Oppimisympäristön muutos vaikuttaa meihin kaikkiin

Tämä blogin nimessä on kohta viisi vuotta kyselty, että kuka kasvattaa ketä?  Nimi syntyi ihmetyksestä oppimisympäristöjen muutoksessa. Blogin postauksissa on ruodittu arjen oppimista, kulutustottumuksia ja niiden syntymistä.

Olemme löytäneet kysymyksiin vastauksia. Lisäksi on syntynyt aimo määrä havaintoja siitä, mitä kuluttajataidoissa ja kuluttajaosaamisessa on meneillään.

Aiemmin kuluttajataidot olivat aikuisuuden taitoja, joita kokeneemmat eläjät siirsivät nuoremmille polville. Piti osata budjetoida ja säästää sekä osata tarvittaessa tehdä reklamaatio. Mainonnan osalta oli tärkeää tunnistaa mainos ja ymmärtää, että kaikkea ei aina kannata ottaa niin todesta.

Pikkuhiljaa kokeneemmankaan eläjän tiedoilla ei välttämättä selvinnyt kuluttajana. Diginatiivit pärjäsivät mennen tullen vanhan liiton kuluttajakasvattajalle niin verkkokaupassa kuin jakamistalouden koukeroissakin. Vertaiset ja bloggaajat huolehtivat kasvattamisesta, tosin tiedostamatta ja suunnittelematta ajan trendien ohjaamana.

Kuka lopulta kasvattaa ja ketä?

Kaikki kasvattavat ja sosialisaation merkitys on yhä suurempi. Jos taloustaidot jäävät oppimatta tai kasvamme yhä enenevässä määrin ylikulutuksen suuntaan, ei kannata kysellä onko vanhemmilla vai koululla jääneet arjen taidot opettamatta. Mallioppimisen rooli on merkittävä osaamisen kehittymisessä ja tottumusten muodostumisessa.

Verkossa tarjotaan viihdettä, tietoa, myydään ja vaikutetaan – mieluiten vuorovaikutteisesti. Verkon toimijat eivät kuitenkaan ajattele kasvattavansa, eikä verkkoympäristössä ole sovittuja oppimisen tavoitteita. Kasvattajana toimii verkottunut vaikuttajajoukko.

Kasvatukseen sitoutunut aikuinen pyrkii pohtimaan toiminnassaan sitä, mitkä ovat ne yhteiset arvot, joilla kasvuympäristöä rakennamme. Mieltääkö verkon vaikuttaja itsensä kuluttajakasvattajaksi?  Miten verkostoituneeseen yhteisöön verkossa syntyy sellaista aikuisen vastuuta, jota olemme tottuneet kasvatuksessa ja opetuksessa oppimisympäristöön sisällyttämään?

Oppimista ohjaava opettaja – oppijalle muotoiltu sisältö

Blogi lakkaa pian kysymästä ”kuka kasvattaa ketä?” Sen sijaan blogissa keskitytään pohtimaan, mitä ja miten opetamme, sekä mihin ohjaamme. Blogi kertoo ajankohtaisista ilmiöistä, jotka vaikuttavat meihin ihmisinä, kuluttajina ja työntekijöinä.

Blogi lakkaa pian kysymästä ”kuka kasvattaa ketä?” Sen sijaan blogissa keskitytään pohtimaan, mitä ja miten opetamme, sekä mihin ohjaamme.

Blogissa jäsennetään oppimisen maailmaa, jotta lapsista voi kasvaa osaavia kuluttajia tai tulevia vähittäiskaupan työntekijöitä ja yrittäjiä, joille oikeudet ja velvollisuudet eivät ole pelkkiä sääntöjä ja kestävyys on enemmän kuin tuotteistettu ja myyntiä edistävä sana. Tulevien ammattilaisten kuluttajaosaamiseen liittyvät aiheet vahvistavat rooliaan. Blogissa huomioidaan jatkossa tarjottujen sisältöjen osalta vahvemmin opetusalan toimijat riippumatta opetettavasta koulutusasteesta.

Blogia uudistetaan lähiaikoina lukijaystävällisemmäksi ja samalla se saa uuden, paremmin kuvaavan nimen. Keräämme palautetta lukijoilta, jotta blogi palvelisi jatkossa kuluttajaosaamisesta kiinnostuneita entistä paremmin.

 

Ostamisen askelista oppia kuluttamiseen

Juuri äskettäin luin mainoksen, jossa markkinoinnin ammattilaisille tarjotaan koulutusta siitä, miten sisältömarkkinointi sijoitetaan mahdollisimman tehokkaasti kuluttajan ostopolulle. Koko ajan markkinoijat tuntevat kulutuskäyttäytymisemme yhä tarkemmin. Kuljemme viitoitettuja polkuja ja polulle jättämämme jäljet tutkitaan, analysoidaan ja sen perusteella meille markkinoidaan taas lisää ja yhä kohdennetummin.

Samaan aikaan toisaalla, opettaja on haasteen edessä: Opeta talouskasvatusta, opeta arjenhallintaa, opeta medianlukutaitoa, opeta toimimaan oikeuksien ja vastuiden mukaan. Kaiken tämän lisäksi pitää valmentaa uusi sukupolvi estämään ekokatastrofi.

Opettajien työnä on tehdä parhaansa oppimisen eteen, yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin parhaaksi.

KKV:n tehtävä on edistää kuluttajien oppimista. Viimeisen kolmen vuoden aikana olemme kehittäneet opetustapaa, jossa kuluttajakasvatuksen oppisisällöt on sijoitettu myös ostopolulle. Tällä ostopolulla ei ole tarkoitus myydä, vaan antaa oppijalle kokonaiskäsitys siitä, mistä ostaminen alkaa, miten meihin vaikutetaan, miten kauppa syntyy ja miten taloutta hallitaan.

Perusajatus on se, että oppija hahmottaa ostamisen kokonaisuuden, voi helpommin hallita omaa profiiliaan ostajana, hallita itseen kohdistuvaa mainontaa, oivaltaa miksi vastaanottaa niin itselle osuvia mainoksia. Lisäksi oppii myös tunnistamaan mainontaa. Ostopolun avulla hahmottaa miten kauppa syntyy ja miten sopimuksia ja niihin liittyviä maksuja hallitaan. Ostopolun ymmärrettyään saa miellekartan, joka auttaa selviytymään omassa kulutusmaisemassa.

Nyt tästä kehittäjien haaveesta on syntymässä ensimmäinen peruskouluikäiselle sopiva oppimateriaali. Ostajan askeleet -peli on pian testausvaiheessa. Testaajina ovat erityisesti kotitalous- ja yhteiskuntaopin opettajat. Palautetta kerätään 9.11. Kotitalousopettajien koulutuspäivillä.

Koulutuspäivillä järjestetään työpaja, jossa kotitalousopettajat saavat pelattavakseen testausvalmiin peliversion. Peliä kehitetään saadun palautteen ja toiveiden pohjalta eteenpäin. Pelin tueksi tuotetaan myös opettajille taustamateriaali, joka opastaa pelin käyttöönottoon sekä antaa vinkkejä aiheiden käsittelyyn opetuksessa. Peli julkaistaan tammikuulla Educa-messuihin mennessä.

Vastuullisuus myy – ostammeko sen?

Pekka Seppänen kirjoitti Ylen kolumnissaan (12.9.2019) yritysten vastuullisuusmielikuvista sekä siitä, kuinka yritykset määrittelevät itse oman vastuullisuutensa. Vastuullisuutta voidaan käyttää osana brändin luontia ja imagomainontaa.

Vastuullisuudella kilpaillaan paljon vähittäiskaupassa. Se on mielestäni ymmärrettävää, sillä vastuullisuus myy. Kuluttajat ovat entistä huolestuneempia ilmastonmuutoksesta ja esimerkiksi sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta – ihmisen, eläinten ja elinympäristön voinnista.

Nostetaan esille esimerkiksi juuri nyt kaikkien huulilla oleva ilmastonmuutos. Kun ihmiskunta kohtaa kriisejä, niissä on helppoa nähdä myös rahastamisen ja hämmentämisen mahdollisuus.

Lue lisää

Kesäharjoittelijan lukusuositukset blogin arkistosta

Aloittaessani viime viikolla kuluttajakasvatuksen kesäharjoittelijan tehtävissäni Kilpailu- ja kuluttajavirastolla, tutkin alkajaisiksi blogin julkaisuarkistoa. Valitsin mielestäni kiinnostavimmat artikkelit lukulistalle, joita suosittelen myös sinulle. Nämä artikkelit antoivat ajankohtaisia ideoita kuluttajakasvatukseen ja johdattelevat pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä.

Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Kuluttajaekonomian väitöskirjatutkijan Jani Varpan blogikirjoitus käsittelee ylikulutusta ja yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia maapallon pelastamiseksi. Artikkeli on julkaistu viime vuonna, mutta aihe on ajankohtainen yhä. Tänä vuonna suomalaiset kuluttivat osansa maailman luonnonvaroista neljä kuukautta maailman keskiarvoa aikaisemmin.

Ylikulutus on ollut puheenaiheena viime aikoina kasvatuksenkin kentällä: myös Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella tarkastelee aihetta kasvattajien näkökulmasta. Lyhyesti, teos antaa näkökulmia siihen, miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön. Postauksen aihe on ajatuksia herättävä kaikille kuluttajakasvattajille ja puhutteli siten myös minua.

Auta nuorta hallitsemaan taloustaidot – ota käyttöösi nämä välineet!

Tämä blogipostaus kokosi yhteen päivitettyjä materiaaleja ja konkreettisia pedagogisia työkaluja talouskasvatuksen tueksi, jotka koin hyödyllisiksi. Artikkelin kirjoitti Ella Niini, joka toimii kehittämiskoordinaattorina Mun talous -toiminnassa.

Vuoden alusta julkaistiin Opettajien talousosaaminen 2019 -tutkimusraportti, jossa havaittiin, että vastaajista 71 % tuntee hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta, jotta pystyy sitä opettamaan, mutta vain 14 % opettajista kertoo oman talousosaamisen perustuvan opettajankoulutukseen. Tästä syystä, on ilahduttavaa, että materiaaleja opetuksen tueksi tuotetaan lisää ja uudistetaan ajankohtaisiksi, jotta opettajan on mahdollista täydentää ja kehittää osaamistaan.

Kun kasvattaja kokeili elää niin kuin opettaa

Tämä blogipostaus herättelee tarkastelemaan kriittisesti omia kulutusvalintoja – voisinko itse tehdä valintojani toisin? Mitkä valinnat kukin kokee yksinkertaisempina, entä haastavampina? Mistä olisin itse valmis tinkimään kulutusvalinnoissani ja kuinka paljon? Omien kuluttajakokemusten ja arkielämän esimerkkien kautta opettaja voi tuoda kuluttajakasvatuksen aiheet konkreettisemmiksi ja helpommin lähestyttäviksi oppilaille. Oppilaita voi herätellä ja kannustaa pohtimaan esimerkkejä myös omasta arjesta. Kuluttajuutta käsittelevien aiheiden tarkastelu oppilaiden omasta kokemusmaailmasta käsin voi edesauttaa opittujen sisältöjen ymmärtämistä omakohtaisemmin ja siten vahvistaa oppilaan käsitystä vastuullisena kuluttajana toimimisesta.

Näiden aiheiden saattelemana muistutan, että tulevassa kesäkoulutuspäivässä on myös tarjolla ajankohtaista tietoa, asiantuntijoiden puheenvuoroja ja uusia ideoita opetuksen suunnitteluun.

Antoisia lukuhetkiä ja lämpimästi tervetuloa kesäkoulutuspäivään!


profiilikuvaEmilia Hyvönen työskentelee Kilpailu- ja kuluttajaviraston harjoittelijana kuluttajakasvatuksen tehtävien parissa kesällä 2019. Taustaltaan Emilia on maisterivaiheen kotitaloustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Sivuaineekseen hän on opiskellut terveystiedon oppiaineen opinnot ja suorittaa  parhaillaan lisäksi yhteiskuntaopin opintoja.

Kuluttajana selviytyminen vaatii uudenlaista sinnikkyyttä

Kuluttaminen on aina ollut haastavaa, kuluttajilla on ollut puutetta niin materiasta kuin rahastakin. Tarvittavat selviytymiskeinot ovat kuitenkin ehkä muuttuneet. Aiemmin selviytyminen liittyi puutteen selättämiseen ja siinä tarvittavaan sisukkuuteen. Kulutettavia tuotteita ei ollut tarjolla, valinta tehtiin suppeammasta tuotevalikoimasta ja maksuvälineenä oli selkeästi konkreettinen raha. Oli myös selviydyttävä ilman.

Ylikulutus, eli ihmisen vaikeus tehdä hyvinvointinsa kannalta ”viisaita” valintoja huomattiin ruoan kulutuksessa jo kauan sitten. Ylipaino on ollut ongelmana siitä lähtien kun energiapitoisesta ruoasta ei ole ollut puutetta ja ihmisten on pitänyt tottumuksineen selviytyä notkuvien pöytien ja myyntitiskien tarjonnassa. On selviydyttävä houkutuksista.

Kuluttajan tärkeäksi voimavaraksi on tunnistettu kieltäytymiseen perustuva valinta. Tiedon sijaan on tarjottu erilaisia valintamalleja kuten ruokaympyrät ja muut nyrkkisäännöt. Valistustyöstä huolimatta kuluttajien kyky selviytyä ruokavalinnoistaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa ja kansalaisten paino nousee.

Sumentaako mahdollisuus ostaa luotolla käsitystä rahan puutteesta?

Vaikuttaa siltä, että ylikulutuksen ongelma on laajenemassa laajemmin koko arjenhallintaan, kun myös muuhun kuin ruokaan liittyvissä tuotteissa ja palveluissa eletään tarjonnan ähkyssä. Tätä kehitystä tukee pikavipit ja muu luotolla ostaminen. Kyky kieltäytyä mieliteoistaan alkaa olla kulmakivi kaikessa kulutuksessa. Samalla kuluttajan toimintaympäristö monimutkaistuu koko ajan. Kulutuksen kohteet ovat muuttuneet, tuotteiden ja palveluiden oheen on tullut erilaisia tuotteiden ja palveluiden kombinaatioita.

Aiemman puutteesta selviytymiseen käytetyn sisun sijaan, tarvitaankin nyt uudenlaista sitkeyttä. Kutsun tässä blogissa sitä resilienssiksi.

Voidaan ajatella, että osaavan kuluttajan arjen toiminta rakentuu selviämistaitojen ja tahdon varaan. Sitkeys perustuu omien voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen läheisiltä tai viranomaisilta, silloin kun ei itse selviydy. Kyse on siis resilienssistä.

Kuluttajalta vaaditaan resilienssiä koko ostopolun ajan esimerkiksi kyvyssä tunnistaa kaupallinen vaikuttaminen, oman maksuvalmiuden arvioinnissa, taidossa tehdä reklamaatio, ratkaisujen löytämisessä talousongelmissa tai tilanteissa, joissa on joutunut huijauksen kohteeksi.

Resilienssiä tarvitaan toimintaympäristön ja ilmaston muutoksessa

Ilmastonmuutoksen uhka on suurimpia kuluttajien ja koko yhteiskunnan resilienssiä vaativia tilanteita. Siitä selviytymiseen tarvitaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata häiriöitä ja kriisejä ja palautua niistä. Turvallisuuden hallinta onnistuu vain, jos kuluttajien toimintatavat joustavat tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti.

Kuluttajan on sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Jo nyt globaali talous kuluttaa noin 1,5-kertaisesti sen, mitä maapallo kykenee tuottamaan. Tämä voi heikentää resurssien saatavuutta tulevaisuudessa oleellisesti, mikä johtaa raaka-aineiden hintojen merkittävään nousuun. Resurssien niukkuudella voi siis olla suuri vaikutus talouteen ja kuluttajien elämään.

Uudenalaista toimintakykyä

Kuluttajien on opittava materiaalien optimaalista käyttöä, hukan välttämistä ja vähentämistä, ympäristövahinkojen välttämistä ja luonnonvarojen loppumisen ehkäisemistä. Uutta arvoa pyritään luomaan pienemmistä materiaalisista panoksista.

Tarvitaan resurssiviisautta, joka on kykyä kuluttaa resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.

Toimintavalmiuksiin tähtäävää opetusta

Tulevaisuus vaatii resilienssiä. Opetuksessa ja kasvatuksessa kannattaa ottaa huomioon, että se on yksilön tai ryhmän kyky, jota voidaan kehittää. Selviytymiskykyisyys liittyy optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankaluuksien keskelläkin. Emme voi valita sitä, mitä meille elämässä tapahtuu, mutta voimme tehdä asioille jotain, kun emme jää uhrin asemaan.

Autetaan kasvatuksessa oppilaita kehittämään sisäistä haluaan ja motivaatiota selvitä eri tilanteista. Kun oppilaita kannustaa tunnistamaan oman tilanteensa ja voimavaransa realistisesti, he kykenevät käyttämään niitä haastavissakin tilanteissa.

Voimaantuneita kuluttajia ja kansalaisia

Resilienssi voi syntyä parhaiten edellisessä postauksessani pohtimani kuluttajan voimaantumisen kautta.

Voimaantumisprosessin määritelmissä painotetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin. Voimaantuminen lähtee tunteesta, että hallitsee sitä, missä on mukana, tuntee ostamisen eri vaiheet ja voi kokonaiskäsityksen avulla hallita ja kontrolloida omaa kulutustaan.

Voimaantumisen kannalta on tärkeää, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun omassa ympäristössään. Ihmisten käsitykset omasta tehokkuudesta ja kokemus asioiden osaamisesta ovat merkityksellisiä voimaantumisen kannalta.

Ihmisen tulisi voida ymmärtää, kuinka systeemi toimii. Uskomukset omasta elämästä ja mahdollisuuksista ovat keskeinen osa voimaantumisprosessia. Esimerkiksi ostopolun ymmärtäminen on tärkeää kuluttajien yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen sitoutumisessa sekä haluttujen päämäärien saavuttamisessa.

Ihmisen tulisi voida käyttää omaa kontrolliaan omassa elämässään ja osallistua omista lähtökohdistaan yhteisössään.

Opetuksessa tämä tarkoittaa taitavaa pedagogiikkaa tiedon kaatamisen sijaan. Se voi olla tutkimista, harjoittelua sekä eri oppiaineiden yhteistyötä.

Mitä eläminen maksaa? Kohtuullinen kulutus sopiviksi paloiksi pureskeltuna

Helsingin Yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus julkaisi päivitetyt versiot kohtuullisen kulutuksen viitebudjeteista marraskuun 2018 puolessavälissä. Viitebudjetit on rakennettu yhteistyössä asiantuntijoiden, tutkijoiden ja eri elämäntilanteissa olevien tavallisten kuluttajien kanssa. Etenkin viimeksi mainittujen rooli korostuu viitebudjetteja laadittaessa. Tällä varmistetaan se, että budjetit eivät ole vain ylhäältä päin saneltuja elämisen standardeja, vaan aidosti arkea ja sen menorakennetta kuvaavia.

Viitebudjetteja voi hyödyntää opetus- ja neuvontakäytössä monin eri tavoin.

Ensinnäkin, ne tarjoavat mahdollisuuden pilkkoa omien menojen kaltainen suuri ja monitahoinen kokonaisuus pienempiin ja helpommin hallittaviin osiin. Sen sijaan, että puhuisimme oppilaiden kanssa rahan käytöstä kokonaisuutena, voimme eriyttää sen vaikkapa asumista tai ruokaa koskeviin menoihin. Näin asian käsittely helpottuu ja vältämme oman talouden asioiden käsittelyssä helposti syntyvän informaatioähkyn tai jopa ahdistuksen.

Pienten kokonaisuuksien kautta päästään takaisin suuremman kokonaisuuden hallintaan. Kun yksittäiset kululuokat on käsitelty, on helppo koota ne yhteen ja miettiä, vastaako oma menorakenne nykyistä tulotasoa ja olisiko jossain kategoriassa vähentämisen varaa. Tätä kautta päästään myös toiseen viitebudjettien helposti hyödynnettävään ominaisuuteen eli omien menojen vertailuun suhteessa muihin.

Me ihmiset, iästä riippumatta, vertailemme mielellämme itseämme ja käyttäytymistämme muihin. Tahdomme tietää, miten oma elämämme suhteutuu monella osa-alueella erilaisiin tilastollisiin keskiarvoihin. Kohtuullisen kulutuksen viitebudjetit mahdollistavat oman elämäntapamme suhteuttamisen siihen, millaisena asiantuntijat, tutkijat ja tavallinen kansa sen kohtuullisena vähimmäistasona näkevät. Tämä on paitsi mielenkiintoista, niin myös kannustavaa; omien menojen kohtuullisempaan suuntaan muuttamisesta kiittävät paitsi lompakko niin myös ympäristö.

Takuusäätiö ja Marttaliitto ovat yhteisessä Rahat riittää -kehittämishankkeessaan (2018-2020) tuottaneet neljästä eri viitebudjettien kotitaloustyypistä infograafit. Näissä perusinformaatio esimerkiksi alle 45-vuotiaan yksinasuvan, lapsiperheen tai eläkeläispariskunnan viitebudjettien mukaisista menoista on muutettu graafiseen ja helposti omaksuttavaan muotoon. Infograafeista löytyy myös tyhjä budjettipohja, johon jokainen voi itse kirjata omat pienempiin kategorioihin jaetut menonsa ja verrata niitä kohtuullisen kulutuksen viitebudjetteihin.

Opettajana näen infograafeissa merkittävän osan opetus-, neuvonta- ja ohjaustyön ydintä.

Meidän tehtävänämme on muuttaa vaikeaselkoinen, hankalasti saatavilla oleva tai toisinaan jopa hieman tylsäkin tieto helppokäyttöiseen ja kiinnostavaan muotoon.

Liian valmiiksi emme kuitenkaan aihetta saa pureskella, vaan pyrimme vain herättämään mielenkiinnon ja halun soveltaa tätä tietoa omaan elämään. Näin päästään käsiksi todelliseen oppimiseen, jossa teoria ja konkretia yhdistyvät yksilön arkielämää hyödyttävällä tavalla.

Infograafit ovat vapaasti ladattavissa Takuusäätiön ja Marttojen verkkosivuilta. Toivomme niiden laajaa käyttöä erilaisten kohderyhmien keskuudessa ja kuulemme myös mielellämme kokemuksia niiden käytöstä.


Artikkelin on kirjoittanut Erkki Ukkola, joka toimii hankekoordinaattorina Rahat riittää -hankkeessa Marttaliitossa

Opetuksen ilmiönä ”Black Friday” ja ”Älä osta mitään” -päivä

Alennusmyyntipäivä on paisunut melkeinpä mediailmiöksi muutamassa vuodessa. Oppilaat elävät black Friday viestinnän keskellä ja samaan aikaan vietetään myös ”Älä osta mitään -päivää”.

Nämä kaksi päivää ovat mehukas kuluttaja- ja talouskasvatuksen teema, joita voi tarkastella opetuksessa monipuolisesti ostopolun kautta. Opetuksessa voi esim. roolileikkien kautta tehdä kuvitteellisia ostaa vai ei -harjoituksia.

Tarkoituksena on auttaa oppilaita arvioimaan omaa kulutustaan yhdistämällä kulutuskriittistä ajattelua, kustannus- ja ympäristötietoisuutta sekä tajua kuluttajan oikeuksista.

Black Friday antaa aihetta tarkastella myös omaa toimintaa. On tutkittu, että 70 % hiilijalanjäljestä syntyy yksityisen kulutuksen kautta*.

Aloittakaa opetuksessa haaveiden ja unelmien synnystä. Tutkikaa oppilaiden kanssa Black Friday -mainontaa, mitä ilmoittelua, mitä somemainontaa tai kaupallisia artikkeleita oppilaat ja myös opettaja kohtaavat.

Pohtikaa yhdessä, mitä vaikutuksia mainonnalla voi olla ihmisten käyttäytymiseen. Mitä vaikutusta on sosiaalisella paineella ja vaikkapa selfie-kulttuurilla.  Seuratkaa myös, näkyykö omassa somevirrassa bigdataan perustuvaa mainontaa. Eli tuleeko silmille juuri sitä, mistä on kiinnostunut.

Jos Black Fridayna tarvitsee oikeasti jotakin, pelkän haluamisen sijaan, voi silloin kenties ostaa jonkun tuotteen tai palvelun halvemmalla. Aina ostaessa on tarpeen tuntea oikeutensa kuluttajana. Perehtykää siis kuluttajansuojaan, tutkikaa, miten verkkokaupassa kannattaa maksaa. Ottakaa selvää maksamisen turvallisuudesta. Puhukaa tilanteista, jolloin tuotteen voi vaihtaa. Ihmetelkää yhdessä sopimuksia. Lukekaa palveluiden sopimuksia, mikä onkaan määrä-aikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ero?

Kun ostopolulla kulkee, talous vaikuttaa kuluttajan elämään kaikilla askeleilla. Matematiikan tunnilla voi laskea, miten pienten palvelumaksujen purosta voi tullakin yllättävän iso virta laskettaessa kaikki talouden sopimukset yhteen.

Aina ei ostoksilla kaikki mene niin kuin sovittiin. Tutustukaa siltä varalta kuluttajaneuvontaan  ja reklamaatioapuriin. Kuluttajaneuvonta auttaa silloin kun tuote tai palvelu on ostettu kotimaisesta yrityksestä. Alla olevan videon voi näyttää myös oppitunnilla. Jokaisen oppilaan on hyvä olla selvillä mistä apua saa.

Nykyään nuoret ostavat myös paljon ulkomailta esim. verkkokaupoista. Jos ostos on tehty Euroopasta, silloin ongelmatilanteissa otetaan yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen, joka neuvoo ja auttaa maksutta.

Jos ostos on tehty verkkokaupasta EU:n ulkopuolelta, olet itse vastuussa tuotteiden turvallisuudesta. Ongelmatilanteissa viranomaiset eivät voi auttaa sinua samalla tavalla kuin EU-alueen verkkokaupoista tilattaessa. Myös tästä näkökulmasta on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

*Lähde: Seppälä et al., 2009