Kuluttaja- ja talouskasvatusta vai uusi taloustieto -oppiaine?

Ajankohtaisena puheenaiheena viime aikoina on vallinnut erilaiset näkemykset lasten ja nuorten talousosaamisen tasosta ja taloustaitojen opetuksen lisäämisen tarpeellisuudesta. Ratkaisuksi taloustaitojen parantamiseen on esitetty tiiviimpää yhteistyötä eri oppiaineiden välillä sekä opetussuunnitelmaan lisättäväksi uutta taloustieto -oppiainetta. Vasta julkaistussa hallitusohjelmassa talouskasvatus mainitaan seuraavasti: ”Kansalaisten talousosaamista ja talouden hallintaa kehitetään kaikissa ikäryhmissä ja ylivelkaantuneiden avunsaantia parannetaan. Talousosaamista lisätään eri asteisessa koulutuksessa velkaantumisongelman ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä”.

Asiantuntijat ovat esittäneet näkemyksiä talousopetuksen vahvistamisesta ja talousoppiaineen tarpeellisuudesta puolin ja toisin. Tässä postauksessa on nostettu esille esimerkkejä molemmista näkökulmista.

Nuorista vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen koulusta

Yleisesti, taloustaitojen opettaminen koulussa nähdään tärkeänä – Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimuksen mukaan, tätä mieltä on 94 % opettajista. Kuitenkin opettajista vain vajaa kolmannes pitää koulun antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Syksyllä 2018 toteutetun Nuorten talousosaaminen -tutkimuksen tulokset ovat samoilla linjoilla: nuorista 90% kokee, että koulussa pitää opettaa taloustaitoja, mutta vain joka viides kokee saavansa riittävän talousosaamisen tason koulusta. Nuoret näyttävätkin tutkimuksen mukaan suhtautuvan opettajia kriittisemmin talousosaamisen valmiuksiaan kohtaan.

Kuitenkin, tutkimusten mukaan nuorten heikko talousosaaminen huolestuttaa opettajia enemmän kuin nuoria. Positiivista on, että opettajista 78% kokee voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Näiden tutkimusten valossa, kuinka nuorten talousosaamista voitaisiin kouluissa vahvistaa?

OECD on laatinut suositukset talousosaamisen vahvistamiseksi ja asettanut talousosaamiselle keskeiset tavoitteet ikäkausittain. Suomessa talousosaamisen strategian laatimisen puolesta on puhunut Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka ehdotti hallitusohjelmaan kansallista strategiaa, jolla vahvistettaisiin kansalaisten talouslukutaitoa. Talousosaamisen opetusta tulisi Rehnin mukaan tarjota kaikilla oppiasteilla peruskoulusta lukioon ja ammatillisista oppilaitoksista aikuiskoulutukseen. Myös Talous ja nuoret TAT:in johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen toteaa Suomesta puuttuvan talousosaamisen yhteinen koordinointi ja kansallinen strategia. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan perusteet ovat myös sille, että taloustiedosta tehtäisiin oma oppiaineensa.

Lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain

Tällä hetkellä kuluttaja- ja taloustaitoja opetetaan osana yhteiskuntaopin oppiainetta neljännestä luokasta alkaen ja osana kaikille yhteistä kotitalouden opetusta seitsemännestä luokasta alkaen. Kuluttaja-ja taloustaitojen opetus on kirjattu opetussuunnitelmaan myös laaja-alaisen osaamisen kokonaisuuteen L3 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. Tenhunen-Ruotsalaisen mukaan lapsiin kohdistuu yhä varhaisemmin mainontaa ja markkinointia ja myös lasten asenteet rahaan ja talouteen muodostuvat varhain, mistä syistä olisi tarpeen harkita talousopetuksen aloittamista kouluissa jo aiemmin nykyisen neljännen luokan sijaan.

Tulisiko taloustaitojen opetus siis aloittaa entistä varhaisemmassa vaiheessa ja toteuttaa oppiaineiden välisenä yhteistyönä vai eriyttää omaksi oppiaineekseen? Opettajista enemmistö (60 %) näkee taloustaitojen vaativan oppiaineiden välistä yhteistyötä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa myös edellytetään opetuksen eheyttämistä erilaisin toimin, joista monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat esimerkki. Yhtenä opetuksen eheyttämisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien tavoitteena on karsia oppiainejakoisuuden aiheuttamaa opetuksen sirpaleisuutta. Lisäisikö uusi talousoppiaine siten haasteita opetuksen eheyttämisen näkökulmasta?

Veronmaksajien keskusliiton viestintäjohtaja ja Taloustaito-lehden päätoimittaja Antti Oksanen on esittänyt taloustaito-oppiaineesta Taloustaito-lehdessä näkemyksensä seuraavasti: ”Taloustaito erillisaineena kuulostaa paperillakin keinotekoiselta. Taloustaidot kun ovat elämäntaitoja, joita pitäisi soveltaa joka aineessa ja joka tilanteessa. Ei digitaitojakaan olla eriyttämässä omaksi oppiaineekseen.”

Kun taloustieto nähdään opetettavana oppiaineiden välisenä yhteistyönä, onko tarpeen määrittää, minkä oppiaineiden opetuksen vastuulle talousosaamisen opetus kuuluu? Laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet velvoittavat kaikkia oppiaineita, mutta miten kuluttaja- ja taloustaitojen opetus tulisi kokonaisuuksissa toteuttaa? Jos päätetään perustaa uusi oppiaine, on päätettävä, mitä oppiainetta tai kasvatuksen sisältöä opetetaan vähemmän.

 

Tällä hetkellä taloustaitojen opetus on perusopetuksen opetussuunnitelmaan kirjattu yhteiskuntaopin ja kotitalouden tavoitteisiin ja sisältöihin sekä osaksi laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta L3 Itsestähuolehtiminen ja arjen taidot. Vaatisiko uusi talousosaamisen strategia enemmän oppiaineiden välistä yhteistyötä? Vai pitäisikö kehittää uudenlaisia tapoja opettaa taloustaitoja?

 

Opettajat eivät ole yksinkertaisten kysymysten äärellä arvioitaessa taloustaitojen opetusta eri oppiaineiden näkökulmista ja ikäkausille sopivilla tasoilla.

Talouskasvatus ei kuitenkaan yksin ole ratkaisu kansalaisten taloudenhallinnan taitojen vahvistamiseen ja taitojen puutteesta aiheutuviin talousongelmiin. Yrityksillä on vastuu toimia lainmukaisesti ja lainsäädännön keinoilla voidaan puuttua talousongelmia aiheuttaviin ilmiöihin ja ennalta ehkäistä niitä.

Keskustelussa talousosaamisen vahvistamisesta on havaittavissa huoli kansalaisten taloudenhallinnan taidoista. On tärkeää, että kansalaisten talousosaamista vahvistetaan uuden hallitusohjelman myötä ja aiheesta käydään keskustelua. Keinoja talousosaamisen vahvistamiseksi on olemassa jo – kysymys kuuluukin, millä tavoin ne otetaan tulevaisuudessa käyttöön ja mitä uusia keinoja tarvitaan?


 Emilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajavirastolla harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävissä kesällä 2019.

Tarvitsemme kuluttajalukutaitoa

Olisiko aika alkaa puhua kuluttajalukutaidosta? Puhumme taloudellisesta lukutaidosta, ympäristönlukutaidosta, teknologialukutaidosta jne. Kuluttajataidot nivoutuvat edellä mainittujen lisäksi kriittiseen lukutaitoon, visuaaliseen lukutaitoon ja verkkolukutaitoon, medialukutaitoon ja mediakompetensseihin. Kuluttajataidot ovat myös taloudellisen lukutaidon osa, jonka alalaji puolestaan on finanssilukutaito. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa kuluttajan tarvitsemasta osaamisesta.

Kun ihmisten käyttäytymisen yhteydessä puhutaan nyt erilaisista ja uusista lukutaidoista (engl. new literacies) ja niiden kehittämisestä, miksi emme puhu myös kuluttajalukutaidosta. Kuluttajalukutaitoon päästään kuluttajakasvatuksen ja elinikäisen oppimisen menetelmin tehtävällä kuluttajaosaamisen edistämistyöllä.

Aiemmin kuluttajaa valistettiin, annettiin tietoja, lisättiin tietoisuutta ja pyrittiin ohjaamaan kuluttajaa. Se perustui ajatukseen ihmismielen luulojen korvaamisella tiedolla.

Nykyisin taitoja ja osaamista arvioitaessa korostuvat uusien teknologioiden tehokkaan käytön vaatimukset: kuluttaja tarvitsee uudenlaisia taitoja, strategioita ja lähestymistapoja. Ne ovat keskeisiä globaalissa yhteisössä tapahtuvan yhteiskunnallisen ja markkinoilla tapahtuvan taloudellisen osallistumisen kannalta. Uudet lukutaidot vaatimuksineen muuttuvat ja vaihtelevat niitä määrittävien teknologioiden mukana, mikä edellyttää kuluttajalta jatkuvaa oppimista ja osaamisen kehittymistä.

Kohti kuluttajalukutaitoa
Uudet kuluttajataidot ovat perinteistä laajempi ja moniulotteisempi joukko taitoja, jotka liittyvät etenkin kehittyvien medioiden sekä uuden viestintä- ja tietotekniikan käyttöön. Käsitteessä korostuu näkemys siitä, että digitalisoituvassa yhteiskunnassa ei riitä mekaaninen luku- ja kirjoitustaito, vaan aktiivinen toiminnallinen lukutaito edellyttää erilaisia uusia lukutaitoja.

Kuluttajalukutaidon määritelmä voisi lähteä seuraavista osaamiskokonaisuuksista.

  • Taito hankkia tietoa, vertailla ja tehdä valintoja
  • Kyky toimia kaupallisessa mediassa
  • Kyky hallita taloutta ja omia resursseja
  • Taito toimia kuluttajan oikeuksien ja vastuiden mukaisesti

Nämä neljä kokonaisuutta sisältävät kestävän kehityksen ja digitalisaation edellyttämät taidot kuluttajana.

Miten sinä määrittelisit kuluttajalukutaidon?

Talouskasvatusta kehitetään Kroatiassa

Kuka kasv@ttaa ketä -blogi on ollut pienellä tauolla, koska minulla oli ilo olla Kroatiassa. Osallistuin asiantuntijana EU:n Twinning light -projektissa “Developing the Financial Literacy Programme with the aim of raising the level of financial literacy in the Republic of Croatia” Teemana oli siis taloudellinen lukutaito.

Taloudelliset vaikeudet ja vuodesta 2008 kestänyt lama koettelee kroatialaisia niin kuin meitä suomalaisiakin. Kroatiassa ongelmia ovat tuottaneet Sveitsistä otetut valuuttalainat, joiden takaisin maksaminen ei onnistukaan, niin kuin kuluttajat olivat ajatelleet.

Aivan niin kuin meilläkin on vahva tahto kuluttajien taloustaitojen parantamiseen, myös Kroatia on ottanut kuluttajien taloudellisen lukutaidon kehittämisen yhdeksi kärkihankkeekseen. Eroavaisuutena Suomen ja Kroatian välillä on se, että meillä on käsitteenä kuluttajakasvatus, jolloin talouskasvatus on luontevasti osa sitä. Kroatiassa taas puhutaan kuluttajan talouskasvatuksesta. Tämä johtuu siitä, ettei Kroatiassa ole samalla tavalla kuluttajaviranomaisia tai kuluttajaneuvontaa kuin meillä.

Matkan aikana minulle kävi yhä selvemmäksi, miten tärkeää taloudenpidossa on kuluttajataitojen osuus. Taloudellinen lukutaito määritellään kolmeen eri osa-alueeseen: taloudellinen tietämys, taloudellinen käyttäytyminen ja taloudelliset asenteet.

Edellä mainitut osa-alueet eivät yksinään riitä vaan tarvitaan myös kuluttajan oikeudellista tietämystä, kaupallisen viestinnän lukutaitoa sekä digitalisoituvan toimintaympäristön tuntemusta.

Taloudellisen selviytymisen kannalta on välttämätöntä, että kuluttaja

  • hyödyntää voimavarojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitsee talouttaan kestävästi sekä huolehtii sovituista vastuistaan.
  • ennakoi realistisesti toimiaan suhteessa elämäntilanteeseensa ja talouteensa.
  • ymmärtää kulutustottumustensa vaikutuksen hyvinvointiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa.
  • osaa hallinnoida henkilökohtaista dataa ja yksityisyyttä.
  • maksaa turvallisesti verkossa eri maksutavoin ja hyödyntää verkossa olevia taloudenhallinnan apuvälineitä ja palveluita talouden hallintaan.
  • hyödyntää tarkoituksenmukaisesti digitaalisia markkinoita ja alustoja silloin, kun hän ostaa tai myy tavaroita ja palveluita.
  • käyttää oikeuksiaan markkinoilla ja toimii vastuunmukaisesti. Hän tietää, että laki säätelee markkinointia, sitä valvotaan ja siihen voi vaikuttaa.
  • hahmottaa kaupan tekoon liittyvien sopimusten sitovuuden sekä niiden vaikutuksen tuotteen ja palvelun koko elinkaaren ajan.
  • toimii lain antamin oikeuksin virhe- ja viivästystilanteissa sekä tietää erilaiset hyvitysvaihtoehdot. Osaa neuvotella yrityksen kanssa ja käyttää tarvittaessa kuluttajaneuvontapalveluita.

Näitä taitoja voidaan kehittää kasvatuksen keinoin, perusopetuksessa ja elinikäisessä oppimisessa. Meillä on jo pitkään tehty työtä perusopetuksessa talouskasvatuksen edistämiseksi. Meillä myös uskotaan opetuksen mahdollisuuksiin. Kroatiassa on parhaillaan meneillään opetussuunnitelman uudistus, jonka takia he ovat kiinnostuneita suomalaisten tavasta opettaa koulussa talousasioita. Tapasin matkan aikana paikallisia talouskasvatuksen toimijoita ja oli yllättävää, miten samankaltaisia näkemyksemme olivat. Tahtoa on paljon molemmissa maissa, joten oleellista on kohdistaa tavoitteet, toiminta ja resurssit oikeaan paikkaan ja aikaan.