Maapallon tuho – kuluttajan syy?

Media välittää meille nykyään lähes päivittäin tietoa siitä, kuinka länsimaiset kulutustottumuksemme ovat kestämättömiä ja ohjaavat väistämättömään tuhoon. Koko maailman käsittävä ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 1. elokuuta, kun Suomen osalta ylikulutuspäivä oli jo 11. huhtikuuta (WWF 2018). Ylikulutuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jona olemme kuluttaneet luonnonvarat, joiden tulisi kestää koko vuoden. Edellä olevista päivämääristä näemme jo entuudestaan tietämämme totuuden: vauras länsi on pitkälti vastuussa ylikulutuksesta.

Taustalla oleva toive on, että nykyisiä kulutustottumuksia ei siis tarvitsisi muuttaa, vaan nykyinen kulutuskulttuuri muuttuisi itsestään kestäväksi.

Kulutuksen kestämättömyys on ollut jo varsin pitkään tiedossa, ja sen hillitsemiseen on ainakin ajatuksen tasolla sitouduttu. Esimerkiksi YK on määritellyt Agenda 2030:ssa seitsemäntoista kestävän kehityksen tavoitetta (YK 2015). Nämä tavoitteet on vahvistettu vuonna 2015, ja ne käsittävät näin ollen viidentoista vuoden ajanjakson. Myös EU on nostanut maapallon resurssien riittävyyden keskiöön ympäristöpolitiikassaan (EU 2018).Lue lisää

Monimuotoistuva kulutusmaisema haastaa kotitalousopetusta

Kuukausi sitten järjestimme kotitalousopettajien koulutuspäivän. Tämän blogin kahdessa edellisessä postauksessa nuoret, vasta opettajaksi valmistuvat pohtivat digitalisoituvan arjen taitojen ottamista mukaan opetukseen.

Pohdin koulutuspäivien porinahetkillä eli ”pikadeiteillä” kuulemaani ja työpisteillä muistiin kirjoitettuja ajatuksia. Mieleeni piirtyi kuva moninaisista yksilöllisistä kulutusmaisemista. Oppitunnilla opettajan oma kokemus ja kulutusmaisema sekä oppilaiden omat, digitaalisena aikana muotoutuneet maisemat kohtaavat.

Lue lisää

Älykodissa ympäristöarvot keskeisiä – haasteena elektroniikkajäte

Tekniikan etiikka tuli koteihin sähkön mukana. Oli päätetty, että on kaikkien kansalaisten oikeus saada nauttia sähkön tuomista eduista. Ihmisille tuli myös antaa oikeanlaista tietoa järkiperäisestä ja taloudellisesta sähkön käytöstä. Sähkölaitosten tuli toimia puolueettomina ja rehellisinä neuvonantajina.

Tekniikkaan liittyvät eettiset ja kestävän kehityksen kysymykset ovat sitten sähkön tulon laajentuneet ja monimutkaistuneet. Menneinä aikoina tavarat ja laitteet hankittiin loppuelämäksi, eikä esimerkiksi kierrätys ollut tuolloin keskeinen näkökulma.

Ympäristöarvot mukaan tekniikan kehitykseen
Nykyään ympäristöasiat ovat hyvin näkyvästi esillä tekniikan kehityksessä. Suurin osa elektroniikan tuotannosta tapahtuu maissa, joissa ympäristöstä huolehtiminen on heikkoa, ja joissa on pulaa puhtaasta vedestä. Kehitysmaissa elektroniikkajäte aiheuttaa suuria ympäristöongelmia. Sen lisäksi, että sitä syntyy kehitysmaissa, sitä myös kuljetetaan sinne muista maista epävirallisissa järjestelmissä kierrätettäväksi.Blonde girl looks at TVs in supermarket

Elektroniikan valmistukseen kuluu paljon erilaisia raaka-aineita. Esimerkiksi useiden kodin älylaitteiden sisältämien mikrosirujen valmistukseen tarvitaan fossiilisia polttoaineita, kemikaaleja, harvinaisia mineraaleja ja vettä. Monet elektroniikkaan käytetyt raaka-aineet ovat vaarassa loppua lähivuosina. Raaka-aineista voi tulla myös terveyshaittoja.

Ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Uusien innovaatioiden kohdalla pyritään arvioimaan niiden ympäristövaikutuksia. Erilaiset ympäristösertifikaatit ovat yleistyneet tehtaissa ja elektroniikkajätteen kierrätykseen on kiinnitetty huomiota. On myös syntynyt tekniikan aloja, jotka ensisijaisesti keskittyvät haittojen vähentämiseen ja jo olemassa olevien ongelmien korjaamiseen. Tavoitteena on kiertotalous, jossa kestävyys ja korjattavuus otettaisiin jo suunnitteluvaiheessa huomioon.

Ympäristöarvojen noudattaminen kaikessa asuntorakentamisessa merkitsee huomion kiinnittämistä asuntojen laatuun ja kestävyyteen, materiaalien kierrätettävyyteen, terveellisyyteen ja energiatalouteen. Nämä arvot kannattaisi muistaa myös remontoidessa. Esimerkiksi keittiöremontissa syntyy paljon kaatopaikkajätettä, vaikka osa materiaalista olisi kierrätettävissä.

Älylaitteiden lyhyt käyttöikä ei tue kestävää kehitystä
Laitteet kulkevat pitkän matkan valmistusmaista käyttömaihin. Tähän kuluu paljon energiaa, mutta taloudellisesti laitteet kannattaa valmistaa kaukomaissa, koska valmistuskustannukset ovat pienemmät.

Kaupan hyllyltä älykotiin päästyään älylaitteen käyttöikä ei ole kovin pitkä. Tuotteet vikaantuvat herkästi ja valmistaja saattaa lakata tekemästä laitteeseen päivityksiä 2-3-vuoden jälkeen laitteen valmistuksesta. Päivittämättömästä laitteesta tulee turvaton ja näin ollen käyttökelvoton. Tämä ei lisää kuluttajien luottamusta tuotteiden laatuun. Laitteiden lyhytikäisyys kuitenkin pakottaa kuluttajia tekemään jatkuvasti uusia hankintoja.

Kodin elektroniikkalaitteet voivat olla suurikokoisia ja vievät paljon tilaa kierrätyksessä. Laitteita on haastava purkaa osiin ja osia on näin hankala uudelleen käyttää. Älylaite joutuu usein siis jätteeksi sellaisenaan. Elektroniikkajätteen määrä kasvaa koko ajan. EU:ssa syntyy noin kymmenen miljoonaa tonnia tietokonejätettä vuodessa.

Vastauksena kuluttajien ärsytykseen EU:n sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on esittänyt parlamentille päätöslauselmaa, jonka tarkoitus on pidentää tuotteiden käyttöikää ja parantaa korjattavuutta. Tämä helpottaisi myös jätteen määrää.

Energiansäästöviikko – kun lapset kasvattavat vanhempia!

Energiansäästö ei nykypäivänä kuulu asioihin, joka olisi pinnalla. Hyvä niin, koska ehkä olemme jotain oppineet vuosien valistuksen jälkeen. Kaikkihan me sammutamme valot huoneista, jotka ovat tyhjillään?

Energiansäästö kuitenkin sisältyy moneen asiaan, ihan huomaamattamme. Kun puhutaan kierrätyksestä, kestävästä kuluttamisesta, kiertotaloudesta, ruokahävikistä tai vaikka uuden opetussuunnitelman mukaisesta sanaparista ”ekososiaalinen sivistys”, on kaikissa energian säästäminen tai energiatehokkuus sisällä.

Energiaa on kaikkialla, sitä tarvitaan kaiken tekemiseen ja tuottamiseen. Se on arvokas arjen hyödyke, jota kannattaa käyttää järkevästi.

Jo 20 energiansäästövuotta kouluissa

Tokaluokkalaisten Energiansäästöviikko täyttää tänä vuonna kunniakkaat 20 vuotta. Sadat tuhannet tokaluokkalaiset ovat käyneet läpi energiayhtiöiden lahjoittamaa materiaalipakettia ja Energia-agentit ovat sammutelleet kodeissa valoja ja laitteita vanhempien jäljiltä. Tällöin lapset ovat kasvattaneet vanhempiaan!

Tehtävää kuitenkin riittää. On tärkeää, että jo lapsena opitaan ymmärtämään mitä energia on, mistä sähköä ja lämpöä tulee sekä etenkin, miten sitä käytetään järkevästi. Hei, kaikki toimii -opetusmateriaali on opettajille oiva apu energia-asioiden opetukseen, mutta perusasioiden ymmärtämiseen ei tarvita kun ihmettelevä mieli ja ympäristön tutkiminen.

Vinkkejä koulun energiapäivään

Valtakunnallisella Energiansäätöviikolla 10.-16.10. koulut voivat erityisesti kiinnittää huomiota energia-asioihin sekä kestävään kuluttamiseen. Juhlavuoden kunniaksi olemme koonneet nettivisuillemme ohjelmaa kouluille lukujärjestyksen muodossa sekä vinkkejä energisen Hei, kaikki toimii! -messupäivän rakentamiseen.

Toteutamme Energiansäästöviikolla pienen kiertueen alakouluihin yhdessä Joutsenmerkin ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kesken. Kannattaa siis seurata meidän viikkoa joko Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa. Sieltä voi myös noukkia vinkkejä oman viikon toteuttamiseen.

Nyt koulujen kannattaa myös ilmoittautua Energiansäästöviikon viettäjäksi, sillä arvomme kaikkien koulujen kesken sähkölatauskuntopyörän materiaalipaketin. Paketin avulla oppilaat rakentavat itse kuntopyörän, jolla voi ladata kännyköitä, tabletteja tai tuottaa valoa diskopalloon.

Ja jos Energiansäästöviikko tulee liian nopeasti koulun aikatauluun, niin toki jokainen viikko voi olla Energiansäästöviikko!

Energistä syksyä toivottaa Motivan Energiasäästöviikon tiimi,

Elina, Nina, Leila sekä Erkki Wähä-Virtanen

www.facebook.com/energiansaastoviikko

Twitter: @MotivanESV

Instagra: motivanesv

Maksutapojen viidakko – millä tavalla maksaisin?

Kun innostuneena löytää juuri oikean tuotteen verkkokaupasta, ei huomiota juuri muuhun riitä. Sopimusehtoihin ei voi vaikuttaa, joten miksi ne lukisi, kun tässä ja nyt on kaivattu tuote. Siksi ehdot jäävät helposti lukematta. Sen sijaan joudumme päättämään erikseen siitä, miten tuotteen maksamme. Sitä valintaa ei pidä tehdä periaatteella ”ihan sama”.

Silloin kun tarjolla on erilaisia maksutapoja, käy helposti niin, että valitsee tutuimman asiaa ajattelematta. Se voi olla Visa Electron, maksukortin debit-puoli tai luottokortti. Kuluttajalle ennakkomaksu on kuitenkin aina riski, ellei ole olemassa maksuja turvaavaa järjestelmää. Jos maksaa ennen kuin tuotteet ovat saapuneet, rahoja ei saa takaisin, jos tuotteen toimitus ei onnistu tai jos yritys menee vaikkapa konkurssiin, kuten Anttilan tapauksessa.

Luottokortilla maksettaessa myös luotonantaja on lakisääteisesti vastuussa. Siksi luottokorttia suositellaan käytettäväksi verkkokaupassa – ja ilman luotonantajan vastuuta verkkokauppa ei olisi edistynytkään yhtä nopeasti.

Sen sijaan maksukortin debit-puolella maksaminen ennen tuotteen saamista on periaatteessa sama kuin rahojen lähettäminen postilokeroon. Joskus pankit voivat vastata niistäkin maksuista, mutta sitä ei laki edellytä.

Entä sitten, kun ei ole luottokorttia vaan Visa Electron? Kotimaisessa verkkokaupassa vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin kansainvälisessä. Meillä on edelleen normaalia, että tuotteen saa maksaa myös laskulla. Sitä kannattaisi käyttää. Ilahduttavaa on, että esimerkiksi Ellos toteaa maksuvaihtoehtoja esitellessään ”Suosittelemme laskua tai tiliä, jos haluat tutustua tuotteisiin kotona ennen kuin maksat”.

Kansainvälisesti verkko- ja huutokauppoihin on myyjillä käytössä esimerkiksi PayPal -maksuvälitysjärjestelmä, jossa rahat eivät liiku myyjälle, ennen kuin ostaja on saanut tilaamansa tuotteen. Nyt kun rahoituspalvelut uudistuvat kovaa vauhtia ja puhutaan Fintechistä, kummankin osapuolen edut huomioon ottavia välityspalveluja tulee lisää. Kuluttajalle valinta voi olla vaikeaa, kun maksutapoihin saattaa liittyä myös erillismaksuja.

Minkä tahansa maksutavan valitsee, kaksi perusasiaa on syytä tarkistaa: maksutapahtuman pitää olla turvattu ja sen lisäksi kannattaa varmistaa, että rahansa saa takaisin, jos myyjä ei toimi sovitulla tavalla.


Kirjoittaja

Anja Peltonen toimii kansainvälisten kuluttaja-asioiden johtajana Kilpailu- ja kuluttajavirastossa.

Opettajakoulutuksen kuluttajapäivä: Yli sadan euron edestä ruokaa roskiin vuodessa

Työpiste 5.

Ruokahävikki on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Suomessa heitetään henkilöä kohden 20-26 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013).ruokahävikkivaaka

Ruokahävikillä on niin taloudellisia kuin ympäristölle haitallisia vaikutuksia.

Kuluttajapäivillä työpisteellä keskusteltiin ruokahävikistä sekä lähestyttiin aihetta eri opetusmenetelmien kautta. Esimerkkejä ruokahävikin ajankohtaisuudesta tuotiin opiskelijan arjesta.

Oikeanpuoleisessa kuvassa on opiskelijaravintolan astioidenpalautuspisteessä oleva biojäteastiaan asennettu vaaka.  Se osoittaa jokaiselle ruokailijalle tämän pois heittämän biojätemäärän.

aineistoa pöydällä

 

Ruokatieto  oli yhteistyökumppanina varteenotettava, sen verkkosivuilla on laajasti tietoa ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Vastuullisen kuluttajuuden merkitys on kasvanut yhteiskunnassa. Ruokatieto on ottanut huomioon myös kestävän kehityksen ulottuvuudet ruokakasvatuksessa.

Työpisteen tavoitteena oli laajentaa kävijän ymmärrystä ruokahävikin taloudellisista ja ekologisista vaikutuksista. Apuna käytettiin ryhmän luovuutta ja innovatiivisia tehtäviä. Halusimme herättää ajatuksia siitä, että ruokahävikki on myös rahan tuhlaamista.

Ruokahävikki aiheisessa Kahoot -tietovisassa tuli ilmi ruokahävikin taloudelliset ja ympäristölle haitalliset vaikutukset. Tietovisassa heräteltiin kiinnostusta ruokahävikistä taloudellisessa ja ekologisessa mielessä.

Ruokahävikki -dominopelissä osallistujat pääsivät työskentelemään taululla. Dominopalan kumpaankin päähän oli kirjattu ruoka-aine. Uusi dominopala voitiin asettaa edellisten jatkoksi, kun saatiin syntymään jokin ruokalaji tai ruoka, jossa näitä kahta elintarviketta käytetään.

smart2Kuluttajapäivän työpiste sujui oikein mallikkaasti ja pysyimme hyvin aikataulussa. Saimme kiitosta, että olimme perehtyneet aiheeseen huolellisesti. Kahoot- tietovisa ja Ruokahävikki -dominopeli osoittautuivat kiinnostaviksi pedagogisiksi toteutuksiksi.

Silja Hakala, Liisa Lavonen, Anna Paatero