakulmassa näkyvää + -merkkistä palloa. Kommenttia napauttamalla voit vaihtaa sen värin ja kuvata esimerkiksi tiettyä ostopolun vaihetta tietyllä värillä, kuten kuvassa.

Kun kaikki tilanteet on asetettu ostopolulle, niistä keskustellaan ja pohditaan, mistä tilanteessa on kyse tai miten tilanne ratkaistaan. Oppilaat voivat keksiä tilanteita myös itse ja selvittää niihin ratkaisuehdotuksia. Lähteinä voi hyödyntää esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston, Euroopan kuluttajakeskuksen tai Kuluttajaliiton verkkosivuja.

Padlet-sivuston sijaan, voit hyödyntää myös Flingaa, joka toimii samalla tavalla kuin Padlet ja jonne myös voi luoda ilmaisen tilin. Tehtävään voi valita Flinga Wall:in, johon voi lisätä kuvan ostopolusta nuolen osoittamasta kameraa esittävästä kuvasta.

Oppilaille jaettavan linkin löydät vasemmasta yläkulmasta klikkaamalla kohtaa, jossa on kolme mustaa viivaa. Oppilaat voivat kirjautua Flingaan myös QR-koodilla nuolen osoittamasta kohdasta.

Kotitehtävä

Tehtävää voi jatkaa antamalla oppilaille kotitehtäväksi haastatella esimerkiksi huoltajaa jostakin kuluttajatilanteesta. Sen jälkeen he pohtivat yhdessä, miten ongelma ratkaistaan. Oppilaat voivat myös tutustua Kuluttajaneuvonnan verkkosivuihin ja etsiä sieltä kuluttajatilanteen ja sen ratkaisun. Oppilaita kehotetaan perehtymään oman kuluttajatilanteensa ratkaisuun tai sen vaihtoehtoihin ja toimimaan ”tilanteensa asiantuntijana”. Seuraavalla oppitunnilla kotitehtävien tuloksista keskustellaan esimerkkitilanteiden avulla, jolloin oppilaat voivat esittää toisilleen kysymyksiä aiheesta.

Tehtävä ja sen materiaalit on saatavilla myös KKV:n verkkosivulla.


Kirjoittaja:

Emilia Hyvönen työskenteli kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa harjoittelijana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kesän 2019 ajan.

Kuluttajana selviytyminen vaatii uudenlaista sinnikkyyttä

Kuluttaminen on aina ollut haastavaa, kuluttajilla on ollut puutetta niin materiasta kuin rahastakin. Tarvittavat selviytymiskeinot ovat kuitenkin ehkä muuttuneet. Aiemmin selviytyminen liittyi puutteen selättämiseen ja siinä tarvittavaan sisukkuuteen. Kulutettavia tuotteita ei ollut tarjolla, valinta tehtiin suppeammasta tuotevalikoimasta ja maksuvälineenä oli selkeästi konkreettinen raha. Oli myös selviydyttävä ilman.

Ylikulutus, eli ihmisen vaikeus tehdä hyvinvointinsa kannalta ”viisaita” valintoja huomattiin ruoan kulutuksessa jo kauan sitten. Ylipaino on ollut ongelmana siitä lähtien kun energiapitoisesta ruoasta ei ole ollut puutetta ja ihmisten on pitänyt tottumuksineen selviytyä notkuvien pöytien ja myyntitiskien tarjonnassa. On selviydyttävä houkutuksista.

Kuluttajan tärkeäksi voimavaraksi on tunnistettu kieltäytymiseen perustuva valinta. Tiedon sijaan on tarjottu erilaisia valintamalleja kuten ruokaympyrät ja muut nyrkkisäännöt. Valistustyöstä huolimatta kuluttajien kyky selviytyä ruokavalinnoistaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa ja kansalaisten paino nousee.

Sumentaako mahdollisuus ostaa luotolla käsitystä rahan puutteesta?

Vaikuttaa siltä, että ylikulutuksen ongelma on laajenemassa laajemmin koko arjenhallintaan, kun myös muuhun kuin ruokaan liittyvissä tuotteissa ja palveluissa eletään tarjonnan ähkyssä. Tätä kehitystä tukee pikavipit ja muu luotolla ostaminen. Kyky kieltäytyä mieliteoistaan alkaa olla kulmakivi kaikessa kulutuksessa. Samalla kuluttajan toimintaympäristö monimutkaistuu koko ajan. Kulutuksen kohteet ovat muuttuneet, tuotteiden ja palveluiden oheen on tullut erilaisia tuotteiden ja palveluiden kombinaatioita.

Aiemman puutteesta selviytymiseen käytetyn sisun sijaan, tarvitaankin nyt uudenlaista sitkeyttä. Kutsun tässä blogissa sitä resilienssiksi.

Voidaan ajatella, että osaavan kuluttajan arjen toiminta rakentuu selviämistaitojen ja tahdon varaan. Sitkeys perustuu omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta, silloin kun ei itse selviydy. Kyse on siis resilienssistä.

Kuluttajalta vaaditaan resilienssiä koko ostopolun ajan esimerkiksi kyvyssä tunnistaa kaupallinen vaikuttaminen, oman maksuvalmiuden arvioinnissa, taidossa tehdä reklamaatio, ratkaisujen löytämisessä talousongelmissa tai tilanteissa, joissa on joutunut huijauksen kohteeksi.

Resilienssiä tarvitaan toimintaympäristön ja ilmaston muutoksessa

Ilmastonmuutoksen uhka on suurimpia kuluttajien ja koko yhteiskunnan resilienssiä vaativia tilanteita. Siitä selviytymiseen tarvitaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Turvallisuuden hallinta onnistuu vain, jos kuluttajien toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Kuluttajan on sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen ja kuluttajien elämään.

Uudenalaista toimintakykyä

Kuluttajien on opittava materiaalien optimaalista käyttöä, hukan välttämistä ja vähentämistä, ympäristövahinkojen välttämistä ja luonnonvarojen loppumisen ehkäisemistä. Uutta arvoa pyritään luomaan pienemmistä materiaalisista panoksista.

Tarvitaan resurssiviisautta, joka on kykyä kuluttaa resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Toimintavalmiuksiin tähtäävää opetusta

Tulevaisuus vaatii resilienssiä. Opetuksessa ja kasvatuksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme tehdä asioille jotain, kun emme jää uhrin asemaan.

Autetaan kasvatuksessa oppilaita kehittämään sisäistä haluaan ja motivaatiota selvitä eri tilanteista. Kun oppilaita kannustaa tunnistamaan oman tilanteensa ja voimavaransa realistisesti, he kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa.

Voimaantuneita kuluttajia ja kansalaisia

Resilienssi voi syntyä parhaiten edellisessä postauksessani pohtimani kuluttajan voimaantumisen kautta.

Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin. Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja voi kokonaiskäsityksen avulla hallita ja kontrolloida omaa kulutustaan.

Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.

Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärtäminen on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.

Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetuksessa tämä tarkoittaa taitavaa pedagogiikkaa tiedon kaatamisen sijaan. Se voi olla tutkimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä.

Tunnelmia täydennyskoulutuksesta

Opetushallituksen rahoittama ja Nuorten Akatemian järjestämä Osallisuutta kuluttajakasvatukseen -koulutus starttasi Tampereelta. Koulutussarja käsittää kolme kuluttajuuteen liittyvää aihekokonaisuutta: nuoret kuluttajina, kuluttajaksi kasvaminen ja kestävä kuluttajuus. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tehnyt sisällön toiseen koulutuspäivästään.

Toisen koulutuspäivän aikana tutustuttiin syvemmin Ostopolku -ajatteluun, joka on myös hyvä tapa jäsentää kuluttamista oppilaiden kanssa.

Koulutus on suunnattu erityisesti kotitalouden- ja yhteiskuntaopin opettajille. Täydennyskoulutuksen tavoitteena on syventää opettajien osaamista kuluttajakasvatuksesta ja antaa heille lisää työkaluja kuluttajakasvatuksen käsittelyyn koulussa.

Osallisuutta kuluttajakasvatukseen -koulutus starttasi Tampereelta.

Pääsin seuraamaan toista koulutuskertaa Tampereelle, josta vastasivat kuluttajakasvattaja Taina Mäntylä ja osallisuuskouluttaja Anne Hämäläinen. Ryhmä oli jo viettänyt ensimmäisen koulutuspäivän yhdessä ja heistä huomasi, kuinka he olivat ennättäneet ryhmäytyä. Ensimmäisessä koulutuspäivässä oli keskitytty osallistavaan opettamiseen sekä johdateltu kuluttajakasvatuksen kokonaisuuteen.

Toisen päivän teemana oli kuluttajaksi kasvaminen. Opettajat toivat koulutuspäivään mukanaan osallistavan välitehtävän, jossa he olivat keränneet oppilailta tietoa nuorten ajankohtaisista kuluttajailmiöistä. Toisen koulutuspäivän aikana tutustuttiin syvemmin Ostopolku -ajatteluun, joka on myös hyvä tapa jäsentää kuluttamista oppilaiden kanssa.

Ostopolkuharjoituksessa kurssilaiset huomasivat, kuinka paljon ostopolun varrelle mahtuu. Ostopolku muodostuu eri arjen taitojen sisällöistä ja sitä voi soveltaa lähes mihin tahansa oppiaineeseen. Kuluttajateemainen ilmiö- ja monialainen opetus luonnistuisi siis hyvin ostopolku-ajattelun voimin.

Koulutuksen harjoitteissa korostui osallisuus. Vaikka opettajat saivat mukaansa tuhdin tietopaketin, eivät he viettäneet koko koulutusta penkeissä istuen. Fyysistä tilaa käytettiin paljon hyväksi. Ostopolku muodostettiin konkreettisesti janaksi lattialle ja oppilaiden luomia kuluttaja-hahmoja käytiin lävitse rennosti ringissä.

Keskustelu kävi aktiivisena koko päivän ajan. Opettajat jakoivat omakohtaisia kokemuksiaan kuluttajana ja niitä ratkottiin yhdessä kuluttajasuojaa avuksi käyttäen. Kuluttajan oikeudet ja vastuut ja niiden opettaminen oppilaille tulivat tutuksi käytännön kautta. Palautteen perusteella opettajat saivat koulutuksesta erityisesti uusia ideoita ja käytännön vinkkejä opetukseen.

Seuraavalla eli viimeisellä koulutuskerralla Tampereella keskitytään kestävään kuluttajuuteen ja siihen, mitä tavaralle tai palvelulle tapahtuu ostopolun loppupäässä. Luonto-Liiton on tuottanut sisällön viimeiseen päivään ja kouluttajana toimii Malva Green.

Myös pääkaupunkiseudun koulutus on jo käynnistynyt. Ensi vuoden koulutuksiin ilmoittautuminen (Jyväskylä, Turku, Joensuu) aukeaa myöhemmin vielä tänä syksynä. Tule mukaan: https://www.nuortenakatemia.fi/kouluvierailu/osallisuutta-kuluttajakasvatukseen-taydennyskoulutukset-opettajille/

Jos koulutus ei sovi aikatauluihisi, voit tutustua KKV:n täydennyskoulutusmateriaaleihin opettajalle-sivuilla.

Oppia ostopolulle osa kaksi

Ostopolulla tarkoitetaan toimintaa ennen ostopäätöksen syntymistä. Mainostajan näkökulmasta tärkeintä on päästä potentiaalisen kuluttajan ostopolulle mahdollisimman varhain ja usein – tuote tai palvelu halutaan kuluttajan harkintaan.

Mainostaja haluaa tietää, miten ihminen käyttäytyy ja mikä vie ostopolulla eteenpäin. Tiedon avulla mainostajat luovat ihmisen arjen ja median käytön yhteyteen ”kohtaamisia”, joista syntyy vaikuttavia ja miellyttäviä jälkiä sekä positiivinen bränditietoisuus.

Olemmeko me kasvattajina tulleet ajatelleeksi verkkosurffailua, jota tapahtuu koulussa oppitunnin aikana tiedonhaun ja kotitehtävien äärellä. Mikä on opetuksen rooli ostopolulle ohjaajana, kun ostopolulla tarkoitetaan käytännössä kaikkea verkkosurffailua – myös koulussa tapahtuvaa.

Ja voisimmeko kääntää asian hyödyksi? Voisimme tietoisesti opetusta kehittämällä oppia ja opettaa ostopolulla kulkemista – vastuullisena ja aktiivisena kansalaisena, kuluttajana sekä mahdollisesti tulevana yrittäjänä.

OPS 2014 mukaan Tieto- ja viestintätekninen osaaminen karttuu kun koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista.

On selvää, että monilukutaitoa ei synny, jos laitteita, ohjelmia ja palveluita ei käytetä. Tiedon hakuun liittyen opetuksessa on tärkeää nostaa esille hakupalveluiden toiminnallisuuksien lisäksi se, mitä palveluiden taustalla on markkinoinnin näkökulmasta.

Oletko sinä pohtinut oppilaittesi kanssa esimerkiksi Googlen käytön yhteydessä sitä, miten ihmeessä se voi olla ilmainen. Mistä ilmaiset palvelut saavat resurssinsa toimia? Oletteko ottaneet selvää, miksi kuluttajana saat usein mainoksia niiltä yrityksiltä, joiden sivuilla olet juuri vieraillut?

Tiedonhaun opetukseen kuuluvat myös perustiedot kaupallisuudesta ja kaupallisesta viestinnästä. Tiedonhaun taitoihin kuuluu ymmärrys, että hakupalvelun ylläpitäjä haluaa tietää palvelun käyttäjästä mahdollisimman paljon myydäkseen tiedot eteenpäin. Ei ole mikään salaisuus, että mainostajat ostavat näitä tietoja, koska mainostaja haluaa tehdä päätöksiä, jotka perustuvat oikeaan tietoon kuluttajan käyttäytymisestä.

Jotta ymmärtää median ja bigdatan toimintaa, on tärkeää hahmottaa, että mainostajat haluavat tavoittaa ”oikeat” kuluttajat tuotteelleen yhä uudelleen. Ostopolku vahvistuu, kun samat tiedonhakijat tavoitetaan useasti eri laitteilla ja eri verkkopalveluissa.

Tiedon hakijan kokemus tuntuu siltä, että hän saa ”relevanttia sisältöä” ja miellyttäviä kohtaamisia. Koska kokemukset ovat vaikuttavia, kuluttajalta edellytetään monilukutaitoa – kykyä hahmottaa, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti.

Samalla kun OPS ohjaa käyttämään tiedonhankinnan opetuksessa ”itseä kiinnostavia asioita”, opettajan on erityisen tärkeää tiedostaa kiinnostavuuden ja ostopolun yhteys ja parhaimmillaan kääntää se mahdollisuudeksi käsitellä kysymystä.

  • Opetuksessa pitäisi kehittää monilukutaitoa, jonka avulla oppilas alkaa itse havaita milloin ja miten häneen pyritään vaikuttamaan ja päättää itse, suostuuko vaikutukselle alttiiksi vai ei.
  • Opetuksen pitää auttaa oppilasta kehittämään keinoja, joilla hän voi tiedostaa omat ostopolkunsa ja säädellä omaan kulutukseen personoituja vaikuttamisen keinoja
  • Media ja mediayhtiöt voisivat tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja kertoa avoimesti tiedonhakuun liittyvien ostopolkujen rakentamisesta. Vuoropuhelulla kuluttajan ja yrityksen välillä on mahdollista saavuttaa monia opetuksen tavoitteita eri oppiaineissa.